Kielikello on kielenhuollon tiedotuslehti, jossa
kirjoitetaan kielestä ja kielenkäytön kysymyksistä.
Kielikello on tarkoitettu kaikille kielestä kiinnostuneille.

Kielikello 3/1996

Taru Kolehmainen

Pyhäinkuvia ja muita ikoneja

Vuosi takaperin käytiin Helsingin Sanomissa keskustelua ikoni-sanan käytöstä. Se lähti liikkeelle artikkelista, jossa esiteltiin eri maiden kioskiruokia mm. näin: ”– – ja kuten currywurst on saksalainen ikoni, niin ranskalaisen suosituin pikaruoka on sandwich, Belgiassa hallitsevat frites.”

Ikonitutkimuksen dosentti Aune Jääskinen älähti heti yleisönosastossa: ”Roskaruokaa ei saisi sanoa ikoniksi.” Hän selitti, että vaikka alkukielen kreikan sana eikon merkitsee yleensä kuvaa, ikoni on kansainvälisessä käytännössä erikoistunut ilmaisemaan nimenomaan ortodoksisen kirkon pyhää kuvaa. Hänkin tosin kertoi panneensa merkille ikonin merkityksen laajenemisen; samasta lehdestä hän oli huomannut siitä toisenkin esimerkin: ”Viime aikoina on toisaalta kyselty, miksei Hillarystä ole samanlaiseksi ikoniksi, edustavan naisen tyyppikuvaksi.” Jääskinen kiteyttää kantansa näin: ”Vaikka suhtautuisikin myönteisesti kielen rikastumiseen ja käsitteiden laajentumiseen sinänsä, niin ikonia ei sentään pitäisi riepotella miten tahansa. Sen toivoisi pysyvän vakiintuneessa, perinteisessä merkityksessään.”

Seuraavaksi keskusteluun puuttui eräs teoreettisen filosofian opiskelija julistaen, että ”ikoni-sana ei ole ortodoksien yksityisomaisuutta”. Filosofian ja semiotiikan terminä ikoni on pitkään ollut käytössä: se on yksi merkkilaji, kuten indeksit ja symbolit, ja kuvaa kohdettaan yhdennäköisyyden avulla. Ikoni siis muistuttaa tarkoittamaansa asiaa. Tästä avautuukin kirjoittajan mukaan estetiikan ja kuvataiteen alalla suora merkitysyhteys pyhäinkuvaan. Kuva edustaa kuvaamaansa asiaa, joten Jumalan äidin kuva edustaa Jumalan äitiä eli Neitsyt Mariaa, Kristuksen kuva Kristusta. Näinhän toisen kansankirkkomme jäsenet vahvasti kokevatkin. Semiotiikan ikoni-merkki ei siis olekaan niin kaukana ortodoksien ikoni-kuvasta kuin ensin ajattelisi. Pyhäinkuvaa voidaan pitää yhtenä ikonin yleismerkityksen erikoissovelluksena.

Ikoni sanakirjoissa

Jääskinen on kyllä oikeassa siinä, että ikoni on aivan viime vuosiin asti tunnettu Suomessa lähinnä vain ’pyhäinkuvan’ merkityksessä. Sen todistavat sanakirjatkin: vielä 80-luvulla sekä tietosanakirjat että kielten sanakirjat esittivät hyvin yksimielisesti ’pyhäinkuvan’ ikonin ainoaksi merkitykseksi. Erikoisalojen sanastoistakin löysin merkkejä ikonin muusta käytöstä vain Kielitieteen ja fonetiikan termistöstä (Hakulinen–Ojanen 1976). Siellä on hakusana ikonisuus ’kuvallisuus (Pierce); kahden ilmiön välillä katsotaan vallitsevan ikoninen suhde, jos toinen jollakin tasolla on toisen kuva’.

Ensimmäinen yleissanakirja, josta näkyy ikonin muitakin merkityksiä kuin ’pyhäinkuva’, on Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksessa laadittu Suomen kielen perussanakirja (1990): ”2. atk kuvasymboli. 3. yl. kuva, kuvasymboli. 4. kritiikittömän ihailun kohde, idoli.” Suomalaisen tietosanakirjan Pikatieto-osassa (Weilin & Göös 1991) näkyvät samat 2. ja 3. merkitys täyteläisemmin selitettynä: ”2. näyttöruudulla oleva graafinen symboli, jota aktivoimalla saadaan sen edustama toiminto esiin. 3. semiotiikassa merkki, joka kuvaa kohdettaan yhdennäköisyyden avulla (esim. ”näköinen” piirros) toisin kuin esim. sopimuksenvarainen symboli.”

Ikonin atk-alan ja semiotiikan merkitykset ovat viime aikoihin asti esiintyneet lähinnä englannin sanakirjoissa, etenkin Amerikassa. Yleensä englanninkin sanakirjat esittävät ikonin ensimmäiseksi merkitykseksi ’ortodoksisen pyhäinkuvan’, mutta amerikkalainen The Random House (1979) aloittaa merkityksellä ’kuva, kuvio tm. jtak edustava merkki’ (a picture, image or other representation), toisena on ’pyhäinkuva’, kolmantena ’merkki tm. kuvasymboli, joka kuvaa kohdettaan yhdennäköisyyden tai yhdenkaltaisuuden avulla’. Uuteen painokseen (1983) on lisätty atk-alan kuvasymbolin merkitys.

Suomessa ei atk-alan terminä käytetä pelkästään ikoni-sanaa; monissa sanakirjoissa suomalaiseksi vastineeksi esitetään kuvaketta. Petteri Järvinen ottaa PC-tietosanakirjassa (1994) reippaasti kantaa: ”Meillä Suomessa ikoni-sanalle ei ole vakiintunut tämänkaltaista käyttöä lainkaan, vaan sana tarkoittaa ortodoksien käyttämää uskonnollista taulua.”

Ikoni ja currywurst

Entä ikoni ja currywurst? Miten on selitettävissä ikonin käsitteen laajeneminen tähän suuntaan? On yllättävää, ettei ikonin uudenlaisesta käytöstä ole jo aiemmin herännyt meillä keskustelua. Aivan uutta tämä käyttö ei nimittäin ole. Kielitoimistossa siihen on kiinnitetty huomiota jo yli kymmenen vuotta sitten. Varhaisimmat poiminnot ovat 1980-luvun alkupuolelta:

Sovinnaisen ja sentimentaalisen Kultalammen voima on jenkkielokuvan ikoneissa, Henry Fondassa ja Katherine Hepburnissa. (Pikajuna 6, 1982)

Bogie on sodanjälkeisen kaupunkikulttuurin keskeisiä ikoneita, kokenut, nähnyt, eleetön, kova, mutta ei sydämetön. Tänään esitettävä Maltan haukka – – on filmeistä kuuluisimpia, kulttifilmi monestakin syystä (HS 20.6.1983)

Lieneekö pelkkä sattuma, että vanhimmat esiintymät ovat kaikki kuvalliseen viestintään liittyvän elokuvan alalta? Ikoni viittaa niissä sitä paitsi aina henkilöön, samoin seuraavissakin esimerkeissä:

Kitaristi Jerry Garcia, Grateful Deadin johtaja ja hippiliikkeen ikoni (HS 11.8.1995).

Boheemeille on tyypillistä, että heitä paheksutaan elinaikana, mutta kuoleman jälkeen heistä tulee ikoneja. Saarikoski on Leinon tavoin nyt kuin pyhä mies. (HS 90-luvun alkupuolelta)

Poikakalenterit myytiin loppuun kaikki kolme. Nyt rohkeimmat lehdet ovat uskaltaneet jo silloin tällöin julkaista namupoikien kuvia. Mies tunnustettuna seksiobjektina nousee ikoniensa myötä. (Uusi Suomi 6.1.1990)

Hänen kasvonsa tuovat kertojan mieleen bysantin ja renessanssin välissä maalanneen El Grecon työt, ja niin muodoin myös Kristuksen hahmon. Hän on melkein ikoni, mutta samalla keinottelija, joka harrastaa pimeitä puuhia Sipoon kirkolla. (Pekka Tarkka Kerttu Suosalmen romaanista Ihana on Altyn-köl, HS 18.11.1988.)

Esimerkkien perusteella voi aavistella, miten tässä tarkasteltava merkitys on voinut lähteä liikkeelle. Samoin kuin Kristuksen ikoni edustaa Kristusta, samoin esimerkiksi jonkin taidealan ikoni edustaa tyypillisesti kyseistä alaa. Siksi onkin hyvin ymmärrettävää, että laajentunut merkitys on liittynyt ensin henkilöön. Suomen kielen perussanakirja, joka kaikista tutkimistani sanakirjoista, myös ulkomaisista, ensimmäisenä on ottanut huomioon ikonin laajentuneen merkityksen, liittää sen henkilöön. Sanakirja ilmestyi 1990, joten käsitys perustuu siihenastisiin sanapoimintoihin.

Uudemmista poiminnoista nähdään, että ikoni laajentuneessa merkityksessään on alkanut vähitellen tarkoittaa myös esineitä ja asioita:

”Nykyaikaistumisen” näkyvimpiä ikoneja (Budapestissa) ovat tosin kansainväliset vaateliikkeet, hampurilaisketjut ja baijerilaiset laatuautot (Kansan Uutiset 22.3.1990).

Monistettujen teosten mittakaava ja maailmanlaajuinen yleisö ovat asioita, jotka työ taideteollisuudessa tekee mahdolliseksi. Esineistä, joiden levikkialueena on koko maailma, kasvaa ikoneja. (HS 13.3.1993)

Oli juteltu ”Euroopan ikoneista”, kaikille tutuista Euroopassa kehittyneistä ilmiöistä, tuotteista, merkeistä (HS 22.2.1994).

Tuorein ikoni, Eurotunneli lyhentää Ranskan ja Britannian välimatkaa ajassa, mutta tuskin lähentää brittejä ja ranskalaisia (HS, kuukausiliite 7, 1994).

Miten on selitettävissä ikonin siirtyminen pop-idolin, Eurotunnelin, currywurstin ja vastaavien yhteyteen? Eiköhän takana liene sama semiotiikan termi, ’kohdettaan yhdennäköisyyden tai samankaltaisuuden avulla kuvaava symboli’, jossa merkityksessä ikoni on ollut jo vanhastaan käytössä englannin kielialueella. Voi siis olettaa, että samalta suunnalta on lähtöisin myös kyseinen merkityksen laajentuminen.

Ikoni englannin sanapankissa

Jo pikainen silmäys englannin kielen sanapankin (Bank of English) aineistoon, jossa on sekä amerikan- että englanninenglantia, osoittaa oletukseni oikeaksi. Otoksen noin sata ikoni-esiintymää on poimittu Internetistä www-sivujen esittelyohjelman avulla, ja ne ovat vain rivin pituisia, mutta useimpien esiintymien käyttöyhteyden pystyy siitäkin päättelemään. ’Pyhäinkuvan’ merkitys näkyy noin kymmenessä poiminnossa, atk-alan merkitys alle kymmenessä; semiotiikan yhteyttä saattoi jostakin esimerkistä aavistella. Sen sijaan merkityksessä ’jonkin aikakauden, aatteen tms. tärkeä symboli’ ikoni on pulpahtanut suorastaan muotisanaksi.

Suurin osa englanninkin aineiston ikoni-esimerkeistä liittyy henkilöön. Taiteen alalta mainitaan Picasso ja muut modernismin ikonit. 60-luvun ikoneja ovat tietenkin the Beatles, filmitähdistä Connery ja James Bond. Jossakin tekstissä väitetään, että George Michael on viimeinen Britannian tuottama kansainvälinen pop-ikoni. Suuria musiikin ikoneja ovat Dylan ja Springsteen. Mustien vapausliikkeen ikoneina mainitaan Martin Luther King ja Malcolm X. Feminismin ikoneja on Loretta Lynn, joku taas on naiseuden ikoni; Mata Harin väitetään olevan naisen petollisuuden ikoni. Useaa naista on eri syistä luonnehdittu 90-luvun ikoniksi, jotakuta lesbolaisuuden tai konservatismin ikoniksi. Nuorten ikoneiksi mainitaan Eddy Murphy, Dan Ackroyd, Julie Brown, Moon Zappa tai Phoenix-yhtye. Teini-ikäisellähän on tarve löytää omat ikoninsa ja roolimallinsa, niin kuin eräässä tekstissä selitetään. Toisessa kerrotaan painettavan postimerkkejä, jotka esittävät amerikkalaisen popkulttuurin ikoneja. Kaikissa esimerkeissä ikoniksi luonnehdittu on tietyn aikakauden tai aatteen tyypillinen henkilöitymä, jossa on usein kultinomaisia piirteitä.

Jos saksalaisuuden ikoni on alussa mainittu currywurst, niin englannin aineistossa amerikkalaisuuden ikoneja ovat Coka-Cola tai Levi’s tai popmaailmassa vaikkapa The Jack Benny Show. Muita asiaan tai esineeseen viittaavia ikoneja ovat mm. tiettyä aikakautta symboloiva savukemerkki tai savukemainos. Jotkut filmit ovat aikansa ikoneita. Väitetään myös, että New Yorker on enemmän kulttuuri-ikoni kuin sanomalehti. Ja mikä onkaan nykyajan keittiön ikoni – no, mikroaaltouuni tietenkin.

Valitettavasti Bank of Englishin aineistossa ei näy yksittäisten poimintojen lähdettä ja päivämäärää. Tiedetään vain, että aineisto on 80-luvulta tai nuorempaa. Englannin sanakirjoissa näkyy yllättävän myöhään kyseinen ikonin muotikäyttö. Ensimmäinen sanakirja, joka ottaa sen huomioon, on Collinsin English Dictionary and Thesaurus 1993: ”4. a person regarded as a sex symbol or as a symbol of a belief or cultural movement” (henkilö jota pidetään seksisymbolina tai jonkin uskonnollisen liikkeen tai kulttuurivirtauksen symbolina). Laajentunut merkitys on siis liitetty vain henkilöön niin kuin Perussanakirjassakin.

Vasta Collinsin Cobuild English Dictionary, joka tosin ensipainoksessaan vielä niin myöhään kuin 1987 esittää ikonin ainoaksi merkitykseksi ’pyhäinkuvan’, on uudessa laitoksessaan (1995) korjannut ikoni-artikkelin ottamalla muutkin merkitykset mukaan, täydentänyt merkityksen laajentumaa ja jopa nostanut sen ensimmäiseksi: ”If you describe something or someone as an icon, you mean that they are important as a symbol of something.” (Jos jotakin tai jotakuta luonnehditaan ikoniksi, tarkoitetaan, että se tai hän on jonkin tärkeä symboli.)

Englannin mallin mukaan ikoni on siis suomessakin alkanut näkyä yhä useammin laajentuneessa merkityksessä. Tämän kirjoittamisen aikaan kuulin TV-uutisista 29.7.96 seuraavan: ”Suomalaisten vierasmaalaisvihan ikoniksi nousivat talvella Joensuun skinheadit.” Ymmärrän kyllä, että ainakin ortodokseista ikonin uudenlainen käyttö näin profaaneissa yhteyksissä tuntuu hämmentävältä, jopa loukkaavalta. Kielentutkija voi viileästi todeta, että sanat ja merkitykset kulkevat omia teitään. Kielenhuoltaja voi silti olla huolestunut nykymuotoisten ikonien ymmärrettävyydestä. Vanhastaan tunnettu ’pyhäinkuvan’ merkitys, useimpien mielessä ainoa merkitys, saattaa häiritä Suomessa sanan ymmärtämistä uudessa yhteydessä. Ja vaikka ongelmana ei pitäisikään ikoni-sanan merkityksen laajenemista, sen käytöstä voi tulla ongelma: kun muotiin pompahtanutta sanaa käytetään paljon ja yhä kummallisemmissa yhteyksissä, sen merkitys helposti epämääräistyy ja viestivyys heikkenee. Ja vähintäänkin tyylikömmähdykseltä tuntuu ikoni tässä supisuomalaisessa yhteydessä: ”Aleksis Kivi oli Sibeliukselle ikoni” (Apu 2.8.96).


Kielikello 3/1996
Alkuun

Jaa

Lehdet »

Anna palautetta »

Kotimaisten kielten keskus


Tilaa uusi Kielikello!
Kielikello siirtyy kokonaan verkkojulkaisuksi (osoite edelleen www.kielikello.fi) vuoden 2018 alussa, kun painetun lehden julkaiseminen loppuu. Uusi verkkolehti on ilmainen.

Kielikello ilmestyy verkossakin neljästi vuodessa, ensimmäisen kerran helmi-maaliskuussa 2018. Varsinaisten lehden numeroiden ilmestymisen välissä voidaan julkaista ajankohtaisia havaintoja, vastauksia kysymyksiin tai muuta juuri sillä hetkellä kielikeskustelussa pinnalla olevaa aineistoa.

Jos haluat sähköpostiisi tiedon Kielikellon ilmestymisestä tai julkaistusta uudesta sisällöstä, osoitteessa www.kotus.fi/tilaakielikello on lomake, jolla voit ilmoittaa sähköpostiosoitteesi.

Tervetuloa mukaan Kielikellon lukijajoukkoon!

Suomen kielen lautakunta

Suomen kielen lautakunnan suosituksia ja kannanottoja

Yhteiskunta tarvitsee kaksipäiväisen äidinkielen ylioppilaskokeen (2/2017)
Evankelisluterilainen vai evankelis-luterilainen? (2/2016)



Lue lisää

Julkaisut

13.6.2017
Kielitoimiston oikeinkirjoitusoppaasta uusi painos

Kielitoimiston oikeinkirjoitusoppaasta on maaliskuussa 2017 ilmestynyt 13., korjattu painos.

Kielitoimisto kouluttaa

13.6.2017
Kesä marraskuussakin!

Kielenhuollon kesäpäivät 15.–16.11.2017

 

Ajankohtaista

3.10.2017
Kielitoimisto Facebookissa

Kielitoimisto on avannut oman Facebook-sivunsa.

30.6.2017
Lähetä kielihavaintosi Kielitoimistoon!

Kielitoimisto kerää kielenkäyttäjiltä havaintoja yleiskielestä.

Lisää ajankohtaisia »