3_1997 - Kielikello
null 3_1997
Kielikello 3/1997
-
Artikkeli 3/1997
Katariina Iisa
Kielenhuoltoa, tekstinhuoltoa, tekstintarkistusta, koulutusta
Kielitoimisto on tarjonnut asiakkailleen koko viisikymmenvuotisen historiansa ajan niin tekstintarkistusta kuin koulutustakin. Ensimmäiset koulutuksen tilaajat olivat urheilutoimittajia, ja heidän kurssistaan...
Lue lisää
-
Artikkeli 3/1997
Riitta Uosukainen
Hyvä kieli luo hyvää vallankäyttöä
Kotimaisten kielten tutkimuskeskus järjesti 11.2.1997 valtion virastojen johdolle ja muille virastojen palvelun laadusta vastaaville tarkoitetun seminaarin, jonka aiheena oli kieli, palvelu ja laatu. Tilaisuuden tavoite oli kiinnittää huomiota siihen, miten tärkeä osa ammattitaitoa on hyvä kielitaito – ja nimenomaan oman äidinkielen taito. Osallistumaan oli kutsuttu virastojen päättäjiä, sillä juuri heidän käskyään ja esimerkkiään virkamieskunta noudattaa. Kieli kertoo käyttäjästään, ja siten se on merkittävä osa viraston imagoa. Ymmärrettävä ja selkeä viestintä on palvelun laadun perusta. – Julkaisemme Kielikellon tässä numerossa seminaarin esityksistä kolme: eduskunnan puhemiehen Riitta Uosukaisen avaussanat sekä valtiovarainministeriön neuvottelevan virkamiehen Seppo Tiihosen ja kansanedustaja Paavo Nikulan kirjoitukset.
Lue lisää
-
Artikkeli 3/1997
Seppo Tiihonen
Ylhäältä ohjatusta huollosta oman kuvan rakentamiseen
Valtioneuvosto asetti syksyllä 1979 komitean, jonka tehtävä oli laatia ehdotuksia viranomaisten kielen parantamiseksi. Komitean mietintö ”Kieli ja virkakoneisto” ilmestyi vuonna 1981, ja vuonna 1982 valtioneuvosto antoi päätöksen toimenpiteistä valtion viranomaisten kielenkäytön parantamiseksi. Valtiovarainministeriön neuvotteleva virkamies Seppo Tiihonen tarkasteli tämän ns. virkakielipäätöksen suhdetta syntyaikansa ja nykyhetken hallintokäsitykseen kielitoimiston 11.2.1997 järjestämässä virkakieliseminaarissa.
Lue lisää
-
Artikkeli 3/1997
Paavo Nikula
Miten virkakieli on muuttunut 15 vuodessa?
Valtioneuvoston vuonna 1979 asettaman virkakielikomitean puheenjohtajana toimi nykyinen kansanedustaja Paavo Nikula. Hän tarkastelee seuraavassa sitä, miten 15 vuoden takainen virkakielipäätös on toteutunut käytännössä. Kirjoitus perustuu esitelmään, jonka hän piti kielitoimiston järjestämässä virkakieliseminaarissa 11.2.1997.
Lue lisää
-
Artikkeli 3/1997
Katariina Iisa
Kenen huolena on valtionhallinnon kielen kehittäminen?
Kielitoimisto lähetti tammikuun alussa lyhyen kyselyn valtion virastoille siitä, mitä virastoissa on tehty virkakielen selkeyttämiseksi. Kyselyn tavoitteena oli myös herättää uudelleen kiinnostus kielen- ja tekstinhuoltoon. Tulokset osoittavat, että paljon on tehty mutta parempaankin voitaisiin pyrkiä. Virkakieli ei parane, ellei sen laatuun kiinnitetä huomiota organisaation kaikilla tasoilla.
Lue lisää
-
Artikkeli 3/1997
Katariina Iisa
Tekstiin kirjoittautuva lukija ja kirjoittaja – tasavertaisuutta vai vallankäyttöä?
Vaikka teksti on itsenäinen, ovat siinä usein näkyvissä sekä kirjoittaja että lukija. Sanotaankin, että sekä lukija että kirjoittaja kirjoittautuvat tekstiin. Tekstiin kirjoittautuvalla kirjoittajalla ja...
Lue lisää
-
Artikkeli 3/1997
Ulla Tiililä
Kansaneläke-etuus – politiikkaa pienillä sanoilla?
Yhdyssanat ovat tyypillisiä suomen kielelle, mutta kielenhuoltaja löytää teksteistä turhiakin yhdyssanoja tai yhdyssanojen osia. Suunnittelutoiminnan tilalle suositellaan pelkkää suunnittelua ja kodinhoitotoimintakin voisi olla pelkkää kodinhoitoa. Turhien yhdysosien karsiminen ei ole pelkkää kosmeettista korjailua, sen hoksaavat myös valveutuneet kielenkäyttäjät.
Lue lisää
-
Artikkeli 3/1997
Katariina Iisa
Kirjoittaja ja tekstin ymmärrettävyys
Teksti on kirjoittajan lahja lukijalle. Kun lahjansaaja on vastaanottanut lahjan, ei antaja voi enää muuttaa sitä, vaikka omaan tekstiinsä suhtautuisi kuinka mustasukkaisesti tahansa. Kirjoittaja ei voikaan kovin paljon vaikuttaa siihen, millaisen tulkinnan yksittäinen lukija muodostaa tekstistä, sillä lukija rakentaa tekstin merkityksen suhteessa ei vain aiempiin tietoihinsa ja käsityksiinsä vaan myös suhteessa muihin teksteihin.
Lue lisää
-
Artikkeli 3/1997
Annastiina Viertiö
Miksi epätäsmällistä ilmausta käytetään? – Kootut selitykset
Selkeä ja täsmällinen ilmaisu on ihanne, johon kirjoittajia kehotetaan pyrkimään. Ihannetta on kuitenkin usein vaikea saavuttaa, kuten itse kirjoittaessaan ja muitten tekstejä lukiessaan helposti huomaa. Syitä ja selityksiä on monenlaisia.
Lue lisää
-
Artikkeli 3/1997
Salli Kankaanpää
Edellyttää – huono sana vai vaikea rakenne?
Suomen kielen perussanakirja kuvaa sanojen käyttöä mutta ohjaa joskus myös käyttämään parempia vaihtoehtoja. Näitä paremmin-suosituksia tulkittaessa on pidettävä mielessä tekstiyhteys ja tilanteen vaikutus. Sanakirjan suositus ei suinkaan aina tarkoita, että kyseistä sanaa ei pitäisi tai ”saisi” käyttää lainkaan. Yleinen ja monimerkityksinen verbi edellyttää on tästä hyvä esimerkki.
Lue lisää
-
Artikkeli 3/1997
Annastiina Viertiö
Mitä kaikkea voi rinnastaa?
Rinnastus tarkoittaa virkkeen osien esittämistä keskenään samanarvoisina. Hyvän tyylin ominaisuutena on pidetty sitä, että rinnastettavat ilmaukset ovat samanmuotoisia eli rakenteeltaan symmetrisiä. Symmetrian vaatimus ulottuu myös merkitykseen, käsitehierarkioihin. Epäsymmetriset ilmaukset aiheuttavat lukijalle ylimääräistä päänvaivaa, kun hän pyrkii rakentamaan tekstistä loogista ajatuskokonaisuutta. Tällöin kirjoittajalle kuuluva ajatustyö siirtyy lukijan tehtäväksi.
Lue lisää
-
Artikkeli 3/1997
Salli Kankaanpää
Miten tekstinhuoltaja suhtautuu kirjakielen normeihin?
Oikeakielisyyssääntöjä ei pidä noudattaa sokeasti, vaan on mietittävä myös tekstin kokonaisuutta ja sitä ympäristöä, mihin teksti on tarkoitettu. Siksi säännöistä voi joskus poiketakin. Sen sijaan että noudattaisi jokaista sääntöä kirjaimellisesti, tekstinhuoltaja joskus rikkoo tai tiukentaa sääntöä, joka kielioppaisiin tai sanakirjoihin on kirjattu. Ratkaisut tehdään aina tarkoituksenmukaisuuden perusteella.
Lue lisää
-
Artikkeli 3/1997
Aino Piehl
Pulmallisia pisteitä ja alkukirjaimia
Tavallisessa tekstissä on yleensä helppo panna isot alkukirjaimet ja pisteet paikoilleen. Ongelmia voi kuitenkin ilmaantua, jos tekstissä on rinnan sekä tavallisia virkkeitä että sellaisia ajatuskokonaisuuksia, joissa ei ole omaa verbiä. Tässä kirjoituksessa on ehdotuksia siitä, kuinka sääntöjä voi erikoistapauksissa soveltaa.
Lue lisää
-
Artikkeli 3/1997
Salli Kankaanpää
Puolipiste ei ole kaksoispiste
Viime aikoina on yleistynyt tapa käyttää puolipistettä silloinkin, kun oikeinkirjoitussääntöjen mukaan pitäisi käyttää kaksoispistettä. Kummallakin merkillä on kuitenkin oma tehtävänsä tekstin sidostamisessa, eikä niitä siksi pidä sekoittaa toisiinsa.
Lue lisää
-
Keskustelua 3/1997
Arto Lietoila, Sari Maamies
Eksistentiaalilauseesta
Professori Aimo Hakasen kirjoitus nykysuomen eksistentiaali- ja normaalilauseista (Kielikello 2/97: Nykysuomen eksistentiaalilauseet, ks. Lue myös) oli mielenkiintoista luettavaa. Harrastelijalle saattaa kuitenkin...
Lue lisää
Sisällysluettelo 3/1997
-
Kielenhuoltoa, tekstinhuoltoa, tekstintarkistusta, koulutusta
Artikkeli -
Hyvä kieli luo hyvää vallankäyttöä
Artikkeli -
Ylhäältä ohjatusta huollosta oman kuvan rakentamiseen
Artikkeli -
Miten virkakieli on muuttunut 15 vuodessa?
Artikkeli -
Kenen huolena on valtionhallinnon kielen kehittäminen?
Artikkeli -
Tekstiin kirjoittautuva lukija ja kirjoittaja – tasavertaisuutta vai vallankäyttöä?
Artikkeli -
Kansaneläke-etuus – politiikkaa pienillä sanoilla?
Artikkeli -
Kirjoittaja ja tekstin ymmärrettävyys
Artikkeli -
Miksi epätäsmällistä ilmausta käytetään? – Kootut selitykset
Artikkeli -
Edellyttää – huono sana vai vaikea rakenne?
Artikkeli -
Mitä kaikkea voi rinnastaa?
Artikkeli -
Miten tekstinhuoltaja suhtautuu kirjakielen normeihin?
Artikkeli -
Pulmallisia pisteitä ja alkukirjaimia
Artikkeli -
Puolipiste ei ole kaksoispiste
Artikkeli -
Eksistentiaalilauseesta
Keskustelua