2_2001 - Kielikello
null 2_2001
Kielikello 2/2001
-
Artikkeli 2/2001
Sari Maamies
Nimistönhuolto, kielellistä ympäristönsuojelua
Tämä Kielikellon numero on omistettu nimistölle ja sen huollolle. Nimistönhuolto on tärkeä osa kielenhuoltoa. Nimistö – ihmisten, maiden, kaupunkien, peltojen, järvien, katujen, rakennusten nimet – ovat...
Lue lisää
-
Artikkeli 2/2001
Arja Lampinen
Etunimen valinta – haasteellista kielenkäyttöä
Etunimen tehtävä on erottaa yksilöt toisistaan, mutta nimi kertoo paljon muutakin. Nimissä heijastuu mm. eri aikojen arvomaailma. Nimen valinta on tärkeä kielellinen teko. Seuraavassa kerrotaan, millaisia nimiä Suomessa on annettu viimeksi kuluneiden sadan vuoden aikana ja millaisin perustein ne on valittu.
Lue lisää
-
Artikkeli 2/2001
Terhi Ainiala
Larussa vai Lauttasaaressa – kaupunkinimistö tutuksi
Espa, Steissi, Lintsi, Hietsu, Manta ja Kaivari ovat pääkaupunkimme tunnetuinta nimistöä. Ne ovat epävirallisia kaupunkinimiä, joita ei ole koottu arkistojen kokoelmiin eikä talletettu rekistereihin. Tutkittua tietoakaan kaupunkinimistöstä ei vielä juuri ole. Vähitellen kaupunkien paikannimistön salat kuitenkin aukeavat uuden tutkimushankkeen myötä.
Lue lisää
-
Artikkeli 2/2001
Sami Suviranta
Luovutetut alueet, kahtalaiset nimet
Sodan jälkeen Neuvostoliiton rajan taakse jääneiden alueiden paikannimien käyttö voi tuottaa pulmia. Monista tunnetaan täällä ainoastaan vanha suomalainen nimi, mutta osa on meilläkin korvattu venäläisellä, esimerkiksi Enso nimellä Svetogorsk. Milloin sitten käytetään venäläistä, milloin vanhaa suomalaista nimeä?
Lue lisää
-
Artikkeli 2/2001
Saara Welin
Luovutettujen kuntien suomalaisnimien taivutus
Monet karjalaiset pitäjäseurat ja järjestöt toimivat aktiivisesti ja julkaisevat artikkeleita ja kirjoja. Niissä on paljon luovutetun alueen vanhoja suomalaisia paikannimiä. Koska alue on laaja, ei ole helppo hallita...
Lue lisää
-
Artikkeli 2/2001
Kaisa Rautio-Helander
Yykeä ja Alattio: Pohjois-Norjan kveenien paikannimet
Pohjois-Norjassa Ruijassa on asunut satoja vuosia suomenkielistä väestöä, kveenejä. Suomen lisäksi Ruijassa puhutaan myös saamea ja norjaa, ja monikielisyys näkyy mm. nimistössä erikielisinä rinnakkaisniminä. Norjalaisissa kartoissa ja muissa virallisissa asiakirjoissa suomenkieliset nimet on kirjoitettu norjan mukaisesti, joten niitä voi olla vaikea tunnistaa. Parannusta tähän on tuonut Norjan paikannimilaki, joka säätelee mm. nimien virallista kirjoitusasua.
Lue lisää
-
Artikkeli 2/2001
Samuli Aikio, Sirkka Paikkala, Peter Slotte
Ohjeita kaksikielisten alueiden nimistönsuunnitteluun
Millaisia nimiä teille ja muille kohteille tulisi antaa kaksikielisillä alueilla? Miten luodaan kaksikielinen nimistö: voiko nimiä kääntää, pitääkö niitä mukauttaa vai säilyvätkö ne muuttumattomina molemmissa kielissä?
Lue lisää
-
Artikkeli 2/2001
Sari Maamies, Raija Moilanen
Maiden ja saarten nimien taivuttaminen
Yhteiskunnalliset ja poliittiset muutokset heijastuvat myös nimiin, ja siksi niiden kirjoittamista koskevia suosituksia on syytä tarkastella uudestaan aika ajoin. Suomen kielen lautakunta käsitteli maiden, saarten ja saarivaltioiden nimien kirjoittamista viimeksi syksyllä 2000.
Lue lisää
-
Suomen kielen lautakunta 2/2001
Yritysnimien oikeinkirjoitus
Suomen kielen lautakunta käsitteli kokouksessaan joulukuussa 2000 yritysnimien oikeinkirjoitusta ja antoi suosituksen julkisessa viestinnässä käytettävistä kirjoitustavoista.
Lue lisää
-
Kieli työssä 2/2001
Riitta Eronen
Kaupunkisuunnittelua nimistön keinoin
Keväällä 2001 Helsingin uuden Munkkisaaren asuinalueen suunnittelu viivästyi, kun erimielisyyksiä herättäneet nimiehdotukset lykkäsivät koko kaavan valmistumista. Huolimatta siitä, että nimistönsuunnittelun...
Lue lisää
-
Artikkeli 2/2001
Kirsti Aapala
Suomi, Ruotsi ja Venäjä – oma ja naapurin nimi
Sanojen alkuperän tutkijat, etymologit, ovat vuosisatoja etsineet vastausta siihen, miksi kutsumme maatamme Suomeksi. Myös läheisten naapurimaidemme nimitykset kiinnostavat, sillä ne kertovat lähekkäin eläneiden kansojen yhteisestä menneisyydestä.
Lue lisää
-
Kysyttyä 2/2001
Pirjo Mikkonen
Yhdysmerkki vai ei: Viron-matka ja Tapiolan seutu
Kysymys: Kun kirjoitetaan ”Piispa Simojoen Viron-matka”, pitääkö maan nimen ja genetiivin jälkeen olla väliviiva? ”Tapiolan seutu” kirjoitetaan ilman viivaa. Miksi tässä on eroa? Vastaus: Viron-matka on...
Lue lisää
-
Kysyttyä 2/2001
Pirjo Mikkonen
Nimien taivutusongelmia: Joe, Harley ja Sydney
Kysymys: Miten taivutetaan partitiivissa etunimeä Joe suomenkielisessä tekstissä? Kannatusta ovat saaneet sekä Joea että Joeta. Vastaus: Taivutusmuoto perustuu ääntämiseen. Nimi Joe äännetään [džou], joten...
Lue lisää
-
Kysyttyä 2/2001
Pirjo Mikkonen
Mikä lapselle nimeksi, Noa, Nooa vai Noah?
Kysymys: Nimi Nooa tuntuu niin mieluisalta pojalle ristimänimeksi. Voiko sen antaa muodossa Noah? Miten sitä taivutetaan? Vastaus: Vanha raamatullinen nimi on ollut käytössä muodoissa Noa, Nooa ja Noah. Nooak ei ole...
Lue lisää
Sisällysluettelo 2/2001
-
Nimistönhuolto, kielellistä ympäristönsuojelua
Artikkeli -
Etunimen valinta – haasteellista kielenkäyttöä
Artikkeli -
Larussa vai Lauttasaaressa – kaupunkinimistö tutuksi
Artikkeli -
Luovutetut alueet, kahtalaiset nimet
Artikkeli -
Luovutettujen kuntien suomalaisnimien taivutus
Artikkeli -
Yykeä ja Alattio: Pohjois-Norjan kveenien paikannimet
Artikkeli -
Ohjeita kaksikielisten alueiden nimistönsuunnitteluun
Artikkeli -
Maiden ja saarten nimien taivuttaminen
Artikkeli -
Yritysnimien oikeinkirjoitus
Suomen kielen lautakunta -
Kaupunkisuunnittelua nimistön keinoin
Kieli työssä -
Suomi, Ruotsi ja Venäjä – oma ja naapurin nimi
Artikkeli -
Yhdysmerkki vai ei: Viron-matka ja Tapiolan seutu
Kysyttyä -
Nimien taivutusongelmia: Joe, Harley ja Sydney
Kysyttyä -
Mikä lapselle nimeksi, Noa, Nooa vai Noah?
Kysyttyä