Kielikello on kielenhuollon tiedotuslehti, jossa
kirjoitetaan kielestä ja kielenkäytön kysymyksistä.
Kielikello on tarkoitettu kaikille kielestä kiinnostuneille.

Kielikello 4/1996

Anneli Räikkälä

Turha on turhaa

Nykyään käytetään tiheään sellaisia sanoja kuin suunnittelutoiminta, tutkimustoiminta, ostotapahtuma tai päätöksentekoprosessi. Yhteistä näille sanoille on se, että niiden jälkiosana on teonsanasta johdettu tekemisennimi, esimerkiksi toimia-sanasta johdettu toiminta.

Toiminnassa ei sinänsä ole mitään vikaa. Se on aivan paikallaan yhdyssanoissakin, kun sanan alkuosa ilmaisee tekijän, toimintapiirin tai toiminnan luonteen. Puhutaan järjestötoiminnasta ja puoluetoiminnasta, innostetaan vapaaehtoiseen kansalaistoimintaan. Asia on selvä, kun puhutaan yhteistoiminnasta, erillistoiminnasta, harrastustoiminnasta tai lääketieteen termein munasarjatoiminnasta ja muistitoiminnasta. Terminluonteiseksi on tullut myös sana suhdetoiminta, ja tarkkoja ovat ilmaukset yritystoiminta ja osuustoiminta. Melko pyöreitä ovat jo sellaiset sanat kuin uutistoiminta, kodinhoitotoiminta ja puistotätitoiminta.

Sana toiminta ilmaisee tekemisen kovin summittaisesti. Usein sanontaa olisi tarpeen tarkentaa. Lukijan on vaikea päätellä esimerkiksi, mitä tarkoitetaan tällaisella toiminnalla: ” – – hyvinvointitoimintaa kokeiltiin välineenä työntekijöiden lojaalisuuden lisäämiseen.”

Toiminta on usein tarpeeton sellaisissa yhdyssanoissa, joissa alkuosakin on tekemisennimi, sentyyppisissä kuin lukemistoiminta tai jalostustoiminta. Lukemistoiminta ei kai voi merkitä enempää kuin lukeminen tai jalostustoiminta enempää kuin jalostaminen. Eräässä päivälehdessä oli taannoin otsikko ”Teeret lentotoiminnan haittana”. Tekstissä tarkennetaan: ”Suuret teeriparvet ovat vaarana lentoliikenteelle Savonlinnan lentokentällä.” Miksei jo otsikossakin olisi voinut puhua lentoliikenteestä?

Turhaa on toiminnan liittäminen tällaisiin ilmauksiin: ”Koulunuudistuksen toimeenpanoon tarvittavan suunnittelutoiminnan järjestäminen”. Riittänee ”suunnittelun järjestäminen”. ”Tietokoneet ilmestyivät opetus- ja tutkimustoiminnan apuvälineiksi 1950-luvulla.” Riittää ”opetuksen ja tutkimuksen apuvälineiksi”. ”Kivut kovenevat polttotoiminnaksi” olisi toisin sanoin ”kivut kovenevat poltoiksi”. ”Tieteelliset toimikunnat alkavat jäädä sivuun kehityksen suunnitelmallisesta ohjaustoiminnasta.” Yksinkertaisempaa mutta yhtä täsmällistä olisi puhua ”kehityksen suunnitelmallisesta ohjauksesta”.

Kaikkiaan on tehokkaampaa käyttää verbiä kuin substantiivia. Emme siis ”suorita ajattelutoimintaa”, vaan ajattelemme. Ydinasia kätketään liian monen mutkan taakse, kun sanotaan: ”Kaupungissa harrastetaan paljon urheilutoimintaa.” Ensimmäinen mutka voitaisiin oikaista näin: ”Kaupungissa harrastetaan paljon urheilua.” Vielä suoremmin päästään asiaan, kun sanotaan: ”Kaupungissa urheillaan paljon.”

Hämärää toimintaa

Turhasta sananosasta on muutakin haittaa kuin sanan pidentyminen tarpeettomasti. Toiminta tekee asian epämääräiseksi. Lukija jää pohtimaan, onko esimerkiksi tutkimustoiminta jollakin tavoin enemmän kuin tutkimus. Enemmästä tuskin on kysymys. Yksi tapa hämätä kielellä on juuri hämärtää ilmaisun rajoja ja antaa sellainen kuva, että on kysymys enemmästä kuin onkaan.

Joskus kuulee tällaisen toiminnan siirtyneen jo puheeseenkin. Eräässä haastattelussa selviteltiin lasten päiväkodin ohjelmaa. Haastateltava aikuinen vastasi: ”Keskitymme täällä leikinomaisiin toimintoihin.” Mahtoivatko lapset enää tunnistaa tästä omia puuhiaan?

Paperikielestä peräisin olevat ilmaisut eivät ainakaan helpota sanoman välittymistä. Jokainen tietää, mitä tehdään, kun mennään kalaan tai ollaan kalastamassa. Mutta mieleen tulivat lomakkeet, lupakortit, jonot ja muut byrokratian seuraukset, kun lehdissä kerrottiin, että Finlandia-hiihdon lähtöaikaan ”hiihdon lähtöpaikalla Katumajärven pohjoispäässä ei järjestetä minkäänlaista kalastustoimintaa.” Voisiko se olla muuta kuin tavallista pilkkimistä? Samoissa uutisissa kerrottiin suunnitelmista pitää järvellä juuri hiihtopäivänä pilkkimiskilpailut. Sen että kilpailuja ei sittenkään järjestetä, eräs lehti tiedotti näin: ”Kalastuskunnat eivät virallisesti tunne mitään kilpailutapahtumaa.”

Viime aikoina lehtikielessä näkyneitä toimintoja, joiden tarkkaa merkitystä jää pohtimaan, ovat esimerkiksi tukiasumistoiminta, meijeritoiminta, lierotoiminta, bordellitoiminta, ilotyttötoiminta, koe-eläintoiminta, keksintötoiminta ja hallitustoiminta. Ilman toimintaakin, vain yhden verbistä johdetun substantiivin varassa selviäisivät selvitystoiminta, sovittelutoiminta, postipalvelutoiminta, metsäojitustoiminta, kriisienhallintatoiminta, terveydenhoitotoiminta ja kehitysyhteistyötoiminta.

Tapahtuma, työ ja suoritus

Sanaa tapahtuma on ruvettu käyttämään samalla tavoin epämääräisesti kuin toimintaa. Se on tietysti aivan paikallaan, kun puhutaan esimerkiksi historiallisesta tapahtumasta, luonnon tapahtumista tai sotatapahtumista. Kirjanpitoterminä tunnetaan tilitapahtuma.

Tapahtuma otettiin suomessa myös englannin happeningin vastineeksi, minkä vuoksi meillä on ollut kesätapahtumia, lastentapahtumia, musiikkitapahtumia ja kulttuuritapahtumia. Tällaisen käytön lisääntyessä sanan merkitys on rajoiltaan hämärtynyt. Arvailla jo saa, mikä on asukastapahtuma, puhumattakaan ”joillekin kunnille tyypillisistä syömistapahtumista”, jotka ilmeisesti ovat joitain siikajuhlia tai säräpäivällisiä (särä = puukaukalo ja siinä paistettu liharuoka, lemiläinen erikoisuus).

Liiallista on liittää tapahtuma jo itsekin tekemistä osoittavaan sanaan. Lakisääteisen kuluttajansuojelun mukana on alettu puhua ostotapahtumasta ja myyntitapahtumasta. Itse asiassa tarkoitetaan yksinkertaisesti ostoa ja myyntiä. Liikenteessä ohitustapahtuma on ohitus, ja rautateiden esittelemä kuljetustapahtuma on kuljetus.

Turhia lisiä ovat yhdyssanassa usein myös työ, tehtävä, teko ja suoritus. Eräässä rallioppaassa neuvotaan: ” – – vasemmalla jalalla käsitellään kytkintä ja oikealla suoritetaan kaasutuksen lisäksi tärkeä jarrutustehtävä.” Koska ajon aikana oikealla jalalla tehdään kahta työtä, voitaisiin sanoa: ” – – oikealla jalalla kaasutetaan ja jarrutetaan.” Auttamistyö on auttamista, syvämuokkaustyö on syvämuokkausta ja synnytystyö on synnyttämistä.

Sana suoritus ei täsmennä ilmaisua, jos sanomme: ”Samanarvoisesta työsuorituksesta on maksettava sama palkka.” Eräässä kasvatustieteen oppikirjassa puhutaan ”lapsen konkreettisesta ajattelusuorituksesta”. Tähänkin riittäisi ”konkreettinen ajattelu”.

Työtehtävän suoritus

Usko yhden sanan voimaan on vähentynyt, kun työtä, tehtävää, tekoa ja suoritusta on alettu käyttää toisiinsa yhdistellen. Useinhan niiden kanssa vielä joudutaan käyttämään samaan ryhmään kuuluvaa teonsanaa. On turha puhua työn tai tehtävän tai vielä vähemmän työsuorituksen suorittamisesta silloin, kun riittää pelkkä teonsana tehdä. Normaalisti teemme töitä. On liikaa ponnistelua suorittaa työtehtäviä.

Lainasanasta prosessi on tullut muotisana. Se merkitsee lakikielessä ’oikeudenkäyntiä’ ja sen lisäksi se tarkoittaa ’tapahtumaa’, erityisesti ’usean osatapahtuman sarjaa’ tai ’tapahtumien kulkua’. Se on tarpeen ilmaisemaan, että jossain kokonaisuudessa on sarja tapahtumia. Puhutaan esimerkiksi hajoamisprosessista, käymisprosessista ja muuttumisprosessista. Jos siis puhumme päätöksentekoprosessista, tarkoitamme useasta tapahtumasta koostuvaa sarjaa. Puhdas kerrallinen tapahtuma on päätös. Selkeärajainen toiminta ei kaipaa lisäkseen prosessia, mutta esimerkiksi avaruuslentoon kuuluu paluuprosessi, koska siinä on useita vaiheita. Muutenhan riittäisi pelkkä paluu.

Muutenkin on tarpeetonta lihottaa sanoja yhdysosilla, jotka eivät tuo ilmaukseen mitään lisää. Niinpä taustatekijöiden sijasta riittää usein tausta tai syy, haittatekijöiden sijasta haitta, sakkorangaistusten sijasta sakot ja vastustuskykymekanismin sijasta vastustuskyky.

Selkeyteen pyrkivässä viestinnässä puhujan ja kirjoittajan vastuulla on, ettei sanottavaan lisätä tarpeettomia tai harhaanjohtavia ilmaisuja, esimerkiksi turhia toimintoja, suorituksia tai tapahtumia. Toiselta puolen lukijan ja kuulijan on hyvä kaiken varalta osata itse riisua viesti turhista lisistä, jotka ovat tahallisia tai tahattomia ilmaisun hämärtäjiä.


Kielikello 4/1996
Alkuun

Jaa

Lehdet »

Anna palautetta »

Kotimaisten kielten keskus


Tilaa uusi Kielikello!
Kielikello siirtyy kokonaan verkkojulkaisuksi (osoite edelleen www.kielikello.fi) vuoden 2018 alussa, kun painetun lehden julkaiseminen loppuu. Uusi verkkolehti on ilmainen.

Kielikello ilmestyy verkossakin neljästi vuodessa, ensimmäisen kerran helmi-maaliskuussa 2018. Varsinaisten lehden numeroiden ilmestymisen välissä voidaan julkaista ajankohtaisia havaintoja, vastauksia kysymyksiin tai muuta juuri sillä hetkellä kielikeskustelussa pinnalla olevaa aineistoa.

Jos haluat sähköpostiisi tiedon Kielikellon ilmestymisestä tai julkaistusta uudesta sisällöstä, osoitteessa www.kotus.fi/tilaakielikello on lomake, jolla voit ilmoittaa sähköpostiosoitteesi.

Tervetuloa mukaan Kielikellon lukijajoukkoon!

Suomen kielen lautakunta

Suomen kielen lautakunnan suosituksia ja kannanottoja

Yhteiskunta tarvitsee kaksipäiväisen äidinkielen ylioppilaskokeen (2/2017)
Evankelisluterilainen vai evankelis-luterilainen? (2/2016)



Lue lisää

Julkaisut

13.6.2017
Kielitoimiston oikeinkirjoitusoppaasta uusi painos

Kielitoimiston oikeinkirjoitusoppaasta on maaliskuussa 2017 ilmestynyt 13., korjattu painos.

Kielitoimisto kouluttaa

13.6.2017
Kesä marraskuussakin!

Kielenhuollon kesäpäivät 15.–16.11.2017

 

Ajankohtaista

3.10.2017
Kielitoimisto Facebookissa

Kielitoimisto on avannut oman Facebook-sivunsa.

30.6.2017
Lähetä kielihavaintosi Kielitoimistoon!

Kielitoimisto kerää kielenkäyttäjiltä havaintoja yleiskielestä.

Lisää ajankohtaisia »