3_2000 - Kielikello

Artikkeli 3/2000

Sari Maamies

Ortografian ikuisuuskysymys

Kielitoimiston kirjahyllyssä on pieni kymmensivuinen lehtinen, jolla on lukijaan vetoava nimi ”Parantakaamme oikeinkirjoitustamme kirjaimilla Š ja Ž". Painate on Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran lisätyn...

Lue lisää

Artikkeli 3/2000

Paula Ehrnebo

Suomesta virallinen vähemmistökieli Ruotsissa

Ruotsin valtiopäivät hyväksyivät joulukuussa 1999 hallituksen esityksen ”Ruotsin kansalliset vähemmistöt”. Kansallisiksi vähemmistöiksi tunnustettiin saamelaiset, ruotsinsuomalaiset, tornionjokilaaksolaiset, romanit ja juutalaiset sekä vähemmistökieliksi saame, suomi, meänkieli, romani chib ja jiddiš.

Lue lisää

Artikkeli 3/2000

Harri Mantila

Meänkieli, yksi Ruotsin vähemmistökielistä

Pohjois-Ruotsissa puhuttavasta suomesta kehittynyt meänkieli on saanut virallisen vähemmistökielen aseman Ruotsissa. Murteen ja kielen rajaa on mahdoton määritellä, sillä se on paitsi kielitieteellinen myös vahvasti poliittinen kysymys. Viime kädessä on kyse ihmisten oikeudesta omaan identiteettiin ja kulttuuriin.

Lue lisää

Artikkeli 3/2000

Kaija Kuiri

Kielellistä passiivisuutta: miksi me mennään?

Suomen kielen passiivin ominaisuuksiin kuuluu tekijän piilottaminen. Siksi passiivi on muun muassa tavallinen keino jättää ikävien asioiden tekijät nimeämättä. Toisaalta passiivia käytetään puhutussa kielessä monikon ensimmäisessä persoonassa, jossa tekijät ovat tunnetut. Ristiriidan ratkaisu löytyy passiivin merkityksestä.

Lue lisää

Artikkeli 3/2000

Eeva-Leena Seppänen

Sinä ja suomalaiset: yksikön toisen persoonan yleistävästä käytöstä

Tekijän suora ilmaiseminen voidaan välttää muutenkin kuin passiiviksi nimitetyllä verbinmuodolla. Yksi nykyisin ilmeisesti yleistyvä tapa on yksikön toisen persoonan käyttö, ”sä-passiivi”. Sitä on pidetty englannin kielen vaikutuksena, mutta näyttääpä sillä olevan vanhat kotoperäisetkin juuret.

Lue lisää

Artikkeli 3/2000

Jussi Ojajärvi

Imperialistinen sä-puhe – kun sä ajat formulaa

Niin sanotun sä-passiivin käyttäjä yleistää oman näkökulmansa ja puhuu ikään kuin kuulijansa puolesta. Seuraavassa ”sä-puhetta” tarkastelee kirjallisuudentutkija, jonka mielestä tämä puhekieleen pesiytynyt piirre ei ole yksinomaan aggressiivinen anglismi, vaan kyse on valta-asetelman ilmaisemisesta tavalla, joka on kuluttamista ja kilpailua tihkuvalle puhumisympäristölle tunnusomainen.

Lue lisää

Artikkeli 3/2000

Annastiina Viertiö

Kuka paljastuu passiivin takaa?

Suomen kielen passiivi edellyttää aina inhimillistä toimijaa. Väärin käytetyt passiivit saattavat huvittaa lukijaa, mutta niistä voi aiheutua myös haitallisia tulkintaongelmia. Muodollisesti oikein käytettykin passiivi voi joskus olla parempi korvata suoraluonteisella aktiivilla.

Lue lisää

Artikkeli 3/2000

Anna Uusitalo

Mikä kumman tietoyhteiskunta?

Sanaan tietoyhteiskunta ei voi olla törmäämättä lähes päivittäin, mutta mitä se oikeastaan tarkoittaa? Sana saa erilaisia merkityssisältöjä ja tulkintoja sen mukaan, miten puhuja ja kuulija tulkitsevat todellisuutta.

Lue lisää

Artikkeli 3/2000

Elina Heikkilä

Viestinnän vivahteita

Vielä saattaa elää perinteinen mielikuva kielentutkijasta, jonka puheessa sinkoilevat translatiivit ja instruktiivit ja joka silmät kiiluen keräilee outoja murresanoja. Moni tutkija on kuitenkin kiinnostunut aivan tavallisista arkielämän viestintätilanteista. Tutkimus voi käynnistyä vaikkapa siitä hiljaisesta ihmetyksestä, jota kuka hyvänsä tuntisi seuraavanlaisissa tilanteissa.

Lue lisää

Kieli työssä 3/2000

Pirjo Hiidenmaa, Sari Maamies

Kieku ja Kaiku äidinkielen talkoissa

Luonnontieteiden ja vieraiden kielten opetusta on Suomessa tuettu erilaisin hankkein. Miksei myös omaa kieltä ja kulttuuria tueta näin? Äidinkielen hyväksi tehty työ tulee kaikuna takaisin.

Lue lisää

Näkökulma 3/2000

Jaakko Anhava

Mistä puhumme, kun puhumme kirjakielestä?

Kielikellon numerossa 2/2000 (ks. Lue myös) käsittelin englannin sanojen, sanontojen ja lauserakenteiden sekaannuttavia vaikutuksia suomen kieleen. Amerikkalaisen vierailijan luento ja sitä seurannut keskustelu herättivät ajatuksen, sekaannuttaako englannin kieli myös paljon käytyä keskustelua kirja- ja puhekielen suhteesta.

Lue lisää

Artikkeli 3/2000

Sirkka Paikkala

Käytännön nimitietoa

Maiden nimiä verkossa Maantieteellisten nimien kansainvälinen seuranta ja niiden käyttöä koskevat suositukset ovat olleet YK:n paikannimikonferenssien ja niiden asettamien alueellisten jaostojen ja...

Lue lisää

Keskustelua 3/2000

Pasi Linnus, Sari Maamies

Naurettava š

On tunnettu tosiasia, että varmat totuudet eivät ole naurettavia. Eihän se, mikä on täydellisen syvällisesti perusteltu ja siten myös loppuun asti ajateltu, ole naurettavaa. Vieläkin vähemmän naurettava on...

Lue lisää

Kysyttyä 3/2000

Riitta Eronen

Passiivista

Tässä lehdessä tarkastellaan passiivia monesta eri näkökulmasta. Seuraavassa vielä pähkinänkuoressa passiivitapauksia, joista eniten kysytään Kielitoimiston puhelinneuvonnassa. Päätettäneen Aktiivimuoto...

Lue lisää

Kysyttyä 3/2000

Saara Welin

Samaa sukua, eri maata: flaami vai hollanti

Harri Mantila kirjoittaa tässä Kielikellossa meänkielestä (ks. Lue myös). Meänkielen ja suomen kielen suhde tuo mieleen Belgian ja Hollannin yhteisen kielen nimiongelman. Sielläkin valtakunnan raja erottaa saman...

Lue lisää

3_2000 - Kielikello

Kielikello 3/2000

Ortografian ikuisuuskysymys

Suomesta virallinen vähemmistökieli Ruotsissa

Meänkieli, yksi Ruotsin vähemmistökielistä

Kielellistä passiivisuutta: miksi me mennään?

Sinä ja suomalaiset: yksikön toisen persoonan yleistävästä käytöstä

Imperialistinen sä-puhe – kun sä ajat formulaa

Kuka paljastuu passiivin takaa?

Mikä kumman tietoyhteiskunta?

Viestinnän vivahteita

Kieku ja Kaiku äidinkielen talkoissa

Mistä puhumme, kun puhumme kirjakielestä?

Käytännön nimitietoa

Naurettava š

Passiivista

Samaa sukua, eri maata: flaami vai hollanti

Sisällysluettelo 3/2000

Kielikellon lehdet