Kielikello on kielenhuollon tiedotuslehti, jossa
kirjoitetaan kielestä ja kielenkäytön kysymyksistä.
Kielikello on tarkoitettu kaikille kielestä kiinnostuneille.

Kielikello 2/1991

Alpo Räisänen

Maaseudun anti suomen kielelle

Parhaassa tapauksessa Euroopan yhdentyminen voi merkitä kansallisten kielten ja kulttuurien arvostuksen nousua. Silloin yhdentyminen on tervetullut vastapaino amerikkalaiselle kaupalliselle kulttuurille. Euroopan eri maiden vetovoima lisääntyy, ja sen pitäisi tuntua esimerkiksi koulujemme kieltenopetuksen monipuolistumisena. Jos kansallisten kielten ja kulttuurien arvostus Euroopassa ja muuallakin lisääntyy, se heijastuu myönteisenä myös meille. Saksan, ranskan ja muiden eurooppalaisten kielten taito myös nuorison keskuudessa tekisi entistä syvemmät kulttuuriyhteydet Eurooppaan mahdollisiksi. Kansalliset liikkeet ja itsenäistymispyrkimykset Euroopan itäosissa ja muuallakin osoittavat, että kansallisuus, kansallinen kieli ja kulttuuri ovat tavoiteltavia arvoja nykyaikanakin.

Pahimmassa tapauksessa Eurooppa yhdentyy yksistään suuryritysten ja yleensä liike-elämän ehdoin. Jos Suomi on tässä menossa täysin pidäkkeittä mukana, yrityksiä kaatuu, maaseutu paljolti autioituu ja Pohjois- ja Itä-Suomi jäävät eteläsuomalaisten ja euroturistien lomamaaksi. Jos maaseutu autioituu, se on suuri tappio myös suomen kielelle ja suomalaiselle kulttuurille.

Koivusalo puhuu aitosuomalaisuuden kuolemasta. Aitosuomalaisuus ihannoi maaseutukulttuuria, ja tuo ihannointi liittyi suomalaiskansallisen kulttuuri-identiteetin etsintään. Toisen maailmansodan jälkeen ei aitosuomalaisuudesta ole ollut enää paljon merkkejä näkyvissä, mutta suomalaisuudesta, eri maakuntien kulttuureista ja suomen kielen paikallismurteista kyllä. Ajatellaanpa vain, millaista pontta hämäläisväritteiset repliikit merkitsevät Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -teoksessa, millaista mahtavuutta eteläpohjalaismurre antaa Orvokki Aution romaanien naisten puheeseen, mitä olisi Oiva Arvola ilman elävää peräpohjalaiskieltään, puhumattakaan esimerkiksi Kalle Päätalosta tai Heikki Turusesta. Kaikki mainitut kirjailijat ovat asuneet jo vuosikymmeniä kaupungissa, mutta heidän kasvuympäristönsä on ollut maaseutu, sen ihmiset, kieli ja kulttuuri. Heidän henkiset juurensa ovat maaseudulla. Jos maaseutu autioituu lähes tyhjiin, sieltä ei tulevina vuosikymmeninä nouse Väinö Linnan, Orvokki Aution eikä Oiva Arvolan kaltaisia kirjailijoita rikastuttamaan suomalaista henkistä elämää. Se on ilman muuta vahinko yhteiselle suomen kielellemme, sillä kirjailijat ovat kautta aikain välittäneet ja jalostaneet yleiseen tietoon oman paikallisen kansankielensä aineksia.

Kirjailijat ovat tietenkin vain yksi esimerkki siitä, mitä paikallismurteet ja -kulttuurit Suomelle ja suomalaisille merkitsevät. Vauraiden viime vuosikymmenien tuotteita ovat esimerkiksi murrekirjat, kotiseutulukemistot ja monien paikkakuntien joululehdet, joissa paikallisella kansankielellä ja perinteellä on vankka sijansa. Yritetään panna talteen sellaista, mikä koetaan arvokkaaksi ja uhanalaiseksi. Ihmisen henkisistä tarpeista nämäkin ilmiöt kertovat.

Nyt ei pidä ajatella niin, että maaseutu olisi sinänsä arvokkaampi ja antoisampi kielelle ja kulttuurille kuin asutustaajamat. Monissa kohdin asia on päinvastoin. Mutta vanhat maakylät, joissa samoja sukuja on elänyt miespolvesta toiseen, ovat kieleltään ja kulttuuriltaan paljon juurevammin omalla pohjallaan kuin sekalaisen väestön kansoittamat asumalähiöt: eihän lähiöasukas tunne edes ympäristönsä paikannimiä muuten kuin tienviitoista ja kartoista. Se, että suomalainen maaseutu säilyisi elinvoimaisena vireiden asutuskeskusten välissä, merkitsisi suomen kielen ja suomalaisen kulttuurin monipuolisuutta ja vivahteikkuutta. Monipuolisuus ja variaatio puolestaan ovat kehityksen ja hedelmällisen vuorovaikutuksen edellytyksiä, mahdollistavat kulttuurievoluution. Se on rikkautta, joka vielä näkyy suomen kielessä ja suomalaisessa kulttuurissa. Sitä meidän ei tulisi kadottaa, jos aiomme kulttuurikansana elää ja tarjota muillekin jotakin aitoa suomalaista.




Kielikello 2/1991
Alkuun

Jaa

Lehdet »

Anna palautetta »

Kotimaisten kielten keskus


Tilaa uusi Kielikello!
Kielikello siirtyy kokonaan verkkojulkaisuksi (osoite edelleen www.kielikello.fi) vuoden 2018 alussa, kun painetun lehden julkaiseminen loppuu. Uusi verkkolehti on ilmainen.

Kielikello ilmestyy verkossakin neljästi vuodessa, ensimmäisen kerran helmi-maaliskuussa 2018. Varsinaisten lehden numeroiden ilmestymisen välissä voidaan julkaista ajankohtaisia havaintoja, vastauksia kysymyksiin tai muuta juuri sillä hetkellä kielikeskustelussa pinnalla olevaa aineistoa.

Jos haluat sähköpostiisi tiedon Kielikellon ilmestymisestä tai julkaistusta uudesta sisällöstä, osoitteessa www.kotus.fi/tilaakielikello on lomake, jolla voit ilmoittaa sähköpostiosoitteesi.

Tervetuloa mukaan Kielikellon lukijajoukkoon!

Suomen kielen lautakunta

Suomen kielen lautakunnan suosituksia ja kannanottoja

Yhteiskunta tarvitsee kaksipäiväisen äidinkielen ylioppilaskokeen (2/2017)
Evankelisluterilainen vai evankelis-luterilainen? (2/2016)



Lue lisää

Julkaisut

13.6.2017
Kielitoimiston oikeinkirjoitusoppaasta uusi painos

Kielitoimiston oikeinkirjoitusoppaasta on maaliskuussa 2017 ilmestynyt 13., korjattu painos.

Kielitoimisto kouluttaa

13.6.2017
Kesä marraskuussakin!

Kielenhuollon kesäpäivät 15.–16.11.2017

 

Ajankohtaista

3.10.2017
Kielitoimisto Facebookissa

Kielitoimisto on avannut oman Facebook-sivunsa.

30.6.2017
Lähetä kielihavaintosi Kielitoimistoon!

Kielitoimisto kerää kielenkäyttäjiltä havaintoja yleiskielestä.

Lisää ajankohtaisia »