Kielikello on kielenhuollon tiedotuslehti, jossa
kirjoitetaan kielestä ja kielenkäytön kysymyksistä.
Kielikello on tarkoitettu kaikille kielestä kiinnostuneille.

Kielikello 2/1998

Raimo Jussila

Kelirikko ja tilanrikkaus

Entisaikojen elämä rytmittyi vahvasti vuodenaikojen mukaan. Oli kiihkeän toiminnan kausia ja toisaalta joutilaampia luppoaikoja. Keväin syksyin yhteiskunnan pysäytti lähes kokonaan luontaiseen vuodenkiertoon liittyvä tauko, kelirikko. Se saartoi kylät, pitäjät ja kaupungit pahimmillaan viikoiksi. Saaristolaiset saattoivat olla eristyksissä kuukaudenkin.

Kelirikkoon osattiin varautua. Elintarvikkeita oli varastossa, tärkeät matkat oli tehty tai siirretty myöhemmäksi, työt soviteltu kelien mukaan. Postinkulku hidastui tai peräti pysähtyi, rahdinkuljetukset odottivat kesä- tai talvikelejä ja sotajoukot makailivat joutilaina majapaikoissaan. Kelirikko on vaikuttanut maailmanhistoriaankin. Saksan salama-armeija porhalsi tomua pöllyttäen läpi Puolan ja Neuvostoliiton länsiosien, kunnes se syksyllä vajosi venäläiseen rospuuttoon ja hyytyi lopulta ankaraan talveen.

Suomen kielen perussanakirja määrittelee kelirikon näin: sään aiheuttama teiden tm. kulkuväylien kulkukelvottomuus vars. keväällä ja syksyllä, ”rospuutto”. Vanhaa kelirikko-sanan aluetta ovat hämäläis- ja eteläpohjalaismurteet (ks. kartta), mutta yleiskielen avittamana se on levinnyt kaikkialle suomen kielen alueelle. Murteissa tunnetaan myös sanat kelinrikko, kelirike, säänrike, säidenrikko ja säittenrikjäiset. pelkkä rikkokin on ollut mahdollinen: ”Tänä vuonna tuli rikko hyvin myäheen” (Ikaalinen). Näiden termien motiivina on se, että ajokelit rikkoutuvat, menevät pilalle. Samoin perustein on syntynyt parista pitäjästä muistiin merkitty säidenrikko.

Perussanakirjan kansanomaiseksi luonnehtima rospuutto on lainaa venäjän sanasta rasputa, rasputxe ’kelirikko, kelirikon aika’. On ilmeistä, että sana levisi venäläisen sotaväen myötä laajalti suomen murteisiin 1700-luvun alkuvuosikymmeninä. Ison- ja pikkuvihan aikanahan sekä suomalaiset että vainolaiset ennättivät kokea kymmeniä rospuuttoja.

Sana on käytössä kaikissa itä- ja pohjalaismurteissa, samoin suomen itäisissä sukukielissä. Idempänä se on asussa rospuutta, lännempänä rospuutto. Rospuutos on Päijänteen länsipuolen ja Saimaan eteläosien erikoisuus (ks. pdf-kartta).

Lainasanoja suomalaiset pyörittelevät kielellään kuin kuumaa perunaa, niin tätäkin venäjän lainaa. Asut rospuuta, rospuute, rospuutti, frospuutto, rospuu, rosputta, rosputti, roskuutto, roskuutta, rospuuska tunnetaan pitäjästä tai parista eri puolilta Suomea. Sana yhdistyy suomalaisten mielissä verbeihin puuttaa ’kiinnittää; tarttua kiinni’ ja puuttua.

Lounaisessa Suomessa kelirikon nimityksinä ovat olleet käytössä oudonkuuloiset säidenriita ja säidenriite. Hämeen parissa pitäjässä tunnetaan säänriite ja pohjoisimmassa Suomessa säänriitto. Ne eivät ole yhteydessä riitelemiseen vaan esimerkiksi sanoihin riittää ’jäätää ohuelti, hyytää’ ja riite ’ohut jää’. Sanat selittyvät siten, että kelirikon aikaan sää on sellainen, että vesi yön aikana jäätyy ohuelti. Raumalla on todettu saaristolaisista: ”He oliva siäl säitte riidas viis viikko.”

Kainuussa on rospuutan rinnalla käytössä myös säidenliihe ja kelinliihe. Lönnrot määrittelee sanakirjassaan (1874) liihe-sanan merkitykseksi ’kelirikko’ ja esittää sille rinnakkaismuodon liide. Liihe tarkoittanee ’rajaa, vaihetta’ (vrt. ”uuden vuoden liiheessä”, Kuhmo). Kelirikko on kesä- ja talvikelin vaiheessa, rajalla.

Eri puolilta Etelä-Suomea ovat peräisin tilanrikkaus, tilanrikko ja tilarikko kelirikkoa merkitsemässä. Sanat tulevat ymmärrettäviksi, kun niiden rinnalle asettaa sanat ratastilarekitila. Ne tarkoittavat rattailla ajettavia kesäkelejä ja reellä ajettavia talvikelejä. Tilan merkitys on tässä yhteydessä siis ’keli’. Toisin sanoen nämäkin termit on muodostettu samoin perustein kuin kelirikko.

Suomen kielen kelirikko ei lopu vielä tähänkään. Murteista löytyy koko joukko osaksi satunnaisiakin nimityksiä tuolle aikanaan vaivalloiselle ilmiölle. Sitä on nimitetty flossakkokeliksi, föörfalliksi, hohlamakeliksi, hölseeksi, keväthölseeksi, kevätklossuksi, lossukkokeliksi, mohjukeliksi, pahaksi keliksi t. tilaksi, rekiheitoksi, riitekeliksi, riiveeksi, sohjokeliksi, sohlamaksi, solskukeliksi, rikkiäisiksi ja ties miksi muuksi.

Viisikymmenluvulla TVH joutui taistelemaan vielä lujasti kelirikkoa vastaan. Nyt se on kyläteitä lukuun ottamatta nujerrettu. Yksin tein joutaa kelirikkotermistömme tarpeettomana arkiston hyllyille.




Kielikello 2/1998
Alkuun

Jaa

Lehdet »

Anna palautetta »

Kotimaisten kielten keskus


Tilaa uusi Kielikello!
Kielikello siirtyy kokonaan verkkojulkaisuksi (osoite edelleen www.kielikello.fi) vuoden 2018 alussa, kun painetun lehden julkaiseminen loppuu. Uusi verkkolehti on ilmainen.

Kielikello ilmestyy verkossakin neljästi vuodessa, ensimmäisen kerran helmi-maaliskuussa 2018. Varsinaisten lehden numeroiden ilmestymisen välissä voidaan julkaista ajankohtaisia havaintoja, vastauksia kysymyksiin tai muuta juuri sillä hetkellä kielikeskustelussa pinnalla olevaa aineistoa.

Jos haluat sähköpostiisi tiedon Kielikellon ilmestymisestä tai julkaistusta uudesta sisällöstä, osoitteessa www.kotus.fi/tilaakielikello on lomake, jolla voit ilmoittaa sähköpostiosoitteesi.

Tervetuloa mukaan Kielikellon lukijajoukkoon!

Suomen kielen lautakunta

Suomen kielen lautakunnan suosituksia ja kannanottoja

Yhteiskunta tarvitsee kaksipäiväisen äidinkielen ylioppilaskokeen (2/2017)
Evankelisluterilainen vai evankelis-luterilainen? (2/2016)



Lue lisää

Julkaisut

13.6.2017
Kielitoimiston oikeinkirjoitusoppaasta uusi painos

Kielitoimiston oikeinkirjoitusoppaasta on maaliskuussa 2017 ilmestynyt 13., korjattu painos.

Kielitoimisto kouluttaa

13.6.2017
Kesä marraskuussakin!

Kielenhuollon kesäpäivät 15.–16.11.2017

 

Ajankohtaista

3.10.2017
Kielitoimisto Facebookissa

Kielitoimisto on avannut oman Facebook-sivunsa.

30.6.2017
Lähetä kielihavaintosi Kielitoimistoon!

Kielitoimisto kerää kielenkäyttäjiltä havaintoja yleiskielestä.

Lisää ajankohtaisia »