Kielikello on kielenhuollon tiedotuslehti, jossa
kirjoitetaan kielestä ja kielenkäytön kysymyksistä.
Kielikello on tarkoitettu kaikille kielestä kiinnostuneille.

Kielikello 2/2011

Kalevi Koukkunen

Miksi automobiilista ei tullut hyrysysyä?

Autoa merkitsevien sanojen synty- ja kehitysvaiheet ovat olleet monipolvisia. Loppujen lopuksi oli hyvä, että suomalainen kieliyhteisö ei vakiinnuttanut uuden kulkuneuvon nimeksi hyrysysyä.

 viiva.gif

Sana auto on lohjennut sanasta automobiili, joka merkitsee ’itsestään liikkuvaa’. Se on muodostettu kreikan pronominista autós ’itse’ ja latinan adjektiivista mōbilis ’liikkuva’, joka puolestaan johtuu verbistä movēre ’liikuttaa’. Samaan sanueeseen kuuluu myös arkinen sana mööpeli ’huonekalu’, joka tarkoittaa sellaista, mitä voidaan liikutella. Sanaa automobiili ei ole semmoisenaan ollut klassisissa kielissä minkään itse liikkuvan merkityksessä. Sen sijaan antiikin kreikassa oli sana autómatos merkityksenään ’itse toimiva’, siis ’automaattinen’.

Ensimmäisen kerran sanaa automobile käytettiin Ranskassa 1866, mutta adjektiivisesti ilmauksessa la voiture automobile ’itse liikkuva kulkuneuvo’. Tämäkään ei ollut varsinainen auto, vaan raitiovaunuja vetävä auton esiaste, veturi sanan alkuperäisessä merkityksessä. Ranskan kielessä kävi sitten niin, että varsinaisen auton merkitykseen voiture automobilesta jäikin substantiivi voiture, joka johtuu latinan sanasta vectūra ’kuljetus, kyyti’. Näin automobile jäi ikään kuin vapaaksi ja kulkeutui eräisiin muihin kieliin ihmeteltäväksi, mukautettavaksi tai käännettäväksi.

Voimavaunusta automasiinaan

Saksan kielessä autosta tuli Kraftwagen ”voimavaunu”. Sittemmin otettiin käyttöön kansainvälinen lyhentymä Auto. Jarmo Korhosen Saksa–suomi-suursanakirjan mukaan Kraftwagen-sanaa käytetään nykyään erityisesti Etelä-Saksassa ja Itävallassa. Muuten, kuten me suomalaisetkin saatamme vaikkapa mainoksista oppia, auto on saksaksi das Auto. Kansainvälisine vastineineen auto on hyvä esimerkki sanan lohkeamisesta. Voi olettaa, että myös Kraftwagen-sanasta pudotettiin alkuosa pois ja Wagen ’vaunut’ erikoistui tarkoittamaan autoa niin kuin sanassa Volkswagen ’kansanauto’. Nykysuomen sanakirjanmukaan suomessakin voidaan sanaa vaunu käyttää ”autosta tms.”. Esimerkkinä on infinitiivilause Pysäköidä vaununsa kadun reunaan. Myös voimavaunu merkityksessä ’auto’ on päässyt Nykysuomen sanakirjaan, tyylilajimerkintänä on ”vars. vanh.”. Siihen liittyy esimerkki Juhani Ahon tuotannosta.

Myöskään englantilaiset eivät oikeastaan kelpuuttaneet automobiilia, vaan heistä omemmalta tuntui sana motorcar ’moottorivaunu’, joka lyhentyi sanaksi car. Se on esimerkki luontevasta merkityksenkehityksestä: tämä kelttiläisperäinen ja latinaankin kulkeutunut sana merkitsi alun perin ’kärryä, kärryjä’. Suomessakin puhutaan kärrystä auton merkityksessä. Raija Hurmeen, Maritta Pesosen ja Olli Syväojan Englanti–suomi-suursanakirjan mukaan sanoja automobile ja auto käytetään varsinkin amerikanenglannissa. Ruotsissa taas lohkaistiin auton merkitykseen automobil-sanan loppuosa bil. Mutta venäjään automobiili  lainautui; tosin tarjolla on myös avtomašina ”automasiina” ja etenkin lohkeama mašina ’auto’.

Perusteellisista tutkimuksista huolimatta ei ole pystytty aivan tarkkaan selvittämään, milloin ensimmäinen auto tuli Suomeen. Joka tapauksessa autoja nähtiin maassamme jo1800-luvun lopulla. Suomalaiset joutuivat pohtimaan, miksi uutta kulkuneuvoa pitäisi sanoa. Sen kansainvälisen nimen saattoi näppärästi mukauttaa automobiiliksi, joka ei sekään ollut suomalaiselle helppo. Kansan suussa sana muuttui automapiiliksi ja lyheni ruotsin mallin mukaisesti piiliksi ja toisaalta jo 1910-luvulla autoksi.

Hyristen ja sysäten

Ensimmäinen automobiili-sanan suomennosyritys liittyy varhaiseen autokilpailuun. Uudessa Suomettaressa julkaistiin heinäkuun alussa 1907 pikku uutinen Ranskassa järjestetyistä automobiilikilpailuista. Uutiseen oli toimitus lisännyt kehotuksen:

Automobiili-nimitykselle olisi muuten välttämättömästi keksittävä suomalainen vastine ja keksittävä pian, ennen kuin automobiili on erkanemattomasti syöpynyt kielenkäyttöön. Kielimiehet siis sanaa laatimaan!

Pian ilmestyikin lehdessä lukijan kirje otsikkonaan Mikä automobiilille suomalaiseksi nimeksi? Virolahtelainen kauppias Abel Klami – säveltäjä Uuno Klamin isä – ehdotti suomalaista vastinetta automobiili-nimitykselle, vaikka ei ollutkaan varsinainen kielimies:

Mielestäni olisi sopiva nimi tuolle uudenaikaiselle kulkuneuvolle menolainen – sehän menee kovasti ja sitä paitsi kysyy omistajaltaan siksi paljon menoja, ettei sitä köyhän kannata ruveta uneksimaankaan. Toinen sopiva nimi olisi hyrysysy, jonka mielestäni hyvin pitäisi vastata automobiili-ilmiötä.

Sanaehdotuksen menolainen lähtökohtana on tietysti teonnimi meno, johon on suoraan liitetty johdin -lainen ja saatu merkitys ’sellainen, mikä menee’ ja puoliväkisin myös ’sellainen, mistä on paljon menoja’. Hyrysysyssä taas voi nähdä verbistä hyristä johdetun ’hyrinää’ merkitsevän teonnimen hyry. Jälkiosa -sysy on muodostettu verbistä sysätä tai sysiä ’työntää’. Kieliopillisesti epäsäännöllisen johdoksen sysy voi ajatella merkitsevän ’sitä, mikä sysäytyy eteenpäin’. Hyrysysy on myös symmetrinen: yhdysosat ovat kaksitavuisia, ja jokainen tavu loppuu soinnukkaasti y-äänteeseen.

Sanojen vaiheet ovat monesti oikukkaat. Kieli hyväksyy mutta myös hylkii sanoja. Hyrysysyn tapaus on erikoinen. Sana ei oikeastaan juurtunut kieleen, mutta on vuosikymmenet säilynyt sanastossa. Keksimisvuotenaan 1907 sitä käytettiin muutaman kerran Uudessa Suomettaressa. Elokuussa julkaistiin artikkeli Mitä automobiilin eli ”hyryn” pitäminen maksaa? Lehdessä oli myös marraskuussa autokilpailua käsittelevä uutinen Hyrysysyssä New Yorkista Pariisiin.

Hessun hyrysysy

Makeisteollisuuskin ehti ajankohtaisille apajille, kun Fazer valmisti ainakin vuonna 1908 Hyrysysy-nimisiä karamelleja. 1930-luvulla hyrysysy saattoi tarkoittaa myös lasten ”autoksi” taitettavaa syöttötuolia, mutta myöhemmät esiintymät ovat satunnaisia. Silti sana on suomen kielessä säilynyt yli sata vuotta, ja otettiinpa se leikillisenä Nykysuomen sanakirjaankin. Auton hauskana synonyymina hyrysysy esiintyy sarjakuvatarinassa Superhessu väärillä jäljillä (Aku Ankka 46/2010). Siinä eräältä naiselta varastetaan auto, jonka Hessu hakee vauhdikkaasti takaisin. Hän sanoo naiselle: ”Saatte sievän hyrysysynne takaisin tuossa tuokiossa.” Samassa kertomuksessa puhutaan myös kiesistä, ajopelistä ja kärrystä. Samalla tavoin kuin automobiiliin hyrysysyyn liittyy nostalgiaa. Se ei kuitenkaan ole eriytynyt merkitsemään sillä tavoin vanhaa autoa kuin automobiili.

Mutta miksi hyrysysy ei juurtunut kieleen auton vastineeksi? Ilmeisesti suomalaisten kielitajussa sana tuntui liiaksi tekemällä tehdyltä, vaikkakin kekseliäästi sommitellulta. Se ei ehkä vaikuttanut tarpeeksi neutraalilta. Saattaa olla, ettei niinkin vakavassa asiassa kuin autoilussa hyväksytty leikillistä sanaa.

Yhdyssanojen muodostamisessa hyrysysy olisi ollut raskas elementti. Olisi puhuttu hyrysysynajajasta, hyrysysykaupasta, hyrysysyteollisuudesta sekä henkilöhyrysysystä ja linjahyrysysystä. Ehkä olisi myös hyrysysyilty eli ajettu hyrysysyllä. Arvatenkin hyrysysy olisi lyhentynyt hyryksi, ja näin olisi saatu hyrynajaja, hyrykauppa, hyryteollisuus sekä henkilöhyry ja linjahyry. Ja sitten olisi vain hyryilty eli ajettu hyryllä. Jos hyrysysy olisikin lyhentynyt sysyksi, olisi saatu sysynajaja, sysykauppa, sysyteollisuus sekä henkilösysy ja linjasysy. Ja sitten olisi sysyilty eli ajettu sysyllä.

 

Kirjoittaja on etymologi. Alun perin hän piti aiheesta esitelmän radion Kielikorvassa 23.5.1994, mutta on nyt uudistanut artikkelin. Hän kiittää kommenteista Jouni Arjavaa ja Jaakko Iloniemeä.

 

Taru Kolehmainen on käsitellyt uudissanojen historiaa useissa Kielikellon kirjoituksissaan:

”Nykysuomen sanakirjassa puhdaskielisyyspyrkimys ilmeni haluna suomentaa vierasperäiset sanat mahdollisimman laajalti. – –  Mainittakoon vaikkapa bakteerin suomennosyritys hitiö tai WC:tä tarkoittava eriö, jota sittemmin on jonkin verran käytetty kabinetin merkityksessä. Onpa jälkipolvien ihmeteltävänä sellainenkin tarjokas kuin autolle keksitty nimitys hyrysysy, jonka perään tosin on merkitty leik. (leikillisesti). Toimittajien taka-ajatuksena on ollut, että kun sanan saa ujutetuksi sanakirjaan, se myös yleistyy käyttöön. Niin ei kuitenkaan ole aina käynyt.” (Kielikello 2/1991, Muuttuvan maailman muuttuvat sanat).




Kielikello 2/2011
Alkuun

Jaa

Lue myös:

Muuttuvan maailman muuttuvat sanat (Vapaasti luettavissa)

Lehdet »

Anna palautetta »

Kotimaisten kielten keskus


Tilaa uusi Kielikello!
Kielikello siirtyy kokonaan verkkojulkaisuksi (osoite edelleen www.kielikello.fi) vuoden 2018 alussa, kun painetun lehden julkaiseminen loppuu. Uusi verkkolehti on ilmainen.

Kielikello ilmestyy verkossakin neljästi vuodessa, ensimmäisen kerran helmi-maaliskuussa 2018. Varsinaisten lehden numeroiden ilmestymisen välissä voidaan julkaista ajankohtaisia havaintoja, vastauksia kysymyksiin tai muuta juuri sillä hetkellä kielikeskustelussa pinnalla olevaa aineistoa.

Jos haluat sähköpostiisi tiedon Kielikellon ilmestymisestä tai julkaistusta uudesta sisällöstä, osoitteessa www.kotus.fi/tilaakielikello on lomake, jolla voit ilmoittaa sähköpostiosoitteesi.

Tervetuloa mukaan Kielikellon lukijajoukkoon!

Suomen kielen lautakunta

Suomen kielen lautakunnan suosituksia ja kannanottoja

Yhteiskunta tarvitsee kaksipäiväisen äidinkielen ylioppilaskokeen (2/2017)
Evankelisluterilainen vai evankelis-luterilainen? (2/2016)



Lue lisää

Julkaisut

13.6.2017
Kielitoimiston oikeinkirjoitusoppaasta uusi painos

Kielitoimiston oikeinkirjoitusoppaasta on maaliskuussa 2017 ilmestynyt 13., korjattu painos.

Kielitoimisto kouluttaa

13.6.2017
Kesä marraskuussakin!

Kielenhuollon kesäpäivät 15.–16.11.2017

 

Ajankohtaista

3.10.2017
Kielitoimisto Facebookissa

Kielitoimisto on avannut oman Facebook-sivunsa.

30.6.2017
Lähetä kielihavaintosi Kielitoimistoon!

Kielitoimisto kerää kielenkäyttäjiltä havaintoja yleiskielestä.

Lisää ajankohtaisia »