Kielikello on kielenhuollon tiedotuslehti, jossa
kirjoitetaan kielestä ja kielenkäytön kysymyksistä.
Kielikello on tarkoitettu kaikille kielestä kiinnostuneille.

Kielikello 4/1997

Raija Lehtinen

Nimestä hedelmä tunnetaan

Suomalaisen hedelmät ovat banaani, omena ja appelsiini. Tämä on tuontihedelmien kärkikolmikko. Neljännellä sijalla ovat yhdessä mandariini ja klementiini, seuraavina viinirypäle, päärynä ja meloni, sitten yhdessä persikka ja nektariini ennen ananasta. Näistä nektariini – persikan sileäkuorinen muunnos – on ehkä tuntemattomin.

Mutta mitä ovat babacot, curubat, mispelit, nisperot, kiwanot ja pepinot? Monet uusien hedelmien nimet muistuttavat toisiaan eivätkä tunnu tarkoittavan mitään. Lähes kaikki ns. eksoottiset hedelmät ovat kotoisin maapallon toiselta puolelta trooppiselta tai subtrooppiselta ilmastovyöhykkeeltä, niin ettemme hedelmätiskien opastetekstien ja kuvien avullakaan oikein helposti tutustu tulokkaisiin. Itse kasvien ulkonäön, kasvupaikan ja viljelytavan tunteminen tekisi hedelmätkin tutummiksi, samoin tieto hedelmien merkityksestä ja käytöstä niiden kotimaassa. Tarjoaisipa televisio useammin ohjelmaa tällaisista aiheista! Seuraavaan luetteloon on koottu harvinaisempien tuontihedelmien nimiä, joita tarkastellaan myymäläasiakkaan ja kielenhuoltajan silmin.

alligaattoripäärynä ks. avokado

ananaskirsikka
Ananaskirsikat ovat karviaiskoison (Physalis peruviana) marjoja. Ne ovat pikkuruisen tomaatin näköisiä, mutta keltaisia ja piilossa paperimaisen verholehtihupun sisällä. Kasvi on kotoisin Etelä-Amerikasta. Nimen kapinkarviainen marja on saanut yhden viljelypaikkansa Etelä-Afrikan Kapmaan mukaan. Nimitykset ananaskirsikka ja kapinkarviainen tulevat väittäneeksi kasvia muuksi kuin se on: kirsikaksi tai karviaiseksi. – Tapa nimetä tuntemattomia hedelmiä tuttujen hedelmien nimiä pohjana käyttäen on kyllä yleinen. Esimerkiksi appelsiini kätkenee germaanisten kielten sanat, joiden merkitys on ollut ’omena Kiinasta’ eli ’kiinanomena’.

ananasmeloni ks. meloni

annoona ks. kirimoija

arbuusi ks. vesimeloni

avokado
Avokadoa (Persea americana) on myyty Suomessa jo pitkään. Tämä tummanvihreäkuorinen, muhkeasiemeninen hedelmä on usein vihannestiskissä. Avokado on kotoisin Keski-Amerikasta, mistä sen nimikin on saatu: espanjan välityksellä intiaanikielisestä kivespussia merkitsevästä sanasta. Hedelmän päärynänmuotoisuuden takia siitä on käytetty myös sentapaisia nimiä kuin alligaattoripäärynä. Avokado-nimi on suomeen vakiintunut, mutta sen kirjoitusasussa vilahtelevat suotta sekä c että t.

babaco ks. särmäpapaija

cantaloupe, cantalupo ks. meloni

”carambola” paremmin: karambola

”cherimoya” paremmin: kirimoija

curuba
Curuba (Passiflora mollissima) on yksi laji passioneita, kotoisin Andien ylätasangoilta Kolumbiasta ja Kolumbian kansallishedelmä. Tietoa hedelmän nimestä ja nimen alkuperästä ei näytä löytyvän. Curuba on lyhyen, suoran banaanin näköinen. Sisus on tuoksuvaa, siemenistä hyytelöä.

feijoa
Feijoan (Acca sellowiana) alkuperäistä kotiseutua on subtrooppinen Etelä-Amerikka. Kasvi on guavan sukulainen, ja sen hedelmä näyttää vihreältä, symmetrisensoikealta kananmunalta. Hedelmäliha on vaaleankellertävää, happamenimelää ja C-vitamiinipitoista. Feijoa-nimen kasvi on saanut luonnontutkija João da Silva Feijón (k. 1824) mukaan.

fortunella ks. kumkvatti

Galia-meloni ks. meloni

granaattiomena
Granaattiomena (Punica granatum) on kotoisin Etu-Aasiasta. Hedelmän kuori on kellanpunerva ja nahkamainen, ja sisuksen lokerot ovat täynnä mehukkaita, siemeniä ympäröiviä rakkuloita. Monissa Euroopan kielissä kasvin nimen idea on sama kuin latinassa: pomum granatum ’siemeninen hedelmä’ tai malum granatum ’siemeninen omena’. Omenan sukua kasvi ei kuitenkaan ole.

granadilla ks. passio

greippi
Karvas greippi (Citrus x paradisi) ja makeampi verigreippi ovat tuttuja tuontihedelmiä. Greippi on appelsiinin ja pomelon risteymä. Greippi-nimi on ollut tässä asussa suomen sanakirjoissa 1960-luvun lopulta, ja sanan kirjoitusasu on jo jokseenkin vakiintunut. Greipit kasvavat tertuissa, ja tämän ominaisuuden takia englannissa on sama sana-aines (grape) viinirypäleen ja greipin nimityksissä (grapefruitin merkitys olisi siis alkuaan ’rypälehedelmä’).

guava
Guava (Psidium guajava) on trooppisesta Amerikasta kotoisin oleva puu ja kuuluu myrttikasvien heimoon kuten feijoakin. Hedelmännimi guava on saatu espanjan välityksellä Etelä-Amerikan intiaanikielistä. Hedelmä on vihreäkuorinen ja päärynän muotoinen; sen siemeninen, vaalea malto on hyvin C-vitamiinipitoinen.

hunajameloni ks. meloni

hyytelömeloni ks. kivakurkku

japaninmispeli
Ruusukasveihin kuuluvan japaninmispelin (Eriobotrya japonica) hedelmä on luumun kokoinen, päärynän muotoinen ja ruskehtavankeltainen. Sisällä olevia isoja siemeniä ei syödä. Puu on kotoisin Kiinan ja Japanin seuduilta, ja kiinan kielestä mukailtu on myös sen hedelmän rinnakkaisnimi lokvatti (’appelsiinia’ merkitsevä nimityksen loppuosa on sama kuin kumkvatti-sanassa). Englannin mukaista kirjoitusasua ”loqvat” ei Suomessa kannata käyttää. – Mispeli-nimi juontuu kreikan kielestä. Väliin näkee espanjan kielestä saadun nisperonkin mispelin nimenä, mutta kolmea nimeä ei – ainakin meillä kovin harvinainen – hedelmä sentään tarvinne.

kaki
Kaki muistuttaa tomaattia, mutta on oranssinkeltainen, hiukan kulmikas ja tomaattia makeampi; hedelmän kannassa on neljä kuivaa, pyöreähköä verholehteä. Kasvi (Diospyros kaki) on kotoisin Itä-Aasiasta ja sen kaki-nimi japanin kielestä. Lajista käytetään myös nimeä kakiluumu, vaikkei kasvi luumun sukua ole. Meille hedelmää tuodaan paljon Israelista, ja siksi sen myyntinimenä on hyvin usein sharon. Kun nimi johtunee Saaronin tasangon englanninkielisestä nimestä Plain of Sharon, voisi hedelmän nimi suomeksi olla saaroni, mutta selvempää olisi käyttää kaki-nimeä. Pohjois-Amerikassa kasvava Diospyros virginiana on kakin sukulainen, ja myös sen intiaanikielistä peräisin olevaa nimeä persimoni on meillä jonkin verran käytetty Diospyros kakin nimenä.

kakiluumu ks. kaki

kaktusviikuna ks. viikunaopuntia

kapinkarviainen ks. ananaskirsikka

karambola
Karambola (Averrhoa carambola) on kotoisin Kaakkois-Aasiasta, ja puun ja sen hedelmän nimen arvellaan juontuvan jostakin Intian alueen kielestä. Hedelmä on sitruunankeltainen ja noin 10 cm:n pituinen. Se sisältää oksaalihappoa ja monia hivenaineita. Poikkileikkaukseltaan karambola on viisisakarainen tähti, ja tästä johtuukin sen toinen nimi tähtihedelmä. Molemmat nimet ovat vakiintuneet suomeen aika hyvin – karambola vain pitäisi muistaa kirjoittaa k:lla.

karviaiskoiso ks. ananaskirsikka

keltapassio ks. passio

kermaomena ks. kirimoija

kiinalainen karviainen ks. kiivi

kiinanluumu ks. litsi

kiivi
Kiiviköynnös (Actinidia deliciosa eli A. chinensis) on kotoisin Kiinasta. Sen ruskean, pistelevänukkaisen marjan tunnemme kuitenkin maorinkielisellä nimellä kiivi, koska kiivejä viljellään erityisesti Uudessa-Seelannissa, kiivilintujen kotimaassa. (Ruskokiivin karvamaisissa höyhenissä ja kiivihedelmän nukassa on kieltämättä yhdennäköisyyttä.) Hedelmä on munan muotoinen ja kokoinen, malto vaaleanvihreä ja miedon makea. Hivenaineita ja C-vitamiinia on runsaasti. Suomalaisille sekä hedelmä että sen nimi ovat jo varsin tuttuja, joten vierasvoittoiset kirjoitusasut ”kiwi” ja ”kiiwi” joutaisivat hedelmävaaoistakin pois. Käännösnimeä kiinalainen karviainen ei suomessa enää juuri käytetä.

kirimoija
Useiden Annona-suvun puiden hedelmät ovat myyntihedelmiä. Suomesta saa Annona cherimola -lajia, joka on alkuaan kotoisin Andeilta. Hedelmän kuori on vihreä ja suomukuvioinen, malto valkea, herkullisen mehukas ja happamenmakea. Hedelmän myyntinimenä käytetään mm. kermaomenaa, joka on harhaanjohtava siksi, että kasvi ei ole omenalle sukua. Nimeä annoona (Annoona oli vuodentulon jumalatar Roomassa) voidaan käyttää ongelmitta, jos ei ole tarvetta erotella eri annoonalajeja toisistaan. Ketšuaintiaanien kielestä lähtöisin oleva nimi kirimoija (ei ”cherimoya”) sopisi ehkä kuitenkin parhaiten juuri tämän annoonalajin nimeksi.

kivakurkku
Kivakurkku (Cucumis metuliferus) ei ulkonäöltään tuo ensiksi mieleen kurkkua. Hedelmä on pitkulainen, noin 10 cm:n mittainen ja väriltään oranssinkeltainen. Pinnassa on piikkimäisiä kohoumia. Kellanvihervä, siemeninen sisus muistuttaa kurkkua, mutta on nestemäisempää. Hedelmiä myydään usein nimellä kiwano, joka on Uuden-Seelannin kivakurkkujen rekisteröity tavaramerkki. Se ei siis ole sopiva kasvilajin yleisnimeksi. Myös sarvimelonia ja hyytelömelonia on käytetty kivakurkun nimenä, ja kasvi onkin varsin läheistä sukua melonille. Englannin kielessä nimi on horned melon, ja sarvimeloni-nimitys tuntuisikin hyvin kuvaavalta.

”kiwano” paremmin: kivakurkku

”kiwi” paremmin: kiivi

klementiini ks. mandariini

kumkvatti
Kumkvatin (Fortunella japonica ja F. margarita) ruotsinkielinen nimi japansk dvärgapelsin (’japanilainen kääpiöappelsiini’) kertoo paljon tästä hedelmästä. Kumkvatti muistuttaa pienen pientä pyöreää tai soikeaa appelsiinia, ja sen viljelymaita ovat mm. Kiina ja Japani. Kumkvatti-nimi on kiinan kielestä peräisin, ja sen merkitys on ’kulta-appelsiini’. Suomessa kasvista on käytössä nimi fortunella. Myös kumkvatti käy äänteellisesti hyvin hedelmän suomalaiseksi nimeksi; nimen vieraskielisestä muodosta ”kumquat” pitäisi luopua.

”kumquat” paremmin: kumkvatti

kvitteni
Kvitteni (Cydonia oblonga) on ruusukasveihin kuuluva puu. Sen päärynän muotoisesta hedelmästä valmistetaan etupäässä hilloja. Kvittenin nimi on peräisin Kreetalta asti, mutta suomeen se on saatu varmaan ruotsin sanasta kvitten.

kärsimyskukka ks. passio

”lime” paremmin: limetti

limekvatti ks. limetti

limesitruuna ks. limetti

• limetti
Limetti (Citrus aurantiifolia) on sitruunaa pienempi ja miedomman makuinen, sitruunan tapaan käytettävä hedelmä. Selvempää olisi, jos nimitykset limesitruuna ja englanninkielinen lime väistyisivät käytöstä. Lime-kantasana on vanha: se on mahdollisesti sanskritista lähtien ollut sitruunan tapaisten hedelmien nimi. – Limetin ja kumkvatin risteymä näkyy suomessakin saaneen nimen limekvatti.

”litchi” paremmin: litsi

litsi
Litsin (Litchi chinensis) hedelmän läpikuultava syötävä osa on punertavan, hauraan, rosoisen kuoren alla. Maku on happamenmakea. Litsipuu on kotoisin Etelä-Kiinan ja Vietnamin seudulta, ja kiinasta on litsi-nimikin. Se soveltuu hyvin suomen kieleen; ei ole mitään syytä käyttää eurooppalaisten kielten kirjoitusasuja ”litchi” tai ”lychee”. Kiinanluumu-nimitys ei ole meillä vakiintunut ja olisikin harhaanjohtava, koska kysymyksessä ei ole luumu. Litsit ovat Kiinassa vanhoina aikoina olleet niin arvostettuja, että niitä on käytetty veronmaksuvälineenä.

lokvatti ks. japaninmispeli

longaani
Longaanin (Dimocarpus longan) voi tavoittaa hedelmätiskiltä varpumaisessa varressa; hedelmän koko on pienen perunan. Vaaleanruskea, kuiva kuori peittää läpikuultavan, happamenmakean siemenvaipan, jonka keskellä on yksi siemen. Maku on hyvin samanlainen kuin litsin tai rambutanin, ja sukulaiskasveista onkin kysymys. Longaani-nimitys (näkee myös asua longana) on saatu lohikäärmeen silmää tarkoittavasta kiinan sanasta.

longana ks. longaani

”lychee” paremmin: litsi

mandariini
Mandariini, klementiini, satsuma ja tangeriini ovat yhden ja saman lajin, Citrus reticulatan, lajikkeita, joita tuodaan Suomeen eri maista erinimisenä ja hiukan erinäköisenä. Esimerkiksi klementiini on pienempi, pyöreämpi ja voimakkaamman oranssi kuin satsuma. Klementiini lienee saanut nimen kehittäjänsä Clément-nimisen ranskalaisen papin mukaan. Satsuma on Japanin eteläisimmän maakunnan entinen nimi, ja mandariinien arvellaan olevan tämännimisiä siksi, että ne ovat samanvärisiä kuin Kiinan taannoisten korkeiden virkamiesten (mandariinien) silkkiviitat. Tangeriinin nimi on syntynyt kaupungin nimestä Tanger. Nämä pikkusitrukset ovat makeita, ja niiden kuoret ja lohkot irtoavat helposti: appelsiini on saanut niistä melkoisen kilpailijan.

mango
M
angopuu (Mangifera indica) on kotoisin Intiasta; puun hedelmää tarkoittava mango-sana on saatu tamilin kielestä portugalin välityksellä. Mangot ovat jopa 20 cm:n mittaisia, epäsymmetrisen soikeita, nahkeakuorisia hedelmiä. Kuoren väri vaihtelee vihreästä punaiseen. Mangoissa on iso, litteä siemen. Oranssinkeltainen malto on mehukas ja varsin A-vitamiinipitoinen.

mangostani
Mangostani (Garcinia mangostana) on Indonesiasta kotoisin oleva puu ja mangostani-nimi puolestaan malaijin kielestä. Hedelmä on lähes pyöreä ja sen kova pinta ruskeanvioletti. Kannassa on kuivat verholehdet ja kärjessä sievä piparkakkukuvio. Syötävä osa eli yhteen kasvaneet siemenvaippalohkot ovat valkeat ja herkullisen makeat.

”maracuja”, ”maracuya” ks. passio

meloni
Meloni (Cucumis melo) on kurkkukasvi, alkuaan kotoisin Aasiasta tai Afrikasta. Melonin nimi on latinan kielestä. Melonista on olemassa hyvin monenlaisia muunnoksia. Kaupan alalla melonit – tarkemmin sanottuna sokerimelonit – jaetaan kolmeen ryhmään: hunajameloneihin, verkkomeloneihin ja cantaluponmeloneihin. Hunajamelonit ovat sileitä ja vaaleankeltaisia, ehkä hiukan hunajantuoksuisia. Joskus niillä näkee nimen ananasmeloni. Verkkomelonien kuoren pinnalla on koristeellinen verkkokuvio. Kolmannen ryhmän nimi kertoo viljelyhistoriaa. Cantaluponmelonin ensimmäiseksi viljelypaikaksi Euroopassa arvellaan paavin Cantalupon maatilaa Rooman pohjoispuolella, mutta nimenantajaehdokkaana on myös muuan ranskalainen kylä. Joka tapauksessa melonin nimen kirjoitusasuja on eri kielissä paljon enemmän kuin kilpailevia viljelypaikkoja tai niiden nimien kirjoitustapoja. Meillä näkee myymälöissä lähes yksinomaan englanninkielistä nimeä cantaloupe tai cantaloupemeloni. Italiankielinen paikannimi on kuitenkin Cantalupo. – Sellaiset tuotteet kuin Ogen-meloni ja Galia-meloni ovat risteytettyjä melonilajikkeita. Ogen on kehitetty Israelissa samannimisessä kibbutsissa verkko- ja cantaluponmelonista, ja Israelista on myös verkkomeloniuutuus Galia.

melonipuu ks. papaija

mispeli ks. japaninmispeli

nashi
Nashi (Pyrus pyrifolia, muunnos culta) on kotoisin Pohjois-Kiinan, Korean ja Japanin seudulta. Hedelmä on suuren pyöreän omenan muotoinen. Sen maku voi olla mehukkaan omenamainen, mutta malto on rakeinen niin kuin päärynällä. Päärynästä on kysymyskin. Hedelmää myydään mm. nimellä omenapäärynä, joka on sopivan tuntuinen nimitys ja parempi kuin päärynäomena. – Hedelmännimi nashi on japania. Tätäkin nimeä myymälöiden hedelmätiskeillä näkee.

nispero ks. japaninmispeli

Ogen-meloni ks. meloni

omenapäärynä ks. nashi

papaija
Tuoreena myytävät papaijat ovat kookkaan päärynän näköisiä ja muuttuvat kypsyessään väriltään vihreästä kellertäväksi. Papaijassa on runsaasti mm. C-vitamiinia. Hedelmän malto on keltaisenpunainen ja sisus täynnä pippurinkokoisia, tummia siemeniä. Papaija muistuttaa melonia, ja siitä kai johtuukin, että kasvia (Carica papaya) on nimitetty myös melonipuuksi. Papaija-nimi on intiaanikielistä. Kasvi on kotoisin trooppisesta Keski-Amerikasta. – Kuivattuja papaijakuutioita myydään makeisina.

passio, passiohedelmä, passioni
Etelä-Amerikasta tulee meille monenlaisia Passiflora- eli kärsimyskukkasuvun hedelmiä. Tavallisin on kuivan ja ruttuisen näköinen tummanruskea punapassioni (Passiflora edulis, muoto edulis). Sisältä hedelmä on pehmeää, vaaleanpunervaa siemenhyytelöä. Passioni-nimi on käytössä kasvitieteessä. Se näyttää muodostetun lisäämällä i englanninkieliseen nimeen passion. Kaupan alalle nimi ei ole siirtynyt: myyntinimenä on usein passion tai sitten passiohedelmä tai passionhedelmä. – Kyllä kai nimi voisi olla yksinkertaisesti passio ja puheena olevalla muodolla juuri punapassio. Tuskin musiikin passio-nimitys asiaa haittaisi; paljonhan kielessä on sellaisia sanoja, joilla on useita merkityksiä.

Joistakin passioista näkee käytettävän nimeä granadilla, joka sanana on espanjankielinen diminutiivimuoto granaattiomenan nimestä. Tätäkin nimeä käytetään myös kasvitieteessä. Valitettavasti granadilla-sana on yksi niistä, joiden oikeinkirjoitus on suomalaisille vaikea ja vaihtelee sen takia suuresti.

Myytävänä olevat uudet passiolajit selvästikin tarvitsisivat suomenkieliset nimet. Esimerkiksi keltaiselle, sileäkuoriselle passiolle (muoto flavicarpa) sopisi punapassiota vastaava nimi keltapassio. Jos myyntinimenä sen sijaan on maracuja, ei kysymyksessä ole muu kuin espanjankielisen passiota tarkoittavan sanan maracuyá vähän muuntunut kirjoitusasu. (Ks. myös curuba.)

pepino
Pepino (Solanum muricatum) on koisoja kuten peruna ja munakoiso. Tämä kasvi on kotoisin Perun ja Kolumbian alueelta, Andien rinteiltä. Hedelmä on vaaleankeltainen, ja sen pinnassa on liilanvärisiä juovia. Malto on pehmeä ja mehukas, maku hapottoman makea. Kun pepino on pystyyn käännetyn päärynän muotoinen ja sitä käytetään melonien tapaan, ymmärtää rinnakkaisnimen päärynämeloni. Kysymyksessä ei kuitenkaan ole meloni, joten tämän nimen käyttöä ei kannata suosia. Pepino-nimi on sama kuin espanjan kurkkua merkitsevä sana ja sanakanta pepo (’meloni’) alkuaan latinasta, johon sen on saatu kreikasta.

persimoni ks. kaki

pitahaija ks. pitaija

”pitahaya” paremmin pitaija

pitaija
Pitaija (Hylocereus triangularis) on Länsi-Intiasta kotoisin oleva kaktuskasvi. Hedelmä näyttää ryhmyiseltä kävyltä, koska siinä on tornimaisia nystyröitä; pinta on kuitenkin nahkea ja väri keltainen. Liilanpunainen pitaija sen sijaan on sileämpi ja kuoreltaan suomumainen. Syötävä sisus on makeahkoa hyytelöä, ja siinä on paljon mustia pikku siemeniä. Hedelmää myydään tavallisesti pitahaya-nimisenä. Nimi on Länsi-Intian tainointiaanien kielestä, ja sitä käytetään muistakin syötävistä kaktuksista; pita-alkuosa merkinnee kasveista saatavaa kuitua. Nimestä tunnetaan myös muoto pitaya, ja tästä ehkä kannattaisikin muovata hedelmälle suomenkielinen nimi pitaija. Se olisi sanana hiukan helpompi kuin sinänsä myös mahdollinen pitahaija ja kaupanpäällisiksi samantyyppinen kuin papaija.

pomelo
Pomelon (Citrus maxima) hedelmä on sitrushedelmistä suurin, jopa kilon painoinen. Hedelmän kuori on paksu ja hedelmäliha isosyistä ja makeaa. Pomelo on greipin laji. Pomelo-nimi on sama kuin englannin kielessä ja ehkä sukua latinan sanalle pomum (’hedelmä’).

punapassioni ks. passio

puutomaatti
Puutomaatti (Cyphomandra betacea) on koisokasvi, nimensä mukaisesti tomaatin sukulainen. Kasvi on monen metrin korkuinen. Sen kotiseutua ovat Perun Andit. Hedelmä on soikea ja tummanpunainen, ei kovin makea. Sitä käytetäänkin myös vihanneksena. Hedelmän rinnakkaisnimi tamarillo on keksitty Uudessa-Seelannissa 1960-luvulla.

päärynämeloni ks. pepino

päärynäomena ks. nashi

rambutani
Rambutani (Nephelium lappaceum) on kaakkoisaasialainen puu. Sen hedelmät ovat kuoreltaan ruskeanpunaisia, kovia ja pörrökarvaisia, mutta sisällä on läpikuultava, mehukas siemenvaippa ja isohko siemen. Rambutani, litsi ja longaani ovat lähisukuisia, ja kuorittuna niiden hedelmät ovatkin hyvin samannäköisiä. Rambutani-nimi on saatu malaijin kielen ’hiuksia’ tarkoittavasta sanasta.

rumeliini
Rumeliini (Citrus x tangelo) on greipin ja mandariinin (eli tangeriinin) risteymä. Hedelmä on iso kuin greippi, mutta makeampi ja epäsäännöllisempi muodoltaan; kuori on keltainen ja röpelöinen. Hedelmää myydään useimmiten nimellä ugli, joka on kuitenkin jamaikalaisen hedelmän rekisteröity nimi Ugli®. Nimen pohjana on englannin adjektiivi ugly ’ruma’, josta on suomenkieliseksi vastineeksi kehitetty muita -iini-loppuisia sitrushedelmien nimiä muistuttava rumeliini-nimi. – Hedelmällä on myös rinnakkaisnimi tangelo, joka on yhdistelmä englannin sanoista tangerine ja pomelo. Pomelo voi jopa olla greipin sijasta toinen rumeliinin vanhemmista.

saaroni ks. kaki

salaki
Salaki (Salacca zalacca eli Zalacca edulis) on Kaakkois-Aasiassa kasvava palmupuu. Sen hedelmät ovat sipulinmuotoisia, ja niissä on tummanruskea, liukas, tiheäsuomuinen kuori. Hedelmäliha on vaaleankellertävää ja miedon makeaa. Kolmijakoisessa hedelmässä on kolme komeaa siementä. Salaki-nimi on malaijin kielestä.

sarvimeloni ks. kivakurkku

”sharon” paremmin: kaki

satsuma ks. mandariini

sokerimeloni ks. meloni

särmäpapaija
Särmäpapaija (Carica pentagona) on kotoisin Andeilta Ecuadorista, mutta viihtyy subtrooppisella vyöhykkeellä. Puu on samaa sukua kuin papaija, ja sillä on 20–30 cm:n pituinen, suippokärkinen, vihertävänkeltainen hedelmä. Poikkileikkaukseltaan hedelmä on viisikulmio, pentagoni. Kasvitieteessä käyttöön otettu nimi särmäpapaija sopii hyvin myös myyntinimeksi: se kuvaa hedelmän ulkonäköä ja on helppo oppia. Myymälöissä käytettävä babaco-nimi lienee peräisin Ecuadorista.

tamarillo ks. puutomaatti

tangelo ks. rumeliini

tangeriini ks. mandariini

tähtihedelmä ks. karambola

”ugli” paremmin: rumeliini

verkkomeloni ks. meloni

vesimeloni
Vesimeloni (Citrullus lanatus) on kurkkukasveja, kuten melonitkin. Vesimeloni on suuri, mehukas, vaaleanpunamaltoinen hedelmä. Suomessa näitä meloneja on ollut jo kauan saatavana. Vesimeloni-nimi on käännöslaina, jolla on vastineita useissa Euroopan kielissä; synonyyminimi arbuusi on saatu slaavilaisista kielistä, joissa se lienee persian kielen perua.

viikunakaktus ks. viikunaopuntia

viikunaopuntia
Opuntiakaktuksiin kuuluvan viikunaopuntian eli viikunakaktuksen (Opuntia ficus-indica) alkuperäistä kotiseutua on Meksiko ja trooppinen Amerikka. Kasvin hedelmä on munan tai viikunan muotoinen. Kuoren väri vaihtelee vihreästä punakeltaiseen; pinnassa on kaktukselle ominaisia nystyröitä ja kiusallisia, pikkuruisia piikkejä. Syötävää on oranssi, siemeninen malto. Hedelmän myyntinimenä on lähes aina kaktusviikuna: kukapa söisi viikunakaktuksia, jos voi syödä kaktusviikunoita. Hyvä tilanne ei kuitenkaan ole se, että kotitalous ja kauppa käyttävät hedelmistä eri nimiä kuin kasvitiede. Eiköhän tätäkin hedelmää voitaisi myydä nimellä viikunaopuntia.

Nimet vakiintuvat vähitellen

Uusien hedelmien rinnakkaisnimien ja niiden oikeinkirjoitusvaihtoehtojen suuri määrä vaikuttaa kovin sekavalta. Mutta samanlainen tilanne kielessä on aina silloin, kun jollakin alalla on annettava uusille ilmiöille uusia nimityksiä. Lönnrotin aikaan banaanin nimi oli bananasi tai banani, appelsiini oli apelsiini ja päärynää nimitettiin paitsi päärynäksi ja peerunaksi myös puuperunaksi, jotta se olisi erottunut perunaa tarkoittavasta maaperunasta. Vähitellen näiden hedelmien nimet on kuitenkin vakiinnutettu nykyiselleen. Ja tätä vakiinnuttamistyötä on nykyäänkin tehtävä niin koti- ja ruokataloudessa, kasvitieteessä, kaupan eri portaissa kuin kielenhuollossakin – ja mieluiten yhteisvoimin.


Kielikello 4/1997
Alkuun

Jaa

Lehdet »

Anna palautetta »

Kotimaisten kielten keskus


Tilaa uusi Kielikello!
Kielikello siirtyy kokonaan verkkojulkaisuksi (osoite edelleen www.kielikello.fi) vuoden 2018 alussa, kun painetun lehden julkaiseminen loppuu. Uusi verkkolehti on ilmainen.

Kielikello ilmestyy verkossakin neljästi vuodessa, ensimmäisen kerran helmi-maaliskuussa 2018. Varsinaisten lehden numeroiden ilmestymisen välissä voidaan julkaista ajankohtaisia havaintoja, vastauksia kysymyksiin tai muuta juuri sillä hetkellä kielikeskustelussa pinnalla olevaa aineistoa.

Jos haluat sähköpostiisi tiedon Kielikellon ilmestymisestä tai julkaistusta uudesta sisällöstä, osoitteessa www.kotus.fi/tilaakielikello on lomake, jolla voit ilmoittaa sähköpostiosoitteesi.

Tervetuloa mukaan Kielikellon lukijajoukkoon!

Suomen kielen lautakunta

Suomen kielen lautakunnan suosituksia ja kannanottoja

Yhteiskunta tarvitsee kaksipäiväisen äidinkielen ylioppilaskokeen (2/2017)
Evankelisluterilainen vai evankelis-luterilainen? (2/2016)



Lue lisää

Julkaisut

13.6.2017
Kielitoimiston oikeinkirjoitusoppaasta uusi painos

Kielitoimiston oikeinkirjoitusoppaasta on maaliskuussa 2017 ilmestynyt 13., korjattu painos.

Kielitoimisto kouluttaa

13.6.2017
Kesä marraskuussakin!

Kielenhuollon kesäpäivät 15.–16.11.2017

 

Ajankohtaista

3.10.2017
Kielitoimisto Facebookissa

Kielitoimisto on avannut oman Facebook-sivunsa.

30.6.2017
Lähetä kielihavaintosi Kielitoimistoon!

Kielitoimisto kerää kielenkäyttäjiltä havaintoja yleiskielestä.

Lisää ajankohtaisia »