Kielikello on kielenhuollon tiedotuslehti, jossa
kirjoitetaan kielestä ja kielenkäytön kysymyksistä.
Kielikello on tarkoitettu kaikille kielestä kiinnostuneille.

Kielikello 4/2013

Sari Maamies

Perusasiaa

Juoksija kiisi voittoon – vai kiitikö hän?

Kiisi vai kiiti, kaasi vai kaatoi, haravoi vai haravoitsi? Eräiden verbien imperfektimuodoissa vaihtelevat eri tavoin s ja t.

viiva.gif

Suomen kielessä on joukko perusmuodossaan taa-, tää-loppuisia verbejä, joiden imperfektimuodoissa i:n edellä vaihtelevat t ja s, esimerkiksi piirtää : piirsi (piirsin, piirsivät jne. ) mutta hohtaa : hohti. Yleensä imperfektimuodossa on vain joko -si tai -ti, mutta eräissä verbeissä käytetään molempia, esim. kiitää : kiisi ~ kiiti.

Yleiskielessä ti- ja si-muotojen vaihtelu koskee vain tiettyjä kaksitavuisia verbejä. Murteissa vaihtelua on enemmän ja se koskee myös useampitavuisia verbejä. Murteellisina on pidetty esimerkiksi muotoja lentää : lenti, kääntää : käänti, huutaa : huuti sekä useampitavuisten verbien taivutusmuotoja, esim.  puhaltaa puhalti, visertää : viserti, komentaa : komenti, uskaltaa : uskalti. Yleiskielessä näissä on -si (lensi, käänsi, huusi, puhalsi, visersi, komensi, uskalsi). Raja yleiskielisen ja murteellisen muodon välillä ei kuitenkaan aina ole selvä.

Esimerkiksi sellaisissa verbeissä kuin puhaltaa, kuumentaa ja ymmärtää on ilmeisesti jo varhain haluttu vakiinnuttaa muoto, joka on kaikissa persoonissa yhdenlainen: puhalsin, puhalsi; kuumensin, kuumensi (vrt. puhallin, puhalti; kuumennin, kuumenti).

Seuraavien kaksitavuisten verbien imperfektimuodoissa on yleiskielessä joko -si tai -ti, joskus molemmat ovat mahdollisia.

hiertää : hiersi  piirtää : piirsi
hohtaa : hohti  pitää : piti
hoitaa : hoiti  pyörtää : pyörsi
huoltaa : huolsi  puoltaa : puolsi
huutaa : huusi  pyytää : pyysi
häätää : hääsi ~ hääti  rientää : riensi

hyytää : hyysi ~ hyyti

 sietää : sieti

itää : iti

 siintää : siinsi

joutaa : jouti

 siirtää : siirsi

juontaa : juonsi

 sortaa : sorti

jäytää : jäyti

 soutaa : sousi ~ souti

kieltää : kielsi

 suoltaa : suolsi

kiertää : kiersi

 syytää : syyti

kiiltää : kiilsi

 säätää : sääti

kiitää : kiisi ~ kiiti

 taitaa : taisi
kuultaa : kuulsi  tietää : tiesi

kyntää : kynti

 työntää : työnsi
kääntää : käänsi  vetää : veti
lentää : lensi  viiltää : viilsi
liirtää : liirsi  vuotaa : vuoti ~ vuosi
liitää : liisi ~ liiti  vääntää : väänsi
löytää : löysi  yltää : ylsi ~ ylti
murtaa : mursi  ääntää : äänsi
myöntää : myönsi  
nostaa : nosti  
noutaa : nouti  


Muun muassa seuraavissa kaksitavuisissa verbeissä vaihtelua on murteissa, mutta sitä ei ole pidetty  yleiskielen mukaisena:

hoitaa : hoiti ~ hoisi (murt.)
huutaa : huusi ~ huuti (murt.)
juontaa : juonsi ~ juonti (murt.)
kuultaa : kuulsi ~ kuulti (murt.)
lentää : lensi ~ lenti (murt.)
löytää : löysi ~ löyti (murt.)
myöntää : myönsi ~ myönti (murt.)
pyytää : pyysi ~ pyyti (murt.)
rientää : riensi ~ rienti (murt.)
työntää : työnsi ~ työnti (murt.)
vääntää : väänsi ~ väänti (murt.)
ääntää : äänsi ~ äänti (murt.)

• Yltää

Verbin yltää imperfektissä vaihtelevat yleiskielessä -ti ja -si mutta vain 3. persoonassa: ylsi ~ ylti, ylsivät ~ yltivät. Muissa persoonissa imperfektissä on si-aines: ylsin, ylsit, ylsimme, ylsitte. (Muissa persoonissa -ti-muodot taipuisivat -lli-asuisina: yllin, yllimme. Niitä ei kuitenkaan juuri käytetä.)

• Sortaa ja sorsia

Verbi sortaa taipuu kahdella tavalla:

sorran : sortaa : sorrin : sorti : sorrimme : sorretaan tai

sorran : sortaa : sorsin : sorsi: sorsimme : sorretaan.

Kolmannessa persoonassa kannattaa käyttää yksiselitteisyyden vuoksi muotoa sorti, sortivat. Muotoja sorrin, sorrimme esiintyy vain satunnaisesti mm. runokielessä.

Sorti-muoto on yksiselitteisesti sortaa-verbin muoto, kun taas sorsi, sorsivat, sorsimme voivat olla myös sorsia-verbin muotoja. Sorsia (merkityksessäsortaa’) ei ole kovin vanha sana: sitä ei löydy Nykysuomen sanakirjasta (ilm. 1951–61), vaan vasta 1990-luvun alussa ilmestyneestä Suomen kielen perussanakirjasta, jossa sitä luonnehditaan leikilliseksi. Nykyisinkään sorsia-verbiä ei voi pitää tyyliltään täysin neutraalina, vaikka sitä esimerkiksi lehtiteksteissä jonkin verran käytetäänkin:

Älykköä nörttiä sorsitaan koulussa [otsikko] | Pentikäisen mielestä hallitus sorsii lehdistöä ja suosii Yleisradiota.

• Lähti ja läksi

Lähteä-verbin imperfektissä vaihtelevat muodot lähti ja läksi. Näistä lähti on yleiskielessä selvästi tavallisempi kuin läksi, joka myös on yleiskielessä mahdollinen; murteissa läksi-muodolla on laaja levikki. (Muotojen läksi ja lähti historiasta kerrotaan Kysyttyä-palstalla, s. 40.)

• Kaarsi ja kaartoi

Muutaman verbin imperfektissä vaihtelevat -si ja -toi. Molemmat muodot ovat mahdollisia yleiskielessä, selvästi tavallisempi muoto on seuraavassa lihavoitu:

kaataa : kaatoi ~ kaasi, kaadoimme ~ kaasimme

kaartaa: kaartoi ~ kaarsi, kaarroimme ~ kaarsimme

saartaa : saartoi ~ saarsi, saarroimme ~ saarsimme

• Haravoi ja haravoitsi

Perusmuodoltaan -oida-, -öidä-loppuisten verbien taivutusmuodoissa on yleensä -oi-, -öi-, esim. arvioida : arvioi, luennoida : luennoi, tarinoida : tarinoi. Näiden verbien preesens- ja imperfektimuodot ovat samannäköiset: hän tarinoi (koko ajan, eilen).

Eräillä -oida-, -öidä-loppuisillat verbeillä on kuitenkin -oi-aineksisen taivutusmuodon rinnalla pitempi -oitse-aineksinen muoto, esim. haravoida : haravoin  (preesens ja imperfekti) ~ haravoitsen (preesens), haravoitsin (imperfekti).

Kahdella tavalla (-oi- tai -oitse-vartaloisina) taipuvia ovat mm. ahkeroida, aprikoida, aterioida, haravoida, hekumoida, isännöidä, liehakoida, luennoida, mellakoida, pullikoida, teikaroida (’rehentelevästä kävelystä tms.’), tupakoida, urakoida, vihannoida. Pitempi -oitse-muoto on kuitenkin käytössä selvästi harvinaisempi, eikä se ole aina tyyliltään täysin neutraali.

Monet tekijää tarkoittavat substantiivit muodostetaan verbin pitemmästä muodosta, joskin rinnalla on usein myös lyhyempi muoto: isännöitsijä (~ isännöijä), urakoitsija ~ urakoija, tupakoitsija ~ tupakoija, mellakoitsija ~ mellakoija, luennoitsija ~ luennoija.

 

Kirjallisuutta

Laalo, Klaus 1986:  Imperfektimuotojen ti~si-vaihtelu suomen kielessä. Helsinki: SKS.

Laalo, Klaus 1988: Miksi ylti ja ylsi mutta ei tieti ja tiesi. – Kielikello 3.

Iso suomen kielioppi §:t 114, 344, 349. Luettavissa verkossa: http://scripta.kotus.fi/visk/

 




Kielikello 4/2013
Alkuun

Jaa

Lue myös:

Miksi ylti ja ylsi mutta ei tieti ja tiesi (Vapaasti luettavissa)

Lehdet »

Anna palautetta »

Kotimaisten kielten keskus


Tilaa uusi Kielikello!
Kielikello siirtyy kokonaan verkkojulkaisuksi (osoite edelleen www.kielikello.fi) vuoden 2018 alussa, kun painetun lehden julkaiseminen loppuu. Uusi verkkolehti on ilmainen.

Kielikello ilmestyy verkossakin neljästi vuodessa, ensimmäisen kerran helmi-maaliskuussa 2018. Varsinaisten lehden numeroiden ilmestymisen välissä voidaan julkaista ajankohtaisia havaintoja, vastauksia kysymyksiin tai muuta juuri sillä hetkellä kielikeskustelussa pinnalla olevaa aineistoa.

Jos haluat sähköpostiisi tiedon Kielikellon ilmestymisestä tai julkaistusta uudesta sisällöstä, osoitteessa www.kotus.fi/tilaakielikello on lomake, jolla voit ilmoittaa sähköpostiosoitteesi.

Tervetuloa mukaan Kielikellon lukijajoukkoon!

Suomen kielen lautakunta

Suomen kielen lautakunnan suosituksia ja kannanottoja

Yhteiskunta tarvitsee kaksipäiväisen äidinkielen ylioppilaskokeen (2/2017)
Evankelisluterilainen vai evankelis-luterilainen? (2/2016)



Lue lisää

Julkaisut

13.6.2017
Kielitoimiston oikeinkirjoitusoppaasta uusi painos

Kielitoimiston oikeinkirjoitusoppaasta on maaliskuussa 2017 ilmestynyt 13., korjattu painos.

Kielitoimisto kouluttaa

13.6.2017
Kesä marraskuussakin!

Kielenhuollon kesäpäivät 15.–16.11.2017

 

Ajankohtaista

3.10.2017
Kielitoimisto Facebookissa

Kielitoimisto on avannut oman Facebook-sivunsa.

30.6.2017
Lähetä kielihavaintosi Kielitoimistoon!

Kielitoimisto kerää kielenkäyttäjiltä havaintoja yleiskielestä.

Lisää ajankohtaisia »