Kielikello on kielenhuollon tiedotuslehti, jossa
kirjoitetaan kielestä ja kielenkäytön kysymyksistä.
Kielikello on tarkoitettu kaikille kielestä kiinnostuneille.

Kielikello 2/2015

Ulla Onkamo

Ammatillisten oppilaitosten nimet

Millaisia ovat ammatillisten oppilaitosten nimet, ja mitä ne kertovat koulutusta etsivälle nuorelle? Hakisitko mieluummin Porin taidekouluun vai WinNovaan?

viiva.gif

Nimen tärkein tehtävä on yksilöidä kohteensa ja erottaa se muista samankaltaisista. Hyvä oppilaitoksen nimi kertoo kohteensa lajin (ammatillinen oppilaitos vai jokin muu oppilaitos) ja jotakin sen ominaispiirteistä (sijaintipaikka, mitä siellä voi opiskella, kenelle se on tarkoitettu). Onnistunut nimi on lisäksi helppokäyttöinen ja kielellisesti korrekti.

Suomen kielen lautakunnan suositus

Suomen kielen lautakunta on vuonna 2004 ottanut kantaa oppilaitosten nimeämiseen. Lautakunnan mukaan nimissä olisi syytä olla jälkiosa, joka ilmaisee oppilaitoksen lajia, esimerkiksi ammattioppilaitos, opisto tai ammattikorkeakoulu. Alkuosaksi sopii paikannimen genetiivi (esim. Oriveden opisto) tai henkilön muistoksi annetuissa nimissä joko henkilönnimen genetiivi (Pekka Halosen akatemia) tai nominatiivi (Paasikivi-opisto).

Nimien tulisi noudattaa suomen kielen oikeinkirjoitussääntöjä. Isolla alkukirjaimella kirjoitetaan vain nimen ensimmäinen osa, jos muut osat eivät ole nimiä (Ikaalisten kauppaoppilaitos). Jos nimen alkuosa on erisnimi, sitä on luontevaa taivuttaa genetiivissä (Harjun oppimiskeskus).

Pelkän kirjainlyhenteen sisältäviä nimiä ei suositeta. Nimeen tulisi liittää selventävä jälkiosa kuten nimessä UKK-instituutti. Lautakunnan mukaan selittävä jälkiosa on tarpeen myös keinotekoisesti muodostetuissa nimissä, esimerkiksi nimessä Laurea-ammattikorkeakoulu.

Kuinka Suomen ammatillisten oppilaitosten nimet noudattavat lautakunnan suositusta? Tarkastelen tästä näkökulmasta Opetushallituksen ylläpitämään Opintopolku-järjestelmään sisältyviä ammatillisten oppilaitosten nimiä.

Iso ja pieni kirjain

Nimissä on melko vähän poikkeamia oikeinkirjoituksesta. Huomio kiinnittyy lähinnä ison alkukirjaimen runsaaseen käyttöön, esimerkiksi Kauppiaitten Kauppaoppilaitos, Oulun Palvelualan Opisto. Muutamassa nimessä määriteosana on koulutusta järjestävän yhdistyksen tai vastaavan tahon nimi, joka niin ikään kirjoittaa kaikki nimensä osat isoin alkukirjaimin: Suomen Kansallisoopperan balettioppilaitos, Suomen Kosmetologien Yhdistyksen opisto, Suomen Liikemiesten Kauppaopisto. Ison kirjaimen käytön syynä voi olla yritysnimien malli, englannin kielen vaikutus tai vanha tapa kirjoittaa yhdistysten ja lehtien nimissä kaikki nimenosat isolla.

Suosituksen mukaan niin yhdistysten kuin oppilaitostenkin nimissä vain ensimmäisen sanan alkukirjain tulisi kirjoittaa isolla: Suomen kosmetologien yhdistys, Suomen kosmetologien yhdistyksen opisto, Kauppiaitten kauppaoppilaitos jne.

Selvimmin suosituksesta poikkeaa kirjoitusasu WinNova. Suosituksen mukaan yleiskielisessä tekstissä keskellä sanaa olevan ison kirjaimen voi muuttaa pieneksi. Jos nimestä ei pysty päättelemään, onko se suomea vai muuta kieltä, mahdollista on myös erottaa osat eri sanoiksi välilyönnillä.

Helmi Liiketalousopisto vai Liiketalousopisto Helmi?

Tavallisesti oppilaitoksen nimessä on oppilaitoksen tyyppiä (esim. ammattiopisto, ravintolakoulu) kuvaavan sanan lisäksi yksilöivä nimenosa (esimerkiksi Naantali, Lappia, Perho). Kun yksilöivä osa on paikannimi, sitä on luontevaa taivuttaa nimen alussa genetiivissä (Naantalin ammattiopisto), mutta muissa nimityypeissä osien järjestys saattaa tuottaa päänvaivaa. Pitäisikö yksilöivän nimenosan olla oppilaitosta kuvaavan sanan jäljessä (Ravintolakoulu Perho, Ammattiopisto Lappia) vai edellä (Helmi Liiketalousopisto, Luksia Länsi-Uudenmaan ammattiopisto)?

Molemmat vaihtoehdot ovat usein mahdollisia, mutta oikeinkirjoitus erilainen. Jos nimenosaa ei haluta taivuttaa genetiivissä, se liitetään nimen alussa oppilaitosta kuvaavaan sanaan yhdysmerkillä tai siirretään nimen loppuun. Oikeinkirjoitukseltaan korrekteja vaihtoehtoja ovat:

Helmi-liiketalousopisto
Liiketalousopisto Helmi

Mahdollinen on myös Helmin (tai Helmen) liiketalousopisto. Sen sijaan ainoa luonteva kirjoitustapa on Länsi-Uudenmaan ammattiopisto Luksia.

Yksilöivänä nimenosana paikannimi, henkilönnimi tai yleissana

On tavallista, että nimi koostuu sijaintia ilmaisevasta paikannimen genetiivistä ja oppilaitostyyppiä kuvaavasta sanasta, esimerkiksi Forssan ammatti-instituutti, Ruukin maaseutuopisto ja Tyrvään käsi- ja taideteollisuusoppilaitos.

Tällaiset nimet ovat toimivia ja helppokäyttöisiä. Jälkiosa kertoo heti kuulijalle, että kyse on oppilaitoksesta, ja alkuosa puolestaan luonnehtii, millä paikkakunnalla tai alueella se toimii. Usein nimistä käy myös ilmi, minkä tason koulutusta oppilaitoksessa tarjotaan ja millä kielellä siellä voi opiskella. Nimien taivuttaminenkin on ongelmatonta. Opiskellaan esimerkiksi Raision ammattiopistossa tai suositellaan hakemista Lapin matkailuopistoon.

Paikannimi sisältyy myös nimeen Stadin ammattiopisto, joka syntyi nimikilpailun tuloksena vuonna 2012. Lisäksi syksyllä 2014 päätettiin, että yhdistyvien Herttoniemen ala-asteen koulun ja Siilitien peruskoulun uusi nimi on Hertsikan ala-aste. Näissä nimissä on erikoista slanginimen käyttö. Oppilaitosten virallisissa nimissä on luonnollisesti ollut tapana käyttää virallisia paikannimiä.

Helsingin lempinimi Stadi on laajalti tunnettu ympäri Suomen, ja oppilaitoksen nimeen se tuo paikallisväriä. Slangia käyttämällä on kenties haluttu luoda rentoa, nuorekasta vaikutelmaa ja kotoisaa tunnelmaa. Vaikutus voi kuitenkin olla jopa päinvastainen. Esimerkiksi Herttoniemi voi olla helsinkiläiselle myös Hertsiga tai Hertsi. Jos nimi on puhekielinen, muttei sovi omaan suuhun, tuntuu nimen käyttö vaikealta eikä oppilaitoskaan tunnu omalta. Slangi myös muuttuu herkästi, ja sen käyttäjät haluavat yleensä erottautua virallisen kielimuodon käyttäjistä.

Yksilöivänä nimenosana voi olla myös henkilönnimi: Ahlmanin ammattiopisto, Ammatti-instituutti Iisakki, Lybeckerin käsi- ja taideteollisuusoppilaitos. Tällaiset nimet ovat yleensä oppilaitoksen perustajan tms. mukaan annettuja muistonimiä. Jos muistonimi halutaan antaa, olisikin muistonimen tarkoittaman henkilön hyvä liittyä sijaintipaikkakuntaan ja olla lisäksi laajalti tunnettu.

Joskus yksilöivänä nimenosana on paikan- tai henkilönimen sijaan yleissana (Kelloseppäkoulu, Seurakuntaopisto) tai yleissanasta muodostettu erisnimi (Koulutuskeskus Salpaus, Helmi Liiketalousopisto, Taidekoulu Maa).

Keinotekoisia nimiä

Toisinaan oppilaitoksen virallisessa nimessä käytetään paikantavan nimen rinnalla joko lyhennettä tai lyhenteen kaltaista keinotekoista oheisnimeä: Oulun seudun ammattiopisto OSAO, Saimaan ammattiopisto Sampo, Tampereen seudun ammattiopisto Tredu ja Östra Nylands yrkesinstitut Inveon.

Keinotekoisesti muodostettu erisnimi voi olla myös nimittävänä osana oppilaitoksen lajia ilmaisevan jälkiosan rinnalla: Ammattiopisto Lappia, Keudan ammattiopisto, Koulutuskeskus Sedu, Omnian aikuisopisto.

Muutamassa nimessä ei ole lainkaan oppilaitokseen viittaavaa sanaa, vaan ne ovat kokonaan keinotekoisia muodosteita, jotka eivät ole selkeästi mitään kieltä: Axxell, Hyria, Optima, Sataedu ja WinNova. Keinotekoisten nimien aineksina käytetään esimerkiksi oppilaitoksen sijaintipaikkakunnan alkukirjaimia, lyhenteitä ja erikielisten sanojen osia. Nimen alkuperää ei kuitenkaan yleensä voi nimestä päätellä, vaan ainoastaan arvailla.

Yleinen keinotekoisten nimien tyyppi ovat ia-loppuiset nimet. Esimerkiksi Hyriassa nimen taustalla ovat paikannimien Hyvinkää ja Riihimäki alkukirjaimet, sillä Hyriaan liitettiin aikoinaan molempien kuntien oppilaitoksia. Luksia juontanee juurensa Länsi-Uudenmaan koulutuskuntayhtymästä ja Lappia viitannee Lappiin (jonka latinankielinen nimi on Lapponia). Tavastia ja Omnia ovat puolestaan kokonaan latinaa; ensimmäinen tarkoittaa Hämettä ja jälkimmäisen merkitys on ’kaikki’.

Edu-loppuiset nimet (Tampereen seudun ammattiopisto Tredu, Koulutuskeskus Sedu ja Sataedu) lienevät yhdistelmä sijaintipaikan nimestä (Tampereen lyhenne Tre, se nimestä Seinäjoki, Sata niin kuin Satakunta) ja englannin kielen sanasta education ’koulutus, opetus, kasvatus’.

Kaikkein erikoisin ammatillisten oppilaitosten nimistä lienee oikeinkirjoitukseltaankin poikkeava WinNova. Tavoitteena on luultavasti, että nimi yhdistettäisiin englannin verbiin win ’voittaa’ ja latinan adjektiivimuotoon nova ’uusi’.

Tavoitteena ”myyvä” nimi

Keinotekoisissa nimissä on usein latinasta tai englannista otettuja elementtejä. Ilmeisesti englannin kielellä ja kansainvälisyydellä uskotaan olevan nuorten keskuudessa ja markkinoinnin maailmassa niin paljon huomioarvoa, että selvää suomen- tai ruotsinkielistä nimeä paremmaksi koetaan tällaiset toisiaan muistuttavat sekakieliset nimet, jotka eivät ilmaise mitään oppilaitoksen luonteesta. Siitäkin huolimatta, että useissa oppilaitoksessa ei juurikaan ole tarjolla englanninkielistä koulutusta.

Nimenvalintaan voivat vaikuttaa myös taloudelliset kysymykset: yritysnimeä muistuttava nimi on nimeäjän näkökulmasta ehkä perinteistä oppilaitoksen nimeä dynaamisempi ja houkuttelevampi ”sijoituskohde”. Mutta onko se sitä myös nimen käyttäjän mielestä?

Lyhenteen ja oheisnimen raja häilyy

Keinotekoista oheisnimeä käytetään oppilaitosten verkkosivuilla yleensä ensisijaisena nimenä (esimerkiksi www.novida.fi). Niistäkin perinteisistä nimistä, joissa virallisen nimen alkuosana on paikannimi (esimerkiksi Kouvolan seudun ammattiopisto, Pohjoisen Keski-Suomen ammattiopisto), saattaa verkkosivuilla olla lyhenne (KSAO, POKE) näkyvämmässä osassa. Tämä johtunee muun muassa siitä, ettei pitkää nimeä haluta toistaa.

Verkkosivuillaan oppilaitokset käyttävät nimestään lyhenteitä, jotka eivät aina ole johdettavissa virallisesta nimestä ja jotka muistuttavat siis ennemminkin keinotekoista oheisnimeä. Esimerkiksi Etelä-Savon ammattiopiston sivuilla on logo Esedu ja otsikko lupaa ”Eturivin taitajaksi Esedusta”.  Kauppiaitten Kauppaoppilaitos taas käyttää verkkosivuillaan oheisnimeä MERCURIA. Porvoo International College onkin yllättäen verkkosivuillaan Porvoo International College eli Point College, ja nimistä jälkimmäinen on verkkosivuilla enemmän käytössä.

Usein ammatillisen oppilaitoksen verkkosivut löytyvät koulutusta järjestävän kuntayhtymän verkkosivujen alta. Myös koulutuskuntayhtymien nimien lyhenteet muistuttavat monesti oheisnimiä. Esimerkiksi Sastamalan koulutuskuntayhtymä on Sasky ja Raision seudun koulutuskuntayhtymä Raseko. Lyhenteissä käytetään niin ikään edu-loppua: esimerkiksi Keski-Pohjanmaan koulutuskuntayhtymä on Kpedu.

Vaikuttaa siltä, että luontevat, koko nimeen yhdistyvät lyhenteet toimivat toisinaan pelkkänä äänteellisenä pohjana, jolta lyhenteen tapaan käytettyä oheisnimeä lähdetään kehittämään.

Koulutuskuntayhtymä vai oppilaitos?

Verkkosivuja selatessa saattaa jäädä epäselväksi, tarkoitetaanko lyhenteellä oppilaitosta vai koulutuskuntayhtymää. Esimerkiksi Ekami vaikuttaa jo kirjaintensakin perusteella olevan Etelä-Kymenlaakson ammattiopiston lyhenne, mutta verkkosivuilla se esiintyy myös Kotkan‒Haminan seudun koulutuskuntayhtymän nimen rinnalla. Lapin matkailuopiston nimen perässä on puolestaan internetin hakukonetuloksessa teksti REDU, verkkosivuilla logossa oppilaitoksen nimen vieressä LUC, kun taas tekstissä kirjoitetaan LAMOsta. Pienen salapoliisityön jälkeen selviää, että ensimmäinen tarkoittaa Rovaniemen koulutuskuntayhtymää, seuraava Lapin korkeakoulukonsernia ja kolmas itse oppilaitosta.

Vaikka opiskelijan maailmassa ja epävirallisessa kielenkäytössä erilaisten lyhenteiden käyttö on usein luontevaa, ei edellä kuvattu lyhenteiden ja oheisnimien viljely verkkosivuilla ja logoissa millään tavalla tue lyhenteiden ideaa: niitä on syytä käyttää vain tarvittaessa, tekstiä tai puhetta tiivistämässä ja sujuvoittamassa. Ne eivät ole informatiivisia esimerkiksi koulutuksen hakijalle tai oppilaitoksen (tai koulutuskuntayhtymän) virallisilta verkkosivuilta tietoa etsivälle.

Julkisten palvelujen tulisi erottua yrityksistä

Oppilaitosten kuten muidenkin julkisten palveluiden nimeämisessä puhaltavat kaupallisten nimien muodin tuulet. Tapana on, että nimistä halutaan tehdä lyhennesanan kaltaisia, ja kielilaista huolimatta samaa nimeä halutaan käyttää eri kielissä. Keinotekoiset oheisnimet koetaan myyviksi ja kansainvälisiksi, vaikka niiden ongelma on epäinformatiivisuus ja hukkuminen massaan, ja niiden ”mukakielisyys” saattaa ärsyttää englannin- tai latinantaitoisia.

Yritysnimissä jo 1990-luvulla yleistynyt muotinimityyppi on levinnyt viranomaisten ja julkisten palveluiden nimiin, eikä yksittäinen nimi kerro mitään kohteensa tyypistä. Esimerkiksi ia-loppuinen nimi voi kätkeä taakseen yhtä hyvin niin pankin (Aktia), sähköyhtiön (Elenia), ravintolan (Bravuria), kuntokeskuksen (Elixia), valtionyhtiön (Altia), kirjaston (Celia), älypuhelimen (Lumia) kuin eri koulutusasteen oppilaitoksiakin (Centria, Livia).                                                                     

Eroon turhista nimenmuutoksista

Kun oppilaitoksia lakkautetaan ja yhdistetään toisiinsa mm. säästösyistä, joudutaan niiden nimiäkin miettimään. Vaikka koulutusohjelmat ja toimipaikat jonkin verran muuttuisivatkin, ei oppilaitosten yhdistymisten tarvitse kuitenkaan välttämättä tarkoittaa uusia nimiä, jos jo olemassa olevat nimet ovat toimivia. Muutosten yhteydessä on kuitenkin oiva tilaisuus miettiä, millainen nimi palvelee parhaiten koulutukseen hakijaa, opiskelijaa, oppilaitoksen henkilökuntaa ja päätöksentekijöitä.

Brändäys on mahdollista myös selkeällä, kuvaavalla ja helppokäyttöisellä, suomen- tai ruotsinkielisellä nimellä. Tällaisia nimiä ovat muun muassa Jämsän ammattiopisto, Kelloseppäkoulu ja Porin taidekoulu.

Oheisnimet ovat pyrkimässä myös lukioiden nimiin, joissa sijaintipaikan mukaan nimeäminen on muutamaa muistonimeä lukuun ottamatta ollut lähes yksinomaista. Vuoden 2015 alussa Kuopion uusi lukio sai nimen Kuopion Taidelukio LUMIT. Lumit-valintaa on perusteltu muun muassa toteamalla, että ”liian yleinen termi ei johda brändäyksen näkökulmasta toivottuun lopputulokseen, vaan nimen tulee olla erisnimen kaltainen” (Savon Sanomat 29.1.2015). Hullunkurista kyllä, Kuopion taidelukio on mitä suurimmassa määrin oppilaitoksen erisnimen kaltainen ja kertoo olennaisen. LUMIT sen sijaan ei yhdisty taidelukioon, rikkoo oikeinkirjoitusnormeja, ei ole mitään kieltä ja on lisäksi käytössä hankala.

 

Kirjoittaja työskentelee nimistönhuoltajana Kotimaisten kielten keskuksessa.         




Kielikello 2/2015
Alkuun

Jaa

Lehdet »

Anna palautetta »

Kotimaisten kielten keskus


Tilaa uusi Kielikello!
Kielikello siirtyy kokonaan verkkojulkaisuksi (osoite edelleen www.kielikello.fi) vuoden 2018 alussa, kun painetun lehden julkaiseminen loppuu. Uusi verkkolehti on ilmainen.

Kielikello ilmestyy verkossakin neljästi vuodessa, ensimmäisen kerran helmi-maaliskuussa 2018. Varsinaisten lehden numeroiden ilmestymisen välissä voidaan julkaista ajankohtaisia havaintoja, vastauksia kysymyksiin tai muuta juuri sillä hetkellä kielikeskustelussa pinnalla olevaa aineistoa.

Jos haluat sähköpostiisi tiedon Kielikellon ilmestymisestä tai julkaistusta uudesta sisällöstä, osoitteessa www.kotus.fi/tilaakielikello on lomake, jolla voit ilmoittaa sähköpostiosoitteesi.

Tervetuloa mukaan Kielikellon lukijajoukkoon!

Suomen kielen lautakunta

Suomen kielen lautakunnan suosituksia ja kannanottoja

Yhteiskunta tarvitsee kaksipäiväisen äidinkielen ylioppilaskokeen (2/2017)
Evankelisluterilainen vai evankelis-luterilainen? (2/2016)



Lue lisää

Julkaisut

13.6.2017
Kielitoimiston oikeinkirjoitusoppaasta uusi painos

Kielitoimiston oikeinkirjoitusoppaasta on maaliskuussa 2017 ilmestynyt 13., korjattu painos.

Kielitoimisto kouluttaa

13.6.2017
Kesä marraskuussakin!

Kielenhuollon kesäpäivät 15.–16.11.2017

 

Ajankohtaista

3.10.2017
Iloa kielistämme!

Kielilautakuntien yhteinen seminaari 23.11. klo 13–17 Helsingin yliopiston pienessä juhlasalissa

3.10.2017
Kielitoimisto Facebookissa

Kielitoimisto on avannut oman Facebook-sivunsa.

30.6.2017
Lähetä kielihavaintosi Kielitoimistoon!

Kielitoimisto kerää kielenkäyttäjiltä havaintoja yleiskielestä.

Lisää ajankohtaisia »