Kielikello on kielenhuollon tiedotuslehti, jossa
kirjoitetaan kielestä ja kielenkäytön kysymyksistä.
Kielikello on tarkoitettu kaikille kielestä kiinnostuneille.

Kielikello 2/2017

Raija Lehtinen

Kirjoja

"Ma lemmin kieltä ja kansaa sen"

2_17_Sanaiset_kansiot_kansikuva.jpg

Suomi, sen kansa ja kieli ovat innoittaneet toimittaja Ville Elorannan ja professori Jaakko Leinon kokoamaan kirjan Suomen itsenäisyyden merkkivuodeksi. Tekijät ovat suomen kielen lautakunnan jäseniä, Leino sen puheenjohtaja. Nyt ei kysytä, mitä muut kielestämme ajattelevat, vaan kerrotaan, mitä suomalaiset ovat siitä ajatelleet: mitä saaneet selville, mitä uskoneet, mitä halunneet uskoa.

Aiheet ulottuvat Twitter-viestien kielitekniikasta suomalais-ugrilaisten kielten alkukotiin Koillis-Euroopassa. Kirjan mukaan valtaosa esi-isistämme on tullut nykyisen Suomen alueelle aikaisemmin ja eri suunnalta kuin suomen kieli. Geenistömme on idästä, lännestä ja etelästä, ja silti olemme yksi Euroopan homogeenisimmista kansoista.

Suomen kielen aseman vakiinnutti Agricolan tuotanto vaikkakin kuninkaan vallan vahvistamiseksi. Mahtoiko Ruotsin Itämaan kielioppi ilmestyä samasta syystä ennen ruotsin kielioppia? Vuoden 1642 Biblia oli puolestaan käännöskomitean suursaavutus kielenhuollonkin alalla. 1800- ja 1900-luvulla kielimiehiä oli jo runsaasti eikä keskinäisiltä riidoilta vältytty.

Sukunimistä opimme, että kymmenen yleisimmän joukossa on kahdeksan nen-loppuista. Sukunimen teki pakolliseksi laki vuonna 1921, aviomiehen nimen pakollisuuden naiselta poisti laki vuonna 1986. Sitä kirja ei kerro, moniko lapsi nykyisin saa isän sukunimen, moniko äidin.

Paikannimet ovat kovia pähkinöitä. Niissä piilee yllättävää oman ja muiden kielten historiaa. Paikannimiä on Kotimaisten kielten keskuksen arkistossa noin 2,7 miljoonaa. Siinä mietittäväksi luku niille, jotka kysyvät, montako sanaa suomen kielessä on, ja päätyvät ehkä Nykysuomen sanakirjan noin 206 000 hakusanaan.

Sentyyppiset yritysnimet kuin Destia, Trafi, EläkeTapiola tai POP Pankki saavat kirjassa huutia. Näiden mukakielisten luomusten merkitys on monesti yhtä epäselvä kuin politiikan uudissanojen, ja osan kirjoitusasu rikkoo oikeinkirjoitussääntöjä. Todellisiin lainasanoihin kirja kehottaa suhtautumaan tyynesti; niitä on aina tullut uusien asioiden mukana. Englannin käytön uhkaava paine on kuitenkin hyvä huomata.

Koululaisia teos säälii kielioppikäsitteiden opetuksen uhreina. Sijamuotojen tankkaus turhauttaa. Onko kuitenkaan vakavaa tiedon alaa ilman määriteltyjä käsitteitä ja niiden nimiksi vakiintuneita termejä? Ei ole tapana kauhistella luonnontieteiden oppisanastoja eikä vieraiden kielten kaasuksia ja deklinaatioita. Vanhan liiton naisena opettaisin ainakin genetiivin, essiivin ja partitiivin. Nehän tarjoavat vartalot, joihin lyhenteiden ja numeroiden päätteet liitetään. Pitäkööt Tenavat oikeinkirjoituskilpailunsa, meillä on monikäyttöiset sijamuodot ja vain muutama ääntämisestä eroava kirjoitustapa; niistä rajageminaatio kirjassakin.

Lukija saa tietoa myös Suomen vanhimmista sanomalehdistä, sanakirjoista, kääntämisestä, uutiskielestä, muoti-ilmauksista, Raamatusta karanneista kielikuvista, sanojen merkitysten kuvallistumisesta ja unohtumisesta, viron ”riskisanoista”, Helsingin slangista ja nuorison kirjoitusmuodista sekä vanhimmista ja varmimmista alapääilmauksista.

Suomen kieli on puhujilleen tärkeä osa kansallista identiteettiä. Kansalaisten kielitietoisuus on tutkitusti näkynyt mm. Kotuksen puhelinneuvonnassa moninkertaisena kielikysymysten määränä verrattuna Ruotsiin ja Norjaan. Sivistyksen, maan itsenäisyyden ja kielen yhteys on kirjassa nostettu monessa kohtaa kauniisti esille. Piikkopaitainen kansa on puhunut suomea kauan, ja oppineet ohjailleet sitä myöhemmin salonkikelpoiseksi yleiskieleksi. Tämän kirjan kirjoittajien lempeässä otteessa suomi on suostunut kertomaan omista vaiheistaan.

Kirjoittaja on eläkkeellä oleva suomen kielen lehtori.

Otsikon sitaatti on laulusta Synnyinmaan laulu (C. Hansen, suom. sanat Maija Konttinen).

Eloranta, Ville – Leino, Jaakko: Sanaiset kansiot. Suomen kielen vaietut vaiheet. Gaudeamus, Helsinki 2017.




Kielikello 2/2017
Alkuun

Jaa

Lehdet »

Anna palautetta »

Kotimaisten kielten keskus


Tilaa uusi Kielikello!
Kielikello siirtyy kokonaan verkkojulkaisuksi (osoite edelleen www.kielikello.fi) vuoden 2018 alussa, kun painetun lehden julkaiseminen loppuu. Uusi verkkolehti on ilmainen.

Kielikello ilmestyy verkossakin neljästi vuodessa, ensimmäisen kerran helmi-maaliskuussa 2018. Varsinaisten lehden numeroiden ilmestymisen välissä voidaan julkaista ajankohtaisia havaintoja, vastauksia kysymyksiin tai muuta juuri sillä hetkellä kielikeskustelussa pinnalla olevaa aineistoa.

Jos haluat sähköpostiisi tiedon Kielikellon ilmestymisestä tai julkaistusta uudesta sisällöstä, osoitteessa www.kotus.fi/tilaakielikello on lomake, jolla voit ilmoittaa sähköpostiosoitteesi.

Tervetuloa mukaan Kielikellon lukijajoukkoon!

Suomen kielen lautakunta

Suomen kielen lautakunnan suosituksia ja kannanottoja

Yhteiskunta tarvitsee kaksipäiväisen äidinkielen ylioppilaskokeen (2/2017)
Evankelisluterilainen vai evankelis-luterilainen? (2/2016)



Lue lisää

Julkaisut

13.6.2017
Kielitoimiston oikeinkirjoitusoppaasta uusi painos

Kielitoimiston oikeinkirjoitusoppaasta on maaliskuussa 2017 ilmestynyt 13., korjattu painos.

Kielitoimisto kouluttaa

13.6.2017
Kesä marraskuussakin!

Kielenhuollon kesäpäivät 15.–16.11.2017

 

Ajankohtaista

3.10.2017
Kielitoimisto Facebookissa

Kielitoimisto on avannut oman Facebook-sivunsa.

30.6.2017
Lähetä kielihavaintosi Kielitoimistoon!

Kielitoimisto kerää kielenkäyttäjiltä havaintoja yleiskielestä.

Lisää ajankohtaisia »