1_1997 - Kielikello

Artikkeli 1/1997

Irmeli Pääkkönen

Ajatuksia kielenkorjauksesta ja kielenhuollosta

Millainen on hyvä kielenkorjaaja? Mitä hänen on otettava huomioon toisen tekstiä muuttaessaan ja millaisiin periaatteisiin hän voi tukeutua työssään? Muun muassa näitä kysymyksiä pohtii seuraavassa kirjoituksessa dosentti Irmeli Pääkkönen. Hänen esimerkkinsä – yliopistonlehtori Carl Niclas Keckmanin toiminta ja periaatteet kielenkorjaajana – on yli sadan vuoden takaa, mutta silti jatkuvasti ajankohtainen. Irmeli Pääkkönen on suomen kielen lautakunnan jäsen, ja hän jäi viime vuonna eläkkeelle Oulun yliopiston suomen kielen lehtorin virasta. Kirjoitus perustuu hänen jäähyväisluentoonsa, jonka hän piti suomen kielen opiskelijoille 8. toukokuuta 1996.

Lue lisää

Artikkeli 1/1997

Erkki Lyytikäinen

Aikataulukon arvoitus: suomen tempussysteemin perusteita

”Viimeisten kiusausten säveltäjä kuoli”, otsikoi Helsingin Sanomat akateemikko Joonas Kokkosen kuolinuutisen viime vuoden lopulla. Lehdistössä on kuolinuutisten aikamuodoksi alkanut vakiintua sekä otsikoissa...

Lue lisää

Artikkeli 1/1997

Sirkka Paikkala

Nimineuvonnan arkipäivää

Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen kielenhuolto-osaston tehtäviin kuuluu myös nimistönhuolto. Siihen sisältyy muun muassa karttanimistöjen ja kuntien haja-asutusalueiden nimistösuunnitelmien tarkistamista,...

Lue lisää

Artikkeli 1/1997

Saara Welin

Teuvalle ja Temmekselle, Korppooseen ja Keminmaahan

Suomen kielen käyttäjä joutuu kiinnittämään alituiseen huomiota kaupunkien, kuntien ja kylien nimien paikallissijataivutukseen, puhuupa sitten tai kirjoittaa. Jos nimi on ihan tuttu tai tyyppiä Askola ja Karstula, sen...

Lue lisää

Artikkeli 1/1997

Marja Lehtinen

CD-Perussanakirja – uuden ajan sanasampo

Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen vuosina 1990–1994 julkaiseman Suomen kielen perussanakirjan sähköinen versio CD-Perussanakirja on valmis. Sähköisen muodon ansiosta CD-Perussanakirjassa on monia sellaisia ominaisuuksia, jotka tekevät siitä uudenlaisen monipuolisen työkalun ammatikseen kirjoittaville ja kaikille kielestä kiinnostuneille. CD-Perussanakirjan syntyvaiheita ja ominaisuuksia esittelee seuraavassa toinen sen päätoimittajista Marja Lehtinen.

Lue lisää

Artikkeli 1/1997

Risto Haarala

Karpaasit alppimajassa – CD-Perussanakirjan uusista sanoista

Kun Suomen kielen perussanakirjan kolmas ja viimeinen osa ilmestyi painosta vuonna 1994, teosta esiteltiin useassa Kielikello-lehden artikkelissa (3/1994). Yhtenä tarkastelun kohteena olivat Perussanakirjan...

Lue lisää

Artikkeli 1/1997

Riitta Eronen

Taivutusmuotoja ikkunassa

Perinteisissä sanakirjoissa suomen sanojen taivutus osoitetaan taivutustyyppitaulukoiden ja niiden mallisanojen avulla. Koska suomen kielen taivutus on perin monimuotoista eikä yhtä yksinkertaista tapaa sen...

Lue lisää

Artikkeli 1/1997

Jussi Kallio

Edustajamme Euroopassa

Euroopan unionista on tullut osa myös kielitoimiston neuvonnan arkipäivää. Kääntäjät, virkamiehet ja muut kansalaiset tarvitsevat monenlaista tietoa: on kehitettävä uusia termejä, mietittävä suomenkielisiä vastineita, selvitettävä vieraiden lyhenteiden merkitystä ja käyttöä sekä ylipäätään etsittävä tarvittavaa tietoa erilaisista lähteistä. Unionin rakenteeseen ja sen eri osien nimityksiin liittyvät kysymykset ovat niin ikään tavallisia. Seuraavan katsauksen kirjoittaja Jussi Kallio toimii kielitoimistossa virkakielen huoltajana. Työssään hän pohtii päivittäin myös eurokielen ilmiöitä.

Lue lisää

Artikkeli 1/1997

Tiina Manni-Lindqvist

Mistä on kartan nimet tehty?

Kartat ovat mielenkiintoista luettavaa: joka niemellä ja notkolla on oma nimensä, joka voi kertoa paljonkin seudusta, sen luonnosta, asukkaista ja historiasta. Nimet herättävät kysymyksiä ja kiihottavat mielikuvitusta. Joskus ehkä myös ihmetellään, miten kartantekijä on saanut kaikki nimet karttaan. Nimiä ei suinkaan keksitä tai muokata työpöydän ääressä, vaan kaikki kartoissa esiintyvät nimet perustuvat niiden käyttäjien eli paikkakuntalaisten antamiin tietoihin. Tämän artikkelin kirjoittaja Tiina Manni-Lindqvist työskentelee Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen nimistöyksikössä, jossa huolehditaan mm. siitä, että nimet tulevat karttoihin oikein.

Lue lisää

Artikkeli 1/1997

Alpo Räisänen

Tiedepuisto ei suomen kieleen sovi

Suomen kieleen on viime aikoina ilmestynyt kaksi merkillistä uudissanaa tiedepuisto ja ruokapuisto. Tiedepuisto on ainakin yritysnimissä Viikin tiedepuisto ja Joensuun tiedepuisto Oy, kumpikin 1990-luvulla...

Lue lisää

Keskustelua 1/1997

Lassi Koponen, Sari Maamies

Suomi ei ole menossa Natoon, päinvastoin

Kun kielikorva herkistyy jollekin ärsykkeelle, tästä vaikutuksesta voi tiheään toistuvana kehittyä harminpaikka. Alkaa pistellä korvassa, minun kielikorvassani sana päinvastoin, varsinkin jos pistinparina on...

Lue lisää

Keskustelua 1/1997

Jouko Törmä

Erään merkin nimestä

Työssäni @-merkin kanssa lähes päivittäin tuskailevana vastustan ankarasti Elisa Stenvallin Kielikellossa 4/96 tekemää ehdotusta, että merkkiä yleiskielessä ryhdyttäisiin kutsumaan miukuksi. Puhekieleenkään nimitys ei...

Lue lisää

Artikkeli 1/1997

Sari Maamies

Alastarolla mutta Ylistarossa

Kielikellossa 4/96 on ikävä virhe sivulla 30 kirjoituksessa, jossa esitellään sisä- ja ulkopaikallissijan käyttöä. Sijanvalinnan ongelmallisuudesta mainitaan esimerkkinä Ylistaro ja Alastaro, joista toinen...

Lue lisää

1_1997 - Kielikello

Kielikello 1/1997

Ajatuksia kielenkorjauksesta ja kielenhuollosta

Aikataulukon arvoitus: suomen tempussysteemin perusteita

Nimineuvonnan arkipäivää

Teuvalle ja Temmekselle, Korppooseen ja Keminmaahan

CD-Perussanakirja – uuden ajan sanasampo

Karpaasit alppimajassa – CD-Perussanakirjan uusista sanoista

Taivutusmuotoja ikkunassa

Edustajamme Euroopassa

Mistä on kartan nimet tehty?

Tiedepuisto ei suomen kieleen sovi

Suomi ei ole menossa Natoon, päinvastoin

Erään merkin nimestä

Alastarolla mutta Ylistarossa

Sisällysluettelo 1/1997

Kielikellon lehdet