Kielikello on kielenhuollon tiedotuslehti, jossa
kirjoitetaan kielestä ja kielenkäytön kysymyksistä.
Kielikello on tarkoitettu kaikille kielestä kiinnostuneille.

Kielikello 4/2017

Ulla Onkamo

Vuosien varrelta

Ilmari Hakala

Suomi vai Finlandia?

Uusi Suomi -lehdessä käytiin 1970-luvulla kiihkeää mielipidekeskustelua urheilijoiden kotimaata osoittavasta maatunnuksesta ja maamme nimestä.

viiva.gif

Kamarineuvos Matti Viherjuuri kertoi 2. marraskuuta 1978 Uuden Suomen haastattelussa kampanjastaan Finlandian ja FIN-tunnuksen puolesta. Viherjuuri oli viisi vuotta aiemmin ehdottanut Suomen olympiakomitealle, että nimeä Finlandia voitaisiin käyttää Suomen sijaan urheilijoiden kotimaata osoittamassa. Hän perusteli näkemystään sillä, että Suomi-nimellä ei ole kansainvälistä arvoa, mikä on maamme markkinoinnin kannalta epäsuotuisaa:

Minä näen suomalaisen urheilun sanomanviejänä. Tämän maan salskeat nuoret miehet ja mieleen aina jäävät viehättävät ”venlat” ovat olleet ja ovat sanansaattajia, joita missään maapallolla ei voida vastustaa. − − Suomi on pieni maa, jonka pitää elääkseen olla tunnettu ja luottamusta nauttiva. Tällöin kansakunnan nimen pitää olla selvä ja kaikkialla tunnettava.

Viherjuuri painotti, että nimimuoto Finlandia oli esteettisesti monin verroin arvokkaampi kuin ruotsista ja englannista tuttu muoto Finland.  Haastattelu kirvoitti lehden mielipidepalstalle toistakymmentä kirjoitusta, joissa käsiteltiin sekä maannimeä että maatunnusta.

Järkevä ehdotus

Muutamat kirjoittajat pitivät Viherjuuren ehdotusta varteenotettavana ja ulkomaalaisia palvelevana:

Matti Viherjuuren järkevää ehdotusta Finlandia-nimen käyttämisestä – – on vastustettu monenlaisin perustein. Y. Lumio näyttää pitävän sitä pahimmanlaatuisena nöyristelynä. − − Eivät itävaltalaiset, unkarilaiset, albanialaiset ja monet muut tyrkytä kotikäyttöistä maansa nimeä väen väkisin kansainväliseen käyttöön. Eivät ne koe ymmärrettävän nimen käyttämistä häväistykseksi. Nöyristelevätkö ne? Eivät mielestäni. Ne vain ovat vapaita nousukasmaisuudesta.

Tosiasia kuitenkin on, että kaikissa maissa käytetään Suomesta nimitystä ”Finland” tai tästä sanasta johdettua sanaa. Sen sijaan SF-tunnus on ulkomaalaisille joko tuntematon tai jopa harhaanjohtava. Olen kuullut monen ulkomaalaisen käsittäneen SF-tunnuksen olevan lyhennys sanoista Soviet − Finland.

Se on Suomi ja suomalaiset

Suurin osa mielipidepalstalle kirjoittaneista kuitenkin vastusti SF-maatunnuksesta luopumista ja Finlandia-nimen käyttöönottoa. Perusteluissa todettiin muun muassa, että Suomi on kyllä tunnettu, eivätkä muutkaan maat ole uhraamassa omakielisiä nimiään kansainvälistymisen kustannuksella:

Meillä on herätetty keskustelua maan nimen muuttamiseksi. Jos näin tapahtuisi, kansallistuisi uusi nimi Vinlantiaksi. − − En ole kuullut ruotsalaisten suunnittelevan valtakuntansa nimen muuttamista, en edes Stockholm’in muuttamista runsaan suomalaisasutuksen perusteella Tukholmaksi.

Yli 60-vuotiaan korkean elintason omaavan ja tiedollisesti maailman kärkikansoihin kuuluvan luulisi sivistyksellisestikin olevan niin edistyneen, että hyväksyisi oman nimensä. Se on Suomi ja suomalaiset. − − Olin kerran Palermossa. Minua arveltiin amerikkalaiseksi, mutta selitin olevani Finlandiasta. Aivan tuntematon maa! Puhuin urheilusta ja olympialaisista, tämä oli 50-luvulla, jolloin pojat keksivät: Suomi. Sen he tunsivat!

Suomen nimen tuntemus kasvaa hyvää vauhtia − sen etenemisenkö itse katkaisisimme!

Lyhennys SF (Suomi−Finland) on hyvä autojen kotimaata osoittava tunnus. Urheilijoiden asusteissa sana Suomi riittää. Korkeintaan verryttelypukujen selkäpuolelle Finlandia.

Kielivaliokunta vastusti Suomi-nimen ”tyrkyttelyä”

Haastattelun perusteella ei ole aivan selvää, pyrkikö Viherjuuri todella vakiinnuttamaan Finlandian myös maamme suomenkieliseksi nimeksi, vaikka mielipidepalstan vastineissa selvästi näin tulkittiinkin. Jos tarkoituksena oli pikemminkin, että Finlandia olisi lähinnä vieraskielisissä yhteyksissä käytettävä, kansainvälisesti tunnistettava nimi tai tunnus, ei Viherjuuren näkemys loppujen lopuksi poikennut kovin radikaalisti Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kielitieteellisen valiokunnan kokouksessaan 29.4.1932 antamasta lausunnosta.

4_17_suomivaifinlandia.jpg

Kielitieteellinen valiokunta toteaa ulkoasiainministeriön pyynnöstä vuonna 1932 antamassaan lausunnossa, että kansannimitykseen perustuva maannimi, josta germaanisissa ja romaanisissa kielissä on käytössä muodot Finland, Finnland, Finlande, Finlandia ja Finljandija, on vuosisatoja vanha ja vakiintunut, laajalti tunnettu ja tyyliarvoltaan moitteeton. Näin ollen valiokunta katsoo, että suomenkielisen Suomi-nimen tyrkyttäminen vieraskielisiin yhteyksiin ei ole suotavaa, vaan olisi kohtuutonta vaatia kymmenkuntaa vanhaa sivistyskieltä luopumaan omasta sanastaan. Lausunnon taustalla oli Washingtonin Suomen-lähettilään, ministeri L. Åströmin ulkoasiainministeriölle lähettämä kirje ”Suomi-nimen englanninkieleen istuttamisyritysten turhuudesta ja vahingollisuudesta”.

Ja kuinkas sitten kävikään?

100-vuotiaan valtiomme nimenä on edelleen suomeksi Suomi. Se on vanha ja vakiintunut, alkuperäiseltä merkitykseltään hämärä paikannimi, joka on alkuaan viitannut pelkästään nykyisen Varsinais-Suomen alueeseen. Kansainvälisissä urheilukilpailuissa ei nykyään näe sen kummemmin Suomea kuin latinasta peräisin olevaa Finlandiaakaan; urheilijoiden vaatteissa lukee Finland − nimimuoto, joka on käytössä muun muassa ruotsissa ja englannissa. Maatunnuksen SF tilalla on vuodesta 1993 ollut FI (lyhyt tunnus) tai FIN (pitkä tunnus).

Finlandia on muun muassa maamme italian- ja espanjankielinen nimi ja edelleen varsin suosittu nimenosa myös Suomessa. Ensin oli Finlandia-hymni (tällä nimellä vuodesta 1900), sitten tulivat Finlandia-elokuva (1922), Finlandia-marmeladi (1948), Finlandia-vodka (1969), Finlandia-talo (1971), Finlandia-hiihto (1974) ja Finlandia-palkinto (1984). Jonkinlaista kansainvälistä glamouria nimessä tuntuu edelleen olevan − eikä varmasti vähiten Sibeliuksen komean sävellyksen ansiosta.

Kirjoittaja on Kotimaisten kielten keskuksen nimistönhuoltaja.

Aiheesta voi lukea myös Kotimaisten kielten keskuksen verkkosivuilta artikkelisarjan Sanoin saavutettu 1970-lukua käsittelevästä osasta (https://www.kotus.fi/nyt/teemakoosteet/
sanoin_saavutettu_satavuotias_suomi/
sanoin_saavutettu_1970-luku
).




Kielikello 4/2017
Alkuun

Jaa

Lehdet »

Anna palautetta »

Kotimaisten kielten keskus


Tilaa uusi Kielikello!
Kielikello siirtyy kokonaan verkkojulkaisuksi (osoite edelleen www.kielikello.fi) vuoden 2018 alussa, kun painetun lehden julkaiseminen loppuu. Uusi verkkolehti on ilmainen.

Kielikello ilmestyy verkossakin neljästi vuodessa, ensimmäisen kerran helmi-maaliskuussa 2018. Varsinaisten lehden numeroiden ilmestymisen välissä voidaan julkaista ajankohtaisia havaintoja, vastauksia kysymyksiin tai muuta juuri sillä hetkellä kielikeskustelussa pinnalla olevaa aineistoa.

Jos haluat sähköpostiisi tiedon Kielikellon ilmestymisestä tai julkaistusta uudesta sisällöstä, osoitteessa www.kotus.fi/tilaakielikello on lomake, jolla voit ilmoittaa sähköpostiosoitteesi.

Tervetuloa mukaan Kielikellon lukijajoukkoon!

Suomen kielen lautakunta

Suomen kielen lautakunnan suosituksia ja kannanottoja

Yhteiskunta tarvitsee kaksipäiväisen äidinkielen ylioppilaskokeen (2/2017)
Evankelisluterilainen vai evankelis-luterilainen? (2/2016)



Lue lisää

Julkaisut

13.6.2017
Kielitoimiston oikeinkirjoitusoppaasta uusi painos

Kielitoimiston oikeinkirjoitusoppaasta on maaliskuussa 2017 ilmestynyt 13., korjattu painos.

Kielitoimisto kouluttaa

13.6.2017
Kesä marraskuussakin!

Kielenhuollon kesäpäivät 15.–16.11.2017

 

Ajankohtaista

3.10.2017
Kielitoimisto Facebookissa

Kielitoimisto on avannut oman Facebook-sivunsa.

30.6.2017
Lähetä kielihavaintosi Kielitoimistoon!

Kielitoimisto kerää kielenkäyttäjiltä havaintoja yleiskielestä.

Lisää ajankohtaisia »