Kielikello on kielenhuollon tiedotuslehti, jossa
kirjoitetaan kielestä ja kielenkäytön kysymyksistä.
Kielikello on tarkoitettu kaikille kielestä kiinnostuneille.

Kielikello 4/1997

Riitta Eronen ja Sari Maamies

Oikeinkirjoitusohjeita ruoasta kirjoittaville

Isolla vai pienellä

Ruoka-alan sanat kirjoitetaan isolla tai pienellä alkukirjaimella samojen periaatteiden mukaan kuin muutkin kielen sanat. Valtaosa sanastosta on aivan tavallisia yleisnimiä, jotka kirjoitetaan tekstin keskellä pienellä alkukirjaimella. Joitakin isolla kirjoitettavia nimiä kuitenkin on.

Ruokalalajien nimet kirjoitetaan useimmiten pienellä alkukirjaimella (silakkapihvit, makkarakastike). Nimen vieraskielisyyskään ei ole mikään syy käyttää isoa alkukirjainta, vaikka tällaista käytäntöä noudatettaisiinkin jossain muussa kielessä. Niinpä suomenkielisessä tekstissä kirjoitetaan pienikirjaimisina esimerkiksi quiche lorraine, bouillabaisse, cæur de filet ja ratatouille.

Ongelmia aiheuttavat sellaiset ruokalajien nimet, joihin sisältyy erisnimi, esimerkiksi ruokalajin kehittäjän tai sen muuten tunnetuksi tehneen ihmisen nimi. Tällöin on arvioitava, onko erisnimi vähitellen kalvennut ja muuttunut yleisnimeksi. Ruokalajien nimissä erisnimen kalpeneminen on aika tavallista. Silloin nimet kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella ja yhdyssanoiksi, esimerkiksi stroganov, janssoninkiusaus, italiansalaatti, nizzansalaatti, sveitsinleike, havaijinleike, oskarinleike. Nämä ruokalajit ovat Suomessa yleisesti tunnettuja, ja niiden voidaan katsoa kuuluvan meikäläiseen ruokakulttuuriin. Ruokalajin tavallisuus vaikuttaa siis siihen, voidaanko sen erisnimilähtöisyys unohtaa ja aloittaa nimi pienellä.

Samanlaisia erisnimen sisältäviä nimiä on paljon myös mm. juustoilla sekä erilaisilla leivillä ja leivonnaisilla, esimerkiksi edam (eli edaminjuusto, edamjuusto), brie (eli brienjuusto, briejuusto), aleksanterinleivos, napoleoninleivos, sacherkakku, saksansämpylä, ranskanleipä. Karjalanpiirakka on yhden yleisen piirakkatyypin nimitys; itse piirakka ei ole enää mitenkään sidoksissa Karjalaan. Samoin runebergintortusta on tullut jokaiselle tuttu leivonnainen, ja niin kansallisrunoilijasta kuin onkin kyse, hänet on pudotettu jalustalta ainakin leivonnaisen nimessä.

Isoa alkukirjainta käytetään kuitenkin silloin, jos ruokalaji, leivonnainen tms. sekä sen nimen osana esiintyvä erisnimi ovat Suomessa suhteellisen tuntemattomia, esimerkiksi Schwartzwaldin torttu. Toisinaan erisnimen ja yleisnimen rajankäynti – toisin sanoen ruoan tuttuuden ja outouden arvioiminen – on vaikeaa, ja silloin on molempia kirjoitusasuja pidettävä hyväksyttävinä (Parman kinkku ~ parmankinkku).

Jos ruokalaji on jonkin ravintolan nimikkoruoka tai jonkin alueen oma erikoisuus, jota ei muualla juuri valmisteta, sen nimi kirjoitetaan isolla alkukirjaimella, esimerkiksi Gascognen kaalikeitto, Annan lihapullat, Herttuan silakkapihvit, Mannerheimin kalaseljanka. Vakiintuneina ruokalajin niminä ei toisaalta voi pitää sellaisia kuvailevia nimiä kuin hovimestarin porkkanat, talon pyttipannu, joten ne kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella.

Erikseen on huomattava, että ruokalistassa kaikkien ruokalajien nimet voidaan kirjoittaa isolla silloin, kun ne esiintyvät allekkain asetellun luettelon osina ja aloittavat rivin. Ruokalistassa omana luettelon kohtanaan kirjoitetaan Karjalanpaisti, mutta juoksevan tekstin sisällä kirjoitetaan normaaliin tapaan karjalanpaisti.

Tuotenimet

Selviä erisnimiä ovat tuotenimet. Tuotenimet ovat valmistajan tuotteelle rekisteröimiä nimiä; niitä voisi verrata ihmisen etunimeen tai vaikkapa kotieläimelle annettuun nimeen. Tuotenimet on aina kirjoitettava isolla alkukirjaimella. Ongelmia aiheuttaa se, että tuotenimen kirjoitusasu saattaa olla suomen kielen oikeinkirjoitusnormien vastainen, esimerkiksi Panimo Juhla Juoma, Meijeri Kevyt Kerma. Virheellistä kirjoitusasua perustellaan usein sillä, että se ”näyttää paremmalta”. Nimen kirjoitusasu on ikään kuin tuotteen logo. Pakkauksen päälle painettuna ja allekkain kirjoitettuna tällainen logomainen nimi saattaakin toimia, mutta juoksevassa tekstissä sen käyttö on hankalaa, joskus jopa mahdotonta. Kirjoittaja joutuu tällöin ratkaisemaan itse, miten nimi kirjoitetaan. Kirjoitusasu ei tässä tapauksessa yleensä vaikuta merkitykseen eikä se kuulu puheessa. ”Panimon Juhla Juoma” on siten sama asia kuin Panimon Juhlajuoma ja ”Meijeri Kevyt Kerma” kirjoitetaan normaalisti Meijerin kevytkerma (tuotemerkkimäisempi on kirjoitusasu Meijeri-kevytkerma).

Vaikka pakkauksen päällä tuotteen nimi kirjoitettaisiin isolla alkukirjaimella, se ei aina tarkoita, että juoksevassa tekstissäkin olisi kirjoitettava samoin. Pullon etiketissä lukee Ranskalainen salaatinkastike (tai jopa Ranskalainen Salaatinkastike) ja leipäpussissa Rievä, mutta nämä nimet ovat tavallisia yleisnimiä, joten tekstissä käytetään pientä alkukirjainta (valmistaja X:n ranskalainen salaatinkastike). Yleisnimen ja tuotenimen raja voi myös joskus olla epäselvä (Leipomo X:n Joululimppu vai joululimppu), jolloin alkukirjain on ratkaistava tilanteen mukaan.

Juomien nimet

Juomien nimissä on erityistapauksia, joissa yleisnimen ja erisnimen raja voi olla häilyvä. Selviä yleisnimiä ovat luonnollisesti sellaiset kuin appelsiinimehu ja kirnupiimä. Ongelmia on etenkin alkoholijuomien nimissä: milloin nimi katsotaan juomalaadun yleisnimeksi, milloin on kyse tuotenimen kaltaisesta tietyn juoman yksilöivästä nimestä? Joitakin yleisluonteisia ja periaatteellisia ohjeita voi antaa, mutta esimerkiksi oluiden ja viinien maailma on niin laaja, että monessa yksityistapauksessa vaaditaan alan asiantuntemusta oikean kirjoitustavan löytämiseksi.

Oluttyyppien nimitykset lager, ale, stout, portteri, sahti jne. ovat yleisnimiä; tietyn valmistajan rekisteröimiä tuotenimiä ovat sen sijaan esimerkiksi Lapin Kulta, Guinness, Staropramen ja Pilsner Urquell. Sama koskee väkevämpiä juomia: votka, ouzo, gini, pálinka ja calvados ovat tietyn viinatyypin nimiä, Koskenkorva, Chartreuse ja Monopol ovat tuotenimiä.

Viineistä kirjoitettaessa alkukirjaimen valinta on erityisen monimutkaista. Tuotantoalueiden nimistä on viineistä puhuttaessa tullut yleisnimiä. Esimerkiksi Bordeau’ssa tuotetaan bordeauxviinejä, ja samoin kirjoitetaan pienellä beaujolais, bourgogne, mosel, marsala, madeira, malaga ja tokaji. Sanan viini voi liittää niihin ilman yhdysmerkkiä: bourgogneviini, moselviini jne. Muita pienellä kirjoitettavia ovat mm. portviini, serri tai sherry, muskatelliviini tai muskatti, vermutti, retsina, samppanja, kuohuviini, hehkuviini, rosee, reininviini ja châteauviini. Rypälelajikkeiden nimet ovat taas erisnimiä, esimerkiksi Cabernet Sauvignon, Merlot, Pinot Noir, Riesling, Chardonnay. Voidaan puhua tyypillisestä Bordeau’n alueen viinistä eli tyypillisestä bordeau’sta. Illan isäntä voi ilmoittaa nautittavan viinin olevan chablis’ta eli jotakin Chablis’n tuotantoalueen viiniä; täsmällisesti ilmaistuna kyseessä voi olla vaikkapa Chablis 1er Cru Beauroy 1994.

Erilaisten drinkkien ja cocktailien nimissä erisnimen ja yleisnimen raja on horjuva. Ginistä ja tonikista valmistettu gin tonic kirjoitetaan ensi sijassa pienellä, samoin esimerkiksi votka ja tuoremehu. Monilla juomasekoituksilla on kuitenkin selvä nimi, esimerkiksi Bloody Mary, Lumipallo, Poronkyynel.

Yhteen vai erikseen?

Yhdyssanat ovat hyvin tavallisia ruokalajien nimissä. Tavallisimmin nimi koostuu kahdesta yhteen liitetystä sanasta, kuten kaalikeitto. Yhdyssanan jälkimmäinen osa eli perusosa kertoo ruoan laadun (kastike, pata, keitto tms.) ja ensimmäinen osa eli määriteosa täsmentää, mistä ruoka on valmistettu, mitä siinä on olennaisena osana tai miten se on valmistettu: maksapihvi, silakkalaatikko, paahtopaisti, savusiika jne. Aika usein yhdyssanan rakenneosana on toinen yhdyssana, esimerkiksi ohraryynipuuro (osat ohraryyni + puuro), viininlehtikääryle (viininlehti + kääryle), suklaakääretorttu (suklaa + kääretorttu), sinihomejuustoporsaanleike (sinihomejuusto + porsaanleike). Osien suhde on silti sellainen, että alkuosa määrittää loppuosaa eli luonnehtii sen laatua.

Nominatiivi- vai genetiivialkuinen yhdyssana?

Ruokalajien nimissä yhdyssanan alkuosa on nominatiivimuotoinen silloin, kun se kertoo, mistä ruoka on valmistettu, mikä siinä on olennaisena osana tai miten se on kypsennetty, esimerkiksi kalamureke, parsakeitto, kanarisotto, jauhelihapitsa, kasvislasagne, tomaattisalaatti, leikkelelautanen, uunikala, kylmäsavuporo.

Yhdyssana on usein genetiivialkuinen, kun alkuosa ilmaisee jollain lailla loppuosan (perusosan) alkuperää tai sitä, keille tai mille alueelle ruokalaji on luonteenomainen tai kenen tai minkä mukaan ruokalaji on nimetty: vasikanpaisti, lampaankyljys, lindströminpihvi, napoleoninleivos, metsästäjänleike, cumberlandinkastike, havaijinleike. Poikkeuksellisia ovat mm. merimiespihvi, kappelileipä, oopperaleipä, bostonkakku, choronkastike, rémouladekastike ja duchesseperunasose (duchesse = herttuatar), joihin on vakiintunut nominatiivialku.

Jos ruokalajin nimeen sisältyvä erisnimi on säilyttänyt itsenäisyytensä eli se ei ole menettänyt erisnimisyyttään, se on useimmiten genetiivimuotoinen: Oopperakellarin silakat, Tauno Palon sipulipihvi. Joitakin nominatiivialkuisiksi vakiintuneita tapauksia on tässäkin ryhmässä, esimerkiksi Rhode Island -kastike. Jos erisnimi on selvästi henkilön- tai paikannimi, genetiivialkuisuus on kuitenkin useimmiten suositeltavampaa, esimerkiksi Melban persikat (oopperalaulajatar Nellie Melban mukaan).

Nominatiivi- ja genetiivialkuisuus horjuu eniten sellaisissa yhdyssanoissa kuin omenalohko ~ omenanlohko, leipäpala ~ leivänpala, sitruunamehu ~ sitruunanmehu ~ sitruunan mehu, salaattikastike ~ salaatinkastike. Näissä tapauksissa sekä nominatiivi- että genetiivialkuisuus on mahdollista. Nominatiivialkuiset yhdyssanat ilmaisevat usein sitä, mitä ainetta loppuosa on, genetiivialkuisuus tuo enemmän esiin loppuosan alkuperää: omenalohko kertoo, että lohko on omenaa, omenanlohko puolestaan korostaa enemmän sitä, mistä on lohkottu (lohko omenasta). Raja on joka tapauksessa häilyvä ja merkitysero vähäinen.

Yhdysmerkki

On myös sellaisia yhdyssanarakenteita, joissa yhdyssanan osia ei voikaan kirjoittaa suoraan yhteen, vaan niiden väliin tarvitaan yhdysmerkki. Yhdysmerkkiä käytetään ensinnäkin silloin, kun jokin yhdyssanan osista on erisnimi, lyhenne, numero tms., esimerkiksi A-vitamiini, Jaffa-appelsiini, Presidentti-kahvi, Aura-juusto, Meijeri-maitorahka. Viimeksi mainitussa tapauksessa tosin genetiivi Meijerin maitorahka olisi luontevampi, mutta tuotemerkin nimeä halutaan usein korostaa taivuttamattomalla muodolla. Silloin tarvitaan joka tapauksessa yhdysmerkki; kirjoitusasu ”Meijeri maitorahka” (”Maitorahka”) ei ole suomen sanarakenteen eikä oikeinkirjoitusnormien mukainen.

Toiseksi yhdysmerkkiä tarvitaan silloin, kun yhdyssanan osat ovat toisiinsa nähden samanarvoiset eli rinnasteiset. Esimerkiksi ammattinimikkeissä on tällaisia rakenteita: kanttori-urkuri toimii sekä kanttorina että urkurina, parturi-kampaaja on parturi ja kampaaja. Samalla tavalla voidaan muodostaa myös väliaikaisempien toimenkuvien nimityksiä: ehkä joku voi joutua olemaan samanaikaisesti vaikkapa kokki-tarjoilija-vastaanottovirkailija.

Ruokalajien nimissä tällaista yhdysmerkkiä tarvitaan melko usein, koska ruokalajia monesti luonnehditaan siinä käytettyjen ainesosien avulla. Esimerkiksi kaali-appelsiinisalaatti on salaattia, jossa on kaalia ja appelsiinia, samoin liha-makaronilaatikossa on sekä lihaa että makaronia. Virheellisiä ovat kirjoitusasut ”kaaliappelsiinisalaatti” ja ”lihamakaronilaatikko”, koska salaattia ei ole tehty ”kaaliappelsiinista” eikä laatikkoa ”lihamakaronista”; sana liha ei siis luonnehdi (määritä) sanaa makaroni, vaan on sen kanssa samanarvoinen ruokalajin ainesosa. Samaa kirjoitustapaa noudattaen kirjoitetaan myös mango-persikkasose, purjo-perunasosekeitto, kateenkorva-metsäsienivannike. Rinnasteisia osia voi olla useita: vadelma-boysenmarja-mustikkatäyte, valkoviini-herkkusieni-kermakastike, pähkinä-omena-sellerisalaatti.

Jos osat eivät ole rinnasteiset, vaan alkuosa määrittää loppuosaa, yhdysmerkin käyttö on virhe. Suklaakääretorttu on kääretorttua, jossa on suklaata: yhdyssanan perusosa on sana kääretorttu, jota alkuosa eli sana suklaa luonnehtii.

Yhdysmerkki voi joskus aiheuttaa merkityseron. Minttu-suklaajäätelö on jäätelöannos, jossa on aineksina esimerkiksi minttulikööriä ja suklaajäätelöä. Minttusuklaa on toisaalta eräs suklaalaji, ja jos sitä on jäätelössä, on se minttusuklaajäätelöä (vrt. edellä suklaakääretorttu).

Jos yhdyssanarakenteen alkuosa koostuu kahdesta tai useammasta erillisestä sanasta (sanaliitosta), tarvitaan ennen yhdysmerkkiä yksi tyhjä lyönti: Kolme kokkia -ravintola, Rapeat ja rouskuvat -korppu. Samaa mallia soveltaen voidaan kirjoittaa myös vaikkapa Aimo- rasvaton maito, mutta yksinkertaisempaa ja havainnollisempaa olisi kirjoittaa rasvaton Aimo-maito. Nominatiivimuotoisen valmistajan tai muun tuotemerkin nimen lisääminen tällaiseen rakenteeseen ei ole enää mahdollista (”Meijeri- Aimo- rasvaton maito”), vaan rakenne on purettava osiin: Meijerin rasvaton Aimo-maito (Meijerin Aimo- rasvaton maito).

Ruokalistan oikeinkirjoitusongelmia

Ruokalista on muodoltaan luettelo, joten sitä koskevat luettelon laatimisesta annetut ohjeet: sen tulee olla yhtenäinen, symmetrinen kokonaisuus, jonka osat ovat keskenään samanmuotoisia. Vaikka luettelon osat eivät ruokalistassa ole kokonaisia virkkeitä, ne aloitetaan yleensä isolla alkukirjaimella; pistettä osien perään ei välttämättä tarvita.

Joskus on vaikea valita, pitäisikö annosten nimissä käyttää nominatiivia vai partitiivia. Partitiivi on luonteva, jos annos on osa suuremmasta kokonaisuudesta (sienikeittoa, puolukkapiirakkaa), nominatiivi sopii varsinkin silloin, kun annos on selvästi kokonaisuus (porsaankyljys, uuniomena). Jos on epävarma, voi kuitenkin aina käyttää nominatiivia, koska annos sinänsä on kokonaisuus: täytetyt paprikat = annos täytettyjä paprikoita, venäläinen silli = annos venäläistä silliä.

Ruokalajien nimiin sisältyvä niin sanottu gastronominen määre voi viitata henkilön- tai paikannimeen, ruoanlaiton tapaan ja vieläpä annokseen kuuluviin lisäkkeisiin (kuhaa Orly; hauki Duchesse). Vakiintuneen tavan mukaan gastronominen määre kirjoitetaan isolla alkukirjaimella, olipa se sitten substantiivi tai adjektiivi. Gastronomiset nimet ovat vaikeita asiakkaalle, joka joutuu tiedustelemaan, mitä outojen sanojen takana on, mutta ne ovat hankalia myös ruokalistan laatijalle. Niiden käyttö vaatii nimittäin hyvää kielitaitoa. Väärin kirjoitetut vieraskieliset nimet saattavat luoda koko ravintolasta asiantuntemattoman kuvan. Niinpä kannattaa pyrkiä mukauttamaan ruokalajin nimi suomeen aina, kun se on mahdollista: siis mieluummin Romanovin mansikat kuin mansikoita Romanov.

Ranskankielisen ilmauksen à la aksenttimerkki kääntyy helposti väärin päin. Ilmaus onkin opittu korvaamaan joko suomalaisella sanalla tapaan (silliä venäläiseen tapaan) tai muulla sopivalla ilmauksella (venäläistä silliä). Sana kera on juhlavampi kuin ja tai kanssa – kaikilla kolmella sanalla osoitetaan ruoan lisäke tai kastike. Usein on siis monta oikeaa tapaa ilmaista ruokalajin nimi, eikä suomalaisten sanojen käyttö sinänsä tee samppanjaillallisenkaan menyystä arkista.

Harvoin enää näkee adessiivia käytettävän tyyliin ”lihapullat perunasoseella”. Tällainen rakenne on tarpeellinen ainoastaan silloin, kun annoksen pääruoka-aines todella tarjoillaan lisäkkeen päälle asetettuna, esimerkiksi kanaa riisipetillä. Vastaavasti inessiiviä, esimerkiksi ilmausta lihapyörykät tomaattikastikkeessa, voi käyttää, jos lihapullat todella ovat kastikkeessa tai jos on kyse nesteestä, jossa ruoka on haudutettu tai marinoitu (kukkoa viinissä). Tavallisinta on kuitenkin, että tarjoillaan ja myös kirjoitetaan listaan lihapyöryköitä ja tomaattikastiketta tai lihapyöryköitä tomaattikastikkeen kanssa tai lihapyöryköitä tomaattikastikkeen kera.

Lyhenteitä

Seuraavaan luetteloon on koottu joitakin ruoka-alalla tarvittavia sekä joitakin muita tavallisia lyhenteitä. Laajempi lyhenneluettelo on julkaistu Kielikellossa 4/95, jossa on käsitelty myös lyhenteiden käyttöä ja muodostusta. ¹

Mittayksiköiden lyhenteistä ja tunnuksista on huomattava, että muutamassa tapauksessa käytössä ovat molemmat, nimittäin Suomessa vakiintuneen käytännön mukainen lyhenne ja kansainvälisen SI-järjestelmän mukainen tunnus. Tuntia merkitään yleensä tavallisessa yleiskielisessä tekstissä lyhenteellä t. SI-järjestelmän mukainen tunnus h kuuluu lähinnä luonnontieteellisiin erityisalan teksteihin. Tonnin lyhenne on puolestaan Suomessa vakiintuneen tavan mukaisesti tn ja SI-järjestelmän mukainen tunnus on t.

Mittayksiköiden lyhenteet ovat pisteettömiä (paitsi anglosaksiset), muut ns. katkolyhenteet sen sijaan pisteellisiä. Jos sanan viimeinen kirjain on mukana myös lyhenteessä, pistettä ei käytetä (esimerkiksi nro ’numero’, krs ’kerros’).

Jos lauseyhteys vaatii lyhenteen taivuttamista, taivutuspääte liitetään kaksoispisteen avulla: Kauli taikinasta 3 cm:n levyisiä nauhoja. Lisää ainekset 2 l:aan kiehuvaa vettä.

Joskus voidaan tarvita muitakin määrän mittoja (esimerkiksi kontti, ämpäri). Jos yleisesti tunnettuja vakiintuneita lyhenteitä ei ole ja lyhenne silti tarvitaan, on se muodostettava tapauskohtaisesti. Esimerkiksi ruotsista käännetyissä keittokirjoissa esiintyy yksikkö maustemitta (1 ml), jolle ei ole yleisesti Suomessa tunnettua lyhennettä.

Pituus-, paino- ja tilavuusmittoja
mm millimetri(ä)
cm senttimetri(ä)
m metri(ä)
in. (inch) tuuma(a) (2,54 cm)

mg

milligramma(a)
g gramma(a)
kg kilogramma(a)
tn (t) tonni(a)
oz. (ounce) unssi(a) (28,350 g)
lb. (pound) naula(a), pauna(a)
(noin. 453,6 g)
ml millilitra(a)
cl senttilitra(a)
dl desilitra(a)
l litra(a)
   
Energian yksiköitä
J joule(a)
kJ kilojoule(a)
MJ megajoule(a)
cal kalori(a) (noin 4,19 joulea)
kcal kilokalori(a)
   
Ajan yksiköitä
s sekunti(a)
min minuutti(a)
t tunti(a)
h hSI-järjestelmässä: tunti(a)
pv päivä(ä)
vrk vuorokausi (vuorokautta)
vk viikko(a)
kk kuukausi (kuukautta)
v vuosi (vuotta)
v. vuonna (vuosina)
 
Muita mittayksiköitä
kpl kappale(tta)
ltk laatikko(a)
pak paketti(a)
prk purkki(a)
ps pussi(a)
rkl ruokalusikallinen(-lusikallista)
rl rulla(a)
rs rasia(a)
tl teelusikallinen (-lusikallista)
tlk tölkki(ä)
tus tusina(a)

Lämpötilan ilmaiseminen

Suomessa lämpötilaa ilmaistaan celsiusasteina, ja tunnus on silloin °C. Usein riittää pelkkä asteen merkki °. Esimerkiksi Yhdysvalloissa lämpötila ilmoitetaan fahrenheitasteina (°F). Huomaa välilyönnin käyttö: 200 °C, 200°, 300 °F. Taivutuspääte liitetään kaksoispisteen avulla: Paista piirakkaa ensin 180 °C:n lämpötilassa (180 °C:ssa). Nosta lämpötila 200°:seen.

Suomen kielen lautakunnan suositus

Suomen kielen lautakunta on antanut kokouksessaan 7.9.1983 ruokalajien nimien kirjoittamisesta seuraavan suosituksen:

Ruokalajien nimet kirjoitetaan ensisijaisesti yhdyssanoiksi pienellä alkukirjaimella.

Yhdyssanan alkuosa on nominatiivissa aina, kun se ilmaisee, mistä aineesta ruokalaji on valmistettu, mikä siinä on olennaisena osana taikka miten se on kypsennetty: mademuhennos, lohirulla, sillisalaatti, anjovisvoi, leikkelelautanen, kanapata, paahtokylki, uunijuusto, herkkusienimunakas, metsänriistakeitto, valkosipulivoi, kylmäsavuporo.

Ruokalajien nimen alkuosa on tavallisesti genetiivissä, kun se ilmaisee jälkiosan alkuperää taikka sitä, jolle jälkiosa sopii tai on luonteva: häränfilee, porsaankyljys, ministerinleike, metsästäjänmunakas. Poikkeuksia ovat esimerkiksi merimiespihvi ja kappelileipä.

Kun ruokalajin nimen alkuosa koostuu ruoan syntymisen kannalta tasavertaisten ruoka-aineiden nimistä, nämä osat erotetaan toisistaan yhdysmerkillä: tomaatti-sipulisalaatti, purjo-perunapaistos, vasikanrinta-vihannespata, kateenkorva-korvasienikeitto.

Ruokalajin nimi on yleensä niin termimäinen, että siihen sisältyvä erisnimi on menettänyt erikoisluonteensa. Isoa alkukirjainta ei siis tarvita: karjalanpaisti, havaijinleike, lindströminpihvi, janssoninkiusaus.

Jos erisnimi on kuitenkin säilyttänyt itsenäisyytensä, ruokalajin nimi kirjoitetaan sanaliitoksi, erisnimi isolla alkukirjaimella: Lehtovaaran voileipä, Malakovin kerma.

Poikkeustapauksissa erisnimi on nominatiivissa: choronkastike, sachertorttu. Jos se on säilyttänyt itsenäisyytensä, tarvitaan yhdysmerkki: Stratus-silakat.

 

1 Uusin lyhenneluettelo on julkaistu Kielikellossa 4/2000.




Kielikello 4/1997
Alkuun

Jaa

Lehdet »

Anna palautetta »

Kotimaisten kielten keskus


Tilaa uusi Kielikello!
Kielikello siirtyy kokonaan verkkojulkaisuksi (osoite edelleen www.kielikello.fi) vuoden 2018 alussa, kun painetun lehden julkaiseminen loppuu. Uusi verkkolehti on ilmainen.

Kielikello ilmestyy verkossakin neljästi vuodessa, ensimmäisen kerran helmi-maaliskuussa 2018. Varsinaisten lehden numeroiden ilmestymisen välissä voidaan julkaista ajankohtaisia havaintoja, vastauksia kysymyksiin tai muuta juuri sillä hetkellä kielikeskustelussa pinnalla olevaa aineistoa.

Jos haluat sähköpostiisi tiedon Kielikellon ilmestymisestä tai julkaistusta uudesta sisällöstä, osoitteessa www.kotus.fi/tilaakielikello on lomake, jolla voit ilmoittaa sähköpostiosoitteesi.

Tervetuloa mukaan Kielikellon lukijajoukkoon!

Suomen kielen lautakunta

Suomen kielen lautakunnan suosituksia ja kannanottoja

Yhteiskunta tarvitsee kaksipäiväisen äidinkielen ylioppilaskokeen (2/2017)
Evankelisluterilainen vai evankelis-luterilainen? (2/2016)



Lue lisää

Julkaisut

13.6.2017
Kielitoimiston oikeinkirjoitusoppaasta uusi painos

Kielitoimiston oikeinkirjoitusoppaasta on maaliskuussa 2017 ilmestynyt 13., korjattu painos.

Kielitoimisto kouluttaa

13.6.2017
Kesä marraskuussakin!

Kielenhuollon kesäpäivät 15.–16.11.2017

 

Ajankohtaista

3.10.2017
Kielitoimisto Facebookissa

Kielitoimisto on avannut oman Facebook-sivunsa.

30.6.2017
Lähetä kielihavaintosi Kielitoimistoon!

Kielitoimisto kerää kielenkäyttäjiltä havaintoja yleiskielestä.

Lisää ajankohtaisia »