Kielikello on kielenhuollon tiedotuslehti, jossa
kirjoitetaan kielestä ja kielenkäytön kysymyksistä.
Kielikello on tarkoitettu kaikille kielestä kiinnostuneille.

Kielikello 4/1999

Marjatta Palander

Johtaja ja vaimonsa – eräs 3. persoonan omistusliitteen ongelma

”Riku ja kihlattunsa Jonna”, ”Mikko ja veljensä Olli” – tällaiset omistusliiterakenteet ovat tuttuja etenkin naistenlehtien kuvateksteistä. Kielenhuoltokirjallisuudessa niitä ei ole pidetty suositeltavina. Mikä on nykykielenhuollon kanta ja mihin laajempaan yhteyteen tällaiset omistusliiterakenteet liittyvät?

---

Kielenhuoltajat ovat viime vuosikymmenten aikana useaan otteeseen kiinnittäneet huomiota sellaiseen 3. persoonan omistusliitteen käyttöön, jossa liitteellä viitataan virkkeen toiseen, samanarvoiseen jäseneen, yleensä subjektiin, esimerkiksi Johtaja Mäkinen ja vaimonsa tulivat. Kirjoitusoppaissa yms. kuitenkin neuvotaan, että tällainen omistusliite vaatii eteensä pronominin genetiivimuodon: Johtaja Mäkinen ja hänen vaimonsa tulivat. Rakenteen voi tietysti korvata muillakin keinoin (Johtaja M. ja tämän vaimo tulivat; Johtaja M. tuli vaimonsa kanssa tai vaimoineen). Kielenhuoltajien ohjeet eivät ole rinnastusrakenteeseen tehonneet; tällaista viittausta tapaa usein lehdissä. Tarkastelen seuraavassa 3. persoonan omistusliitettä yleiskielen sääntöjen ja nykyisten käytänteiden kannalta sekä selvittelen syitä norminvastaisten rakenteiden esiintymiseen.

Itsenäinen 3. persoonan omistusliite yleiskielessä

Kolmannen persoonan omistusliite esiintyy joko itsenäisenä (Kalle otti kirjansa) tai yhdessä hänen- tai heidän-pronominin kanssa (Kalle soittaa kitaraa ja hänen veljensä pianoa). Tärkeimmät tapaukset, joissa 3. persoonan omistusliitettä voi käyttää itsenäisenä, ilman pronominin genetiivimuotoa, ovat seuraavat:

1) Omistusliite viittaa lauseen kieliopilliseen subjektiin: Kalle epäonnistui jatkuvasti liiketoimissaan.

2) Liite viittaa ns. loogiseen eli ajatussubjektiin, joka on yleensä adessiivimuoto tai yksipersoonaiseen verbiin liittyvä genetiivi: Heillä on huolensa; Miehen tulee huolehtia perheestään. Subjekti voi myös puuttua (ns. geneerinen 3. persoona): Siellä voi unohtaa kaikki huolensa.

3) Viittauskohteena voivat adessiivin tapaan olla eräät muutkin paikallissijamuodot, esim. Päätöksenteossa on vaikeutensa; Jokaiselle avioparille tulee kriisinsä.

4) Omistusliitteellä viitataan passiivilauseen objektiin: Karhu on tunnettu rohkeudestaan.

5) Viittaus voi kohdistua vertailukonjunktion kuin edelle: Siivooja oli ahkerampi kuin edeltäjänsä; Hän ei ollut pohtinut kaikkia mielipiteitään yhtä valmiiksi kuin vaimonsa.

6) Jos virkkeessä on upote tai sitä vastaava rakenne, omistusliite viittaa yleensä rakenteen sisäiseen subjektiin: Mies käski poikaa palaamaan kotiinsa (ts. Mies käski, että poika palaisi kotiinsa). Tästä säännöstä on poikkeuksiakin, joissa lukijan tai kuulijan tulkintaa ohjaa tieto ympäröivästä maailmasta. Mikäli hallitsevan lauseen subjekti on inhimillinen ja upotetun lauseen subjekti eloton, omistusliitteen tulkitaan viittaavan hallitsevan lauseen subjektiin: Leipuri toivoi kakun pelastavan maineensa.

7) Jos viittaus on ajatuksellisesti selvä, omistusliitteellä voidaan viitata subjektin sijasta lähempään sanaan: Mies kätki aarteen löytöpaikalleen.

8) Joskus omistusliitteinen sana muodostaa esimerkiksi objektin kanssa kiinteän liiton, ja tällöin liite viittaa objektiin eikä lauseen subjektiin: Eilenkin he näkivät maalarin työssään.

Kun 3. persoonan omistusliite viittaa rinnasteiseen lauseenjäseneen tai lauseen ulkopuolelle, sen yhteydessä on käytettävä genetiivimuotoista pronominia: Kalle ja hänen vaimonsa lähtivät lomalle (rinnasteiset subjektit). Kalle lomailee heinäkuussa, mutta hänen vaimonsa piti lomansa jo kesäkuussa (vaimonsa-sanan omistusliite viittaa hänen-pronominiin, joka puolestaan viittaa edellisen lauseen subjektiin Kalle). Tässä 3. persoona poikkeaa 1. ja 2. persoonan omistusmuodoista: sanotaan minä ja mieheni ja sinä ja miehesi, mutta hän/Elina ja hänen miehensä.

Norminvastaisia rakenteita

Hyviä esimerkkejä yleiskielen säännöistä poikkeavasta 3. persoonan omistusliitteestä kuullaan usein mm. itsenäisyyspäivänä presidentin juhlavastaanoton selostuksissa, joissa toimittajat kertovat, kuinka kättelyvuorossa on kansanedustaja X ja puolisonsa (Y). Seuraavanlaisia lauseita voi poimia etenkin sanoma- ja aikakauslehdistä ja sähköisten viestinten kielestä:

Mäki- ja syrjähyppääjä Matti Nykänen sekä yhdistetty ex- ja nyk. vaimonsa Sari Paanala yrittävät yhdessä vielä.

Suomen Joulupukki ja venäläinen vastineensa Pakkasukko tapasivat tiistaina Vaalimaalla Venäjän puolisella raja-asemalla.

Soneran asiakas tienaa 50 mk ja kaverinsa 100 mk kun tulevat yhdessä avaamaan uuden Soneran liittymän.

Ilkka Alanko ei toki täytä vielä neljääkymmentä, vaan veljensä Ismo.

Yleensä 3. persoonan omistusliitteellä viitataan henkilöön, mutta joskus viittauskohde voi olla ei-inhimillinenkin:

Luonnonvaraisenakin esiintyvä keltakurjenmiekka ja sirompi sukulaisensa siperiankurjenmiekka pitävät vesirajan kosteudesta.

Edellisten kaltaisten rinnastusrakenteiden ohessa esiintyy sellaisia tapauksia, joissa omistusliitteellä on ollut tarkoitus viitata subjektin tai passiivilauseen objektin genetiivimuotoiseen määritteeseen:

Väänäsen urakehitys oli kytketty vaimonsa ministeriyteen.

Daniel Bergmanin ohjaama ja Ingmar-isänsä käsikirjoittama Sunnuntailapsi on elokuva perheen – – kesäisestä matkasta.

Näihin lauseisiin tarvittaisiin pronomini: – – oli kytketty hänen vaimonsa ministeriyteen; – – ja hänen Ingmar-isänsä käsikirjoittama – – .

Itsenäinen omistusliite eri lauseessa

Pelkkää 3. persoonan omistusliitettä näkee käytettävän myös siten, että sen viittauskohde on edellisessä lauseessa tai virkkeessä tai vieläkin kauempana takana päin:

Vanhempana poikana Eesau piti huolta, että isänsä piti hänestä enemmän.

Presidentti on henkilökohtaisesti sanoutunut irvailun ymmärtäjäksi, mutta kansliansa väki ei vaikuta humoristeista kootulta.

Aamulla oli Kukkosen emäntä mennyt heinään tuonne Ruokosuon niityille, mutta lähtenyt kesken päivän pois. Illalla oli miehensä löytänyt hänet lapsen kanssa tästä rannalta.

Eetu Ronkainen on lyömätön ja syömätön sika. Lajitoverinsa elävät yleensä vain keväästä syksyyn, mutta Eetu nousi joulusijaltaan jo yhdeksännen kerran.

Postipankin kuluvan vuoden tuloksesta Lindblom odottaa enää vain lievästi miinusmerkkistä. Valtion pääomatukea johtamansa pankki ei enää tarvitse – – .

Sitten taiteilija [Jope Ruonansuu] matkii ravintolavaunua, Terhi-perämoottoria ja löytäjäänsä M. A. Nummista. [Välissä yksi virke.] Esikuvansa Jaakko Tepon laulut ovat perusohjelmistoa, koska ”Jaska on ansainnut sen”.

Myös näissä esimerkeissä omistusliitteellä viitataan henkilöön tai henkilöksi rinnastuvaan kohteeseen (esim. Eetu Ronkainen -nimiseen sikaan).

Rakenteiden kansankielinen tausta

Normeista poikkeavat 3. persoonan omistusliitteen viittaussuhteet juontuvat osaksi suoraan, osaksi epäsuorasti kansanmurteista. Varsin yleinen suomen murteissa on sellainen viittaustyyppi, jossa ei-refleksiivinen eli itsenäinen 3. persoonan omistusliite viittaa edeltävään lauseeseen ja sisältyy perheenjäsenyyttä tai sukulaisuutta ilmaisevaan sanaan. Tällainen viittaustapa on erityisen ominainen savolais- ja hämäläismurteille, mutta sitä tavataan myös pohjalais- ja kaakkoismurteissa (kartta 1).

Kartta 1. Ei-refleksiivinen 3. persoonan omistusliite perheenjäsenyyttä tai sukulaisuutta ilmaisevassa sanastossa. Viivoitus = ruotsalaismurteiden alue.

Esimerkkejä:

Viikom piästä synty ku’ ’isäsäh hauvattiin. (Polvijärvi)

Tottahan ne on sanonna kotijoukkosaj jotta töhkerö. (Pielisjärvi)

Ja hällä oli suuri takka sittem mettoja kum miähensä oli hyvä ampuaan. (Sääksmäki)

Oliko se tyttösä siellä nyt. (Yli-Ii)

Lauseen ulkopuolelle viittaavan pronominittoman omistusliitteen käyttö koskee seuraavia sukulaisuustermejä: isä(vainaa), pappa ’isä’, äiti, mamma ’äiti’, emä ’emo’, vanhemmat; ukki ’isoisä’; poika, tyttö, tytär(puoli), veli, sisko, sisar, lapsi; kotijoukko, väki ’kotiväki’; mies, ukko ’aviomies’, vaimo, rouva ja akka, emäntä, eukko, muija ’vaimo’; morsian, täti, setä sekä eno. Useimmin omistusliite sisältyy sanaan isä; äiti on toiseksi yleisin. Tähän kansankielen malliin pohjautuvat isänsä piti hänestä enemmän, illalla oli miehensä löytänyt hänet -tyyppiset lehtikielen lauseet.

Suppealla alueella keskeisissä hämäläismurteissa pronominittoman omistusliitteen käyttö on laajentunut muuhunkin sanastoon. Näitä esimerkkejä on lähinnä perihämäläis- ja yläsatakuntalaismurteiden alueelta (kartta 2):

Se paino se takka nim paljo selläässänsä. (Sääksmäki)

Siinä kototalonsa viäressä om mökki. (Juupajoki)

Oli piäni poika sittes sylisänsä. (Karkku)

Ja sano että syhyy ihonsan niin kovin. (Viljakkala)

Sen se puhu totta, että tuuli vei kelkkans ja viälä vastatuulee(n). (Urjala-Tammela)

Kartta 2. Ei-refleksiivinen 2. persoonan omistusliite muussa sanastossa.
Viivoitus = ruotsalaismurteiden alue.

Hämäläismurteissa tällainen omistusliite on paitsi sanastollisesti myös syntaktisesti laajemmassa käytössä; kun nimittäin muualla omistusliite sisältyy tavallisesti subjektiin (esim. isänsä tuli), hämäläismurteissa (ja muissakin länsimurteissa) se voi varsin usein esiintyä myös adverbiaalissa, objektissa tai predikatiivissa tai niiden määritteissä. Omistusliite viittaa lähes aina henkilöön, mutta hämäläisalueella on merkkejä ehtojen laajentumisesta myös viittauskohteen osalta. Esimerkiksi seuraavassa viitataan veneeseen:

O-oli se nys semmonen – ei tainnuj juuri mittans ollan noim pitkä kun tossa toi Pitkällahrer ruuhi oli tualla, mutt oli levveempi. (Pälkäne)

On ilmeistä, että hämäläismurteinen viittaustyyppi, josta puuttuvat sanastolliset rajoitukset, on vaikuttanut sellaisiin nykykielen rakenteisiin kuin sivun 20 esimerkkien kansliansa väki, esikuvansa laulut, lajitoverinsa elävät.

Edellisissä esimerkeissä itsenäinen omistusliite siis viittaa oman lauseensa ulkopuolelle edeltävään lauseesen. Johtaja ja vaimonsa -rinnastusrakenteessa taas viittauskohde on saman lauseen sisällä, usein rinnasteisessa lauseenjäsenessä. Tämä rakenne ei sellaisenaan ole kansankielinen. Vain sattumalta voi murteissa tavata seuraavanlaisen lauseen:

(Asia) jota ei tietäny’ äiti, eikä poika, eikä ystävänsä. (Virrat)

Lehti- ja selostuskielen rinnastusrakenne onkin uudennos, jonka taustalla vaikuttaa melko yleissuomalainen sukulaisuustermistöön liittyvä omistusliitteen käyttö (isänsä tuli jne.). Useimmiten rinnastusrakenteessa viitataan henkilöön, mutta viittauskohde voi olla jo muukin (esim. keltakurjenmiekka ja sirompi sukulaisensa siperiankurjenmiekka).

Kirjakielen sääntöjen kehitys

Suomen kirjakielen pohjana ovat vanhat kansanmurteet. Aluksi, 1500-luvulta aina 1700-luvulle saakka, kirjakieli muotoutui pääosin länsimurteiden aineksista. Vasta 1800-luvulta lähtien siihen pääsivät olennaisesti vaikuttamaan myös itämurteet.

1800-luvun kirjasuomessa omistusliitekäytänteet eivät vielä olleet vakiintuneet. Osa viime vuosisadan kirjoittajista on käyttänyt pronominitonta 3. persoonan omistusliitettä nykynormien vastaisesti, mutta heidänkin teksteissään rinnalla on esiintynyt pronomini + omistusliite -rakennetta. Kirjoittajien murretausta on selvästi vaikuttanut omistusmuodon valintaan. Yleensä ne, jotka ovat suosineet tuntomerkkinsä ovat, laivansa kulkivat -rakenteita, ovat olleet kotoisin hämäläismurteiden alueelta, missä lauseen ulkopuolelle viittaava omistusliite on ollut sanastollisesti ja syntaktisesti laaja-alaisinta. Tällaisia kirjoittajia olivat muiden muassa Elias Lönnrot, J. O. Forsman, D. Skogman ja Aleksis Kivi.

August Ahlqvist erotteli aikanaan hyvät kirjoittajat heikoista juuri omistusliitteiden käytön perusteella. Hänen kritiikkinsä kohdistui erityisesti Aleksis Kiveen, jonka kirjallisissa tuotteissa heijastui etelähämäläinen murre. Ahlqvistilla itsellään oli savolaistausta, joten sellaiset Kiven lauseet kuin ”tahtoisiko mielensä taipua ja sydämmensä syttyä” tuntuivat hänestä vierailta; savolaismurteissahan mainitunlainen pelkkä omistusliite oli mahdollinen vain sukulaisuussanastossa.

Hämäläisten kirjoittajien malli vaikutti muihinkin aikalaisiin; nykyohjeiden vastaista pronominitonta 3. persoonan omistusliitettä tapaa esimerkiksi Pohjanmaalta ja Lounais-Suomesta lähteneiden kirjoittajien teksteissä.

Jo ennen Ahlqvistia itäsuomalaissyntyinen Reinhold von Becker oli kiinnittänyt huomiota omistusliitteiden viittaussuhteisiin ja alkoi hahmotella niitä varten sääntöjä. Hänen mielestään pronominin genetiivimuoto oli välttämätön silloin, kun omistusliitteen viittaus ei ollut selvä (esim. Herrat antoivat hänellen (hänen) hevoisensa). Tällä tavoin itäsuomalaiset kielimiehet alkoivat vähitellen vaikuttaa omistusliitesääntöihin.

E. N. Setälän lauseopin eräissä 1900-luvun alun painoksissa esiintyivät vielä lauseet ”Akka lähti pois, kun miehensä tuli kotiin” ja ”Ei hän taida. Mutta isänsä kyllä taitaa.” 1950-luvulla tarkistetusta painoksesta lauseet poistettiin, ja nykyiset säännöt tulivat siten voimaan. Normi on siis syntynyt vähitellen.

Nykyviestinten kielessä sitkeästi elävän mies ja vaimonsa -rakenteen virheellisyyttä on perusteltu erityisesti sillä, että se voi aiheuttaa väärinkäsityksen (esim. Koivisto kutsui Arvon ja vaimonsa linnan juhliin). Tästä huolimatta rakenne näyttää olevan ainakin jossain määrin vakiintumassa lehtikielen ja selostavan puhekielen tyylipiirteeksi. Kaikesta päättäen se on koettu muodikkaaksi ja lyhyydessään käteväksi. Ilmeisesti myös se, että rakenne ei periydy suoraan mistään kansanmurteesta, vaikuttaa sen jatkuvaan suosioon.

 

Marjatta Palander on Joensuun yliopiston suomen kielen määräaikainen professori.




Kielikello 4/1999
Alkuun

Jaa

Lehdet »

Anna palautetta »

Kotimaisten kielten keskus


Tilaa uusi Kielikello!
Kielikello siirtyy kokonaan verkkojulkaisuksi (osoite edelleen www.kielikello.fi) vuoden 2018 alussa, kun painetun lehden julkaiseminen loppuu. Uusi verkkolehti on ilmainen.

Kielikello ilmestyy verkossakin neljästi vuodessa, ensimmäisen kerran helmi-maaliskuussa 2018. Varsinaisten lehden numeroiden ilmestymisen välissä voidaan julkaista ajankohtaisia havaintoja, vastauksia kysymyksiin tai muuta juuri sillä hetkellä kielikeskustelussa pinnalla olevaa aineistoa.

Jos haluat sähköpostiisi tiedon Kielikellon ilmestymisestä tai julkaistusta uudesta sisällöstä, osoitteessa www.kotus.fi/tilaakielikello on lomake, jolla voit ilmoittaa sähköpostiosoitteesi.

Tervetuloa mukaan Kielikellon lukijajoukkoon!

Suomen kielen lautakunta

Suomen kielen lautakunnan suosituksia ja kannanottoja

Yhteiskunta tarvitsee kaksipäiväisen äidinkielen ylioppilaskokeen (2/2017)
Evankelisluterilainen vai evankelis-luterilainen? (2/2016)



Lue lisää

Julkaisut

13.6.2017
Kielitoimiston oikeinkirjoitusoppaasta uusi painos

Kielitoimiston oikeinkirjoitusoppaasta on maaliskuussa 2017 ilmestynyt 13., korjattu painos.

Kielitoimisto kouluttaa

13.6.2017
Kesä marraskuussakin!

Kielenhuollon kesäpäivät 15.–16.11.2017

 

Ajankohtaista

3.10.2017
Iloa kielistämme!

Kielilautakuntien yhteinen seminaari 23.11. klo 13–17 Helsingin yliopiston pienessä juhlasalissa

3.10.2017
Kielitoimisto Facebookissa

Kielitoimisto on avannut oman Facebook-sivunsa.

30.6.2017
Lähetä kielihavaintosi Kielitoimistoon!

Kielitoimisto kerää kielenkäyttäjiltä havaintoja yleiskielestä.

Lisää ajankohtaisia »