Kielikello on kielenhuollon tiedotuslehti, jossa
kirjoitetaan kielestä ja kielenkäytön kysymyksistä.
Kielikello on tarkoitettu kaikille kielestä kiinnostuneille.

Kielikello 2/2013

Emilia Hämäläinen

Kirjoja

Intiaanisanastoa tyylikkäästi suomeksi

2_13_intiaanikulttuurit_kansi.jpg

Rani-Henrik Anderssonin, Riku Hämäläisen ja Saara Kekin uunituore Intiaanikulttuurien käsikirja pyrkii tekijöidensä mukaan yhtenäistämään intiaanikulttuurien suomenkielistä termistöä ja samalla kertomaan intiaanikulttuureista suomalaisille lukijoille. Tehtävä ei ole ollut helppo. Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen kulttuurisanasto sisältää niin satojen alkuperäiskielien kuin valloittajienkin kielien, kuten englannin ja ranskan, sanoja. Tämä kielten ja termien sekamelska sisältää myös paljon sävyeroja, ja sopivan termin löytäminen on vaatinut paitsi intiaanikulttuurien ja intiaanitutkimuksen tuntemusta, myös ymmärrystä suomen kielestä. Tässä Intiaanikulttuurien käsikirja onnistuu hyvin.

On hienoa, että kirjoittajat ovat pyrkineet Agricolan ja Lönnrotin hengessä suosimaan termien suomenkielistä versiota. Joskus tässä mennään ehkä jopa liiallisuuksiin, kuten intiaanien kauppayhtiöiltä ostamien villahuopien (point blanket) nimityksessä. Huoville on kehitelty suomenkielinen termi pistehuopa. Nimitys juontuu huopien kokoja merkitsevistä lyhyistä viivoista huopien reunoilla (englanniksi point).  Suomeksi termi kuulostaa oudolta. Myös putkihelmistä tehdyn breastplaten suomennos rintakoruksi tuntuu hieman erikoiselta, kun kysymyksessä on kaulakoru, joka peittää rintakehää. Kyseisiä huopia voisi varsin hyvin kutsua vain villahuoviksi ja breastplatea putkihelmistä tehdyksi kaulakoruksi, mutta täytyy kuitenkin olla tyytyväinen kirjoittajien haluun luoda termeille omakielinen vastine. Toisaalta on myös perusteltua, että jotkin vakiintuneet termit ovat alkuperäiskielisiä, kuten powwow, tomahawk ja wigwam. Termien selitykset on onnistuttu pitämään tietosanakirjan tyyliin sopivan tiiviinä. Termeistä pääosa käsittelee tasankointiaaneja, mikä on ymmärrettävää tasankoheimojen tuttuuden takia.

Intiaanikulttuurien termien lisäksi teos esittelee myös suomalaiseen intiaaniharrastukseen liittyviä termejä, asioita ja ihmisiä. U-kirjaimen kohdalta löytyy esimerkiksi Ukkoskarhu eli suomalaisen intiaaniharrastuksen pioneeri Seppo Haltsonen, joka kirjoitti artikkeleja Hopeanuoli-lehteen ja järjesti lapsille ja nuorille intiaanileirejä 1970- ja 1980-lukujen taitteessa. Kirjan lopusta löytyy katsaus suomalaiseen intiaanitutkimukseen 1700-luvulta nykypäivään. Suomen väkimäärään suhteutettuna meillä on paljon kiinnostusta, harrastuneisuutta sekä kansainvälisestikin arvostettua tutkimusta Pohjois-Amerikan intiaaneista. Ehkä me suomalaiset olemmekin Euroopan pohjoisia ”metsäläisiä”, ja sen takia koemme intiaanikulttuurit läheisiksi.

Intiaanikulttuurien käsikirja vakuuttaa asiantuntemuksellaan ja herättää kiinnostuksen Pohjois-Amerikan omaleimaisia intiaanikulttuureita kohtaan. On myös hauskaa, että käsikirjaa ei selkeästi ole suunniteltu vain tutkijoille, vaan sen selkeys ja kiehtovuus tempaavat mukaansa myös maallikon.

 

Mikä intiaani?

Intiaani-sanan alkuperä on monelle tuttu. Amerikkaan saapunut Kristoffer Kolumbus luuli tulleensa Intiaan ja kutsui asukkaita intialaisiksi (los indios). Englannin Indian ja espanjan indio tarkoittavat sekä intialaista että intiaania.

Intiaanikulttuurien käsikirjan mukaan suomen kielen intiaani on neutraali termi. Näin ei ole Yhdysvalloissa eikä Kanadassa, joissa on korrektimpaa käyttää nimitystä Native Americans tai First People. Sen sijaan Euroopassa intiaani-sanaa käytetään varsin yleisesti neutraalina terminä. Tärkein tieteellinen intiaanitutkimukseen keskittyvä konferenssi on nimeltään American Indian Workshop. Tänä vuonna konferenssi pidettiin 34. kerran – ensimmäistä kertaa Suomessa. Suomen suurin intiaaneihin liittyvä yhdistys on nimeltään Suomen intiaaniyhdistys. Se pyrkii parantamaan intiaanien ihmisoikeustilannetta.

 

Kirjoittaja on äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori sekä tasankointiaanikulttuurien harrastaja.

Andersson, Rani-Henrik, Hämäläinen, Riku ja Kekki, Saara: Intiaanikulttuurien käsikirja. Kulttuurin, historian ja politiikan sanastoa. Gaudeamus 2013.



Kielikello 2/2013
Alkuun

Jaa

Lehdet »

Anna palautetta »

Kotimaisten kielten keskus


Tilaa uusi Kielikello!
Kielikello siirtyy kokonaan verkkojulkaisuksi (osoite edelleen www.kielikello.fi) vuoden 2018 alussa, kun painetun lehden julkaiseminen loppuu. Uusi verkkolehti on ilmainen.

Kielikello ilmestyy verkossakin neljästi vuodessa, ensimmäisen kerran helmi-maaliskuussa 2018. Varsinaisten lehden numeroiden ilmestymisen välissä voidaan julkaista ajankohtaisia havaintoja, vastauksia kysymyksiin tai muuta juuri sillä hetkellä kielikeskustelussa pinnalla olevaa aineistoa.

Jos haluat sähköpostiisi tiedon Kielikellon ilmestymisestä tai julkaistusta uudesta sisällöstä, osoitteessa www.kotus.fi/tilaakielikello on lomake, jolla voit ilmoittaa sähköpostiosoitteesi.

Tervetuloa mukaan Kielikellon lukijajoukkoon!

Suomen kielen lautakunta

Suomen kielen lautakunnan suosituksia ja kannanottoja

Yhteiskunta tarvitsee kaksipäiväisen äidinkielen ylioppilaskokeen (2/2017)
Evankelisluterilainen vai evankelis-luterilainen? (2/2016)



Lue lisää

Julkaisut

13.6.2017
Kielitoimiston oikeinkirjoitusoppaasta uusi painos

Kielitoimiston oikeinkirjoitusoppaasta on maaliskuussa 2017 ilmestynyt 13., korjattu painos.

Kielitoimisto kouluttaa

13.6.2017
Kesä marraskuussakin!

Kielenhuollon kesäpäivät 15.–16.11.2017

 

Ajankohtaista

3.10.2017
Kielitoimisto Facebookissa

Kielitoimisto on avannut oman Facebook-sivunsa.

30.6.2017
Lähetä kielihavaintosi Kielitoimistoon!

Kielitoimisto kerää kielenkäyttäjiltä havaintoja yleiskielestä.

Lisää ajankohtaisia »