Kielikello on kielenhuollon tiedotuslehti, jossa
kirjoitetaan kielestä ja kielenkäytön kysymyksistä.
Kielikello on tarkoitettu kaikille kielestä kiinnostuneille.

Kielikello 4 (1971)

Matti Sadeniemi

Pronomineista

hän – se

Valinta pronominien hän ja se välillä tuottaa joskus pulmia, koska puhekielessä se-pronominia käytetään paljon laajemmin kuin kirjakielessä.

Pääero näiden pronominien välillä on selvä: hän viittaa ihmiseen tai muuhun persoonalliseen olentoon, se eläimeen, esineeseen, asiaan tms. Näin on kuitenkin vain, kun pronomini on yksinään, substantiivin määritteenä se viittaa myös ihmiseen: Se mies on nero. Poika se vain vihelteli.

Erityisen huomattavaa on joka-lauseisiin liittyvä ns. determinatiivinen käyttö. Sanotaan esim. Se, joka ensiksi ilmoittautuu, saa paikan. Hän olisi tässä virhe.

Kuitenkin voi joka-sanankin korrelaattina olla hän, nimittäin tapauksissa, joissa joka-lause ei rajoita pronominin tarkoitetta, vaan ainoastaan kuvailee sitä, niin että relatiivilause voitaisiin myös jättää pois tai panna sulkumerkkeihin. Esim. Turvatkaa Häneen, jonka voima on heikoissa väkevä. (Ilman relatiivilausettakin Hän tarkoittaisi Jumalaa.) Samoin seuraavassa katkelmassa Juhani Ahon lastusta Tuhlaajapoika: Vielä kerran oli meillä siis tuhlaajapoikamme kotonamme ... Olihan vähän sääli näitä säästöjämme, jotka nyt menetimme, mutta enemmän kuitenkin häntä, jonka viimeinen ote oli onnistunut niin masentavan huonosti. Relatiivilause voitaisiin jättää poiskin, ja hän-sanan sisällys olisi sama. Jos sen sijaan jätämme lauseesta Se, joka ensiksi ilmoittautuu, saa paikan pois relatiivilauseen (ja korvaamme se-pronominin sanalla hän), siis Hän saa paikan, on pronominin sisällys muuttunut ratkaisevasti (hän on määräyksilö, se joka kuka tahansa).

Jos joka-lause on päälauseensa edellä, hän-pronominia voidaan varsinkin hiukan juhlallisessa tyylissä käyttää, vaikka relatiivilause on rajoittavakin, esim. Jota jumalat tahtovat rangaista, hänet he ensin lyövät sokeudella.

Välinpitämättömyyden ilmauksissa käytetään hän-pronominia muutenkin kuin henkilöön viittaamassa: Menkööt lehmät minne haluavat, minä en heistä välitä! Kuinka lienen jäänyt pois, tiedä häntä.

Epäsuorassa esityksessä käytetään päälauseen subjektipersoonaan viittaamassa hän-pronominia, ei koskaan pronominia se tai tämä, esim. Kissa kiipesi puuhun ja ajatteli, ettei koira häntä nyt saisi. Seuraavassa virkkeessä kirjoittaja on käyttänyt nämä-pronominia: Luonnonsuojelijat ovat saaneet maanomistajat uskomaan olevansa yhteiskunnan vihollisia, jos nämä lannoittavat metsiään. Hän on tahtonut selventää sen, että metsien lannoittajia ovat maanomistajat eivätkä luonnonsuojelijat, kuten voisi käsittää, jos pronomini olisi he. Se ei kuitenkaan käy, koska on kyseessä epäsuora esitys (maanomistajat uskovat olevansa – – ). Pronomini olisi voitu jättää tykkänään pois: Luonnonsuojelijat ovat saaneet maanomistajat uskomaan olevansa yhteiskunnan vihollisia, jos lannoittavat metsiään.

se että, se kuka, se mikä jne.

Että-lause ja epäsuora kysymyslause saattavat sellaisinaan olla virkkeessä subjektina tai objektina: Ei ole varmaa, että asia on niin. Tiedän kyllä mitä teen. Adverbiaalina tällainen lause sen sijaan ei yleensä voi olla, vaan päälauseessa on tällöin se-sana tehtävän edellyttämässä paikallissijassa, esim. Luotan siihen, että tulet. Kaikki riippuu siitä, kuinka asia tulkitaan.

On joitakin tapauksia, joissa tämmöinen sivulause voi esiintyä yksinään, esim. Olen varma (siitä), että asia on näin. Olen iloinen, että tulit. Minusta tuntuu (siltä), että kaikki ei ole kunnossa. Ne ovat kuitenkin poikkeuksia eivätkä sääntö. Seuraavat virkkeet esimerkiksi eivät kävisi ilman se-sanaa: Olemme tottuneet siihen, että unohtamisesta on meille harmia. Ehkä tämä johtuu ainoastaan siitä, että tällaista toimintaa mainostetaan. Eri mieltä ollaan siitä, miten kilpailu soveltuu naisille. Hyvä esimerkki siitä, kuinka oikukas muoti voi olla.

se jos, se kun

Hyvä se vain on jos lasta kuritetaan. Onko siinä jotakin pahaa jos ei ryyppää? Olipa se herttaista kun muistitte! Tällaiset virkkeet, joissa kun- tai jos-lause esiintyy että-lauseen tehtävässä, ovat tavallisia puhekielessä ja puhekielenomaisessa tyylissä, mutta asiatyylissä niitä on syytä varoa. Ne ovat mahdollisia – huolimatta kieltämättömästä epäloogisuudestaan – jos konjunktio kun tai jos on etäällä se-sanasta, esim. Jos erehdyksiä on vain pari, se ei vielä paljon merkitse. Kun edes joku on tyytyväinen, se riittää. Sen sijaan seuraavat esimerkit ovat normaalityylissä käymättömiä: Ihmiselle tulee kärsimykseksi se, jos hän ei sovi ammattiinsa. Asian ymmärtämistä helpottaa se, kun muistaa tapauksen taustan. Po. esim. Jos ihminen ei sovi ammattiinsa, hän kärsii. Asian ymmärtäminen helpottuu, kun muistaa tapauksen taustan.

sitä predikatiivina

Se, mitä pidetään taiteen määritelmänä, ei lainkaan ole sitä. Ehkä päätöksesi on peruuttamaton, mutta sitä on minunkin. Tällainen sitä-sanan käyttö on varsin yleistä, mutta epäsuotavaa.

Erillisenä, substantiivisesti käytettynä, se-pronomini yleensä on korvattavissa sillä ilmauksella, johon se viittaa, samassa sijassa ja luvussa kuin se lauseessaan on. Esim. virke Isän lempiharrastus oli šakki, ja sitä pelasi poikakin voidaan sanoa muodossa Isän lempiharrastus oli šakki, ja šakkia pelasi poikakin. Jos sovellamme tätä edellä oleviin esimerkkeihin, saamme: Se, mitä pidetään taiteen määritelmänä, ei lainkaan ole taiteen määritelmää, ja: Ehkä päätöksesi on peruuttamaton, mutta peruuttamatonta on minunkin. Sanat määritelmää ja peruuttamatonta ovat väärässä sijassa, ja tämä osoittaa, että sitä alkuperäisissä virkkeissä ei ole normaalissa tehtävässään. Sitä paitsi se muutoin aina viittaa substantiiviseen ilmaukseen, ei adjektiiviin. Emme sano: Olen 30-vuotias, ja se on Aarnekin, vaan: – – ja niin on Aarnekin, emme: Tämä tuoksuu hyvältä, ja siltä tuoksuu tuokin, vaan: – – ja niin tuokin.

Oikaistuina nuo ensimmäiset esimerkkivirkkeet kuuluisivat esim. Se, mitä pidetään taiteen määritelmänä, ei sellainen olekaan ja Ehkä päätöksesi on peruuttamaton, mutta niin on minunkin.

Luontevalta ei aina kuulosta edes sellainen sitä, joka viittaa partitiivissa olevaan substantiiviin, vaikka viittaus on kieliopillisesti moitteeton. Esim. virke On kohtia, jotka ovat todellista musiikkia tai alkavat olla sitä on aidomman tuntuinen asussa On kohtia, jotka ovat todellista musiikkia, tai alkavat olla tai On kohtia, jotka ovat tai alkavat olla todellista musiikkia.




Kielikello 4 (1971)
Alkuun

Jaa

Lehdet »

Anna palautetta »

Kotimaisten kielten keskus


Tilaa uusi Kielikello!
Kielikello siirtyy kokonaan verkkojulkaisuksi (osoite edelleen www.kielikello.fi) vuoden 2018 alussa, kun painetun lehden julkaiseminen loppuu. Uusi verkkolehti on ilmainen.

Kielikello ilmestyy verkossakin neljästi vuodessa, ensimmäisen kerran helmi-maaliskuussa 2018. Varsinaisten lehden numeroiden ilmestymisen välissä voidaan julkaista ajankohtaisia havaintoja, vastauksia kysymyksiin tai muuta juuri sillä hetkellä kielikeskustelussa pinnalla olevaa aineistoa.

Jos haluat sähköpostiisi tiedon Kielikellon ilmestymisestä tai julkaistusta uudesta sisällöstä, osoitteessa www.kotus.fi/tilaakielikello on lomake, jolla voit ilmoittaa sähköpostiosoitteesi.

Tervetuloa mukaan Kielikellon lukijajoukkoon!

Suomen kielen lautakunta

Suomen kielen lautakunnan suosituksia ja kannanottoja

Yhteiskunta tarvitsee kaksipäiväisen äidinkielen ylioppilaskokeen (2/2017)
Evankelisluterilainen vai evankelis-luterilainen? (2/2016)



Lue lisää

Julkaisut

13.6.2017
Kielitoimiston oikeinkirjoitusoppaasta uusi painos

Kielitoimiston oikeinkirjoitusoppaasta on maaliskuussa 2017 ilmestynyt 13., korjattu painos.

Kielitoimisto kouluttaa

13.6.2017
Kesä marraskuussakin!

Kielenhuollon kesäpäivät 15.–16.11.2017

 

Ajankohtaista

3.10.2017
Kielitoimisto Facebookissa

Kielitoimisto on avannut oman Facebook-sivunsa.

30.6.2017
Lähetä kielihavaintosi Kielitoimistoon!

Kielitoimisto kerää kielenkäyttäjiltä havaintoja yleiskielestä.

Lisää ajankohtaisia »