Kielikello on kielenhuollon tiedotuslehti, jossa
kirjoitetaan kielestä ja kielenkäytön kysymyksistä.
Kielikello on tarkoitettu kaikille kielestä kiinnostuneille.

Kielikello 1/2007

Riitta Eronen ja Sari Maamies

Ruoasta kirjoittavan oikeinkirjoituskysymyksiä

Ruoasta kirjoittavan oikeinkirjoitusongelmat koskevat tavallisesti alkukirjaimen kokoa sekä yhteen ja erikseen kirjoittamista, usein myös sanojen taivutusta – siis tavallisia kysymyksiä mistä tahansa aiheesta kirjoitettaessa. Ruokasanastossa on myös paljon vierasperäisiä sanoja sekä tavaramerkkejä, joiden oikeinkirjoitus vaatii tarkkuutta.

Isolla vai pienellä?

Valtaosa ruoka-alan sanastosta on aivan tavallisia yleisnimiä, jotka kirjoitetaan tekstin keskellä pienellä alkukirjaimella: jauhelihapihvi, kaalikääryle, joulutorttu, kreikkalainen salaatti. Sanan vieraskielisyyskään ei ole mikään syy käyttää isoa alkukirjainta. Suomenkielisessä tekstissä kirjoitetaan pienikirjaimisina esimerkiksi latte, wrap, bouillabaisse, ratatouille, duchesseperunasose, béchamelkastike.

Ruokalajien nimissä on usein osana erisnimiä, joko paikannimiä tai ruokalajin kehittäjän tai sen muuten tunnetuksi tehneen ihmisen nimiä. Näitä ei yleensä käsitellä erisniminä, vaan niiden katsotaan kalvenneen yleisnimiksi. Esimerkiksi karjalanpiirakka on nykyisin yhden yleisen piirakkatyypin nimitys; se ei ole enää vain karjalainen erikoisuus. Tällaiset nimet kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella ja yhdyssanoiksi, esimerkiksi janssoninkiusaus, italiansalaatti, ranskankerma, oskarinleike, samoin runebergintorttu, aleksanterinleivos, sacherkakku. Myös juustojen nimet kirjoitetaan pienellä, esimerkiksi edam (eli edaminjuusto, edamjuusto), brie (eli brienjuusto, briejuusto). Isoa alkukirjainta käytetään kuitenkin, jos ruokalaji, leivonnainen tms. sekä sen nimen osana esiintyvä erisnimi ovat Suomessa suhteellisen tuntemattomia, esimerkiksi Schwarzwaldin torttu. Toisinaan erisnimen ja yleisnimen rajankäynti – toisin sanoen tuttuuden ja outouden arvioiminen – on vaikeaa, ja silloin on molempia kirjoitusasuja pidettävä hyväksyttävinä (Parman kinkku ~ parmankinkku).

Jos ruokalaji on jonkin ravintolan nimikkoruoka tai jonkin alueen oma erikoisuus, jota ei muualla juuri valmisteta, sen nimi kirjoitetaan isolla alkukirjaimella, esimerkiksi Gascognen kaalikeitto, Herttuan silakkapihvit, Mannerheimin kalaseljanka. Pienellä kirjoitetaan kuitenkin sellaiset kuvailevat nimet kuin hovimestarin porkkanat, talon pyttipannu.

Tuotenimet

Selviä erisnimiä ovat tuotenimet. Ne ovat valmistajan tuotteelle rekisteröimiä nimiä, ja ne on aina kirjoitettava isolla alkukirjaimella. Tuotenimien kirjoitusasu saattaa olla suomen kielen oikeinkirjoitusnormien vastainen, esimerkiksi Meijeri Kevyt Kerma, Omena Siideri, PellavaSisko. Nimen kirjoitusasu on ikään kuin tuotteen logo. Pakkauksen päälle painettuna tällainen logomainen nimi saattaakin toimia, mutta juoksevassa tekstissä sen käyttö on hankalaa, joskus jopa mahdotonta. Tällaiset oikeinkirjoitusnormien vastaiset nimet kannattaa tekstissä muuttaa sääntöjen mukaisiksi ”Meijeri Kevyt Kerma” kirjoitetaan normaalisti Meijerin kevytkerma (tuotemerkkimäisempi on kirjoitusasu Meijeri-kevytkerma), siideri on (valmistaja X:n) omenasiideriä ja leivän nimi on Pellavasisko. Pakkaustekstit eivät muutenkaan kelpaa oikeinkirjoitusohjeiksi. Vaikka pullon etiketissä lukee ”Ranskalainen Salaatinkastike” ja leipäpussissa ”3-viljan sämpylä” tai ”Rievä” , kirjoitetaan yleisnimet tekstissä pienellä (Valmistaja X:n ranskalainen salaatinkastike, rievä) ja oikeinkirjoitussääntöjen mukaisesti (3 viljan sämpylä tai kolmen viljan sämpylä) .

Juomien nimet

Juomien nimissä selviä yleisnimiä ovat luonnollisesti sellaiset kuin tomaattimehu ja kirnupiimä mutta myös vieraskieliset juomien nimet, esim. vichy (eli vissy), espresso macchiato.

Alkoholijuomien nimissä on enemmän mietittävää: milloin nimi katsotaan juomalaadun yleisnimeksi, milloin taas on kyse tuotenimen kaltaisesta tietyn juoman yksilöivästä nimestä? Yleisluonteisia ja periaatteellisia ohjeita voi antaa, mutta yksityistapauksissa vaaditaan joskus alan asiantuntemusta oikean kirjoitustavan löytämiseksi.

Oluttyyppien nimitykset lager, ale, stout, bock, kölsch, lambic, portteri, sahti jne. ovat yleisnimiä. Erisnimiä ovat olutta valmistavien panimoiden nimet, esim. Lapin Kulta, Saku, Staropramen, Leffe, ja tuotenimet, esim. Saku Tume, Staropramen Premium, Leffe Blonde, Mallaskosken Kuohu, Sandels. Sama koskee väkevämpiä juomia: votka, gini, rommi, ouzo, gini, pálinka ja calvados ovat viinatyypin nimiä, Koskenkorva, Chartreuse ja Monopol ovat tuotenimiä.

Erilaisten drinkkien ja cocktailien nimissä yleisnimen ja erisnimen raja on häilyvä. Yleisnimiä ovat esimerkiksi ginistä ja tonikista valmistettu gin tonic sekä martini. Monilla juomasekoituksilla on kuitenkin selvä nimi, esimerkiksi Bloody Mary, Cuba Libre, Lumipallo.

Viineistä kirjoitettaessa pidetään erillään rypälelajikkeiden ja tuotantoalueiden nimet sekä näistä rypäleistä tai näillä alueilla tuotetut viinit. Tuotantoalueita ovat esim. Bordeaux, Bourgogne, Beaujolais, Chablis, Châteauneuf-du-Pape, Côtes du Rhône, Mosel, Madeira, Tokaj. Alueella tuotettavan viinin nimi kirjoitetaan pienellä: bordeaux, beaujolais, chablis, châteauneuf-du-pape, côtes du rhône, mosel, madeira, tokaji. Sana viini voidaan liittää alkuosaan ilman yhdysmerkkiä: bordeauxviini, moselviini (ellei alkuosa ole sanaliitto: côtes du rhône -viini). Muita pienellä kirjoitettavia ovat mm. portviini, serri tai sherry, vermutti, retsina, samppanja, kuohuviini, hehkuviini, rosee, châteauviini.

Rypälelajikkeiden nimet kirjoitetaan isolla alkukirjaimella (kuten muutkin kasvilajikkeiden nimet); tavallisia lajikkeita ovat esim. Chardonnay, Riesling, Sauvignon Blanc, Cabernet Sauvignon, Pinot Noir, Merlot. Kun kirjoitetaan näistä rypäleistä valmistetusta viinistä, alkukirjain muuttuu pieneksi, esimerkiksi: ”Tämän pääruoan seuralaiseksi sopii mainiosti vaikkapa täyteläinen chardonnay, pinot gris tai sémillon.”

Erisnimiä ovat viinien kauppanimet, sellaiset kuin Egri Bikavér, Sangre de Toro, Viña Sol, Mouton Cadet, Veuve Clicquot.

Yhteen vai erikseen?

Yhdyssanat ovat hyvin tavallisia ruokalajien nimissä. Tavallisimmin nimi koostuu kahdesta yhteen liitetystä sanasta, kuten esimerkiksi kaalikeitto. Yhdyssanan jälkimmäinen osa eli perusosa kertoo ruoan laadun (kastike, pata, keitto tms.) ja ensimmäinen osa eli määriteosa täsmentää, mistä ruoka on valmistettu, mitä siinä on olennaisena osana tai miten se on valmistettu: maksapihvi, silakkalaatikko, paahtopaisti, savusiika jne. Aika usein yhdyssanan rakenneosana on toinen yhdyssana, esimerkiksi ohraryynipuuro (osat ohraryyni + puuro), viininlehtikääryle (viininlehti + kääryle), suklaakääretorttu (suklaa + kääretorttu), sinihomejuustoporsaanleike (sinihomejuusto + porsaanleike). Osien suhde on silti sellainen, että alkuosa määrittää loppuosaa eli luonnehtii sen laatua.

Nominatiivi- vai genetiivialkuinen yhdyssana?

Ruokalajien nimissä yhdyssanan alkuosa on nominatiivimuotoinen silloin, kun se kertoo, mistä ruoka on valmistettu, mikä siinä on olennaisena osana tai miten se on kypsennetty, esimerkiksi kalamureke, parsakeitto, kanarisotto, jauhelihapitsa, kasvislasagne, tomaattisalaatti, uunikala, kylmäsavuporo.

Yhdyssana on usein genetiivialkuinen, kun alkuosa ilmaisee jollain lailla loppuosan (perusosan) alkuperää tai sitä, keille tai mille alueelle ruokalaji on luonteenomainen tai kenen tai minkä mukaan ruokalaji on nimetty: vasikanpaisti, lampaankyljys, lindströminpihvi, napoleoninleivos, metsästäjänleike, cumberlandinkastike, havaijinleike. Poikkeuksellisia ovat mm. merimiespihvi, kappelileipä, oopperaleipä, bostonkakku, choronkastike, rémouladekastike ja duchesseperunasose (duchesse = herttuatar), joihin on vakiintunut nominatiivialku.

Jos ruokalajin nimeen sisältyvä erisnimi on säilyttänyt itsenäisyytensä eli se ei ole menettänyt erisnimisyyttään, se on useimmiten genetiivimuotoinen: Oopperakellarin silakat, Tauno Palon sipulipihvi. Joitakin nominatiivialkuisiksi vakiintuneita tapauksia on tässäkin ryhmässä, esimerkiksi Rhode Island -kastike.

Nominatiivi- ja genetiivialkuisuus horjuu eniten sellaisissa yhdyssanoissa kuin omenalohko ~ omenanlohko, leipäpala ~ leivänpala, sitruunamehu ~ sitruunanmehu ~ sitruunan mehu, salaattikastike ~ salaatinkastike. Näissä tapauksissa sekä nominatiivi- että genetiivialkuisuus on mahdollista. Nominatiivialkuiset yhdyssanat ilmaisevat usein sitä, mitä ainetta loppuosa on, genetiivialkuisuus tuo enemmän esiin loppuosan alkuperää: omenalohko kertoo, että lohko on omenaa, omenanlohko puolestaan korostaa enemmän sitä, mistä on lohkottu. Raja on joka tapauksessa häilyvä ja merkitysero vähäinen.

Yhdysmerkki

On myös sellaisia yhdyssanarakenteita, joissa yhdyssanan osia ei voikaan kirjoittaa suoraan yhteen, vaan niiden väliin tarvitaan yhdysmerkki. Yhdysmerkkiä käytetään ensinnäkin silloin, kun jokin yhdyssanan osista on erisnimi, lyhenne, numero tms., esimerkiksi A-vitamiini, Jaffa-appelsiini, Presidentti-kahvi, Aura-juusto, Meijeri-maitorahka. Viimeksi mainitussa tapauksessa tosin genetiivi Meijerin maitorahka olisi luontevampi, mutta tuotemerkin nimeä halutaan usein korostaa taivuttamattomalla muodolla. Silloin tarvitaan joka tapauksessa yhdysmerkki; kirjoitusasu ”Meijeri maitorahka” (tai ”Meijeri Maitorahka”) ei ole oikeinkirjoitusnormien mukainen.

Toiseksi yhdysmerkkiä tarvitaan silloin, kun yhdyssanan osat ovat toisiinsa nähden samanarvoiset eli rinnasteiset (esim. parturi-kampaaja, kokki-tarjoilija). Ruokalajien nimissä tällaista yhdysmerkkiä tarvitaan melko usein, koska ruokalajia monesti luonnehditaan siinä käytettyjen ainesosien avulla. Esimerkiksi kaali-appelsiinisalaatti on salaattia, jossa on kaalia ja appelsiinia, samoin liha-makaronilaatikossa on sekä lihaa että makaronia. Virheellisiä ovat kirjoitusasut ”kaaliappelsiinisalaatti” ja ”lihamakaronilaatikko”; sana liha ei siis luonnehdi (määritä) sanaa makaroni, vaan on sen kanssa samanarvoinen ruokalajin ainesosa. Samaa kirjoitustapaa noudattaen kirjoitetaan myös mango-persikkasose, purjo-perunasosekeitto, kateenkorva-metsäsienivannike. Rinnasteisia osia voi olla useita: vadelma-boysenmarja-mustikkatäyte, valkoviini-herkkusieni-kermakastike.

Jos yhdyssanarakenteen alkuosa koostuu kahdesta tai useammasta erillisestä sanasta (sanaliitosta), tarvitaan ennen yhdysmerkkiä yksi tyhjä lyönti: Kolme kokkia -ravintola, Rapeat ja rouskuvat -korppu. Samaa mallia soveltaen kirjoitetaan myös esimerkiksi Hyla- rasvaton maito, mutta yksinkertaisempaa ja havainnollisempaa olisi kirjoittaa rasvaton Hyla-maito. Nominatiivimuotoisen valmistajan tai muun tuotemerkin nimen lisääminen tähän rakenteeseen ei ole enää mahdollista (”Valio- Hyla- rasvaton maito”), vaan rakenne on purettava osiin: Valion rasvaton Hyla-maito (Valion Hyla- rasvaton maito).

Suomen kielen lautakunnan suositus

Suomen kielen lautakunta on antanut vuonna 1983 ruokalajien nimien kirjoittamisesta seuraavan suosituksen:

Ruokalajien nimet kirjoitetaan ensisijaisesti yhdyssanoiksi pienellä alkukirjaimella.

Yhdyssanan alkuosa on nominatiivissa aina, kun se ilmaisee, mistä aineesta ruokalaji on valmistettu, mikä siinä on olennaisena osana taikka miten se on kypsennetty: mademuhennos, lohirulla, sillisalaatti, anjovisvoi, leikkelelautanen, kanapata, paahtokylki, uunijuusto, herkkusienimunakas, metsänriistakeitto, valkosipulivoi, kylmäsavuporo.

Ruokalajien nimen alkuosa on tavallisesti genetiivissä, kun se ilmaisee jälkiosan alkuperää taikka sitä, jolle jälkiosa sopii tai on luonteva: häränfilee, porsaankyljys, ministerinleike, metsästäjänmunakas. Poikkeuksia ovat esimerkiksi merimiespihvi ja kappelileipä.

Kun ruokalajin nimen alkuosa koostuu ruoan syntymisen kannalta tasavertaisten ruoka-aineiden nimistä, nämä osat erotetaan toisistaan yhdysmerkillä: tomaatti-sipulisalaatti, purjo-perunapaistos, vasikanrinta-vihannespata, kateenkorva-korvasienikeitto.

Ruokalajin nimi on yleensä niin termimäinen, että siihen sisältyvä erisnimi on menettänyt erikoisluonteensa. Isoa alkukirjainta ei siis tarvita: karjalanpaisti, havaijinleike, lindströminpihvi, janssoninkiusaus.

Jos erisnimi on kuitenkin säilyttänyt itsenäisyytensä, ruokalajin nimi kirjoitetaan sanaliitoksi, erisnimi isolla alkukirjaimella: Lehtovaaran voileipä, Malakovin kerma.

Poikkeustapauksissa erisnimi on nominatiivissa: choronkastike, sachertorttu. Jos se on säilyttänyt itsenäisyytensä, tarvitaan yhdysmerkki: Stratus-silakat.


Ruoasta kirjoittavan lyhenteitä

Seuraavaan luetteloon on koottu ruoka-alalla tarvittavia sekä joitakin muita tavallisia lyhenteitä. (Laajempi lyhenneluettelo on julkaistu Kielikellossa 4/2000, jossa on käsitelty myös lyhenteiden käyttöä ja muodostusta.)


Mittayksiköiden lyhenteet ovat pisteettömiä (paitsi anglosaksiset), muut ns. katkolyhenteet sen sijaan pisteellisiä. Jos sanan viimeinen kirjain on mukana myös lyhenteessä, pistettä ei käytetä (nro ’numero’, krs ’kerros’). Tuntia merkitään yleensä lyhenteellä t. SI-järjestelmän mukainen tunnus h kuuluu lähinnä luonnontieteellisiin erityisalan teksteihin. Jos lauseyhteys vaatii lyhenteen taivuttamista, taivutuspääte liitetään kaksoispisteen avulla: Kauli taikinasta 3 cm:n levyisiä nauhoja. Lisää ainekset 2 l:aan kiehuvaa vettä.

Lyhenteitä

cal kalori(a) (n. 4,19 joulea )
cl senttilitra(a)
cm senttimetri(ä)
dl desilitra(a)
g gramma(a)
h SI-järjestelmässä tunti(a)
J joule(a)
kcal kilokalori(a)
kg kilogramma(a)
kJ kilojoule(a)
kk kuukausi (kuukautta)
kpl kappale(tta)
l litra(a)
lb. (pound) naula(a) (n. 453,6 g)
ltk laatikko(a)
m metri(ä)
mg milligramma(a)
min minuutti(a)
ml millilitra(a)
mm millimetri(ä)
oz. (ounce) unssi(a) (28,350 g)
pak paketti(a)
pkt paketti(a)
pl pullo(a)
ps pussi(a)
pv päivä(ä)
rkl ruokalusikallinen (-lusikallista)
rl rulla(a)
rs rasia(a)
s sekunti(a)
t tunti(a)
tl teelusikallinen (-lusikallista)
tlk tölkki(ä)
tus tusina(a)
vk viikko(a)
vrk vuorokausi (-kautta)
v vuosi (vuotta)

Lämpötilan ilmaiseminen

Lämpötilaa ilmaistaan celsiusasteina, ja tunnus on silloin °C. Usein riittää pelkkä asteen merkki °. Huomaa välilyönnin käyttö: 200 °C, 200°. Taivutuspääte liitetään kaksoispisteen avulla: Paista piirakka 200 °C:n lämpötilassa (200 °C:ssa). Nosta uunin lämpötila 250 °C:seen. Sana asteinen on yksinkertaisinta kirjoittaa kokonaan: paista piirakka 200-asteisessa uunissa (ei: ”200 °C uunissa” tms.).

Taivutuksesta muistettavaa

Omenia, perunoita
Suomen nominien taivutuksessa on runsaasti vaihtelua, mistä kielenkäyttäjät eivät tunnu aina olevan tietoisia. Yleinen kysymys on, taivutetaanko esimerkiksi sanaa palvelu monikossa palveluja vai palveluita; palvelujen, palveluiden vai palveluitten. Kaikki ovat oikein. Samassakin tekstissä voi käyttää rinnakkaismuotoja myös monessa muussa tapauksessa: omena : omenien ~ omenoiden ~ omenoitten ~ omenojen ~ omenain tai omenoja ~ omenoita; perunoiden ~ perunoitten ~ perunojen ~ perunain.

Hienoasokeria, kevytkermaa
Adjektiivialkuisia yhdyssanoja on suomessa kolmea eri tyyppiä: 1) sellaisia, joiden alkuosa taipuu (hienosokeri : hienoasokeria); 2) sellaisia, joiden alkuosa ei taivu (kevytkerma : kevytkermaa), ja 3) sellaisia, joissa alkuosa voi joko taipua tai olla taipumatta (mustamakkara : mustamakkaraa tai mustaamakkaraa; mustapippuri : mustapippuria tai mustaapippuria). Valtaosa ruoka-alan tämäntyyppisistä sanoista kuuluu keskimmäiseen ryhmään, jossa alkuosa ei taivu. Tällaisia ovat vaikkapa kevytmaito ja valmisruoka.

Ruoan vai ruuan?
Aina vaihtelu ei perustu itse kielen mahdollistamaan monimuotoisuuteen, vaan kyse on tehdystä normista, kirjoitusohjeesta. Tällainen on sanan ruoka oikeinkirjoitus: säännöllisen taivutuksen ruoan, ruoassa jne. rinnalla ovat mahdollisia myös ääntämykseen perustuvat kirjoitusasut ruuan, ruuassa. Yhteen tekstiin kannattaa valita muodoista vain toinen. Hieman harvemmin esiintyvää sanaa vuoka taivutetaan vain vuoan, vuoassa jne. (siis ei ”vuuassa”). Sanassa on astevaihtelu, joten sellaiset muodot kuin ”vuokassa” eivät ole kirjakielen mukaisia.

Astevaihtelu on myös esimerkiksi sanassa palko, joka taipuu palon : paloissa jne. (ei ”palkon”). Jos jo itse sana on harvinaisuuttaan outo, saattavat heikkoasteiset taivutusmuodot tuntua vaikeilta. Tällainen on esimerkiksi sana malto, joka taipuu mallon (samoin kuin tuttu kiilto : kiillon). Joidenkin harvoin esiintyvien sanojen vanhan taivutuksen rinnalle onkin kehittynyt toinen, yksinkertaisempi taivutusmuotosarja. Niinpä voidaan taivuttaa paitsi myky : myvyn myös mykyn ja paitsi (norjan-, ruijan)pallas : paltaan myös pallaksen. Uusissa lainasanoissa astevaihteluttomuus on yleistä: taivutetaan esimerkiksi pita : pitan, seiti : seitin ja raclette : racletten. Suomeen mukautettua asua rakletti taivutettaessa tt sen sijaan vaihtelee t:n kanssa, siis rakletti : rakletin. Myös äännerakenteeltaan tutunomaiset lainasanat saattavat mukautua nopeastikin suomen taivutusmalleihin. Esimerkiksi japanilainen lainasana siitake on niin kotoisen oloinen, että sitä ruvettiin heti taivuttamaankin suomalaisittain siitakkeen, siitaketta. Voidaan kyllä taivuttaa myös siitaken, siitakea – ja ainoastaan tämän kaavan mukaan taipuu esimerkiksi sake (saken, sakea).

Kaalia ja viiniä
Sanat kaali ja viini ovat i-vartaloisia ja taipuvat siis kaalin : kaalia ja viinin : viiniä, eivät ”kaalta”, ”viintä”. Muoto kaalta kuuluu kuitenkin eräisiin murteisiin, joissa kaali-sanaa taivutetaan kaalen : kaalta (kuten nuolen : nuolta). Viini-sanan kahtalainen taivutus taas johtuu siitä, että on olemassa kaksi eri viini-sanaa, jotka taipuvat eri tavoin. ’Nuolikoteloa’ tarkoittava viini taipuu viinen : viintä.

Lientä ja olutta
Liemi on vanha e-vartaloinen sana, joka taipuu liemen : lientä, ei ”liemeä”. Olut-sana taas taipuu samoin kuin adjektiivi ohut, siis oluen : olueen (ei ”olueeseen”) : oluiden jne.

Suoloja
Suola-sanaa taivutetaan tarvittaessa muodoissa suolojen, suoloja jne.

Gurmee ja filee
Ruoka-alalla on paljon vierassanoja, joiden taivuttaminen tuottaa päänvaivaa. Sanojen mukauttaminen suomeen helpottaa sanan ääntämistä, kirjoittamista ja taivutusta, ja siksi niitä kannattaa suosia. Jos lainasana päättyy kirjoitettaessa konsonanttiin mutta äännettäessä vokaaliin, kannattaa valita suomeen mukautettu rinnakkaismuoto, mikäli sellainen on, eli esimerkiksi bouquet’n sijasta bukee (taivutus bukeen, bukeeta jne.), gourmet’n sijasta gurmee ja parfait’n sijasta parfee. Jos valinnan varaa ei ole, käytetään alkuperäkielen mukaista eli sitaattilainasanaa ja taivutetaan sitä lisäämällä heittomerkki ja ääntämyksen mukainen pääte: beignet’tä, tournedos’hon.

Sanoista filee ja pyree näkee usein käytettävän muotoja ”file” ja ”pure” ja niiden mukaisia taivutusmuotoja ”filettä” ja ”puretta”. Korrekteja muotoja ovat kuitenkin perusmuodot filee ja pyree sekä niihin perustuvat taivutusmuodot fileetä ja pyreetä.

Aperitiivia ja omelettia
Suomen vokaalisoinnun soveltaminen aiheuttaa vierassanojen taivutuksessa hankaluuksia. Sellaiset suomeen asettuneet vierassanat, joissa on takavokaali a, o tai u, taivutetaan yleensä a:llisina, esimerkiksi akvaviittia, aperitiivia, omelettia. Silloin kun sanan ääntämis- ja kirjoitusasu vaativat eri taivutusvokaalia (toinen a:ta ja toinen ä:tä), voi valita kumman vain, voi siis kirjoittaa joko ”silmälle” tai ”korvalle”. Tällainen sana on esimerkiksi curry, jota siis voi taivuttaa joko currya tai curryä (vaihtoehtona on myös taivutukseltaan ongelmaton karri); samoin kahdella tavalla taipuu myös brandy (brandya tai brandyä). Tässäkin tapauksessa yhteen tekstiin pitäisi kuitenkin valita vain toinen, jottei lukijan tarvitse ihmetellä kirjavuutta.

Tähän lehteen on koottu sanastoksi laaja vierasperäisten ruoka-alan sanojen luettelo, josta voi tarkistaa paitsi sanan oikeinkirjoituksen ja merkityksen myös ääntämyksen ja taivutuksen. Myös yleiskielen sanakirjat, esim. Kielitoimiston sanakirja ja sen edeltäjä Suomen kielen perussanakirja, ovat ruoasta kirjoittavan tärkeitä apuneuvoja.

Ruokalistan muoto-oppia

Ruokalista tarkoittaa ruokalajien listaa. Se voi olla tarjolla olevien ruokalajien luettelo (esim. päivän lounasvaihtoehdot tai koko viikon ruokalista) tai kerralla tarjottavan ateriakokonaisuuden osien luettelo. Ruokalistan (menu, menyy) teksti asetellaan milloin yksinkertaiseksi, milloin hyvinkin taiteelliseksi kokonaisuudeksi. Sekä ruokalistan sisältö että ulkoasu kertovat paljon paitsi itse ruoista myös ravintolan tai tilaisuuden luonteesta.

Puhuttiinpa ruokalistasta missä yhteydessä hyvänsä, sen asettelua ja oikeinkirjoitusta koskevat samat perusohjeet kuin yleensä luettelon laatimista: tekstin tulee olla yhtenäinen ja symmetrinen kokonaisuus. Uudelta riviltä alkavat tekstin erilliset kohdat aloitetaan yleensä isolla alkukirjaimella (samoin kuin lukujen nimet kirjan sisällysluettelossa), eikä niiden loppuun tule pistettä. Ruokalajien oikeinkirjoituksesta on runsaasti ohjeita tässä lehdessä. Muistutettakoon kuitenkin, että sellaiset nimet, joihin sisältyy ns. gastronominen määre (esim. Mansikoita Romanov) ovat vaikeita paitsi ruokalistan laatijalle myös lukijalle, joten ruokalajien nimissä kannattaa suosia suomalaistettuja muotoja (Romanovin mansikat). Myös ranskankielinen ilmaus à la saattaa aksenttimerkkinsä vuoksi olla hankala; se voidaan korvata suomalaisella ilmauksella (esimerkiksi silli à la russe > silliä venäläiseen tapaan ~ silliä venäläisittäin ~ venäläistä silliä).

Lounaslista
Tomaattikeittoa ja krutonkeja 7,50
Nizzansalaatti 8,60
Paneroitua punakampelaa ja fenkolivaahtoa 17,30
Kokonaisena kypsytettyä naudanulkofileetä ja sieni-perunavoita 19,30

Kesäillan menyy

Korvasienicappuccino
Paistettua siikaa tilliperunoiden kera
Mansikka-raparperitorttu
Kahvi avec

Käytetäänkö annosten nimissä nominatiivia vai partitiivia? Perusohje on, että partitiivi sopii, jos annos on osa kokonaisuudesta (mustikkapiirakkaa), nominatiivi, jos annos on kokonaisuus (mansikkaleivos). Jos on epävarma, kannattaa käyttää nominatiivia – annoshan on aina myös kokonaisuus (mustikkapiirakka voi siis tarkoittaa myös mustikkapiirakka-annosta). Niinpä edeltävissä esimerkkilistoissa voisi muotojen tomaattikeittoa ja punakampelaa sijasta olla myös tomaattikeitto ja punakampelaa.

Sellaiset svetisismit kuin ”lihapullat perunasoseella” ovat kovin arkisia. Vaikka adessiivia käytetään näin puheessa (”otatko lihapullat keitetyillä perunoilla vai ranskalaisilla?”), ruokalistoissa lukee yleensä lihapyöryköitä ja perunasosetta (tai lihapullat ja perunasose tai lihapyöryköitä perunasoseen kanssa tai kera). Kuten tästä esimerkistä näkyy, saman asian voi sanoa monella tavalla, eikä ruokalistaakaan ole syytä kangistaa yhteen kaavaan.




Kielikello 1/2007
Alkuun

Jaa

Lue myös:

Nooniljoona ruusua? (Vapaasti luettavissa)

Lehdet »

Anna palautetta »

Kotimaisten kielten keskus


Tilaa uusi Kielikello!
Kielikello siirtyy kokonaan verkkojulkaisuksi (osoite edelleen www.kielikello.fi) vuoden 2018 alussa, kun painetun lehden julkaiseminen loppuu. Uusi verkkolehti on ilmainen.

Kielikello ilmestyy verkossakin neljästi vuodessa, ensimmäisen kerran helmi-maaliskuussa 2018. Varsinaisten lehden numeroiden ilmestymisen välissä voidaan julkaista ajankohtaisia havaintoja, vastauksia kysymyksiin tai muuta juuri sillä hetkellä kielikeskustelussa pinnalla olevaa aineistoa.

Jos haluat sähköpostiisi tiedon Kielikellon ilmestymisestä tai julkaistusta uudesta sisällöstä, osoitteessa www.kotus.fi/tilaakielikello on lomake, jolla voit ilmoittaa sähköpostiosoitteesi.

Tervetuloa mukaan Kielikellon lukijajoukkoon!

Suomen kielen lautakunta

Suomen kielen lautakunnan suosituksia ja kannanottoja

Yhteiskunta tarvitsee kaksipäiväisen äidinkielen ylioppilaskokeen (2/2017)
Evankelisluterilainen vai evankelis-luterilainen? (2/2016)



Lue lisää

Julkaisut

13.6.2017
Kielitoimiston oikeinkirjoitusoppaasta uusi painos

Kielitoimiston oikeinkirjoitusoppaasta on maaliskuussa 2017 ilmestynyt 13., korjattu painos.

Kielitoimisto kouluttaa

13.6.2017
Kesä marraskuussakin!

Kielenhuollon kesäpäivät 15.–16.11.2017

 

Ajankohtaista

3.10.2017
Kielitoimisto Facebookissa

Kielitoimisto on avannut oman Facebook-sivunsa.

30.6.2017
Lähetä kielihavaintosi Kielitoimistoon!

Kielitoimisto kerää kielenkäyttäjiltä havaintoja yleiskielestä.

Lisää ajankohtaisia »