3_1997 - Kielikello

Artikkeli 3/1997

Katariina Iisa

Kielenhuoltoa, tekstinhuoltoa, tekstintarkistusta, koulutusta

Kielitoimisto on tarjonnut asiakkailleen koko viisikymmenvuotisen historiansa ajan niin tekstintarkistusta kuin koulutustakin. Ensimmäiset koulutuksen tilaajat olivat urheilutoimittajia, ja heidän kurssistaan...

Lue lisää

Artikkeli 3/1997

Riitta Uosukainen

Hyvä kieli luo hyvää vallankäyttöä

Kotimaisten kielten tutkimuskeskus järjesti 11.2.1997 valtion virastojen johdolle ja muille virastojen palvelun laadusta vastaaville tarkoitetun seminaarin, jonka aiheena oli kieli, palvelu ja laatu. Tilaisuuden tavoite oli kiinnittää huomiota siihen, miten tärkeä osa ammattitaitoa on hyvä kielitaito – ja nimenomaan oman äidinkielen taito. Osallistumaan oli kutsuttu virastojen päättäjiä, sillä juuri heidän käskyään ja esimerkkiään virkamieskunta noudattaa. Kieli kertoo käyttäjästään, ja siten se on merkittävä osa viraston imagoa. Ymmärrettävä ja selkeä viestintä on palvelun laadun perusta. – Julkaisemme Kielikellon tässä numerossa seminaarin esityksistä kolme: eduskunnan puhemiehen Riitta Uosukaisen avaussanat sekä valtiovarainministeriön neuvottelevan virkamiehen Seppo Tiihosen ja kansanedustaja Paavo Nikulan kirjoitukset.

Lue lisää

Artikkeli 3/1997

Seppo Tiihonen

Ylhäältä ohjatusta huollosta oman kuvan rakentamiseen

Valtioneuvosto asetti syksyllä 1979 komitean, jonka tehtävä oli laatia ehdotuksia viranomaisten kielen parantamiseksi. Komitean mietintö ”Kieli ja virkakoneisto” ilmestyi vuonna 1981, ja vuonna 1982 valtioneuvosto antoi päätöksen toimenpiteistä valtion viranomaisten kielenkäytön parantamiseksi. Valtiovarainministeriön neuvotteleva virkamies Seppo Tiihonen tarkasteli tämän ns. virkakielipäätöksen suhdetta syntyaikansa ja nykyhetken hallintokäsitykseen kielitoimiston 11.2.1997 järjestämässä virkakieliseminaarissa.

Lue lisää

Artikkeli 3/1997

Paavo Nikula

Miten virkakieli on muuttunut 15 vuodessa?

Valtioneuvoston vuonna 1979 asettaman virkakielikomitean puheenjohtajana toimi nykyinen kansanedustaja Paavo Nikula. Hän tarkastelee seuraavassa sitä, miten 15 vuoden takainen virkakielipäätös on toteutunut käytännössä. Kirjoitus perustuu esitelmään, jonka hän piti kielitoimiston järjestämässä virkakieliseminaarissa 11.2.1997.

Lue lisää

Artikkeli 3/1997

Katariina Iisa

Kenen huolena on valtionhallinnon kielen kehittäminen?

Kielitoimisto lähetti tammikuun alussa lyhyen kyselyn valtion virastoille siitä, mitä virastoissa on tehty virkakielen selkeyttämiseksi. Kyselyn tavoitteena oli myös herättää uudelleen kiinnostus kielen- ja tekstinhuoltoon. Tulokset osoittavat, että paljon on tehty mutta parempaankin voitaisiin pyrkiä. Virkakieli ei parane, ellei sen laatuun kiinnitetä huomiota organisaation kaikilla tasoilla.

Lue lisää

Artikkeli 3/1997

Katariina Iisa

Tekstiin kirjoittautuva lukija ja kirjoittaja – tasavertaisuutta vai vallankäyttöä?

Vaikka teksti on itsenäinen, ovat siinä usein näkyvissä sekä kirjoittaja että lukija. Sanotaankin, että sekä lukija että kirjoittaja kirjoittautuvat tekstiin. Tekstiin kirjoittautuvalla kirjoittajalla ja...

Lue lisää

Artikkeli 3/1997

Ulla Tiililä

Kansaneläke-etuus – politiikkaa pienillä sanoilla?

Yhdyssanat ovat tyypillisiä suomen kielelle, mutta kielenhuoltaja löytää teksteistä turhiakin yhdyssanoja tai yhdyssanojen osia. Suunnittelutoiminnan tilalle suositellaan pelkkää suunnittelua ja kodinhoitotoimintakin voisi olla pelkkää kodinhoitoa. Turhien yhdysosien karsiminen ei ole pelkkää kosmeettista korjailua, sen hoksaavat myös valveutuneet kielenkäyttäjät.

Lue lisää

Artikkeli 3/1997

Katariina Iisa

Kirjoittaja ja tekstin ymmärrettävyys

Teksti on kirjoittajan lahja lukijalle. Kun lahjansaaja on vastaanottanut lahjan, ei antaja voi enää muuttaa sitä, vaikka omaan tekstiinsä suhtautuisi kuinka mustasukkaisesti tahansa. Kirjoittaja ei voikaan kovin paljon vaikuttaa siihen, millaisen tulkinnan yksittäinen lukija muodostaa tekstistä, sillä lukija rakentaa tekstin merkityksen suhteessa ei vain aiempiin tietoihinsa ja käsityksiinsä vaan myös suhteessa muihin teksteihin.

Lue lisää

Artikkeli 3/1997

Annastiina Viertiö

Miksi epätäsmällistä ilmausta käytetään? – Kootut selitykset

Selkeä ja täsmällinen ilmaisu on ihanne, johon kirjoittajia kehotetaan pyrkimään. Ihannetta on kuitenkin usein vaikea saavuttaa, kuten itse kirjoittaessaan ja muitten tekstejä lukiessaan helposti huomaa. Syitä ja selityksiä on monenlaisia.

Lue lisää

Artikkeli 3/1997

Salli Kankaanpää

Edellyttää – huono sana vai vaikea rakenne?

Suomen kielen perussanakirja kuvaa sanojen käyttöä mutta ohjaa joskus myös käyttämään parempia vaihtoehtoja. Näitä paremmin-suosituksia tulkittaessa on pidettävä mielessä tekstiyhteys ja tilanteen vaikutus. Sanakirjan suositus ei suinkaan aina tarkoita, että kyseistä sanaa ei pitäisi tai ”saisi” käyttää lainkaan. Yleinen ja monimerkityksinen verbi edellyttää on tästä hyvä esimerkki.

Lue lisää

Artikkeli 3/1997

Annastiina Viertiö

Mitä kaikkea voi rinnastaa?

Rinnastus tarkoittaa virkkeen osien esittämistä keskenään samanarvoisina. Hyvän tyylin ominaisuutena on pidetty sitä, että rinnastettavat ilmaukset ovat samanmuotoisia eli rakenteeltaan symmetrisiä. Symmetrian vaatimus ulottuu myös merkitykseen, käsitehierarkioihin. Epäsymmetriset ilmaukset aiheuttavat lukijalle ylimääräistä päänvaivaa, kun hän pyrkii rakentamaan tekstistä loogista ajatuskokonaisuutta. Tällöin kirjoittajalle kuuluva ajatustyö siirtyy lukijan tehtäväksi.

Lue lisää

Artikkeli 3/1997

Salli Kankaanpää

Miten tekstinhuoltaja suhtautuu kirjakielen normeihin?

Oikeakielisyyssääntöjä ei pidä noudattaa sokeasti, vaan on mietittävä myös tekstin kokonaisuutta ja sitä ympäristöä, mihin teksti on tarkoitettu. Siksi säännöistä voi joskus poiketakin. Sen sijaan että noudattaisi jokaista sääntöä kirjaimellisesti, tekstinhuoltaja joskus rikkoo tai tiukentaa sääntöä, joka kielioppaisiin tai sanakirjoihin on kirjattu. Ratkaisut tehdään aina tarkoituksenmukaisuuden perusteella.

Lue lisää

Artikkeli 3/1997

Aino Piehl

Pulmallisia pisteitä ja alkukirjaimia

Tavallisessa tekstissä on yleensä helppo panna isot alkukirjaimet ja pisteet paikoilleen. Ongelmia voi kuitenkin ilmaantua, jos tekstissä on rinnan sekä tavallisia virkkeitä että sellaisia ajatuskokonaisuuksia, joissa ei ole omaa verbiä. Tässä kirjoituksessa on ehdotuksia siitä, kuinka sääntöjä voi erikoistapauksissa soveltaa.

Lue lisää

Artikkeli 3/1997

Salli Kankaanpää

Puolipiste ei ole kaksoispiste

Viime aikoina on yleistynyt tapa käyttää puolipistettä silloinkin, kun oikeinkirjoitussääntöjen mukaan pitäisi käyttää kaksoispistettä. Kummallakin merkillä on kuitenkin oma tehtävänsä tekstin sidostamisessa, eikä niitä siksi pidä sekoittaa toisiinsa.

Lue lisää

Keskustelua 3/1997

Arto Lietoila, Sari Maamies

Eksistentiaalilauseesta

Professori Aimo Hakasen kirjoitus nykysuomen eksistentiaali- ja normaalilauseista (Kielikello 2/97: Nykysuomen eksistentiaalilauseet, ks. Lue myös) oli mielenkiintoista luettavaa. Harrastelijalle saattaa kuitenkin...

Lue lisää

3_1997 - Kielikello

Kielikello 3/1997

Kielenhuoltoa, tekstinhuoltoa, tekstintarkistusta, koulutusta

Hyvä kieli luo hyvää vallankäyttöä

Ylhäältä ohjatusta huollosta oman kuvan rakentamiseen

Miten virkakieli on muuttunut 15 vuodessa?

Kenen huolena on valtionhallinnon kielen kehittäminen?

Tekstiin kirjoittautuva lukija ja kirjoittaja – tasavertaisuutta vai vallankäyttöä?

Kansaneläke-etuus – politiikkaa pienillä sanoilla?

Kirjoittaja ja tekstin ymmärrettävyys

Miksi epätäsmällistä ilmausta käytetään? – Kootut selitykset

Edellyttää – huono sana vai vaikea rakenne?

Mitä kaikkea voi rinnastaa?

Miten tekstinhuoltaja suhtautuu kirjakielen normeihin?

Pulmallisia pisteitä ja alkukirjaimia

Puolipiste ei ole kaksoispiste

Eksistentiaalilauseesta

Sisällysluettelo 3/1997

Kielikellon lehdet