Kielikello on kielenhuollon tiedotuslehti, jossa
kirjoitetaan kielestä ja kielenkäytön kysymyksistä.
Kielikello on tarkoitettu kaikille kielestä kiinnostuneille.

Kielikello 2/2015

Sirkka Paikkala

Kielitoimisto 70-vuotias

Nimistönhuolto − kieltä, kulttuuria ja kansainvälistä yhteistyötä

 

 

1_15_logo.jpg

Kielitoimisto täyttää 70 vuotta. Sen kunniaksi Kielikellossa julkaistaan kirjoitussarja, jossa esitellään Kielitoimiston nykyisiä toimintoja ja niiden taustaa. Ensimmäisenä on vuorossa yleinen kielenhuolto. Sarjan seuraavissa osissa esitellään nimistönhuoltoa, virkakielen kehittämistä ja koulutusta sekä yleiskielen sanakirjatyötä.

 

Kielitoimiston työsarkaan kuuluvat myös nimet. Nimien käytöstä, muodostamisesta ja oikeinkirjoituksesta tarvitaan ohjeita ja suosituksia, ja niiden laatiminen sekä niistä tiedon välittäminen on nimistönhuollon tehtävä.

viiva.gif

Nimistönhuollon kohteena ovat ensisijaisesti julkisessa viestinnässä käytettävät nimet: kotimaiset ja ulkomaiset henkilön- ja paikannimet, hallinnon ja julkisten palvelujen nimet lyhenteineen ja sellaiset yritysnimet, joiden käyttö on jostain syystä hankalaa. Oma kysymyksensä on myös nimien kääntäminen. Miten nimistönhuolto vastaa näihin arkipäivän ongelmiin?

Suullinen opastus

Nimineuvoja on annettu maksuttomasti puhelimitse osana yleistä kielineuvontaa Kielitoimistossa sen perustamisesta alkaen sekä 1960-luvulta lähtien Sanakirjasäätiön nimistöjaoksessa ja sen jatkajissa. Nykyisin nimineuvontaa antaa Kielitoimiston nimistönhuollon neuvontapuhelin. Sen asiakkaita ovat media, viranomaiset, papit, opettajat, kääntäjät ja yksityishenkilöt.

Puhelinneuvonta on tarkoitettu akuuttiin avuntarpeeseen, ja se tarjoaa myös mahdollisuuden keskustella ongelmasta eri näkökulmista. Laajemmissa kysymyksissä tehdään maksusta selvityksiä tai annetaan kasvokkaista konsulttiapua.

Nimitietoa verkkoon

Perinteiset kielioppaat sisältävät yleensä niukasti nimistöä ja varsinkaan nimistön käyttöä ja suunnittelua koskevaa ohjeistoa. Siksi nimistönhuollossa on vuosikymmenten mittaan tuotettu itse paljon nimistön eri osa-alueita koskevia ohjeita.

Internetin tultua näitä ohjeita alettiin laatia verkkoon. Nimistönhuollon verkkosivuille on koottu tietoa esimerkiksi kuntien nimistä, niiden taivutuksesta ja asukkaannimityksistä, viranomaisten nimistä ja kaavanimien suunnittelusta muistonimien antamista koskevia ohjeita myöten. Huhtikuusta 2015 alkaen nämä ohjeet ovat olleet saavutettavissa entistä kätevämmin osoitteessa www.kielitoimistonohjepankki.fi.

Nimistöä koskevia selvityksiä ja suosituksia on julkaistu ja julkaistaan säännöllisesti myös Kielikellossa, ja ne ovat luettavissa Kielikellon sähköisessä arkistossa. Kielikellosta selviävät myös suositukset, joita suomen kielen lautakunta on antanut nimistöstä.

Viimeisten kymmenen vuoden aikana nimistönhuollossa on panostettu yhä enemmän aihekokonaisuuksia käsitteleviin julkaisuihin, joista suurin osa on jo verkossa vapaasti luettavissa. Aiheet ovat valikoituneet kysynnän perusteella.

Ohjeistuksessa on nykyisin otettava huomioon myös maahanmuuttajien tarpeet. Se, mitä suomenkieliset saattavat pitää itsestään selvänä, voi kieleen perehtyvälle olla epäselvää. Ohjeita voidaan siis tarvita myös näennäisen selvistä asioista. Kielen ja nimistön hallinta on yksi askel kotoutumisen tiellä.

Nimistönhuoltojulkaisuja verkossa ja kirjoina

Kotimaiset nimet. Kotimaisista nimistä on verkkoon (www.kotus.fi > Julkaisut > Nimijulkaisut) koostettu päivitettäviä julkaisuja, joita ovat Kuntien nimet ja niiden taivutus, Etunimien taivutus ja Sukunimien taivutus. Tietoa on saatavilla myös henkilönnimien valinnasta ja käytöstä (Kielitieto > Nimistö > Henkilönnimet). Henkilönnimen taivutusta voi etsiä myös Kielitoimiston ohjepankista.

Vuonna 1990 ilmestynyt opas Alastarolla, Ylistarossa: Suomen asutusnimet ja niiden taivutus on jatkanut ajantasaistettuna elämäänsä Kielitoimiston sanakirjan maksullinen verkkoversion yhteydessä. Parhaillaan tätä aineistoa uudistetaan verkkoon vapaasti saataville. Se tulee sisältämään yli 20 000 kunnan, kaupungin, kaupunginosan, kylän tai kulmakunnan nimeä taivutuksineen.

Ulkomaiset nimet. Ulkomaisia nimiä koskevaan kysyntään vastaavat verkkojulkaisut Maat, pääkaupungit ja kansalaisuudet, Maiden nimet seitsemällä kielellä (sisältää maiden lyhyet ja pitkät nimet suomeksi, ruotsiksi, saameksi, englanniksi, ranskaksi, saksaksi ja venäjäksi) ja Kreikan paikannimet. Ulkomaista paikannimistöä koskeva julkaisu Pariisista Papukaijannokkaansuomenkieliset ulkomaiden paikannimet ja niiden vieraskieliset vastineet (2013) siirtyy ajantasaistettuna verkkoon vuonna 2016.

Venäjän federaation paikannimiä koskeva nimiluettelo on Kotimaisten kielten keskuksen verkkosivulla (Julkaisut > Nimijulkaisut > Paikannimijulkaisut). Painettuina ovat ilmestyneet Venäläisten henkilönnimien opas ja teos maahanmuuttajien nimijärjestelmistä.

Karttanimien tarkistus

Yksi nimistönhuollon tehtävistä on huolehtia siitä, että kartoissa esitettävät nimet ovat oikein. Karttanimien tarkistuksen tulokset näkyvät konkreettisesti esimerkiksi Maanmittauslaitoksen tuottaman peruskartan nimistössä, joka sisältyy myös Maanmittauslaitoksen Karttapaikka-verkkopalveluun. Vuoden 2015 alussa peruskartoissa oli yli 808 000 nimeä. Niistä suomenkielisiä on noin 722 000, ruotsinkielisiä lähes 75 000, pohjoissaamenkielisiä noin 6 300, inarinsaamenkielisiä noin 4 800 ja koltansaamenkielisiä lähes 700.

Kotimaisten kielten keskuksen nimistönhuoltajat tarkistavat suomen- ja ruotsinkielistä nimistöä yhteistyössä saamen kielten tutkijoiden kanssa. Työn tukena ovat Kotuksen Nimiarkistoon kootut, kentältä paikallisia asukkaita haastattelemalla muistiin merkityt paikannimitiedot (enemmän Nimiarkistosta s. 8).

Vuonna 2014 nimistöntarkistus siirtyi uuteen vaiheeseen, kun Maanmittauslaitoksen paikannimirekisterin ja sieltä karttapohjiin siirrettävää nimistöä alettiin tarkistaa Kotuksessa suorakäyttöyhteyden avulla. Aiemmin korjaukset oli merkitty käsin paperisiin karttalehtiin, jotka sitten lähetettiin erikseen Maanmittauslaitokseen. Nyt korjaukset siirtyvät sitä mukaa kuin niitä tehdään. Paikannimirekisteri sisältää peruskarttanimistön, mutta sen aineistoa kehitetään itsenäisenä, karttatuotteista riippumattomana paikannimitietojen perustietovarantona.

Nimistönhuollossa on tarkistettu myös suomenkielisten maailmankartastojen nimistöä.

Lausunnot ja asiantuntijatoiminta

Lain mukaan Kotimaisten kielten keskukselta on pyydettävä lausunto, jos kuntien yhdistyessä uudelle kunnalle aiotaan antaa nimi, joka ei ole ollut aiemmin kunnan nimenä. Näitä lausuntoja laativat Kotuksen nimistönhuoltajat. Lausuntoja on annettu myös ministeriöiden, organisaatioiden, yritysten ja seurakuntien nimistä sekä henkilönnimistä. Lausuntoja voivat pyytää paitsi viranomaiset myös yksityishenkilöt.

Nimistönhuoltajilla on myös monia muita asiantuntijatehtäviä. Esimerkiksi oikeusministeriön nimilautakunnan toimintaan on osallistuttu lautakunnan alusta saakka, ja Kotuksen nimiasiantuntijoita on mukana myös Helsingin kaupungin nimistötoimikunnassa. Suomen Standardisoimisliitto SFS:lle on annettu asiantuntija-apua nimiä koskevien standardien laadinnassa.

Aiemmilta vuosilta mainittakoon esimerkiksi vuonna 1999 Kotiseutuliiton johdolla ja Kotuksen nimiasiantuntemuksen avulla järjestetty Euroopan rakennusperintöpäivä ja teemavuosi, joka painottui paikannimiin, niiden suunnitteluun ja nimien kulttuurihistorialliseen merkitykseen. Yhdessä Suomen Kuntaliiton kanssa julkaistiin artikkelikokoelma Yhteinen nimiympäristömmeNimistönsuunnittelun opas sekä selvitettiin kuntien nimistönsuunnittelun tilaa valtakunnallisella kyselyllä, jonka tulokset julkaistiin raportissa Kaavanimien hätäkaste.

Nimistönsuunnittelu ja virkakieli

Kaava- ja haja-asutusalueiden nimistön tarkistus ja tätä nimistöä koskeva ohjeistus on ollut nimistönhuollon työsarkaa 1980-luvulta lähtien. Kuntaliitokset ovat aiheuttaneet päällekkäisen nimistön karsimista ja uuden luomista. Jos kielisuhteet ovat muuttuneet, on ollut tarvis laatia osoitenimistöä myös toisella kotimaisella kielellä. Monet kunnat ovat pyytäneet apua omien nimistösuunnitelmiensa tarkistamisessa. Tässä työssä suomen- ja ruotsinkielinen nimistönhuolto toimivat kiinteässä yhteistyössä ja saavat tarvittaessa apua myös Oulun yliopiston saamen kielen asiantuntijoilta.

Peruskarttanimistön ja suunnitellun nimistön välimaastoon osuvat hallinnollisten alueiden nimet, joissa tehdyt ratkaisut eivät ole aina olleet ongelmattomia. Esimerkki tästä ovat aluehallintovirastojen ja maakuntien nimet, joissa maantieteellinen paikantavuus on osin sivuutettu (esim. Pohjois-Suomen aluehallintoviraston toimialue sijoittuu Lapin eteläpuolelle).

Virallista nimistöä käsiteltäessä nimistönhuollon työsarka limittyy virkakielen ja EU-kielen huoltoon. Koti- ja ulkomaiset järjestöjen ja organisaatioiden sekä hallintoalueiden nimet, niiden käännettävyys ja käyttö työllistävät molempia.

Nimistönhuollon verkkosivuilla on ohjeita hallinnon ja palvelujen sekä kaavanimien suunnittelun periaatteista sekä muistonimien antamisesta. Kieliseikkojen lisäksi on otettava huomioon kulttuuris-historialliset näkökohdat ja maantieteelliset seikat.

Kansainvälinen yhteistyö

Nimistönhuollon yhteydet naapurimaihin, etenkin Ruotsiin ja Viroon, ovat aina olleet tiiviit. 1960-luvulla nimistönhuollon työkenttä laajeni, kun Suomi alkoi osallistua YK:n aloittamaan maailman paikannimien standardointityöhön. Sitä toteuttaa YK:n talousneuvoston alainen paikannimien asiantuntijaryhmä UNGEGN (United Nations Group of Experts on Geographical Names), joka on yksi YK:n pysyvistä työryhmistä.

Suomi osallistuu UNGEGNin Pohjoismaiden jaoston työhön ja erityistyöryhmiin, joissa käsitellään jäsenmaiden virallista paikannimistöä, paikannimitietokantoja, nimistöä koskevia ohjeita, maiden nimiä, latinaistusta, nimien ääntämistä ja nimiin liittyviä kulttuurisia seikkoja. Työn tulokset tiivistyvät YK:n paikannimikonferensseissa, joiden yhteisesti hyväksytyt päätöslauselmat eli paikannimisuositukset on tarkoitettu otettavaksi käyttöön kaikissa YK:n jäsenmaissa.

Tavoitteena on, että kaikkien maiden paikannimiä käytettäisiin muissa maissa samanasuisina kuin lähtömaissaan, ja näin Suomenkin paikannimet saataisiin oikeissa muodoissaan muiden maiden käyttöön. Poikkeuksena ovat eksonyymit eli eri kieliin vanhastaan vakiintuneet kotoistetut muodot, joista kootaan sekaannusten välttämiseksi maittaisia luetteloita. Tällainen luettelo on edellä mainittu Pariisista Papukaijannokkaan.

Suomen nimistönhuolto on tehnyt YK:ssa tunnetuksi Suomen nimikäytäntöä, menetelmiä ja kielipolitiikkaa ja saanut vastavuoroisesti ajantasaista tietoa muiden maiden nimiviranomaisilta. Vaikka Suomi on osallistunut aktiivisesti YK:n työhön, se on muihin maihin verrattuna jumbosijalla paikannimilain säätämisessä: Suomesta puuttuu yhä YK:n suosittama virallinen elin, joka olisi päätösvaltainen paikannimistöä koskevissa kysymyksissä. Tämä tarve otettiin viimeksi esiin Hyvän virkakielen toimintaohjelmassa.

Nimet ja kulttuurihistoria

Ihmisiä kiinnostaa jatkuvasti myös nimien tausta. Nimien taustan selvittely ei kuulu nimistönhuollon ydintehtäviin, mutta nimilausunnoissa tämäkin puoli on otettava huomioon. Kuntien nimiä koskevissa lausunnoissa on oltava tietoa nimien iästä ja niiden muutoksista, eikä henkilönnimienkään sopivuutta ja kotimaisen nimikäytännön mukaisuutta voi arvioida vain nykyhetken perusteella.

Tässä nimistönhuoltajat tekevät yhteistyötä myös Nimiarkiston ja muiden nimistöntutkijoiden kanssa. Yhteistyön tuloksena ilmestyi Kotuksen ja Karttakeskuksen vuonna 2004 julkaisemana Suomalainen paikannimikirja, joka tarjoaa tietoa yli 5 000:sta Suomen keskeisestä paikannimestä.

Vuoden 2010 kulttuuriympäristökampanjassa Kotuksen nimiasiantuntijat loivat yhdessä muiden toimijoiden kanssa verkkonäyttelyn Paikannimen tarina (www.kotus.fi > Julkaisut > Nimijulkaisut > Nimiaiheiset verkkonäyttelyt > Paikannimen tarina). Se on tarkoitettu hyödynnettäväksi niin kotiseututyössä kuin nimistönsuunnittelussa. Näyttelyssä on kolme teemaa: perinteinen nimistö ja sen synty, kaupunkiympäristön suunniteltu nimistö ja kaupunkilaisten käyttämä epävirallinen nimistö. Suomenkielisen nimistön lisäksi esitellään ruotsin-, saamen- ja viittomakielistä nimistöä. Kotiseutututkimuksen harrastajille suunnattu nimistöosuus sisältyy myös Kotiseutuliiton vuonna 2015 julkaisemaan nettikäsikirjaan Kotiseutututkimuksen ABC (www.kotiseutuliitto.fi/abc).

Tulevaisuus

Vaikka keskeisiä aineistoja ja ohjeita on saatu verkkoon, työ ei lopu kesken. Nimet elävät maailman mukana: vanhoja nimiä katoaa käytöstä tai vaihdetaan uusiin, ja uutta nimettävää syntyy koko ajan. Se merkitsee sitä, että tietokantoja on päivitettävä ja uusia luotava. Suosituksia on tarvittaessa uudistettava. Samojakin asioita kerrataan, sillä jokaiselle sukupolvelle on opetettava myös perusasiat.

Virallinen nimistönhuolto

Nimistönhuoltotyön juuret ovat kahtaalla: toisaalta Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran yhteyteen vuonna 1945 perustetussa Kielitoimistossa ja sitä edeltäneessä kielenhuoltotyössä, toisaalta Nimiarkiston ja sen edeltäjien toiminnassa. Molempien alku palautuu 1800-luvun jälkipuoliskolle: SKS:n kielitieteellisen Osakunnan ja Kotikielen Seuran työhön sekä Tieteellisten Seurain paikannimitoimikunnan työhön.

Nimiarkiston nimistönhuolto sai virallisen luonteen 1957. Eduskunta nimesi silloisen Sanakirjasäätiön paikannimiarkiston asiantuntijaelimeksi, jolta viranomaisten tulisi pyytää lausunto suomenkielisiä nimiä koskevissa päätöksissään.

Tämä nimistön keruuta ja tallennusta varten perustettu Sanakirjasäätön nimistöjaos, sittemmin nimeltään  Suomen Nimiarkiston säätiö, siirtyi Nimitoimiston nimellä Kotimaisten kielten keskukseen sen perustamisen yhteydessä 1976. Vuonna 1994 Nimitoimiston nimistönhuoltotehtävät siirrettiin Nimitoimistosta Kielitoimistoon.

 

Kirjoittaja on Kotimaisten kielten keskuksen nimistönhuollon vastuuhenkilö.




Kielikello 2/2015
Alkuun

Jaa

Lue myös:

Sata vuotta nimistön keruuta ja tallennusta (Vapaasti luettavissa)

Lehdet »

Anna palautetta »

Kotimaisten kielten keskus


Tilaa uusi Kielikello!
Kielikello siirtyy kokonaan verkkojulkaisuksi (osoite edelleen www.kielikello.fi) vuoden 2018 alussa, kun painetun lehden julkaiseminen loppuu. Uusi verkkolehti on ilmainen.

Kielikello ilmestyy verkossakin neljästi vuodessa, ensimmäisen kerran helmi-maaliskuussa 2018. Varsinaisten lehden numeroiden ilmestymisen välissä voidaan julkaista ajankohtaisia havaintoja, vastauksia kysymyksiin tai muuta juuri sillä hetkellä kielikeskustelussa pinnalla olevaa aineistoa.

Jos haluat sähköpostiisi tiedon Kielikellon ilmestymisestä tai julkaistusta uudesta sisällöstä, osoitteessa www.kotus.fi/tilaakielikello on lomake, jolla voit ilmoittaa sähköpostiosoitteesi.

Tervetuloa mukaan Kielikellon lukijajoukkoon!

Suomen kielen lautakunta

Suomen kielen lautakunnan suosituksia ja kannanottoja

Yhteiskunta tarvitsee kaksipäiväisen äidinkielen ylioppilaskokeen (2/2017)
Evankelisluterilainen vai evankelis-luterilainen? (2/2016)



Lue lisää

Julkaisut

13.6.2017
Kielitoimiston oikeinkirjoitusoppaasta uusi painos

Kielitoimiston oikeinkirjoitusoppaasta on maaliskuussa 2017 ilmestynyt 13., korjattu painos.

Kielitoimisto kouluttaa

13.6.2017
Kesä marraskuussakin!

Kielenhuollon kesäpäivät 15.–16.11.2017

 

Ajankohtaista

3.10.2017
Iloa kielistämme!

Kielilautakuntien yhteinen seminaari 23.11. klo 13–17 Helsingin yliopiston pienessä juhlasalissa

3.10.2017
Kielitoimisto Facebookissa

Kielitoimisto on avannut oman Facebook-sivunsa.

30.6.2017
Lähetä kielihavaintosi Kielitoimistoon!

Kielitoimisto kerää kielenkäyttäjiltä havaintoja yleiskielestä.

Lisää ajankohtaisia »