Riitta Eronen
Pääkirjoitus
Ruokakello kutsuu taas
Tämä Kielikello-lehden numero on ruoka-alan kieltä käsittelevä teemanumero. Vastaavia ”Ruokakelloja” on ilmestynyt aiemmin kahdesti: ensimmäinen 1983 ja toinen 1997. On kiinnostavaa verrata eri vuosikymmenten lehtiä ja ruoasta puhumisen tapoja toisiinsa. Paljon on pysynyt samana – jopa niin, että on aina vain ajankohtaista julkaista uudelleen suomen kielen lautakunnan suositus ruokalajien nimien kirjoittamisesta.
Paljon on muuttunutkin. Ruoanlaitosta on tullut muotia (puhutaan suorastaan ruokabuumista), mikä näkyy television ruokaohjelmien sekä alan lehtien ja kirjojen määrästä. Myös ravintola-alan ammattiopinnot ovat entistä suositumpia. Ruokaharrastus kertoo elintason noususta, mutta myös kaipuusta yksinkertaisten perusasioiden ääreen. Ruokahan on enemmän kuin ruokaa – vaikka toisaalta leipä voi olla myös pelkkää leipää eikä aina vain symboli. Näin todetaan kirjassa Täysi kattaus, jossa tarkastellaan suomalaisen kirjallisuuden ruokakuvauksia (Turun yliopisto, Taiteiden tutkimuksen laitos). Ruoasta voidaan siis puhua myös muun kuin kotitalous- ja elintarviketieteen näkökulmasta.
Ensimmäisessä Ruokakellossa kerrottiin, miten aiemmin kovin ruotsinvoittoinen ruoka-alan sanasto on puhdistettu kyökkisuomesta, siis ”kahveleista” ja ”serviiseistä”. Monenlaiset muutkin ruokasanoja koskevat suositukset on myöhemmin vähitellen omaksuttu kieleen, esimerkiksi noutopöytä ”seisovan pöydän” tilalle. Kovin suomalaiseksi ei ruokasanastoa kuitenkaan voi luonnehtia.
Ruoka-alan erikoistermit ovat vanhastaan yleensä ranskalaisperäisiä (gourmet); sittemmin rinnalle ovat tulleet englanti (fast food), italia (pizza) ja viime vuosina uudet yhä eksoottisemmat kielet (thairuoka). Suomeen on maailman avautumisen myötä lainautunut valtavasti uusia ruoka-alan lainasanoja, joista esitetään paljon kysymyksiä Kielitoimistolle. Siksi tämän lehden ruoka-alan sanasto päätettiin koota vierassanoista. Sanaston rajaaminen näin ei tarkoita sitä, että suositeltaisiin vierassanojen käyttöä: aina kun mahdollista, niille tarjotaan suomenkielinen vastine. Rajauksen tarkoitus on auttaa niin kirjoittajia kuin lukijoitakin tulemaan toimeen vierassanojen kanssa, olipa kyse niiden merkityksestä, oikeinkirjoituksesta, taivutuksesta tai vastineista. Sanaston on laatinut – ja ison osan lehden muusta sisällöstä kirjoittanut – Kielitoimiston sanakirjan toimitus: Eija-Riitta Grönros, Minna Haapanen, Tarja Riitta Heinonen, Leena Joki, Liisa Nuutinen ja Marjatta Vilkamaa-Viitala.
Ruoka-alan kieli on aiheena niin laaja, ettei kaikkea mitenkään voi sanoa yhdessä lehdessä. Nyt päätettiin juttuaiheita valittaessa oikeinkirjoitusohjeiden ja sanaston yleisen tarkastelun lisäksi tehdä tarkempia tutkimusmatkoja mm. kahvilaan ja ruokakaupan salaattihyllyn ääreen. Myös lehtihyllyssä riittää ihmeteltävää: syömiseen liittyy läheisesti terveysvalistus, joka on monien aikakauslehtien perusainesta. Tämänkin aihepiirin sanastoa ja puhetapoja selvitellään tässä Kielikellon numerossa.
Edelliset Ruokakellot ovat Verkko-Kielikellon sähköisen arkiston kautta yhä lukijoiden saatavilla. Niissä on runsaasti sellaista hyödyllistä asiaa, mitä tässä numerossa ei ole voitu käsitellä. Lisäksi kannattaa muistaa, että Kielitoimisto tarjoaa kursseja kirjoittajille, myös täsmäkurssin ruokatoimittajille.
Kielikello 1/2007
Alkuun
