Kielikello on kielenhuollon tiedotuslehti, jossa
kirjoitetaan kielestä ja kielenkäytön kysymyksistä.
Kielikello on tarkoitettu kaikille kielestä kiinnostuneille.

Kielikello 1/2009

Marjatta Palander

”Voiko näin olla sanottu?” – Moniverbisten predikaattien liittomuodoista

Suomen kielen olla-verbin ja partisiipin muodostamassa liitossa partisiippi (lahonnut, kuollut jne.) on mahdollista tulkita joko a) predikaatin osaksi (verbiksi) tai b) predikatiiviksi (adjektiiviksi) esimerkiksi seuraavanlaisissa lauseissa:

Seinä on lahonnut: a) (verbitulkinta:) seinä on lahonnut vuosien mittaan; b) (adjektiivitulkinta:)  seinä on laho
Jänis oli kuollut: a) (verbitulkinta:) jänis oli kuollut (~ kuoli), koskaauto törmäsi siihen b) (adjektiivitulkinta:) jänis oli raato.

 Jos subjekti on monikollinen, predikatiivina oleva partisiippi on tavallisesti partitiivissa (Seinät ovat lahonneita), mutta liittomuotoon kuuluva partisiippi on nominatiivissa (Seinät ovat lahonneet).

Suomen kielen perfekti ja pluskvamperfekti ovatkin kehittyneet rakenteista, joihin on kuulunut predikaattina olla-verbin preesens- tai imperfektimuoto ja predikatiivina aktiivin tai passiivin 2. partisiippi. Vielä vanhassa kirjasuomessa passiivin partisiipit ovat kongruoineet (eli olleet samassa luvussa) monikollisen subjektin kanssa (caicki owat walmistetut), mikä on osoitus partisiipin predikatiivisesta käytöstä. Vähitellen olla-verbi ja partisiippimuotoinen predikatiivi ovat kiteytyneet kiinteäksi sanaliitoksi, mistä on seurannut passiivimuotoisten partisiippien kongruoimattomuus (kaikki on valmistettu). (Häkkinen 1994: 274.)

Jos predikaatti on moniosainen siten, että siihen kuuluu mahdollisuutta tai välttämättömyyttä ilmaiseva modaaliverbi mahtaa, pitää, saattaa, taitaa, tarvita, täytyä tai voida, liittomuoto muodostetaan modaaliverbistä, esimerkiksi:

Seinä on tainnut lahota.
Jänis oli saattanut kuolla.

Mikäli merkityksessä ei kuitenkaan haluta korostaa tekemistä vaan tekemisen tulosta, voidaan sanoa myös seuraavasti (partisiippi tulkitaan predikatiiviksi):

Seinä taitaa olla lahonnut.
Jänis saattoi olla kuollut.

Tämä merkitysero tulee vielä selvemmin esiin sellaisissa verbirakenteissa, joihin modaaliverbin sijasta kuuluu verbi alkaa: rakenne on alettu raivata merkitsee eri asiaa kuin alkaa olla raivattu.

Erilaisia tapausryhmiä

 Sekä puhutussa että kirjoitetussa kielessä ovat alkaneet yleistyä sellaiset kahden edellisen esimerkin mukaiset rakenteet, joissa modaaliverbi ei ole liittomuotoinen vaan taipuu aikamuodoissa (preesensissä tai imperfektissä): sanotaan ja kirjoitetaan voi olla tehnyt, taitaa olla lahonnut  eikä on voinut tehdä, on tainnut lahota. Tällaisten rakenteiden luontevuudessa on eroja. Seuraavassa esittelen esimerkkipoimintoja tapausryhmittäin1.

a) Rakenteen myöntö- ja kieltomuotoisuus

Yleensä liittomuodoissa apuverbi olla taipuu persoonan ja luvun mukaan. Tällöin liittomuoto on lauseen predikaatti (liittomuoto on finiittinen). Varsinkin myönteisissä lauseissa taipuvana verbinä voi kuitenkin olla myös jokin modaaliverbi (esim. mahtaa, pitää, saattaa, taitaa, tarvita, täytyä, voida) tai verbi alkaa tai haluta, ja tällöin olla-verbi ei taivu (liittomuoto on infiniittinen),  esimerkiksi voi olla kaatunut, täytyy olla esiintynyt, alkaa olla sulautunut (Iso suomen kielioppi s. 442–443). Valtaosa voi olla tehnyt ‑rakenteiden esiintymistä onkin myöntömuotoja, esimerkiksi

Aurinko taitaa olla juuri noussut. (Sanomalehti 2005)
Pojan matka saattaa olla hyvinkin varmistunut. (Suomalainen kaunokirjallisuus 1986)
Nimiin voi olla liitetty perhesuhteet paljastava titteli. (Opinnäyte 2007)

Joukkoon mahtuu kuitenkin myös kieltorakenteita:

Me emme taida olla tavanneet, hän sanoi. (Suomalainen kaunokirjallisuus 1998)
Ei hänen tarvitse olla nähnyt tapausta. (Käännetty kaunokirjallisuus 2002)

 Rakenteen kieltomuotoisuus sinänsä ei näyttäisi muuttavan vaikutelmaa lauseen luontevuudesta: sekä myönteisissä että kielteisissä lauseissa on sellaisia, jotka olisivat sujuvampia toisin muotoiltuina.

 b) Subjekti ja partisiippi eri luvuissa

Joissakin esimerkeissä subjekti (nominatiivimuotoinen tai pakkoa, täytymistä ilmaisevissa ns. nesessiivirakenteissa genetiivimuotoinen) on monikossa mutta partisiippi yksikössä:

Nimet saattavat olla erehdyksessä eri tavoin eri yhteyksissä kirjoitettu. (Opinnäyte 2006)
– – sim-korttien piti olla lähtenyt jo tällä viikolla, mutta viivästyi. (Internet 2004)

Jos partisiippi on predikatiivina, sen pitäisi olla samassa luvussa subjektin kanssa, esimerkiksi:

Nimet saattavat olla erehdyksessä eri tavoin eri yhteyksissä kirjoitetut. ~
Nimet saattavat olla erehdyksessä eri tavoin eri yhteyksissä kirjoitettuja.

Verbit voivat muodostaa myös  monijäsenisen predikaatin, jolloin on luontevaa sanoa:

Nimet on saatettu erehdyksessä kirjoittaa eri yhteyksissä eri tavoin.

Toisessa esimerkkilauseessa  tuntuisi ainoalta oikealta vaihtoehdolta liittomuotoinen modaaliverbi oli pitänyt:

– – sim-korttien oli pitänyt lähteä jo tällä viikolla – – .

c) Modaaliverbi passiivissa

Varsinkin Internetin keskustelupalstoilta voi poimia rakenteita, joissa partisiipin lisäksi myös modaaliverbi on passiivissa:

Ennen kysymyksen lähettämistä on suositeltavaa lukea vanhoja viestejä sekä käyttää ETSI toimintoa, sillä asiaa saatetaan olla jo käsitelty useaankin otteeseen. (Internet 2003)

Tässä keskustelussa ei taideta olla vielä mainittu, että otsikon La belle captivea on saanut maaliskuusta asti R1-dvd:nä. (Internet 2007)
Missä näin voidaan olla sanottu käyneen? (Internet 2008)

Vaikka keskustelupalstojen kielessä on paljon puhekielen piirteitä, näissä esimerkeissä ei kuitenkaan ole kyse siitä, että passiivilla viitattaisiin monikon 1. persoonaan (me voidaan sanoa), vaan passiivi on epämääräistekijäinen. Kun modaaliverbi on passiivissa, nominatiivimuotoista partisiippia ei voi tulkita predikatiiviksi (vrt. *voidaan olla kaunis). Rakenteet voisi muuttaa sujuvammiksi seuraavasti:

– – sillä asiaa on saatettu jo käsitellä – –.
Tässä keskustelussa ei ole taidettu vielä mainita, että – – .
Missä näin on voitu sanoa käyneen?

d) Rakenteeseen liittyy objekti, adverbiaali tai predikatiivi

Voi olla tehnyt -rakenteen määritteenä on usein objekti:

Hän mietti, mahtoiko Ariadne olla jo siivonnut kaikki huoneet, luultavasti oli – –. (Käännetty kaunokirjallisuus 1999)
Sekin voi olla pitänyt paikkansa. (TV-ohjelma 2005; pitää paikkansa kiteytynyt ilmaus)

Objekti lisää rakenteen raskautta, ja objektin sijan valinta voi aiheuttaa  epävarmuutta.

Kasteelle menijän täytyy olla tehnyt parannus elämässä – –. (Internet 2006)
Po. Kasteelle menijän on täytynyt tehdä parannus elämässä(än).

Jos käytetään rakennetta täytyy olla tehnyt (jossa partisiippi on predikatiivina), objekti on päätteellinen ja sanajärjestyskin yleensä toinen:

Kasteelle menijän täytyy olla elämässään parannuksen tehnyt.

Joissain tapauksissa partisiipin sisältävällä rakenteella on adverbiaalimäärite:

Saamen vastaava rakenne voi olla syntynyt suomen vaikutuksesta. (Kielitieteellinen aikakauslehti 2005)

Määritteinä voivat samanaikaisesti olla myös sekä objekti että adverbiaali:

Voiko äiti olla omin päin ottanut sen [veneen] käyttöönsä? (TV-repliikin käännös 2001)
Hänet
voi olla viety toiseen osavaltioon. (TV-repliikin käännös 2003)

Jos nominatiivimuotoinen partisiippi on predikatiivina, sen määritteet sijoittuvat yleensä predikatiivin edelle, esimerkiksi

Saamen vastaava rakenne voi olla suomen vaikutuksesta syntynyt.
Jos taas määritteet liittyvät predikaattiin, ne ovat tavallisesti verbin jäljessä:
Saamen vastaava rakenne on voinut syntyä suomen vaikutuksesta.

Tämä koskee lauseita, joissa on neutraali sanajärjestys. Poikkeuksia voi aiheutua jonkin lauseenjäsenen korostamisesta, jolloin määrite voi liikkua normaalilta paikaltaan. (Vilkuna 1996: 264–265.)

Joskus voi olla tehnyt -rakenteen partisiipilla on jopa predikatiivimäärite:

[Ajattelemme] että heidän täytyy olla ollut poikkeuksellisen hyviä [ihmisiä]. (Radio 2006)
Po. – – heidän on täytynyt olla poikkeuksellisen hyviä [ihmisiä].

Miksi voi olla tehnyt -rakennetta käytetään?       

Rakennetyypin voi olla tehnyt taustalla on partisiipin sisältävän predikatiivirakenteen ja liittomuotoisen predikaatin sekaantuminen toisiinsa. Näiden kahden rakennetyypin häilyvärajaisuus on osin perimää kielen varhaisemmilta vaiheilta, mitä osoittaa se, että voi olla tehnyt -tyyppiä tavataan aluemurteissakin:

siellä voi ollav vanhoja juurija jeännyk ku ne o ihtekseel lähtennäj ja särkemällä [hampaat] (Luhanka)
voihan
ne siitä, ne [luut] olla hävinny, ku ne tappo heti pienenä se (Sysmä)
nykkin taitaa ollak kaikki märäntyny [kasvit] (Kiikka)

Nykykielessä sana voi olla lainattu -tyyppisten lauseiden esiintymiseen vaikuttanee myös germaanisten kielten ja erityisesti englannin malli, näissä kielissähän modaaliverbi jää liittomuodon yhteydessä taipumatta, esim. engl. The word may have been borrowed; ruots. Ordet kan ha inlånats; saks. Das Wort kann zitiert worden sein. Edellä luetelluista esimerkkipoiminnoista osa onkin peräisin käännösteksteistä.

Rakenteiden voi olla kaatunut ja on voinut kaatua merkitysero ei tunnu kovin suurelta silloin, kun verbirakenne on määritteetön. Normitetun yleiskielen kannalta kuitenkin lauseet, joissa partisiipilla on objekti- tai adverbiaalimäärite, ovat ongelmallisia, koska niissä ei yleensä toteudu predikatiivilauseen odotuksenmukainen sanajärjestys, vaikka lauseet muistuttavat predikatiivilauseita. Toisaalta objekti tai adverbiaali vaikuttaa siihen, että verbirakenteissa on myös liittomuodon piirteitä. Tulkinta lauseista on siis ristiriitainen.

Joissakin lauseissa modaaliverbin sisältävällä voi olla tehnyt -rakenteella on saatettu tavoitella eri merkityssävyä kuin on voinut tehdä -rakenteella. Esimerkiksi lauseessa

 – –heidän täytyy olla ollut poikkeuksellisen hyviä [ihmisiä]

täytyä-verbin modaalisuus voi koskea koko lausetta, jolloin merkityksenä olisi päätelmä =täytyy olla niin, että he ovat olleet poikkeuksellisen hyviä= eikä =heidän on ollut pakko olla, ts. heidät on velvoitettu olemaan poikkeuksellisen hyviä=. Tällainen merkityksen vähittäinen eriytyminen on mahdollista sekä puhe- että kirjakielessä. Toistaiseksi voi olla tehnyt -rakenne on kuitenkin useimmiten korvattavissa on voinut tehdä ‑rakenteella.

Kirjoittaja on Joensuun yliopiston suomen kielen professori.

1 Kiitän professori Aila Mielikäistä, joka on luovuttanut esimerkkejä käyttööni, sekä häntä ja lehtori Irja Alhoa kirjoitukseni kommentoinnista.

Lähteet

Häkkinen, Kaisa 1994: Agricolasta nykykieleen. Suomen kirjakielen historia. Porvoo: WSOY.

Vilkuna, Maria 1996: Suomen lauseopin perusteet. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 90. Helsinki: Edita.




Kielikello 1/2009
Alkuun

Jaa

Lehdet »

Anna palautetta »

Kotimaisten kielten keskus


Tilaa uusi Kielikello!
Kielikello siirtyy kokonaan verkkojulkaisuksi (osoite edelleen www.kielikello.fi) vuoden 2018 alussa, kun painetun lehden julkaiseminen loppuu. Uusi verkkolehti on ilmainen.

Kielikello ilmestyy verkossakin neljästi vuodessa, ensimmäisen kerran helmi-maaliskuussa 2018. Varsinaisten lehden numeroiden ilmestymisen välissä voidaan julkaista ajankohtaisia havaintoja, vastauksia kysymyksiin tai muuta juuri sillä hetkellä kielikeskustelussa pinnalla olevaa aineistoa.

Jos haluat sähköpostiisi tiedon Kielikellon ilmestymisestä tai julkaistusta uudesta sisällöstä, osoitteessa www.kotus.fi/tilaakielikello on lomake, jolla voit ilmoittaa sähköpostiosoitteesi.

Tervetuloa mukaan Kielikellon lukijajoukkoon!

Suomen kielen lautakunta

Suomen kielen lautakunnan suosituksia ja kannanottoja

Yhteiskunta tarvitsee kaksipäiväisen äidinkielen ylioppilaskokeen (2/2017)
Evankelisluterilainen vai evankelis-luterilainen? (2/2016)



Lue lisää

Julkaisut

13.6.2017
Kielitoimiston oikeinkirjoitusoppaasta uusi painos

Kielitoimiston oikeinkirjoitusoppaasta on maaliskuussa 2017 ilmestynyt 13., korjattu painos.

Kielitoimisto kouluttaa

13.6.2017
Kesä marraskuussakin!

Kielenhuollon kesäpäivät 15.–16.11.2017

 

Ajankohtaista

3.10.2017
Kielitoimisto Facebookissa

Kielitoimisto on avannut oman Facebook-sivunsa.

30.6.2017
Lähetä kielihavaintosi Kielitoimistoon!

Kielitoimisto kerää kielenkäyttäjiltä havaintoja yleiskielestä.

Lisää ajankohtaisia »