1_1997 - Kielikello
null 1_1997
Kielikello 1/1997
-
Artikkeli 1/1997
Irmeli Pääkkönen
Ajatuksia kielenkorjauksesta ja kielenhuollosta
Millainen on hyvä kielenkorjaaja? Mitä hänen on otettava huomioon toisen tekstiä muuttaessaan ja millaisiin periaatteisiin hän voi tukeutua työssään? Muun muassa näitä kysymyksiä pohtii seuraavassa kirjoituksessa dosentti Irmeli Pääkkönen. Hänen esimerkkinsä – yliopistonlehtori Carl Niclas Keckmanin toiminta ja periaatteet kielenkorjaajana – on yli sadan vuoden takaa, mutta silti jatkuvasti ajankohtainen. Irmeli Pääkkönen on suomen kielen lautakunnan jäsen, ja hän jäi viime vuonna eläkkeelle Oulun yliopiston suomen kielen lehtorin virasta. Kirjoitus perustuu hänen jäähyväisluentoonsa, jonka hän piti suomen kielen opiskelijoille 8. toukokuuta 1996.
Lue lisää
-
Artikkeli 1/1997
Erkki Lyytikäinen
Aikataulukon arvoitus: suomen tempussysteemin perusteita
”Viimeisten kiusausten säveltäjä kuoli”, otsikoi Helsingin Sanomat akateemikko Joonas Kokkosen kuolinuutisen viime vuoden lopulla. Lehdistössä on kuolinuutisten aikamuodoksi alkanut vakiintua sekä otsikoissa...
Lue lisää
-
Artikkeli 1/1997
Sirkka Paikkala
Nimineuvonnan arkipäivää
Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen kielenhuolto-osaston tehtäviin kuuluu myös nimistönhuolto. Siihen sisältyy muun muassa karttanimistöjen ja kuntien haja-asutusalueiden nimistösuunnitelmien tarkistamista,...
Lue lisää
-
Artikkeli 1/1997
Saara Welin
Teuvalle ja Temmekselle, Korppooseen ja Keminmaahan
Suomen kielen käyttäjä joutuu kiinnittämään alituiseen huomiota kaupunkien, kuntien ja kylien nimien paikallissijataivutukseen, puhuupa sitten tai kirjoittaa. Jos nimi on ihan tuttu tai tyyppiä Askola ja Karstula, sen...
Lue lisää
-
Artikkeli 1/1997
Marja Lehtinen
CD-Perussanakirja – uuden ajan sanasampo
Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen vuosina 1990–1994 julkaiseman Suomen kielen perussanakirjan sähköinen versio CD-Perussanakirja on valmis. Sähköisen muodon ansiosta CD-Perussanakirjassa on monia sellaisia ominaisuuksia, jotka tekevät siitä uudenlaisen monipuolisen työkalun ammatikseen kirjoittaville ja kaikille kielestä kiinnostuneille. CD-Perussanakirjan syntyvaiheita ja ominaisuuksia esittelee seuraavassa toinen sen päätoimittajista Marja Lehtinen.
Lue lisää
-
Artikkeli 1/1997
Risto Haarala
Karpaasit alppimajassa – CD-Perussanakirjan uusista sanoista
Kun Suomen kielen perussanakirjan kolmas ja viimeinen osa ilmestyi painosta vuonna 1994, teosta esiteltiin useassa Kielikello-lehden artikkelissa (3/1994). Yhtenä tarkastelun kohteena olivat Perussanakirjan...
Lue lisää
-
Artikkeli 1/1997
Riitta Eronen
Taivutusmuotoja ikkunassa
Perinteisissä sanakirjoissa suomen sanojen taivutus osoitetaan taivutustyyppitaulukoiden ja niiden mallisanojen avulla. Koska suomen kielen taivutus on perin monimuotoista eikä yhtä yksinkertaista tapaa sen...
Lue lisää
-
Artikkeli 1/1997
Jussi Kallio
Edustajamme Euroopassa
Euroopan unionista on tullut osa myös kielitoimiston neuvonnan arkipäivää. Kääntäjät, virkamiehet ja muut kansalaiset tarvitsevat monenlaista tietoa: on kehitettävä uusia termejä, mietittävä suomenkielisiä vastineita, selvitettävä vieraiden lyhenteiden merkitystä ja käyttöä sekä ylipäätään etsittävä tarvittavaa tietoa erilaisista lähteistä. Unionin rakenteeseen ja sen eri osien nimityksiin liittyvät kysymykset ovat niin ikään tavallisia. Seuraavan katsauksen kirjoittaja Jussi Kallio toimii kielitoimistossa virkakielen huoltajana. Työssään hän pohtii päivittäin myös eurokielen ilmiöitä.
Lue lisää
-
Artikkeli 1/1997
Tiina Manni-Lindqvist
Mistä on kartan nimet tehty?
Kartat ovat mielenkiintoista luettavaa: joka niemellä ja notkolla on oma nimensä, joka voi kertoa paljonkin seudusta, sen luonnosta, asukkaista ja historiasta. Nimet herättävät kysymyksiä ja kiihottavat mielikuvitusta. Joskus ehkä myös ihmetellään, miten kartantekijä on saanut kaikki nimet karttaan. Nimiä ei suinkaan keksitä tai muokata työpöydän ääressä, vaan kaikki kartoissa esiintyvät nimet perustuvat niiden käyttäjien eli paikkakuntalaisten antamiin tietoihin. Tämän artikkelin kirjoittaja Tiina Manni-Lindqvist työskentelee Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen nimistöyksikössä, jossa huolehditaan mm. siitä, että nimet tulevat karttoihin oikein.
Lue lisää
-
Artikkeli 1/1997
Alpo Räisänen
Tiedepuisto ei suomen kieleen sovi
Suomen kieleen on viime aikoina ilmestynyt kaksi merkillistä uudissanaa tiedepuisto ja ruokapuisto. Tiedepuisto on ainakin yritysnimissä Viikin tiedepuisto ja Joensuun tiedepuisto Oy, kumpikin 1990-luvulla...
Lue lisää
-
Keskustelua 1/1997
Lassi Koponen, Sari Maamies
Suomi ei ole menossa Natoon, päinvastoin
Kun kielikorva herkistyy jollekin ärsykkeelle, tästä vaikutuksesta voi tiheään toistuvana kehittyä harminpaikka. Alkaa pistellä korvassa, minun kielikorvassani sana päinvastoin, varsinkin jos pistinparina on...
Lue lisää
-
Keskustelua 1/1997
Jouko Törmä
Erään merkin nimestä
Työssäni @-merkin kanssa lähes päivittäin tuskailevana vastustan ankarasti Elisa Stenvallin Kielikellossa 4/96 tekemää ehdotusta, että merkkiä yleiskielessä ryhdyttäisiin kutsumaan miukuksi. Puhekieleenkään nimitys ei...
Lue lisää
-
Artikkeli 1/1997
Sari Maamies
Alastarolla mutta Ylistarossa
Kielikellossa 4/96 on ikävä virhe sivulla 30 kirjoituksessa, jossa esitellään sisä- ja ulkopaikallissijan käyttöä. Sijanvalinnan ongelmallisuudesta mainitaan esimerkkinä Ylistaro ja Alastaro, joista toinen...
Lue lisää
Sisällysluettelo 1/1997
-
Ajatuksia kielenkorjauksesta ja kielenhuollosta
Artikkeli -
Aikataulukon arvoitus: suomen tempussysteemin perusteita
Artikkeli -
Nimineuvonnan arkipäivää
Artikkeli -
Teuvalle ja Temmekselle, Korppooseen ja Keminmaahan
Artikkeli -
CD-Perussanakirja – uuden ajan sanasampo
Artikkeli -
Karpaasit alppimajassa – CD-Perussanakirjan uusista sanoista
Artikkeli -
Taivutusmuotoja ikkunassa
Artikkeli -
Edustajamme Euroopassa
Artikkeli -
Mistä on kartan nimet tehty?
Artikkeli -
Tiedepuisto ei suomen kieleen sovi
Artikkeli -
Suomi ei ole menossa Natoon, päinvastoin
Keskustelua -
Erään merkin nimestä
Keskustelua -
Alastarolla mutta Ylistarossa
Artikkeli