”En minä Hiirulassa asu!” – ärsyttävää nimistöä
Artikkeli 1/2008

Sami Suviranta

”En minä Hiirulassa asu!” – ärsyttävää nimistöä

Espoon kaupunkisuunnittelukeskuksen nimistöryhmä järjesti kesällä 2007 verkkokyselyn, jolla kerättiin nimenkäyttäjien mielipiteitä nimistönsuunnittelun tueksi. Kadunnimikyselyn laati Ulla Koistinen. Kysely oli avoin kaikille, mutta kohdistettu erityisesti espoolaisille. Toistasataa vastaajaa eritteli hyviksi ja huonoiksi kokemiensa nimien ominaisuuksia. Tuloksista kerrotaan myös osoitteessa www.espoo.fi/nimisto.

Kadunnimet voivat olla vaikeita kirjoittaa, sekoittuvia, epäjohdonmukaisia ja keksimällä keksittyjä. Espoon kadunnimikyselyn vastaukset sisältävät kehuja ja ideoita – mutta tietysti myös moitteita. Arviot ärsyttävistä, tökeröistä ja typeristä kadunnimistä antavat neuvoja uusien nimien suunnitteluun sekä kertovat, mistä asioista on eniten tarpeen jakaa asukkaille tietoa.

Pitkä nimi on hankala

Useimmin huonon kadunnimen ominaisuudeksi mainitaan se, että nimi on liian pitkä. Nimen Pitkänkalliontanhua käyttö on asukkaan mielestä vaivalloista – etenkin, kun naapurikadun nimi on Pitkänkalliontie. Yhdyssanalla alkavan Rintamamiehentien sijaan toivottaisiin vaikka nimeä Rintamatie.

Pitkistä nimistä erityisen hankalilta tuntuvat ne, jotka kirjoitetaan useaksi sanaksi (Amiraalin puistotie). Paikannimethän kirjoitetaan tavallisesti yhteen. Tämä perussääntö tunnetaan hyvin. Sitä ei voi kuitenkaan soveltaa esimerkiksi etu- ja sukunimen sisältäviin muistonimiin (Katri Valan tie), joista monelta nimenkäyttäjältä tahtoo vähintään jälkimmäinen sanaväli jäädä pois. Niitäkin, jotka itse hallitsevat kirjoitussäännöt, harmittaa yleinen horjuvuus.

Samankaltaisuus sekoittaa

Koska nimen tehtävä on yksilöidä kohteensa, kovin samankaltaiset nimet heikentävät nimistön toimivuutta. Koska koko pääkaupunkiseutu on yhtenäistä kaupunkialuetta, kadunnimen toistuminen naapurikaupungissa (Antaksentie Espoon lisäksi Vantaalla) koetaan häiritseväksi. Kadunnimet voivat sekoittua myös saman asuinalueen muihin nimiin. Vastauksissa valitettiin Latokasken kaskiaiheisten nimien suurta määrää ja Olarin liian monia Päivä-alkuisia nimiä.

Paikoin on käytössä sekä suoraan alueennimestä tai maastonimestä saatu kadunnimi (Eestinkallio) että kantanimen tie-loppuinen liitynnäinen (Eestinkalliontie). Ne ovat omiaan sotkeutumaan. Myös samanalkuisia tie- ja kuja-loppuisia nimiä on vaikea muistaa, jos liikenneverkossa ei ole odotuksenmukaista hierarkiaa. Riippakoivunkujan pitäisi olla selvästi Riippakoivuntien sivukuja, ei samanarvoinen haara.

Turhaa suomentamista

Valtaosassa kadunnimistä on yhdyssanan perusosa tie, kuja tms. tai ainakin loppuosana nimen paikannimimäiseksi tekevä termi, kuten lehto tai laakso. Toisinaan on annettu sellaisiakin nimiä kuin Aallokko, Miekka ja Urpu. Heikkoutena on, että niitä ei kaikissa yhteyksissä osata hahmottaa kadunnimeksi. Toisaalta muutama tällaisella kadulla itse asuva vastaaja kiitteli nimeä hauskaksi ja mieleenpainuvaksi.

Espoon pitkä ruotsinkielinen historia näkyy selvästi nimistössä. Se ärsyttää joitakuita, mutta enemmänkin moititaan nimistön turhaa suomalaistamista. Esimerkiksi kylännimestä Fantsby muodostettu suomenkielinen vastine Vanttila, joka sisältyy myös kadunnimeen Vanttilantie, kuulostaa vastaajan mielestä niin ponnettomalta, että häntä on nolottanut sanoa sitä tuttaville.

Kadunnimiä on jouduttu muuttamaan samannimisyyden poistamiseksi ja katuverkon muuttumisen takia, mutta vanhatkin nimet säilyvät muistissa. Westendissä nimen Esplanadi 1970-luvulla korvannutta nimeä Hiiralantie vastaaja sanoi vierastavansa yhä. Hän ei halua asua missään ”Hiirulassa”. Hämmennystä herättää myös se, jos yhtenäisenä jatkuvalla kadulla ei ole yhtä nimeä, vaan osuuksilla omansa. Merituulentien nimen vaihtuminen Kehä II:n kohdalla kesken kaiken Kuitinmäentieksi ärsyttää monia.

Synkkä korpi

Suurin osa nimistöstämme koostuu tunnistettavista sanoista, mutta joukossa on läpinäkymättömiäkin nimiä. Niitä ovat kaksikielisellä alueella monet mukaelmalainat, kuten kaupunginnimi Espookin. Jotkut vastaajat toivoisivat kadunnimiin vain kaikkien ymmärtämiä sanoja. Se olisi kuitenkin vaikeaa, koska erään vastaajan havainnon mukaan nykyihminen ei tunne esimerkiksi nimien Kappalaisentie ja Kiltakallio alkuosina olevia sanoja. Niinkin voi olla, mutta suuren nimitarpeen vuoksi sanastoa ei voi rajata aivan suppeaksi. Toisaalta liian tavallisia nimenaiheita arvostellaan laimeudesta.

Vastauksissa sanottiin joitakin kadunnimiä liian kielteisen mielikuvan antaviksi: nimi Sotaorvontie kuulostaa surulliselta, sanan korpi sisältävä nimi synkältä. Vasikka- ja Veräjäpellon-alkuiset nimet ovat liian maalaisia nykyaikaisessa kaupungissa.

Toisia ärsyttävät teennäisiltä tuntuvat nimet. Lukuisat Aurinko-, Ruusu- ja Kartano-alkuiset nimet ovat ”naurettavia” ja ”sievisteleviä”. Ryhmänimiä, kuten kukka-aihepiirin kadunnimiä, pidetään joskus väkisin tehtyinä. Kysely osoittaa, että asukkaat tarkkailevat valppaasti, ovatko kadunnimet perusteltuja ja paikkaansa sopivia.

Sami Suviranta työskentelee nimistöntutkijana Espoon kaupunkisuunnittelukeskuksessa.

Sami Suviranta