Kielikello on kielenhuollon tiedotuslehti, jossa
kirjoitetaan kielestä ja kielenkäytön kysymyksistä.
Kielikello on tarkoitettu kaikille kielestä kiinnostuneille.

Kielikello 1/2013

Heikki Hurtta

Kieli kartalla

Isä ol murha juotto

Murha on kauhistuttava sana. Paikoin murteissa se kuitenkin on mitä tavanomaisin ja arkisin ilmaus.

viiva.gif

Murha ei vanhene koskaan. Sanana ’tahallisesti aiheutettua kuolemaa’ merkitsevä murha ei kielen historiassa kuitenkaan näytä olevan kovin vanha, mikä näkyy siitä, että sillä ei ole vastineita suomen sukukielissä. Sana on siis ilmeisesti perua suomen kielen erilliskehityksen vaiheesta. Pitkään on oletettu, että murha olisi lainaa germaanisista kielistä, samaa perua kuin ruotsin mord. Etymologit (eli sanojen alkuperän tutkijat) eivät kuitenkaan ole pitäneet selitystä täysin varmana. Toinen mahdollisuus on, että murha olisikin kotoista juurta, samaa perua kuin murhe. On näet arveltu, että murhe-sanan varhaisin merkitys liittyisi juuri kuolemaan.

Siihen, että ’murheen’ ja ’kuoleman’ merkitykset limittyvät, viittaa myös verbi surra. Parhaiten näiden merkitysten yhteys näkyy suomen ja viron vertailusta: viron surra näet merkitsee ’kuolemista’, ei murehtimista eli suremista kuten suomessa. Suomen murteissakin sureminen merkitsee paitsi ’murehtimista’ myös ’puutumista’, jopa ’kuolemista’, ja aivan normaali suomen yleiskielen sana on ’kuolemaa’ merkitsevä surma, joka on surra-verbin johdos.

Tämä selitys ei vielä riitä murhan arvoituksen ratkaisemiseksi. Selityksen mukaanhan sanat murha ja murhe olisivat alkujaan viitanneet kuolemaan yleisesti, eivät tahallisesti aiheutettuun kuolemaan. Tämä pulma kuitenkin ratkeaa, jos oletetaan, että murha-sanan nykyinen merkitys on lainaa germaanisista kielistä. Vaikka murha ei sanana olisikaan lainaa, olisivat sitä ulkoasultaan ja merkitykseltään muistuttavat germaaniset sanat vaikuttaneet sen merkitykseen niin, että murha-sanakin on muuttunut aiheutettua kuolemaa merkitseväksi.

1_13_murha.jpg

Kymenlaaksossa ja Lahden seudulla murha-sanaa käytetään kuitenkin eri lailla kuin yleiskielessä ja useimmissa murteissa: tällä alueella murhan merkityksenä on ’iso, tavaton, valtava’. Kun Iitissä on sanottu isä ol murha juotto, on tarkoitettu, että isä oli ’suuri juoppo’. Lapinjärvellä kahdelle lapselle oli tullut murha riita ku ei molemmil olluk keijutualii (= keinutuolia), ja Artjärvellä murha harmaa mettän tonttu – – ja kaivokurko (= kaivonhaltija) ne ol alinomasii vallattomien lasten väijyjii. Valkealassa siäl kankahal ol sellasii murhii harjannehii. Iittiläistä viljelijää haittasi se, että kaalmatoi tulee kaalih, murhii, sellasii kirjavii, nii pitkii, että. Talvella taas on saattanut hiihtäjälle Iitissä käydä niin onnellisesti, että eij os saannun noit suksijah poikki, vaikka om murhist kukkuroist lassu (= laskenut). Elimäellä jouluks leivottih murha limppu, rasvalimppu tai varilimppu, ja tapaninpäivänä Iitissä niit ukkoja kävel ryypyksiis, murhat vihlat (= vihdat) aikamiehil ja sellai ankkurleili (= pieni tynnyrimäinen viina-astia) kelkas.

Murha-sanan merkitys ’iso, tavaton, valtava’ on kaakkoishämäläisten murteiden piirre. Tämä murteisto jakautuu kolmia: Hollolan ryhmään, Iitin eli Kymenlaakson ryhmään sekä Porvoon ryhmään. Lounaisnurkastaan murrealue ulottuu Helsingin liepeille Pornaisiin, kaakossa itärajan tuntumaan Vehkalahdelle ja pohjoisessa Padasjoelle ja Heinolaan. Murha-sanan merkitys ’iso’ on ominainen erityisesti Hollolan ja Iitin ryhmän murteille.

Mistä tällainen merkitys tulee? Useimmiten on katsottu, että ’isoa, valtavaa’ merkitsevä murha on samaa perua kuin ’harkittua surmaamista’ merkitsevä murha: on oletettu, että lähtökohtana olisivat olleet sellaiset ilmaukset kuin murhan suuri ’tavattoman suuri’, ja tällaisesta vahvistuskäytöstä murha olisi irtautunut itsenäiseksi adjektiiviksi. Toinen mahdollisuus kuitenkin on, että kyse on kahdesta aivan eri alkuperää olevasta sanasta. Murhan arvoitusta ei siis ole ratkaistu.

 

Kirjoittaja on Suomen murteiden sanakirjan päätoimittaja.

Tällä palstalla esitellään sellaisia murteiden ja nimistön ilmiöitä, jotka asettuvat melko tarkkarajaisille alueille Suomen murrekartalla. Levikkikartat ovat syntyneet Suomen murteiden sanakirjan toimitustyössä.

 




Kielikello 1/2013
Alkuun

Jaa

Lehdet »

Anna palautetta »

Kotimaisten kielten keskus


Tilaa uusi Kielikello!
Kielikello siirtyy kokonaan verkkojulkaisuksi (osoite edelleen www.kielikello.fi) vuoden 2018 alussa, kun painetun lehden julkaiseminen loppuu. Uusi verkkolehti on ilmainen.

Kielikello ilmestyy verkossakin neljästi vuodessa, ensimmäisen kerran helmi-maaliskuussa 2018. Varsinaisten lehden numeroiden ilmestymisen välissä voidaan julkaista ajankohtaisia havaintoja, vastauksia kysymyksiin tai muuta juuri sillä hetkellä kielikeskustelussa pinnalla olevaa aineistoa.

Jos haluat sähköpostiisi tiedon Kielikellon ilmestymisestä tai julkaistusta uudesta sisällöstä, osoitteessa www.kotus.fi/tilaakielikello on lomake, jolla voit ilmoittaa sähköpostiosoitteesi.

Tervetuloa mukaan Kielikellon lukijajoukkoon!

Suomen kielen lautakunta

Suomen kielen lautakunnan suosituksia ja kannanottoja

Yhteiskunta tarvitsee kaksipäiväisen äidinkielen ylioppilaskokeen (2/2017)
Evankelisluterilainen vai evankelis-luterilainen? (2/2016)



Lue lisää

Julkaisut

13.6.2017
Kielitoimiston oikeinkirjoitusoppaasta uusi painos

Kielitoimiston oikeinkirjoitusoppaasta on maaliskuussa 2017 ilmestynyt 13., korjattu painos.

Kielitoimisto kouluttaa

13.6.2017
Kesä marraskuussakin!

Kielenhuollon kesäpäivät 15.–16.11.2017

 

Ajankohtaista

3.10.2017
Kielitoimisto Facebookissa

Kielitoimisto on avannut oman Facebook-sivunsa.

30.6.2017
Lähetä kielihavaintosi Kielitoimistoon!

Kielitoimisto kerää kielenkäyttäjiltä havaintoja yleiskielestä.

Lisää ajankohtaisia »