Kielikello on kielenhuollon tiedotuslehti, jossa
kirjoitetaan kielestä ja kielenkäytön kysymyksistä.
Kielikello on tarkoitettu kaikille kielestä kiinnostuneille.

Kielikello 2/1988

Eeva Maria Närhi

Mikä Pohjola, mikä Skandinavia?

Euroopan pohjoisosasta käytetään varsinaisten maannimien lisäksi monia nimiä: Pohjoismaat, Pohjola, Skandinavia. Eri kielissä näiden nimien vastineilla ei tarkoiteta selvästi samaa aluetta, ja samassakin kielessä jollakin nimellä, niin kuin Pohjolalla, voi olla monta eri tarkoitetta. Tästä kielenkäytön epäyhtenäisyydestä ja selkeyttämistarpeesta kirjoittaa toimistopäällikkö Eeva Maria Närhi.

---

Pohjoismaat on ilmeisesti aika hyvin opittu tajuamaan erisnimeksi, joka tarkoittaa Suomen, Ruotsin, Norjan, Tanskan ja Islannin muodostamaa kokonaisuutta. Alueeseen kuuluvat tietenkin myös Färsaaret, vaikka Färsaaria ei yleensä erikseen mainita pohjoismaisia maita lueteltaessa. Pohjoisia alueita epämääräisemmin, yleisemmin tarkoittava yhdyssana pohjoismaat kirjoitetaan niin ikään enimmäkseen oikein, pienellä alkukirjaimella. Eri asia on, ettei eronteko näiden käsitteiden välillä ole aina selvä, mutta eipä kirjoittamistavan valinnalla silloin olekaan sanottavaa merkitystä.

Erisnimeä Pohjoismaat vastaa Ruotsin de nordiska länderna, joka on samalla tavoin laajalti ja tarkoitteeltaan vakiintuneesti käytetty. Suhteellisen vakiintuneena on nykyisin pidettävä myös englantilaista nimivastinetta the Nordic countries. Suositettava yksiselitteinen nimi viidelle Luoteis-Euroopan maalle on siis Pohjoismaat.

Pohjola näyttää kilpailevan Pohjoismaiden kanssa ja ainakin jossain määrin yleisnimi pohjola yleisnimen pohjoismaat kanssa. Täsmälliset toimittajat ja muut kirjoittajat varovat – syystäkin – tekstissään käyttämästä Pohjolaa, mutta lehtien toimituksissa otsikoiden laatijat pitävät neljän kirjaimen säästöä niin mainiona saavutuksena, että muuttavat, jos ei aivan aina, niin kuitenkin liian usein Pohjoismaat Pohjolaksi.

Mitä Pohjola sitten on? Nimellä on monta maantieteellistä tarkoitetta ja luvuton määrä muuta käyttöä erisnimenä. Sama tarkoitteiden moninaisuus näyttää kuuluvan ruotsalaiseen nimivastineeseen Norden. Maantieteelliset tarkoitteet ovat seuraavanlaisia.

1) ’Pohjoismaat’, kuten jo edellä oli puheena, esim. ”Pohjolan telelaitokset perustavat datayhtiön” otsikko HS (= Helsingin Sanomat) 18.8.87 ja tekstin alku: ”Pohjoismaiden telelaitokset perustavat – –”; ”Pohjolan elokuvia esille Ranskassa” otsikko HS 11.8.87 ja tekstin alku: ”Pohjoismainen elokuva ei ole – –”; ”Ruotsin hurskastelu rasittaa koko Pohjolaa” otsikko HS 20.3.88 ja Olli Kivisen tekstin alku: ”Pienten mutta valveutuneiden Pohjoismaiden osa maailmanpolitiikassa on aina – –”. Vertailun vuoksi esimerkki myös ruotsalaisista vastineista: ”Norden kräver reformer i FAO” otsikko Hufvudstadsbladetissa 22.3.88 ja teksti ”De nordiska länderna har meddelat – –.”

2) Pohjoismaita laajempi alue: ’pohjoisessa sijaitsevat maat yleensä, siis Suomen, Ruotsin, Norjan, Tanskan ja Islannin lisäksi Kuola, Siperia, kenties Kanada’, esim. ”koko Pohjola on nyt jäänyt supervaltojen väliseen loukkuun: Kanada, Islanti, Norja, Ruotsi, Suomi ja Tanska. Ne kaikki – –” Lauri Toiviainen HS 2.2.87 ja vastaavanlainen esimerkki Norden-nimen käytöstä Suomen television ruotsinkielisestä Kanadaa esittelevän filmin tekstistä ”Dawson (pikku kaupunki) var syndens näste, Nordens Las Vegas.”

3) Pohjoismaita pienempi alue: ’Suomi tai Suomen pohjoisosa tai Suomen, Ruotsin ja Norjan pohjoisosa, toisinaan mukaan luettuna myös Kuola ja Neuvosto-Karjala, jopa Viro’, esim. ”Pohjolan jätkät”; A.V. Koskimiehen laulussa ”Maa ponteva Pohjolan äärillä on – –.” Tarkoitteen täsmentää tekstiyhteys. Ehkä tämän tarkoiteryhmän yhteydessä sopii viitata sentapaiseen Nord(en)-nimen käyttöön kuin Ruotsin kansallislaulussa ”Du gamla, du fria, du fjällhöga Nord”; ”Ack, jag vill leva, jag vill dö i Norden”, jossa Nord(en) ei tietenkään tarkoita 3. tarkoiteryhmässä mainittuja Pohjolan väljästi määrittelemiä alueita, vaan Ruotsia, ja Ruotsia nimenomaan samalla tavoin pateettissävyisesti isänmaana, ”pyhänä pohjolana” kuin Pohjolaa saatetaan käyttää Suomesta puhuttaessa. Esimerkiksi sopii tuttu laulunsäe ”Oi, kallis kotimaa, Suomi sulo Pohjola – –”.

4) Maantieteellisesti hämäräksi jäänyt alue ’kansanrunojen Pohjola, Väinölän, Kalevan maiden tuntematon ja pelottavakin vastapuoli’, esim. ”pimiähän Pohjolahan”; ”Tuonne pimiähän Pohjolaan” Gananderin sanakirja 1786.

Tämä Pohjolan tarkoitteiden paljous ja epämääräisyys on pannut nimistöasiantuntijat varoittelemaan Pohjola-nimen liiallisesta suosimisesta, ainakin jos kyseessä on ensiksi mainittu tarkoite eli Pohjoismaat. Pohjola-Norden yhdistyksen nimi toimii tietysti moitteettomasti. Pohjoismaiden keskinäisissä yhteyksissä Pohjolalla ja Nordenilla on epäilemättä omaa tunnevoimaa, mutta se ei ole käypää voimaa muun maailman nimiverkossa: ”Pohjolalla” on jokaisessa eurooppalaisessa, afrikkalaisessa, aasialaisessa maassa oma tarkoitteensa, mutta ei missään muualla selvästi Tanskan, Norjan, Ruotsin, Suomen ja Islannin muodostama alue. Ei voi liioin kuvitella, että ”Pohjolalla”, mikä asu se sitten olisikaan vieraissa kielissä, olisi helppoa vakiintua tähän erityiskäyttöön. Hyvä on, jos the Nordic countries ’Pohjoismaat’-tyyppinen nimi saa vakiintuneen aseman.

Keski Pohjola – mikä se on? Pohjolalla on, kuten sanottu, Pohjoismaissa tiettyä vetovoimaa. Siitä on osoituksena puolisen vuosikymmentä sitten julkisuuteen putkahtanut jälkeläinen Keski-Pohjola, ruotsin Mittnorden. Pari esimerkkiä valaiskoon nimen käyttöä: ”Tämän koko Keskipohjolan kauppakonttoriverkoston voima onkin siinä, että – –” Ruotsin suomalainen 20.2.86; ”Kunnallisen kehittämisen tiedotus Keski-Pohjolan läänien yli 150 kunnan välillä tehostuu lähiaikoina. HS 5.6.87; ”Kilpailu on avoin Mittnordenissa eli Keskipohjolassa (!) – Sor ja Nord Trondelagin (!) alueilla sekä Västerbottenin, Vaasan ja Keski-Suomen lääneissä – toimiville kirjoittajille.” HS 7.3.88. Suomen kielessä nimi pitää kirjoittaa Keski-Pohjola, jos sitä nyt sitten tarvitaan. Niin kuin esimerkeistä näkyy, Keski-Pohjola kattaa Norjasta alkavan Ruotsin kautta Keski-Suomeen jatkuvan vyöhykkeen. Erityinen Keski-Pohjolan, Mittnordenin komitea pyrkii edistämään tämän alueen taloudellista ja kulttuurillista yhteistyötä.

Toinen vastaavanlainen nimi, Länsi-Pohjola, on vilahtanut näkyvissä, mutta tietymättömiin on jäänyt, mitä sillä on tarkoitettu, ettei vain vanhaa Länsipohjaa? Joka tapauksessa Pohjola-nimen monenmoinen käyttö ei anna kovin lupaavia mahdollisuuksia tämänlaisten uudismuodosteiden vakiintumiselle. Lämpimästi ei niitä voi käyttöön suosittaa. Aika näyttää. Uusien alueiden nimet, olipa alue määräytynyt millaisin perustein tahansa, ovat vaikeita löydettäviä. Usein on asian ymmärtämiseksi parempi turvautua selittäviin ilmauksiin: Pohjoismaiden keskivyöhyke tai keskiosat.

Skandinavia – mikä asema sillä on nykymaailman kielenkäytössä? Sitä on ruvettu kyselemään vähin Suomessa, mutta varsinkin Ruotsissa. Onko Suomi tai Islanti Skandinaviaa -kysymyksen on nostanut Pohjoismaissa esiin ns. suuren maailman kielenkäyttö.

Vanhastaan Skandinavia on suomessa ollut sen maantieteellisen alueen nimi, joka on käsittänyt Norjan, Ruotsin ja luoteisimman Suomen muodostaman niemen. Maantieteellisenä nimenä Skandinavia (Scandinavia) on määritelty vastaavasti muuallakin, esimerkiksi A Complete Pronouncing Gazetteer or Geographical Dictionary of the World (Philadelphia 1882) kuvaa näin: ”the classic name of the great peninsula of North Europe, consisting of Sweden and Norway”.

Pohjoismaiden kielisihteeristö selvitteli viime vuonna Skandinavian käyttöä Pohjoismaissa ja totesi nimeä ja sen adjektiivista johdosta skandinavisk käytettävän usein samaa tarkoittavana kuin Norden ja nordisk. Suositettavana tarkoitteiden selvyyden kannalta sihteeristö piti nimiä Norden ja nordisk ruotsissa, norjassa ja tanskassa, kun kyseessä ovat kaikki Pohjoismaat.

Viiden pohjoismaan, Färsaaret mukaan lukien, valtiollinen ja poliittinen historia parin vuosituhannen ajalta, samoin näiden maiden nykyinen taloudellinen, poliittinen ja kulttuurinen toiminta on antanut muille Euroopan maille ja varsinkin Euroopan ulkopuolisille maille hyvät perusteet tulkita Pohjoismaat kokonaisuudessaan Skandinaviaksi. Esimerkki keskieurooppalaisesta kielenkäytöstä valaiskoon asiaa: ”Suomeen kuten muihinkin Skandinavian maihin vaikuttaa suuresti – –” Ernest von Weizsäcker, Institute for European Environmental Policy, Öljyposti 1/1988:n mukaan. Niin kuin alumpana oli puhe, Pohjolan, siis Nordenin, vastineita ei noissa kielissä ole, eikä Pohjoismaiden nimivastinekaan ole kaikkialla täysin vakiintunut käyttöön. Skandinavia tuntuu englannin, ranskan, ilmeisesti myös espanjan, arabian, japanin jne. kielen kannalta selvemmältä näiden viiden maan yhteisnimitykseltä. On käynyt niin, että nimen tarkoite on laajentunut nimen muututtua puhtaasti maantieteellisestä nimestä geopoliittiseksi nimeksi. Huvittavaa on, että jos yrittää Skandinavian varhaisimmista esiintymistä 1. vuosisadalta alkaen selvittää, miten tutkijat ovat tulkinneet Pliniuksen, Ptolemaioksen, Procopiuksen tai Jordaneksen kuvauksia nimen tarkoittamasta alueesta, löytää suunnilleen samanlaajuista vaihtelua alueen määrityksissä kuin eri kielten nykyisessä käytännössä.

Suomessa ovat geologit, geografit ja muut luonnontutkijat käyttäneet satakunta vuotta nimeä Fennoskandia, joka kattaa Skandinavian ja Suomen. Hienolle nimelle ei kuitenkaan taida löytyä markkinarakoa nykymaailman geopoliittisilta viestintäkentiltä, vaikka se meidän näkökulmastamme kelpaisi laajemminkin käytettäväksi. Muutama ulkomainen nimihakemisto Fennoskandian sentään mainitsee.

Suomen omaa nimikäytäntöä ei ole syytä muuttaa, korkeintaan suosia virallisissa yhteyksissä Pohjoismaat-nimeä, kun kyseessä ovat tietyt maat, ja antaa Pohjolan jäädä enemmän väljään kotoiseen käyttöönsä. Skandinavia on suomessa ensisijaisesti Ruotsin ja Norjan käsittävä alue, Tanska tajutaan siihen usein mukaan kuuluvaksi. Skandinavian maat saattaa laajeta jo Islanninkin sisäänsä sulkevaksi. Mutta hyvä on tietää ja muistaa, että tämänlaatuiset suurten alueiden nimet eivät aina eri kielten käytössä vastaa sisällöltään tarkasti toisiaan. – Vieraiden kielten käyttöön ei juuri ole vaikuttamismahdollisuuksia. Skandinavian ja Pohjoismaiden tapauksissa ei ole syytäkään.


Kielikello 2/1988
Alkuun

Jaa

Lehdet »

Anna palautetta »

Kotimaisten kielten keskus


Tilaa uusi Kielikello!
Kielikello siirtyy kokonaan verkkojulkaisuksi (osoite edelleen www.kielikello.fi) vuoden 2018 alussa, kun painetun lehden julkaiseminen loppuu. Uusi verkkolehti on ilmainen.

Kielikello ilmestyy verkossakin neljästi vuodessa, ensimmäisen kerran helmi-maaliskuussa 2018. Varsinaisten lehden numeroiden ilmestymisen välissä voidaan julkaista ajankohtaisia havaintoja, vastauksia kysymyksiin tai muuta juuri sillä hetkellä kielikeskustelussa pinnalla olevaa aineistoa.

Jos haluat sähköpostiisi tiedon Kielikellon ilmestymisestä tai julkaistusta uudesta sisällöstä, osoitteessa www.kotus.fi/tilaakielikello on lomake, jolla voit ilmoittaa sähköpostiosoitteesi.

Tervetuloa mukaan Kielikellon lukijajoukkoon!

Suomen kielen lautakunta

Suomen kielen lautakunnan suosituksia ja kannanottoja

Yhteiskunta tarvitsee kaksipäiväisen äidinkielen ylioppilaskokeen (2/2017)
Evankelisluterilainen vai evankelis-luterilainen? (2/2016)



Lue lisää

Julkaisut

13.6.2017
Kielitoimiston oikeinkirjoitusoppaasta uusi painos

Kielitoimiston oikeinkirjoitusoppaasta on maaliskuussa 2017 ilmestynyt 13., korjattu painos.

Kielitoimisto kouluttaa

13.6.2017
Kesä marraskuussakin!

Kielenhuollon kesäpäivät 15.–16.11.2017

 

Ajankohtaista

3.10.2017
Kielitoimisto Facebookissa

Kielitoimisto on avannut oman Facebook-sivunsa.

30.6.2017
Lähetä kielihavaintosi Kielitoimistoon!

Kielitoimisto kerää kielenkäyttäjiltä havaintoja yleiskielestä.

Lisää ajankohtaisia »