3_2000 - Kielikello
null 3_2000
Kielikello 3/2000
-
Artikkeli 3/2000
Sari Maamies
Ortografian ikuisuuskysymys
Kielitoimiston kirjahyllyssä on pieni kymmensivuinen lehtinen, jolla on lukijaan vetoava nimi ”Parantakaamme oikeinkirjoitustamme kirjaimilla Š ja Ž". Painate on Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran lisätyn...
Lue lisää
-
Artikkeli 3/2000
Paula Ehrnebo
Suomesta virallinen vähemmistökieli Ruotsissa
Ruotsin valtiopäivät hyväksyivät joulukuussa 1999 hallituksen esityksen ”Ruotsin kansalliset vähemmistöt”. Kansallisiksi vähemmistöiksi tunnustettiin saamelaiset, ruotsinsuomalaiset, tornionjokilaaksolaiset, romanit ja juutalaiset sekä vähemmistökieliksi saame, suomi, meänkieli, romani chib ja jiddiš.
Lue lisää
-
Artikkeli 3/2000
Harri Mantila
Meänkieli, yksi Ruotsin vähemmistökielistä
Pohjois-Ruotsissa puhuttavasta suomesta kehittynyt meänkieli on saanut virallisen vähemmistökielen aseman Ruotsissa. Murteen ja kielen rajaa on mahdoton määritellä, sillä se on paitsi kielitieteellinen myös vahvasti poliittinen kysymys. Viime kädessä on kyse ihmisten oikeudesta omaan identiteettiin ja kulttuuriin.
Lue lisää
-
Artikkeli 3/2000
Kaija Kuiri
Kielellistä passiivisuutta: miksi me mennään?
Suomen kielen passiivin ominaisuuksiin kuuluu tekijän piilottaminen. Siksi passiivi on muun muassa tavallinen keino jättää ikävien asioiden tekijät nimeämättä. Toisaalta passiivia käytetään puhutussa kielessä monikon ensimmäisessä persoonassa, jossa tekijät ovat tunnetut. Ristiriidan ratkaisu löytyy passiivin merkityksestä.
Lue lisää
-
Artikkeli 3/2000
Eeva-Leena Seppänen
Sinä ja suomalaiset: yksikön toisen persoonan yleistävästä käytöstä
Tekijän suora ilmaiseminen voidaan välttää muutenkin kuin passiiviksi nimitetyllä verbinmuodolla. Yksi nykyisin ilmeisesti yleistyvä tapa on yksikön toisen persoonan käyttö, ”sä-passiivi”. Sitä on pidetty englannin kielen vaikutuksena, mutta näyttääpä sillä olevan vanhat kotoperäisetkin juuret.
Lue lisää
-
Artikkeli 3/2000
Jussi Ojajärvi
Imperialistinen sä-puhe – kun sä ajat formulaa
Niin sanotun sä-passiivin käyttäjä yleistää oman näkökulmansa ja puhuu ikään kuin kuulijansa puolesta. Seuraavassa ”sä-puhetta” tarkastelee kirjallisuudentutkija, jonka mielestä tämä puhekieleen pesiytynyt piirre ei ole yksinomaan aggressiivinen anglismi, vaan kyse on valta-asetelman ilmaisemisesta tavalla, joka on kuluttamista ja kilpailua tihkuvalle puhumisympäristölle tunnusomainen.
Lue lisää
-
Artikkeli 3/2000
Annastiina Viertiö
Kuka paljastuu passiivin takaa?
Suomen kielen passiivi edellyttää aina inhimillistä toimijaa. Väärin käytetyt passiivit saattavat huvittaa lukijaa, mutta niistä voi aiheutua myös haitallisia tulkintaongelmia. Muodollisesti oikein käytettykin passiivi voi joskus olla parempi korvata suoraluonteisella aktiivilla.
Lue lisää
-
Artikkeli 3/2000
Anna Uusitalo
Mikä kumman tietoyhteiskunta?
Sanaan tietoyhteiskunta ei voi olla törmäämättä lähes päivittäin, mutta mitä se oikeastaan tarkoittaa? Sana saa erilaisia merkityssisältöjä ja tulkintoja sen mukaan, miten puhuja ja kuulija tulkitsevat todellisuutta.
Lue lisää
-
Artikkeli 3/2000
Elina Heikkilä
Viestinnän vivahteita
Vielä saattaa elää perinteinen mielikuva kielentutkijasta, jonka puheessa sinkoilevat translatiivit ja instruktiivit ja joka silmät kiiluen keräilee outoja murresanoja. Moni tutkija on kuitenkin kiinnostunut aivan tavallisista arkielämän viestintätilanteista. Tutkimus voi käynnistyä vaikkapa siitä hiljaisesta ihmetyksestä, jota kuka hyvänsä tuntisi seuraavanlaisissa tilanteissa.
Lue lisää
-
Kieli työssä 3/2000
Pirjo Hiidenmaa, Sari Maamies
Kieku ja Kaiku äidinkielen talkoissa
Luonnontieteiden ja vieraiden kielten opetusta on Suomessa tuettu erilaisin hankkein. Miksei myös omaa kieltä ja kulttuuria tueta näin? Äidinkielen hyväksi tehty työ tulee kaikuna takaisin.
Lue lisää
-
Näkökulma 3/2000
Jaakko Anhava
Mistä puhumme, kun puhumme kirjakielestä?
Kielikellon numerossa 2/2000 (ks. Lue myös) käsittelin englannin sanojen, sanontojen ja lauserakenteiden sekaannuttavia vaikutuksia suomen kieleen. Amerikkalaisen vierailijan luento ja sitä seurannut keskustelu herättivät ajatuksen, sekaannuttaako englannin kieli myös paljon käytyä keskustelua kirja- ja puhekielen suhteesta.
Lue lisää
-
Artikkeli 3/2000
Sirkka Paikkala
Käytännön nimitietoa
Maiden nimiä verkossa Maantieteellisten nimien kansainvälinen seuranta ja niiden käyttöä koskevat suositukset ovat olleet YK:n paikannimikonferenssien ja niiden asettamien alueellisten jaostojen ja...
Lue lisää
-
Keskustelua 3/2000
Pasi Linnus, Sari Maamies
Naurettava š
On tunnettu tosiasia, että varmat totuudet eivät ole naurettavia. Eihän se, mikä on täydellisen syvällisesti perusteltu ja siten myös loppuun asti ajateltu, ole naurettavaa. Vieläkin vähemmän naurettava on...
Lue lisää
-
Kysyttyä 3/2000
Riitta Eronen
Passiivista
Tässä lehdessä tarkastellaan passiivia monesta eri näkökulmasta. Seuraavassa vielä pähkinänkuoressa passiivitapauksia, joista eniten kysytään Kielitoimiston puhelinneuvonnassa. Päätettäneen Aktiivimuoto...
Lue lisää
-
Kysyttyä 3/2000
Saara Welin
Samaa sukua, eri maata: flaami vai hollanti
Harri Mantila kirjoittaa tässä Kielikellossa meänkielestä (ks. Lue myös). Meänkielen ja suomen kielen suhde tuo mieleen Belgian ja Hollannin yhteisen kielen nimiongelman. Sielläkin valtakunnan raja erottaa saman...
Lue lisää
Sisällysluettelo 3/2000
-
Ortografian ikuisuuskysymys
Artikkeli -
Suomesta virallinen vähemmistökieli Ruotsissa
Artikkeli -
Meänkieli, yksi Ruotsin vähemmistökielistä
Artikkeli -
Kielellistä passiivisuutta: miksi me mennään?
Artikkeli -
Sinä ja suomalaiset: yksikön toisen persoonan yleistävästä käytöstä
Artikkeli -
Imperialistinen sä-puhe – kun sä ajat formulaa
Artikkeli -
Kuka paljastuu passiivin takaa?
Artikkeli -
Mikä kumman tietoyhteiskunta?
Artikkeli -
Viestinnän vivahteita
Artikkeli -
Kieku ja Kaiku äidinkielen talkoissa
Kieli työssä -
Mistä puhumme, kun puhumme kirjakielestä?
Näkökulma -
Käytännön nimitietoa
Artikkeli -
Naurettava š
Keskustelua -
Passiivista
Kysyttyä -
Samaa sukua, eri maata: flaami vai hollanti
Kysyttyä