Kielikello on kielenhuollon tiedotuslehti, jossa
kirjoitetaan kielestä ja kielenkäytön kysymyksistä.
Kielikello on tarkoitettu kaikille kielestä kiinnostuneille.

Kielikello 3/1999

Jaakko Leino

Selvää on se, että

Moni kirjoittaja jää toisinaan miettimään se-sanan tarpeellisuutta että-lauseen yhteydessä. Kielitoimistoon soittaneille ei ole ollut antaa parempaa ohjetta kuin että oma kielikorva kertoo sen parhaiten. Pieni mutta tärkeä pronomini panee tutkijankin lujille, ennen kuin sen käyttöä säätelevät ehdot paljastuvat. Käytännön kirjoituspulman kanssa painiskeleville vinkiksi: vilkaiskaa ensin tämän kirjoituksen loppukappaletta!

Monissa Euroopan kielissä on seuraavanlainen rakenne:

1 a. It is clear that we must stay here.
b. Det är klart att vi måste stanna här.
c. Il est évident que nous devons rester ici.

Suomessakin esiintyy päällisin puolin samankaltaisia ilmauksia:

2 a. Se on selvää, että meidän täytyy jäädä tänne.
b. ?Selvää on se, että meidän täytyy jäädä tänne.

Nämä suomen ilmaustyypit – kyseessä on nimenomaan kaksi eri ilmaustyyppiä – eivät aivan suoraan vastaa kohdan 1 rakenteita. 2a tulee melko lähelle näitä, mutta erona siinä, samoin kuin 2b:ssäkin, on se-sanan asema. Englannin, ruotsin ja ranskan esimerkeissä pronomini it, det tai il on pakollinen, mutta suomenkielisestä vastineesta, 2a:sta, se voi vapaasti jäädä pois. Esimerkissä 2b se-sana ei tunnu oikein luontevalta. Tämä saa kysymään, milloin se-sanaa suomen kielessä käytetään että-lauseen yhteydessä, milloin ei.

Suomen kielessä se että -tyyppiset rakenteet liittyvät laajempaan joukkoon ilmauksia, joissa että-lauseeseen liittyy jokin rakennetta tai merkitystä selventävä apusana. Näissä ilmauksissa käytettävät apusanat ovat yleensä se-sanan lisäksi siihen etymologisesti liittyviä adverbeja tai adjektiiveja: niin, siten, siksi, sellainen, semmoinen jne:¹

3a. Sattui vain niin, että minulla oli huonetoveri.
b. Alueellisesti pitävä peruskronologia rakennetaan siten, että ensin tehdään kronologia elävistä puista.
c. Hän katseli varpaitaan siksi, että luuli minulla olevan chydeniuksilla vuoratut matrassit.
d. Tämä maailma on sellainen, että siihen kuuluu niin myötä- kuin vastoinkäymisiäkin.

Tällaiset rakenteet voivat toimia paitsi itsenäisinä lauseenjäseninä myös erilaisina määritteinä. Näissä kuten edellisissäkin tapauksissa apusanan tehtävänä on että-lauseen ”sanaluokan muuttaminen”:

4 a. Tähän keitokseen antavat vihreät niin tuntuvasti mausteita, että heidän pääsyään liittopäiville pidetään varmana.
b. Nämä tautiryhmät ovat vain niin monimutkaisia, että tutkimus on vasta tiensä alussa.
c. Kaseteilla on ollut siksi hyvä kysyntä, että rahat ovat riittäneet aina seuraavaan produktioon.
d. Minulla on sellainen tunne, että kohta tapahtuu jotakin.

”Helppoja” se-sanan selityksiä

Paljolti samaan tapaan että-lause voi se-sanan välityksellä toimia myös adpositiolausekkeen (eli pre- tai postpositiolausekkeen, esim. sen tähden) tai määrää ilmaisevan kvanttorilausekkeen (esim. sen verran) jäsenenä. Tällöin se-sana taipuu rakenteen vaatimassa sijassa:

5 a. Paavin matka Chileen ja Argentiinaan tapahtui maiden hallitusten kutsusta sen tähden, että paavi oli välimiehenä sodan vaaran uhatessa maita 1979.
b. Kauppoja tehdään esimerkiksi sen takia, että yhdellä hyvällä pelaajalla on mahdollista saada pari kolme kehityskelpoista aloittelijaa, jotka ostetaan turvaamaan tulevaisuutta.
c. Näyttölasi painaa niissä jo sen verran, että pianokin tuntuu rinnalla keveältä.

Näissä tapauksissa se-sanan käyttö johtuu mitä ilmeisimmin sijanmerkinnästä: rakenne vaatii tietyssä sijassa olevaa lauseenjäsentä siihen lauseasemaan, jossa että-lause on. Koska sijapäätettä ei voi liittää että-lauseeseen, se liitetään se-sanaan. (Vrt. Kauppoja tehdään rahan vuoksi. – Kauppoja tehdään sen vuoksi, että...)

Samasta syystä se-sana on pakollinen silloin, kun että-lause toimii paikallissija-adverbiaalina:

6 a. Olen varma siitä, että nämä puolueet menettävät kannatustaan Iijokialueella. (Vrt. Olen varma päätöksestäni.)
b. Mikä sitten on syynä siihen, että ekologia ei kuitenkaan ole saanut otetta jätehuollosta?
c. Jotkut varhaiset ylilyönnit selittyvät sillä, ettei taudista ensi alkuun tiedetty kovinkaan paljon.
d. Tuntuu siltä, että huumori on se alue, joka on kärsinyt kuvan hyökkäyksestä eniten.

Paikallissijaiset tapaukset ovatkin kaikkein selvin se-sanan käyttöalueista. Niissä se-sanan käyttöön on aivan yksiselitteinen syy, sijanmerkintä. Tosin se-sana ei näissäkään tapauksissa ole ihan aina pakollinen; on olemassa muutamia verbejä ja adjektiiveja, joiden yhteydessä paikallissijaisen lauseenjäsenen asemassa toimiva että-lause ei välttämättä vaadi se-sanaa:

7 a. Lentiiralaiset ovat varmoja [siitä], että eräitä kuluttajaryhmiä on jäänyt väliin.
b. Vaikka itsekin olen materiaalin kahlitsema, minusta näytti [siltä], että kyseinen mahdollinen tuleva kotini oli vielä enemmän sellainen.

Subjekti ja objekti

Eniten päänvaivaa tuottavat ne tapaukset, joissa että-lause toimii – se-sanan kanssa tai ilman sitä – subjektina tai objektina; tyypillisimmillään että-lause on juuri objektina. Näihin edellä esitetyt se-sanan käytön selitykset eivät päde. Objektina olevan että-lauseen hallitsevana predikaattina on yleensä sanomis-, ajattelu-, havaitsemis- tai tunneverbi:

8 a. Hannu Jortikka sanoo, että suomalaisten suurimmat ongelmat löytyvät henkiseltä puolelta.
b. Ajatellaan, että vähemmän lapsia merkitsee parempaa elintasoa.
c. Olen huomannut, että kaikki täällä käyneet amerikkalaiset poistuvat lyhyenkin vierailun jälkeen hyvin positiivinen kuva mielessään.
d. WHO pelkää, että juuri näin tulee käymään.

Tutkimukseni mukaan kirjoitetussa asiasuomessa noin yhdeksässä tapauksessa kymmenestä ei objektina olevaan että-lauseeseen liity se-sanaa. Mitenkään tavatonta se-sanan liittäminen että-lauseobjektiin ei kuitenkaan ole:

9 a. Rakennemuutos ilmeisesti tarkoittaa myös sitä, että lupauksia ei tarvitse pitää.
b. Poikkeuksellisen kova talvikaan ei selitä sitä, että uusi tie on kuin pyykkilauta.
c. Luulen että se on jäänyt flopiksi muuallakin, ja se osoittaa vain sen, ettei ensikirjan tuhtikaan menestys takaa aina toisen menemistä.

Subjektinakin että-lause toimii sangen usein. Objekteja kirjoitetun asiasuomen että-lauseista on runsas kolmannes, subjekteja viitisentoista prosenttia. Subjektina toimivan että-lauseen yhteydessä se-sana on – hieman yllättäen – selvästi yleisempi kuin objektina toimivan: että-lauseobjekteista se-sana liittyy noin joka kymmenenteen, että-lausesubjekteista noin joka kolmanteen.

Että-lausesubjekteistakin tyypillisimpiä ovat joka tapauksessa ne, joihin se-sanaa ei liity:

10 a. Kun jokin aisteista alkaa pettää, on luonnollista, että syntyy ahdistusta ja pelkoja.
b. Tästä seuraa, että ei ole pysyvää, järjestäytynyttä oppositiota.
c. Minä vakuutuin jo yleisradioaikoinani musiikkikanavan tarpeellisuudesta, mutta selvästi kävi ilmi, että siellä se ei onnistu.

Mitenkään poikkeuksellisina ei voida pitää niitäkään tapauksia, joissa se-sana esiintyy. Näitä on havaintojeni mukaan siis noin kolmannes kaikista kirjoitetun asiasuomen että-lausesubjekteista:

11 a. Suomalaisen perusteollisuuden murheena on se, että kilpailun lähtökohdat ovat kovin epätasaiset.
b. Tärkeintä Olssonin debyytissä on se, että siinä selvästi puhuu uusi ja itsenäinen tekijä suomalaisessa elokuvassa.
c. Heitä huolettaa se, että julkisuus omii heidät.

Sehän voidaan sentään sanoa, että

On melkoisen hankalaa vastata kysymykseen, milloin se-sanaa käytetään että-lausesubjektin tai -objektin yhteydessä ja milloin ei. Joissakin tapauksissa se-sanan käyttöön on toki osoitettavissa selkeä, yleensä rakenteellinen syy. Tällaiset tapaukset ovat kuitenkin verraten harvinaisia:

12 a. Se ettei tätä ollut aikaisemmin havaittu, johtuu siitä, että koehenkilöt olivat keksineet omat keinonsa kiertää kiinnijoutuminen.
b. Sen Nikkilä avoimesti myönsi, että kun hän spiikkasi 70 vuotta täyttäneen Leonid Brezhnevin uraa käsittelevän filmin, siinä kiistämättä oli henkilökultin makua tämän päivän näkökulmasta.
c. Varsinaiseen vallankumoukseen tarvitaan vain muutaman vuoden kehitys ja se, että ihmiset oppivat käsittämään taiteen uudella tavalla.
d. ”Onneksi ystävät eivät näe”, ajattelee osastopäällikkö. Eikä hän tiedä sitäkään, että ne eivät näe, koska ne olivat silloisia ystäviä.

Esimerkissä 12a että-lausesubjekti on sijoitettu virkkeen alkuun. Tässä asemassa että-lause ei kaikkien kielenpuhujien mielestä voi esiintyä ilman se-sanaa (palaan tähän kysymykseen tuonnempana). Lisäksi virkkeessä on toinenkin että-lause, jonka yhteydessä on elatiivisijainen se-sana (siitä). Kummallekin se-sanalle on siis rakenteellinen motivaatio: jälkimmäisessä edellä jo käsitelty sijanmerkintä, edellisessä sijanmerkinnän lisäksi että-lauseen virkkeenalkuinen asema.

Esimerkissä 12b on kysymys siitä, että objektina toimivan että-lauseen ilmaisema ajatus on topikaalistettu eli sijoitettu informaatiorakenteen kannalta painolliseen asemaan virkkeen alkuun. Raskaan että-lauseen sijoittaminen virkkeen alkuun on kuitenkin ongelmallista, joten rakenne on hajotettu: että-lause on tavallisella paikallaan predikaatin jäljessä, ja virkkeen alussa, painollisessa asemassa, on siihen viittaava se-pronomini.

Esimerkissä 12c että-lause on rinnastettu substantiivilausekkeen muutaman vuoden kehitys kanssa. Tällaisissakin tapauksissa se-sana on nähtävästi pakollinen: pelkkä että-lause ei ole riittävän ”nominimainen” voidakseen tulla rinnastetuksi substantiivin kanssa. Näin ollen se-sana tarvitaan välittäjäksi.

Esimerkissä 12d se-sanan motivaationa on liitepartikkeli -kään. Että-lauseeseen liitepartikkelia ei voida liittää. Kysymyksessä on siis samanlainen tapaus kuin jo esillä ollut paikallissijapäätteen lisääminen: se-sana toimii apusanana, johon -kään liitetään.

Melkoisen harvinaista on, että predikaatti vaatisi käyttämään se-sanaa objektina olevan että-lauseen yhteydessä. Joitakin tällaisia verbejä nähtävästi kuitenkin on; esimerkkeinä mainittakoon paheksua, mahdollistaa ja aiheuttaa:

13 a. Jotkut paheksuvat sitä, että mustalaiset ajavat autoa ilman ajokorttia.
b. Tämä mahdollistaa sen, että myös metsässä puutavara voi kuivua sadeveden valuessa halkaisupintoja pitkin pois pinon päältä.
c. Tämä mahdollistaa sen, että myös metsässä puutavara voi kuivua sadeveden valuessa halkaisupintoja pitkin pois pinon päältä.

Päinvastainenkin on mahdollista; on olemassa koko joukko ilmauksia, kenties verbejäkin, joiden että-lauseobjektin yhteyteen se-sanaa ei voi luontevasti lisätä. Näissä tapauksissa niin-sana sen sijaan tulee useinkin kysymykseen:

14 a. Katson [*sen/*sitä], että niin kauan kun puhemies on puhemies, hänen on oltava, kuinka sen nyt sanoisi, suurempien linjojen käsittelijä.
b. Rauramo vakuuttaa [*sen/?sitä], että HS:lle riittää johtoasema pääkaupunkiseudulla.
c. Luulen [*sen/*sitä], että työmarkkinaneuvotteluissa lähivuosina valtion ja kuntien puoli on kovaäänisimpänä esillä.

Keskeistä on se, että

Että-lausesubjekteissa on huomionarvoista, että ilmauksissa, jotka ovat tyyppiä että-lausesubjekti + olla-verbi + adjektiivipredikatiivi, se-sanan käyttö riippuu predikatiivina olevan adjektiivin merkityksestä. Se, että -subjektin kanssa esiintyvät predikatiivit ilmaisevat hyvin leimallisesti epätavallisuutta, yllättävyyttä, tärkeyttä tms. tai ovat superlatiivimuotoisia: ainutlaatuista, keskeistä, ratkaisevaa, erikoisinta ym. Poikkeuksiakin toki on, mutta tämä tendenssi on vahva. Ilman se-sanaa olevan että-lausesubjektin kanssa tavallisia predikatiiveja taas ovat esimerkiksi selvää, luonnollista, mahdollista, ymmärrettävää ym. odotuksenmukaisuutta tai ei-yllättävyyttä ilmaisevat adjektiivit:

15 a. Keskeistä tällaisen ilmiön onnistumisessa on se, että tv-hahmot puhuvat mahdollisimman tarkkaan ihmisten omalla äänellä.
b. Ainutlaatuista koko Skandinaviassa on se, että Suomen tähti myönnettiin hotelli-ravintolalle.
c. Tietysti on mahdollista, että hän jossain välivaiheessa ennen puupiirrosta olisi piirtänyt puhtaaksi Forssellin kuvan.
d. Varmaa on, että uskovaiset ottavat nokkiinsa, vaikka kysymys ei siis ole heistä, vaan älyvapaista.

Merkille pantava ero on sekin, että tämäntyyppisissä ilmauksissa predikatiivi on se, että -subjektillisissa tapauksissa yleensä olla-verbin edellä (esim. 15a ja b), että-lausesubjektillisissa taas yleensä jäljessä (15c). Päinvastaisetkin tapaukset ovat toki mahdollisia (esim. 15d), mutta varsinkin se, että-subjektin yhteydessä selvästi harvinaisempia.

Että lauseen alussa

Yksi selkeä ilmaustyyppi, jossa se-sanaa lähes poikkeuksetta käytetään, ovat tapaukset, joissa että-lausesubjekti on virkkeen alussa.

16 a. Että näin pitkälle on päästy, ei ole yllätys.
b. Se, että Valtonen saa varsinaisen palkan, on seurausta Valtosen vastuusta.

Niin kielioppien kirjoittajat kuin kielenpuhujatkin jakautuvat kahteen leiriin virkkeenalkuisen että-lausesubjektin hyväksyttävyyden suhteen. Osa pitää 16a:n kaltaisia tapauksia tyystin kielenvastaisina, osa taas täysin luontevina. Sanakirjojemme tekijät ovat nähtävästi jälkimmäisellä kannalla: sekä Nykysuomen sanakirjassa että Suomen kielen perussanakirjassa että-sanan kohdalla annetaan esimerkki virkkeenalkuisesta että-lausesubjektista ilman minkäänlaista merkintää ilmauksen kielenvastaisuudesta, ongelmallisuudesta tms. Kirjoitetussa tekstissä 16a:n kaltaiset tapaukset ovat kuitenkin äärimmäisen harvinaisia, mikä puhuu sen puolesta, että ne eivät ole täysin ongelmattomia.

Mitä se tarkoittaa, että?

Tähän mennessä on jo havaittu, että se-sanan käytön syyt ovat moninaiset. Selitystä vailla on tästä huolimatta yhä jopa valtaosa niistä tapauksista, joissa käytetään se-sanaa että-lauseen yhteydessä – ne tapaukset, joissa se-sanaa käytetään että-lausesubjektin tai -objektin yhteydessä, mutta joista se ainakin rakenteen puolesta voisi hyvin jäädä poiskin. Näiden tapausten ymmärtäminen edellyttää katsausta siihen, mitä että-lauseella oikeastaan ilmaistaan.

Subjektina tai objektina toimivilla että-lauseilla on karkeasti ottaen kahdenlaisia merkityksiä. Ensinnäkin ne voivat kuvata asiaintiloja (laajasti ymmärrettynä) kuten lauseet yleensä. Toisekseen ne voivat kuvata toista kielellistä ilmausta, ajatteluprosessin kielellistä muotoa, mielikuvaa jostakin asiaintilasta tms. Edellisessä tapauksessa että-lause on siis asiaintilan kuvaus, jälkimmäisessä asiantilan kuvauksen kuvaus.

Jälkimmäisessä tapauksessa että-lause voi kuvata asiaintilan kielellistä kuvausta, ts. puhetta, tai mentaalista kuvausta, asiaintilan käsitteistystä tms. Tämän eron voi muotoilla vaikkapa niin, että mentaalinen kuvaus on tai ainakin voi olla jonkin kielellisen kuvauksen sisältö, ja vastaavasti kielellinen kuvaus on jonkin mentaalisen kuvauksen muoto.

Selkeimpiä esimerkkejä kielellisen kuvauksen esittävästä että-lauseesta ovat ne tapaukset, joissa että-sanaa seuraa suora esitys; tällainen on esimerkki 17a. Raja suoran ja epäsuoran esityksen välillä on kuitenkin häilyvä. Useinkaan ei voida aivan varmasti sanoa, kummasta että-lauseessa on kysymys.

Mentaalisen kuvauksen esittäviä että-lauseita ovat tyypillisesti mm. uskomusverbien objektit, esimerkiksi 17b. Asiaintilan esittäviä puolestaan ovat mm. ihmetellä-verbin objektina toimivat että-lauseet silloin, kun ne ilmaisevat ihmettelyn kohteen tai aiheen kuten 17c:ssä, eivätkä sisältöä tai muotoa kuten 17d:ssä:

17 a. Hän kuuli keskellä sunnuntaipäivää äänen sanovan, että nyt Manuel, mene kaivokselle ja ala kaivaa.
b. Uskon, että hän muistaa tuon keskustelun.
c. Harjoittelua se vasta on, vaikka joka kerran kun saan jutun loppuun, ihmettelen, etten saanut Nobelia.
d. Koko ajan itsekseni ihmettelin, että perin iäkkään näköisiksi meitä edeltäneiden ikäluokkien edustajat olivat muuttuneet.

Puheena olevan aiheen kannalta keskeinen ero näiden eri tulkintojen välillä on, että asiaintilojen kuvaukset ovat ainakin jossakin mielessä olemassa, mutta itse asiaintilat vallitsevat tai tapahtuvat; niiden ei luontevasti voi sanoa olevan olemassa. Keskeinen tämä ero on siitä syystä, että se-sanan tehtävä puheena olevissa tapauksissa on juuri osoittaa, että että-lauseen ”sisältö” on olemassa.

Kielellisen kuvauksen olemassaolo tarkoittaa sitä, että kyseinen ilmaus on todella esitetty: lausuttu ääneen tai kirjoitettu. Se-sanaa käytetään tämän osoittamiseen kuitenkin kirjoitetussa kielessä perin harvoin; esimerkiksi kirjakielen sanoa-verbin objektina toimivista että-lauseista vain noin joka sadannen yhteydessä on se-sana. Nämäkin ovat oikeastaan muutaman yksittäisen sanonnan edustumia; tällaisia ovat lähinnä sen voi sanoa, että; sen vain/myös sanon, että ja se on sanottava, että. Nämä kaikki ovat ns. lohkorakenteita, joihin olemassaoloon pohjaava selitys ei päde; ne on selitettävä informaatiorakenteeseen liittyvillä seikoilla.

Mentaalisen kuvauksen – proposition – olemassaolo puolestaan tarkoittaa sitä, että kyseinen ajatus on aiemmin esitetty. Tällöin että-lause ei ole sidoksissa ajatuksen esittämiseksi käytettyyn kielelliseen muotoon; se-sanan tehtävänä on vain ilmoittaa, että kyseinen ajatus on tavalla tai toisella kielenkäyttötilanteessa läsnä jo ennen että-lauseen esittämistä. Syntyvä tulkinta on, että kysymys on aiemmin puheena olleesta tai yleisesti tunnetusta ajatuksesta. Seuraavat esimerkit havainnollistavat se-sanallisen ja ”paljaan” että-lauseobjektin tulkintaeroa:

18 a. Hän ei usko, että gorbatshovilaisuus tai sosiaalidemokraattien siirtyminen oikealle helpottaisi tilannetta.
b. Hän ei usko sitä, että gorbatshovilaisuus tai sosiaalidemokraattien siirtyminen oikealle helpottaisi tilannetta.

Virke 18b sisältää siis viestin siitä, että että-lauseen ilmaisema ajatus on esitetty aiemmin, tyypillisesti samassa tekstissä. 18a puolestaan ei tällaista viestiä lukijalleen välitä.

Edellä totesin, että asiaintilojen ei voida luontevasti sanoa olevan olemassa. Asiaintilatarkoitteistenkin että-lauseiden yhteydessä se-sanaa kuitenkin käytetään – jopa enemmän kuin muiden. Tällöin syntyvä tulkinta on läheistä sukua sille tulkinnalle, joka syntyy kuvaustarkoitteisten että-lauseiden yhteydessä. Asiaintilan esittäminen ”olemassa olevana” tarkoittaa nähtävästi sitä, että asiaintila esitetään todellisuudessa vallitsevana tai vallinneena. Joskus se-sanan käyttö on virkkeessä ainoa tekijä, joka synnyttää tämän tulkinnan; esimerkiksi 19b ja c eroavat toisistaan juuri tällä tavoin:

19 a. Muuan SDNL:n keskushallituksen jäsen paheksuu sitä, että lehden pakinoitsijat ovat kirjoittaneet tupakoinnista ja yksi heistä esiintyy jopa kuvassa piippu suussa.
b. Tärkeää on se, että olemme molemmat kakkossijalla.
c. Ennen kaikkea on tärkeää, että tutustutte huolellisesti työvoimalakeihimme.

Tämä liittyy siihen edellä esille tulleeseen huomioon, että ilmaustyypissä olla + partitiivimuotoinen adjektiivi + (se) että käytetään se-sanaa selvästi useammin silloin, kun adjektiivi ilmaisee epätavallisuutta, yllättävyyttä tms. Tällaiset adjektiivit edellyttävät tyypillisesti, että määritettävä olio – tässä tapauksessa siis että-lauseen tarkoite – on olemassa. Sitä vastoin pelkän että-lausesubjektin saavissa tapauksissa käytettävät adjektiivit eivät tällaista yleensä edellytä:

20 a. Yllättävintä koko prosessissa lienee se, että kokoomus kykeni loppujen lopuksi nousemaan ratkaisijaksi.
b. Periaatteessa on mahdollista, että jo ensi tammikuussa Suomen tasavallan presidentti valittaisiin suoralla, kaksivaiheisella kansanvaalilla.

Milloin siis se, milloin ei?

Se-sanan käytön syyt ovat siis sangen moninaiset, jos kohta tarkkaan katsomalla löydettävissä. Nimenomaan että-lausesubjektin ja -objektin osalta on kuitenkin kysymys niin hienopiirteisistä merkityseroista, ettei selviä, yksiselitteisiä rajoja aina voida vetää: aina ei ole lainkaan selvää, pitäisikö että-lause tulkita asiaintilaa, ajatusta vai kielellistä ilmausta kuvaavaksi.

Ei lienekään mielekästä lähteä kirjoittamaan selviä sääntöjä siitä, milloin se-sanaa tulisi käyttää tai milloin sen käyttöä tulisi välttää – kirjoittajan tulee tässä rohkeasti luottaa omaan kielitajuunsa. Kielitajun tueksi edellä esitetyt havainnot toki soveltuvat: että-lauseen eri merkitykset ja niihin liittyvät tulkintaerot on hyvä tiedostaa, kun epävarmuus se-sanan käytöstä yllättää.

 

Jaakko Leino on Helsingin yliopiston yleisen kielitieteen laitoksen tutkija ja jatko-opiskelija. Kirjoitus perustuu hänen vuonna 1997 valmistuneeseen pro gradu -työhönsä.

¹ Valtaosa esimerkeistäni on joko sellaisinaan tai hivenen yksinkertaistettuina peräisin Suomen Kuvalehden vuosikerrasta 1987.




Kielikello 3/1999
Alkuun

Jaa

Lehdet »

Anna palautetta »

Kotimaisten kielten keskus


Tilaa uusi Kielikello!
Kielikello siirtyy kokonaan verkkojulkaisuksi (osoite edelleen www.kielikello.fi) vuoden 2018 alussa, kun painetun lehden julkaiseminen loppuu. Uusi verkkolehti on ilmainen.

Kielikello ilmestyy verkossakin neljästi vuodessa, ensimmäisen kerran helmi-maaliskuussa 2018. Varsinaisten lehden numeroiden ilmestymisen välissä voidaan julkaista ajankohtaisia havaintoja, vastauksia kysymyksiin tai muuta juuri sillä hetkellä kielikeskustelussa pinnalla olevaa aineistoa.

Jos haluat sähköpostiisi tiedon Kielikellon ilmestymisestä tai julkaistusta uudesta sisällöstä, osoitteessa www.kotus.fi/tilaakielikello on lomake, jolla voit ilmoittaa sähköpostiosoitteesi.

Tervetuloa mukaan Kielikellon lukijajoukkoon!

Suomen kielen lautakunta

Suomen kielen lautakunnan suosituksia ja kannanottoja

Yhteiskunta tarvitsee kaksipäiväisen äidinkielen ylioppilaskokeen (2/2017)
Evankelisluterilainen vai evankelis-luterilainen? (2/2016)



Lue lisää

Julkaisut

13.6.2017
Kielitoimiston oikeinkirjoitusoppaasta uusi painos

Kielitoimiston oikeinkirjoitusoppaasta on maaliskuussa 2017 ilmestynyt 13., korjattu painos.

Kielitoimisto kouluttaa

13.6.2017
Kesä marraskuussakin!

Kielenhuollon kesäpäivät 15.–16.11.2017

 

Ajankohtaista

3.10.2017
Kielitoimisto Facebookissa

Kielitoimisto on avannut oman Facebook-sivunsa.

30.6.2017
Lähetä kielihavaintosi Kielitoimistoon!

Kielitoimisto kerää kielenkäyttäjiltä havaintoja yleiskielestä.

Lisää ajankohtaisia »