Kielikello on kielenhuollon tiedotuslehti, jossa
kirjoitetaan kielestä ja kielenkäytön kysymyksistä.
Kielikello on tarkoitettu kaikille kielestä kiinnostuneille.

Kielikello 2/2010

Kirsti Aapala

Huilaa sinä, minä levähdän

Tällä palstalla esitellään sellaisia murteiden ja nimistön ilmiöitä, jotka asettuvat melko tarkkarajaisille alueille Suomen murrekartalla. Levikkikartat ovat syntyneet Suomen murteiden sanakirjan toimitustyössä.

viiva.gif

Moni tuntenee tarinan etelän miehestä, joka sivakoi pohjoisen lumilla paikallisen asukkaan opastamana. Tuli tauon paikka, ja perässähiihtäjä ehdotti: ”Eikös huilata vähän?” ”Mikäs siinä”, tuumasi opas ja lisäsi vauhtia. Sama toistui muutaman kerran, kunnes opas siirtyi ladulta syrjään sanoen: ”Huilaa sie vain, mie levähän.”

Yhteinen kieli ei siis suinkaan aina takaa viestin perillemenoa. Harvalla sanalla on vain yksi yleispätevä merkitys, ja puhekielessä ja murteissa merkitysten moninaisuus on vielä runsaampaa kuin kirjakielessä.

Arkisessa yleiskielessä huilaaminen tarkoittaa levähtämistä, lepohetken viettämistä. Samoin on laita murteissa suurin piirtein Kokkolasta Kajaaniin kulkevan linjan eteläpuolella. Siitä pohjoiseen vauhti onkin toinen: milloin huilaa suksi, reki tai pulkka, milloin vene tai tukit alas koskea. Ohi kiitävästä autosta totesi rovaniemeläinen: ”Kylläpäs se kortto huilas hopusti.” Itkijällä huilaavat vedet silmistä ja koivussa huilaa mahla keväisin. Oja ja jokikin huilaavat kulkiessaan läpi maiden ja metsien. Pohjoisen huilaaminen on siis esteetöntä, sujuvaa liikkumista tai etenemistä, luistamista, joskus jopa viilettämistä.

2_10_huilatakartta.jpg

On ajateltu, että kyse on kahdesta eri alkuperää olevasta huilata-verbistä. Lepäämistä merkitsevä on lainaa, ja lähtökohtana lienee muinaisruotsi. Nykyruotsissa sanan jatkaja on verbi vila ’levätä’. Pohjoisemman, liikkumiseen liittyvän huilata-verbin synty on hämärämpi. Sitä on arveltu kuvailevaksi, deskriptiiviseksi, tai sitten sen on oletettu kuuluvan samaan sanueeseen kuin puhaltimen nimitys huilu.

Toisenlaistakin lähtökohtaa on ehdotettu. Sanojen käänteismerkityksiä Virittäjässä vuonna 1987 pohtinut Matti Vilppula pitää mahdollisena, että huilata-verbit kuuluisivat yhteen. Tällöin eivät olennaisia olisikaan  merkityksiä erottavat tekijät (tässä tapauksessa liike ja liikkumattomuus), vaan yhdistävä tekijä, tapahtuman ja tekemisen keveys ja helppous.

Kirjoittaja on Suomen murteiden sanakirjan toimittaja.




Kielikello 2/2010
Alkuun

Jaa

Lehdet »

Anna palautetta »

Kotimaisten kielten keskus


Tilaa uusi Kielikello!
Kielikello siirtyy kokonaan verkkojulkaisuksi (osoite edelleen www.kielikello.fi) vuoden 2018 alussa, kun painetun lehden julkaiseminen loppuu. Uusi verkkolehti on ilmainen.

Kielikello ilmestyy verkossakin neljästi vuodessa, ensimmäisen kerran helmi-maaliskuussa 2018. Varsinaisten lehden numeroiden ilmestymisen välissä voidaan julkaista ajankohtaisia havaintoja, vastauksia kysymyksiin tai muuta juuri sillä hetkellä kielikeskustelussa pinnalla olevaa aineistoa.

Jos haluat sähköpostiisi tiedon Kielikellon ilmestymisestä tai julkaistusta uudesta sisällöstä, osoitteessa www.kotus.fi/tilaakielikello on lomake, jolla voit ilmoittaa sähköpostiosoitteesi.

Tervetuloa mukaan Kielikellon lukijajoukkoon!

Suomen kielen lautakunta

Suomen kielen lautakunnan suosituksia ja kannanottoja

Yhteiskunta tarvitsee kaksipäiväisen äidinkielen ylioppilaskokeen (2/2017)
Evankelisluterilainen vai evankelis-luterilainen? (2/2016)



Lue lisää

Julkaisut

13.6.2017
Kielitoimiston oikeinkirjoitusoppaasta uusi painos

Kielitoimiston oikeinkirjoitusoppaasta on maaliskuussa 2017 ilmestynyt 13., korjattu painos.

Kielitoimisto kouluttaa

13.6.2017
Kesä marraskuussakin!

Kielenhuollon kesäpäivät 15.–16.11.2017

 

Ajankohtaista

3.10.2017
Kielitoimisto Facebookissa

Kielitoimisto on avannut oman Facebook-sivunsa.

30.6.2017
Lähetä kielihavaintosi Kielitoimistoon!

Kielitoimisto kerää kielenkäyttäjiltä havaintoja yleiskielestä.

Lisää ajankohtaisia »