Kielikello on kielenhuollon tiedotuslehti, jossa
kirjoitetaan kielestä ja kielenkäytön kysymyksistä.
Kielikello on tarkoitettu kaikille kielestä kiinnostuneille.

Kielikello 4/1987

Saara Welin

Säätytalossa vai Säätytalolla?

Kirjoittaja pysähtyy usein epätietoisena miettimään, pitäisikö kutsua yleisöä Karjalataloon vai Karjalatalolle, hotelli Aulankoon vai Aulangolle. Käytäntö horjuu joissakin nimissä, eikä kielitaju aina selvästi ohjaa jompaankumpaan taivutukseen. Tätä ongelmaa käsittelee seuraavassa nimitoimiston tutkija Saara Welin.

Erisnimien paikallissijataivutuksessa on tunnettu ongelma mm. pitäjännimien ja ulkomaisten saarten nimien taivutus: Kempeleessä, mutta Simpeleellä; Korsikassa, mutta Baleaareilla. Nykyisin tuntuu kirjoituskäytäntöä enemmänkin hämmentävän usein esiintyvien lähiympäristön nimien kuten rakennusten, ravintoloiden ja työpaikkojen paikallissijataivutuksen horjuvuus.

Laulaako kuoro Raatihuoneella vai Raatihuoneessa?

Kun tiedottaja on laatimassa ilmoitusta konsertista, kokouksesta tai muusta julkisesta tilaisuudesta, saattaa paikan ilmaiseminen yllättäen aiheuttaa päänvaivaa. Puheessa spontaanisti tapahtuva valinta ei kirjoittaessa tunnu selvältä eikä varsinkaan, kun asiaa pitkään puntaroi. Olisiko parempi kirjoittaa, että tilaisuus pidetään Raatihuoneella vai Raatihuoneessa? Säätytaloonko vai Säätytalolle seuran jäsenet kutsuttaisiin kokouksiin?

Suomen kielen mukaista on käyttää sisäpaikallissijaa silloin, kun on puhe rakennuksen sisällä toimimisesta tai tapahtumisesta. Käydään kaupassa ja naapurissa, hartaustilaisuuksia pidetään seurakuntakodissa ja rukoushuoneessa jne. Sisäpaikallissijoissa taivutetaan myös rakennusten erisnimiä: Kaivotalossa, Forumissa, Näsilinnassa, Pohjolantalossa, Olavinlinnassa, Messuhallissa.

Tämä perinteinen, suomelle ominainen sisäpaikallissijojen käyttö on viime aikoina menettänyt osan asemistaan ulkopaikallissijoille. Puhekielessä ja ainakin helsinkiläislehdissä tuntuu olevan käytössä vaihdellen kumpikin sijasarja, esimerkiksi Karjalatalossa ja Karjalatalolla, Finlandia-talossa ja Finlandia-talolla, Kulttuuritalossa ja Kulttuuritalolla, Säätytalossa ja Säätytalolla, Ritarihuoneessa ja Ritarihuoneella, Juttutuvassa ja Juttutuvalla, Uudessa ylioppilastalossa ja Uudella ylioppilastalolla.

Selvittämättä on, miksi eräät rakennusten nimet muita enemmän taipuvat ulkopaikallissijoissa. Voidaan kuitenkin havaita, että paikallissijasarja riippuu nimen sisältämästä sana-aineksesta: yksisanaiset rakennusten nimet noudattavat säännönmukaisimmin sisäsarjaa: Domuksessa, Ateneumissa, Marskissa. Samoin useimmat yhdyssanan sisältävät: Näsilinnassa, Lasipalatsissa, Merikappelissa. Muita enemmän taas tuntuvat ulkopaikallissijoihin pyrkivän ne yhdyssanaiset rakennusten nimet, joiden jälkiosana on talo, huone, koti, maja, tupa ja torppa.

Mikä tahansa onkin tämän paikallissijataivutuksen vaihtelun syy, mitään lisää se ei tuo kielen ilmaisumahdollisuuksiin. Päinvastoin: horjuvuus häiritsee ja aiheuttaa kirjoittajalle turhia valintatilanteita. Selvää, helppoa ja suomen mukaista on käyttää rakennusten nimistä sisäpaikallissijaista taivutusta. Ilmoitetaan siis, että konsertti on Finlandia-talossa, kutsutaan seuran jäsenet kokoukseen Säätytaloon tai Karjalataloon, radioidaan illan konsertti Kulttuuritalosta tai Ritarihuoneesta, kuunnellaan lausuntaesitystä Lallukan taiteilijakodissa tai Tenavatuvassa, puoluesihteeri puhuu Punatorpassa tai Messuhallissa, poiketaan matkalla Runonlaulajan pirttiin ja odotetaan presidentin saapuvan juhlaan Raatihuoneeseen.

Tärkeä ero

Kansankielessä ja kaupunkilaisessa puhekielessä on kyllä vanhastaankin käytetty sellaisia ulkopaikallissijaisia paikan ilmauksia kuin palokunnantalolla, työväentalolla, seurojentalolla (tai vain talolla).

Eri paikallissijasarjojen merkitystehtävien välinen jako on suomessa olemassa, ja sen voimassa pysyminen ja selventäminen olisi eduksi kielen täsmällisyydelle: ”Juhla pidetään Raatihuoneessa”, kertoo, että juhla on rakennuksen sisätiloissa. Ilmaus ”Raatihuoneelle presidentti seurueineen saapuu klo 15.30” tarkoittaa, että presidentti saapuu rakennuksen eteen, sen luo. Sama merkitysero sisältyy ilmoituksiin: ”Vappujuhla pidetään Veljespirtissä” ja ”Lapsille poniratsastusta Veljespirtillä”.

Kutsuisinko illallisvieraat Kalastajatorpalle vai Kalastajatorppaan?

Nimettyjen rakennusten joukossa ovat ravintolat, kahvilat ja hotellit erillinen ryhmänsä. Niiden nimiä tarvitaan, paitsi liikkeiden omassa ilmoittelussa myös asiakkaiden kutsukorteissa ja -kirjeissä. Kuinka muotoillaan esimerkiksi vastaanoton tai häiden viettopaikka, jos se on Krapihovi, Vanha-Norri, Leijonaklubi, Ostrobotnia, Tarinatori, Mestaritalli, Kivenlahden Seurahuone, Natalie, Konstan Möljä, Lepolampi, Järvenpään Casino, Heikinvintti tai Rosendahl?

Yleisohje ravintoloiden nimien taivuttamiseksi paikallissijoissa on sama kuin edellä: käytetään sisäpaikallissijoja, siis ravintolassa, ravintolasta, ravintolaan. Helpointa ja yksinkertaisinta olisi tämän ohjeen johdonmukainen suosittaminen, mutta ravintoloiden joukossa on eräitä, joiden nimiin ulkopaikallissijat ovat jo vakiintuneet.

Selvin poikkeusryhmä ovat eräät lainasanat kuten klubi (Klubi, Club, Klub) ja kasino (Kasino, Casino). Pääkaupunkiseudulla ei mennä Kulosaaren Casinoon eikä Katajanokan Kasinoon, vaan Kasinolle. Tamperelaisetkin tapaavat Klubilla. Muutamia muitakin, keskenään erityyppisiä poikkeuksia on, esim. Vanhalla Polilla, Klippanilla, Kirjalla, Kaivohuoneella, Kalastajatorpalla. Käytön vakiintuneisuuden takia ei ulkopaikallissijojen käyttöä voi näistä yksittäisistä nimistä pitää virheenä.

Vaikeampaa on valinta niissä tapauksissa, joissa nimen jälkiosana oleva sana yksinään taipuisi lla-loppuisena, esimerkiksi piha, -tori, -vintti, -pysäkki. Yhtä hankalalta taivuttaminen tuntuu, jos ravintolan tai jonkin laitoksen nimeksi on otettu pelkkä paikannimi, jota sellaisenaan käytetään ulkopaikallissijoissa, esimerkiksi Aulanko, Korpilampi, Peurunka.

Näissä tapauksissa viestinnälle on vain hyötyä siitä, että ravintolan nimeä taivutetaan eri tavoin kuin siihen sisältyvää sanaa tai paikannimeä. Kannattaa siis omaksua taivutustapa ”yövytään hotelli Aulangossa”, ”kokoonnutaan Tarinatoriin”, ”terveisiä lomalta Ellivuoresta”.

Sisäpaikallissijoja voidaan samasta syystä käyttää myös liikkeen nimeksi otetuista henkilönnimistä: ”teatterin jälkeen mennään kahville Lindaan”, ”lounas Athanasioksessa”, ”illallinen Lehtovaarassa”.

Ravintolan perustajan olisi nimeä valitessaan osattava ottaa huomioon myös nimen taivuttaminen, joka suomeksi puhuttaessa ja kirjoitettaessa on olennainen asia. Kansainvälisyys ja vieraskielisyys ovat viime vuosikymmeninä olleet hotelli- ja ravintola-alan kehitykselle leimallisia pirteitä. Se näkyy ravitsemusliikkeiden nimissä. On keksitty sellaisiakin nimiä, joiden kieliasu on vaikea erityisesti suomen taivutuksen kannalta, esim. Davy’s, Kantarellis’, Happy Days, Henriks; Coussicca.

Puheessa niiden taivuttaminen jotenkuten onnistuu, mutta taivutuksen mekaaninen kirjoittaminen tuottaa luonnottoman tuntuisia tuloksia; Happy Daysiin, Davy’siin, Henriksiin. Näiden nimien virallisessa perusmuodossa on jo yksi pääte, nimittäin englannin kieleen kuuluva. Taivutettaessakaan sitä ei voi jättää pois, mutta väkinäiseltä tuntuu suomen sijapäätteen liittäminen toisenkieliseen taivutusmuotoon. Coussicca-nimen kaltaisten leikillinen kaksitulkintaisuus kääntyy hämmentäväksi niitä taivutettaessa: kirjoitettaessa noudatetaan vieraiden nimien taivutusohjeita ja saadaan asut Coussiccan, Coussiccassa, mutta ääntämys seuraa suomalaisen koussikka-sanan taivutusta koussikan, koussikassa.

Taivutuksen konstikkuus rasittaa myös monikollisia ravintoloiden nimiä: ”Mennäänkö illalla Satoihin Patoihin vai Wanhoihin Romeoihin?”

Pääsäännön mukaan tulee siis ravintoloiden nimissäkin noudattaa sisäpaikallissijoja, ja vieraat kutsutaan Pohjanhoviin, Ostrobotniaan, Mestaritalliin ja Lapintupaan, kielenkäytön yhtenäisyyden takia mieluiten myös Seurahuoneeseen, Kaivohuoneeseen ja Kalastajatorppaan, vaikkei ulkopaikallissijojen käyttöä voi pitää virheellisenä. Harvat vakiintuneet poikkeukset (esim. kasino- ja klubi-loppuiset) on hyväksyttävä.

Oletko töissä Paloheimolla vai Paloheimossa?

Se että kielenhuollon viimeaikaisessa kirjoittelussa on kiinnitetty huomiota ulkosijojen vaivihkaiseen levittäytymiseen sisäsijojen tilalle, on saanut muutamien suurten yritysten ammattitiedottajat valppaiksi. Kumpaa sijasarjaa henkilöstön lehdessä ja muussa sisäisessä tiedotuksessa tulisi omasta työpaikasta käyttää?

Helppoja, vakaasti sisäsijoissa taipuvia ovat sentyyppiset yritysten nimet kuin Orion, Isku, Sampo, Parma, Partek, Alko. Työssä käydään Orionissa, Iskussa, Parmassa, Sammossa, Partekissa, Alkossa; Tuotantopalvelussa, Kromipainossa, Sakun Autossa. Mutta on myös paljon vanhoja yrityksiä ja työpaikkoja, joista on totuttu käyttämään ja sopii käyttää ulkopaikallissijoja: Konepajalla, Koneella, Nesteellä, Kaukaalla.

Oman ryhmänsä muodostavat ne yritysten nimet, jotka ovat samalla paikannimiä tai sukunimiä: Nokia, Juva, Lohja, Rosenlew, Stockmann, Ahlström, Paloheimo. Kun yrityksen nimi on samalla tunnettu paikannimi, niiden paikallissijataivutuksen erilaisuus on samalla tavoin eduksi kuin edellä ravintoloiden nimissä: asutaan Nokialla, mutta ollaan työssä Nokiassa (= Oy Nokia Ab:ssä).

Sama eron teko ei tunnu luontuvan sukunimiin, jotka ovat yhtiön niminä. Töissä ollaan Stockmannilla, Ahlströmillä, Rosenlewillä ja Paloheimolla. Kun työpaikan nimi on samalla myös tunnistettavissa sukunimeksi, voidaan ilmaukset ”Olin työssä Ahlströmillä” ja ”Olin työssä Ahlströmissä” ymmärtää kahdella eri tavalla: ”olin työssä työnantajalla” ja ”olin työssä työpaikassa”.

Niin kuin edellä olevista esimerkeistäkin näkyy, toimipaikkojen nimet ovat kovin erityyppisiä. Niiden paikallissijataivutus on kirjavaa, eikä kaikki tapaukset kattavaa yleisohjetta paikallissijan valintaan ole annettavissa.

Kaikkia paikallissijoja tarvitaan

Paikallissijojen päätteitä tarvitaan muuhunkin kuin sijainnin ilmaisemiseen. Vaikka Hyvinkää-nimen normaali paikallissijataivutus on Hyvinkäälle, tarvitaan silti myös sisäpaikallissijoja: kirja kertoo Hyvinkäästä; käsitellään Jokelan liittämistä Hyvinkääseen, Hyvinkäässä on hyviä puolia verrattuna Keravaan.

Samoin on laita rakennusten ja ravintoloiden nimien. Vaikka iltaa istuttaisiin Seurahuoneessa, niin lasku maksetaan lopulta kuitenkin Seurahuoneelle. Ja toisaalta: se, joka on päässyt työhön Kunnallisklubille, tutustuu ensi töikseen Kunnallisklubiin.




Kielikello 4/1987
Alkuun

Jaa

Lehdet »

Anna palautetta »

Kotimaisten kielten keskus


Tilaa uusi Kielikello!
Kielikello siirtyy kokonaan verkkojulkaisuksi (osoite edelleen www.kielikello.fi) vuoden 2018 alussa, kun painetun lehden julkaiseminen loppuu. Uusi verkkolehti on ilmainen.

Kielikello ilmestyy verkossakin neljästi vuodessa, ensimmäisen kerran helmi-maaliskuussa 2018. Varsinaisten lehden numeroiden ilmestymisen välissä voidaan julkaista ajankohtaisia havaintoja, vastauksia kysymyksiin tai muuta juuri sillä hetkellä kielikeskustelussa pinnalla olevaa aineistoa.

Jos haluat sähköpostiisi tiedon Kielikellon ilmestymisestä tai julkaistusta uudesta sisällöstä, osoitteessa www.kotus.fi/tilaakielikello on lomake, jolla voit ilmoittaa sähköpostiosoitteesi.

Tervetuloa mukaan Kielikellon lukijajoukkoon!

Suomen kielen lautakunta

Suomen kielen lautakunnan suosituksia ja kannanottoja

Yhteiskunta tarvitsee kaksipäiväisen äidinkielen ylioppilaskokeen (2/2017)
Evankelisluterilainen vai evankelis-luterilainen? (2/2016)



Lue lisää

Julkaisut

13.6.2017
Kielitoimiston oikeinkirjoitusoppaasta uusi painos

Kielitoimiston oikeinkirjoitusoppaasta on maaliskuussa 2017 ilmestynyt 13., korjattu painos.

Kielitoimisto kouluttaa

13.6.2017
Kesä marraskuussakin!

Kielenhuollon kesäpäivät 15.–16.11.2017

 

Ajankohtaista

3.10.2017
Iloa kielistämme!

Kielilautakuntien yhteinen seminaari 23.11. klo 13–17 Helsingin yliopiston pienessä juhlasalissa

3.10.2017
Kielitoimisto Facebookissa

Kielitoimisto on avannut oman Facebook-sivunsa.

30.6.2017
Lähetä kielihavaintosi Kielitoimistoon!

Kielitoimisto kerää kielenkäyttäjiltä havaintoja yleiskielestä.

Lisää ajankohtaisia »