Kielikello on kielenhuollon tiedotuslehti, jossa
kirjoitetaan kielestä ja kielenkäytön kysymyksistä.
Kielikello on tarkoitettu kaikille kielestä kiinnostuneille.

Kielikello 2/2010

Sami Suviranta

Polku, solmu ja silta tarvitsevat nimensä

Lähiympäristössämme on monenlaisia paikkoja, joista puhumiseen tarvitsemme nimiä. Nimistönsuunnittelu palvelee näitä asukkaitten tarpeita. Nimiä annetaan paitsi asuinalueille, kaduille ja puistoille myös muun muassa silloille, alikuluille ja pallo- ja leikkikentille. Jotta asukkaat voivat ottaa suunnitellun nimen myös käyttöönsä, tarvitaan kilpiä, karttoja ja tiedotusta.

viiva.gif

 Nimistönsuunnittelussa ovat keskeisessä asemassa kadun- ja tiennimet, koska osoite­järjes­tel­mämme ja liikenteenohjaus perus­tu­vat niihin. Asukkaiden mielipiteitä hyvistä ja huonoista kadunnimistä on esitelty Kielikellossa 1/2008 ja 4/2008 (ks. Lue myös). Kaupunki­nimistön kokonai­suuteen kuuluu kuitenkin  monenlaisia muitakin nimiä kuin kadunnimiä.

Kaupunkien ja muiden taajamien asema­kaavoissa vahvistetaan kadunnimien lisäksi kevyen liikenteen teiden, aukioiden ja puistojen nimiä ja esimerkiksi vesiaiheennimiä (Ratsukoski, Albergankanava). Alueennimiä on asemakaavoissa virallis­ten kaupungin­osien niminä ja kaava-alueen­niminä. Kaavat eivät kuitenkaan sisällä kaikkia alueensa paikannimiä.

Nekin osa-alueet, joiden nimet eivät esiinny kaavoissa, voivat olla keskeisiä asukkaiden identiteetin ja myös kaupunkitilan hahmo­tuksen sekä opastuksen kannalta. Osa-alueiden nimet (esimerkkejä Espoosta: Hyljelahti, Rastaala, Suna) ovat asukkaiden ahkerassa käytössä ja näkyvästi esillä niin opas­kartoissa, liikenteen opasteissa kuin tiedotus­väli­neissä­kin. Jotkin pienien alueiden nimet ovat taas lähinnä vain paikalli­sessa käytössä, mutta silti tarpeellisia. Osa-alueiden rajojen ei tarvitse­kaan olla aivan täsmällisesti määritettyjä, vaan alueet saavat hahmonsa kaupunkirakenteen luonnollisen jäsentymisen mukaan.

Myöskään julkisten rakennusten, kuten koulujen, ­­nimiä ei yleensä ole tarkoituksen­mukaista merkitä asema­kaavaan. Niidenkin huolellinen suunnit­telu on silti tärkeää. Sama pätee vaikkapa pysäkinnimiin. Pysäkki voidaan yleensä nimetä jonkin lähistön muun nimen mukaan. Nimen pitää erottua muista pysäkinnimistä ja ilmaista selvästi pysäkin sijainti, jotta joukko­­liikenteen käyttö on sujuvaa.

Kaupunkiympäristössä on paljon nimettävää

Tavallisia asemakaavassa nimettäviä kohteita ovat katujen lisäksi kevyen liikenteen tiet, joita ovat niin kaupunkimaisen ympäristön jalan­kulku­raitit kuin virkistysalueiden ulkoilu­polutkin. Myös katujen ja jalankulkuteiden sillat ja alikulut (Vehaksensilta, Sammal­vuoren­portti) on hyvä nimetä, sillä niistä on tarpeen puhua reittiä selostettaessa ja vaikkapa kunnossapitotöitä järjestettäessä. Nimien määrää ei pidä kasvattaa yli tarpeen: Nepperintien varressa kulkeva pyörätie ei tarvitse omaa nimeä, ja yksi yhteinen sillannimi (Åminnensilta) riittää tarkoit­tamaan useaakin rinnakkaista ajoratojen ja pyörä­teiden siltaa.

Aukiot ovat kaupunkielämän keskiöitä, joten niiden nimet on suunniteltava taajaan käyttöön sopiviksi. Myös viheralueet, urheilu­alueet ja esimerkiksi venesatamat määrätään ja nimetään asemakaavassa.

Pääväylien eritasoliittymät ovat teillä liikkuvien kannalta tärkeitä paikkoja, joten ne tarvitsevat nimensä. Kätevän lyhyt ja muutenkin luonteva tällaisen nimen loppuosa on solmu. On paljon helpompi puhua Vermonsolmusta kuin esimerkiksi "Vermon kohdalla Turunväylällä olevasta eritaso­liittymästä".

Kaupunkinimistön suunnittelussa käytetään mahdolli­sim­man paljon alueen vanhaa paikannimistöä. Jos luonnonpaikka säilyy kaavoituksessa, sen nimikin jää käyttöön ja voidaan tarvittaessa merkitä kaavakarttaankin. Usein voidaan vanha luontonimi tai viljelysnimi ottaa sellaisenaan puistonnimeksi tai muuksi kaava­nimeksi (Äspnäsviken, Hepo­mäki). Muutenkin hyvin suuri osa kaavanimistöstä pohjautuu aiempaan nimistöön (Pisanniitty, Kukkumäenkuja, Maarinsuvanto).

Kaupunkinimistöön kuuluu myös paljon nimiä, joita julkinen nimistönsuunnittelu ei koske. Asukkaiden käytössä syntyy epä­virallista nimistöä, jolla on oma tehtävänsä. Jotkin epäviralliset nimet ovat vain pienen ryhmän tuntemia, kun taas toiset, kuten Espoon Viherlaakson  ja Karakallion lempi­nimet Viheri ja Kartsi, ovat säilyneet käytössä vuosi­kymme­nestä toiseen ja levinneet varsin yleisesti tunnetuiksi. Myös monet kaupalliset nimet, kuten kauppakeskusten ja liikkeiden nimet, toimivat paikanniminä ja voivat olla jopa paikan­nimistä tunnetuimpia. Julkisen nimistön­­­suunnit­telun tulee kuitenkin jo tavoitteena olevan nimien pysyvyyden vuoksi olla epäkaupallista.

Nimet juurtuvat käytössä

Nimistöä suunnitellaan ensisijaisesti asukkait­ten käyttöä varten. Nimistä on paljon hyötyä myös itse kaupunkisuunnittelutyössä ja tiedotettaessa hankkeista. Selkeä nimistö helpottaa myös reittien, puistojen ja aukioiden kunnossapitoa.

Nimien suunnittelu ja vahvistaminen asemakaavassa jää vaikutukseltaan vajaaksi, jos tieto nimistä ei tavoita niitä, joiden on ajateltu voivan käyttää niitä. Tietoa voidaan levittää tehokkaasti maastoon sijoitettavin kilvin ja merkitsemällä nimet karttoihin. Pienten paikkojen, kuten alikulkujen, lyhyehköjen jalankulkuteiden tai pienialaisten aukioiden tai puistojen nimet eivät kuitenkaan mahdu painettuun opaskarttaan. Myös nimikilpien valmistaminen ja asenta­mi­nen on yleensä painottunut kadunnimiin. Tilanteessa on kohennettavaa.

On tarpeen asentaa nimikilpiä kadunkulmien lisäksi myös aukioille, jalankulkuteille, puistoihin ja muihin nimen saaneisiin paikkoihin. Espoon Kilonraitti sai kilpensä keväällä 2009. Sähköisten karttojen käyttö avaa uusia mahdollisuuksia nimistötiedon levitykseen, sillä kartan mittakaava voidaan valita tilanteen mukaan. Perin­teisessä opaskartan mittakaavassa (esimerkiksi 1 : 20 000) eivät edes kaikki kadunnimet mahdu luettavan kokoisina mukaan. Suurennettaessa sähköistä karttaa voidaan mittakaavassa 1 : 10 000 tai 1 : 5 000 saada näkyviin myös polunnimet ja alikulunnimet.

Kun nimitietoa on näin tarjolla, tieto leviää edelleen asukkaiden keskinäisessä puheessa, tiedotusvälineissä ja viranomaisten tiedot­teissa. Nimen juurtumisen edellytyksenä on tietenkin se, että nimi toimii tehtävässään. Nimen on oltava riittävän helppokäyttöinen, mutta samalla erottuva. Toimiva nimi sopii paikkaan ja nimistön kokonaisuuteen.

Kirjoittaja työskentelee nimistöntutkijana Espoon kaupunkisuunnittelukeskuksessa.

Kaavanimien ja muiden kaupunkinimien oikeinkirjoitukseen pätevät paikannimien yleiset kirjoitussäännöt. Pääsääntönä on, että ensisijaisesti nimi kirjoitetaan yhteen (Nupurinkallionsilta, Haukilahdenaukio). Erilleen kirjoitetaan vain nimet, joissa siihen on erityinen syy: esimerkiksi alkuosa on sanaliitto (Katri Valan tie) tai yhdysmerkillinen nimi (Vanhan-Mankkaan tie). Yksityiskohtaisia ohjeita on annettu esimerkiksi Kielikellossa 2/1985: Kaavanimien oikeinkirjoituksesta, Kieli­toimiston nimioppaassa (2008) sekä Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen verkkosivuilla.



Kielikello 2/2010
Alkuun

Jaa

Lue myös:

”En minä Hiirulassa asu!” – ärsyttävää nimistöä (Vapaasti luettavissa)

Asutko hyvässä osoitteessa? – Onnistuneita kadunnimiä Espoossa (Vapaasti luettavissa)

Kaavanimien oikeinkirjoituksesta (Vapaasti luettavissa)

Lehdet »

Anna palautetta »

Kotimaisten kielten keskus


Tilaa uusi Kielikello!
Kielikello siirtyy kokonaan verkkojulkaisuksi (osoite edelleen www.kielikello.fi) vuoden 2018 alussa, kun painetun lehden julkaiseminen loppuu. Uusi verkkolehti on ilmainen.

Kielikello ilmestyy verkossakin neljästi vuodessa, ensimmäisen kerran helmi-maaliskuussa 2018. Varsinaisten lehden numeroiden ilmestymisen välissä voidaan julkaista ajankohtaisia havaintoja, vastauksia kysymyksiin tai muuta juuri sillä hetkellä kielikeskustelussa pinnalla olevaa aineistoa.

Jos haluat sähköpostiisi tiedon Kielikellon ilmestymisestä tai julkaistusta uudesta sisällöstä, osoitteessa www.kotus.fi/tilaakielikello on lomake, jolla voit ilmoittaa sähköpostiosoitteesi.

Tervetuloa mukaan Kielikellon lukijajoukkoon!

Suomen kielen lautakunta

Suomen kielen lautakunnan suosituksia ja kannanottoja

Yhteiskunta tarvitsee kaksipäiväisen äidinkielen ylioppilaskokeen (2/2017)
Evankelisluterilainen vai evankelis-luterilainen? (2/2016)



Lue lisää

Julkaisut

13.6.2017
Kielitoimiston oikeinkirjoitusoppaasta uusi painos

Kielitoimiston oikeinkirjoitusoppaasta on maaliskuussa 2017 ilmestynyt 13., korjattu painos.

Kielitoimisto kouluttaa

13.6.2017
Kesä marraskuussakin!

Kielenhuollon kesäpäivät 15.–16.11.2017

 

Ajankohtaista

3.10.2017
Kielitoimisto Facebookissa

Kielitoimisto on avannut oman Facebook-sivunsa.

30.6.2017
Lähetä kielihavaintosi Kielitoimistoon!

Kielitoimisto kerää kielenkäyttäjiltä havaintoja yleiskielestä.

Lisää ajankohtaisia »