Kielikello on kielenhuollon tiedotuslehti, jossa
kirjoitetaan kielestä ja kielenkäytön kysymyksistä.
Kielikello on tarkoitettu kaikille kielestä kiinnostuneille.

Kielikello 3/2006

Jussi Niemi

Näkökulma

Ovatko meksikolaiset amerikkalaisia?

Alueitten, maitten ja kansojen nimeämisen perusteista yksi on se, että suppean piirin nimestä voi väestön levitessä tai kyseisen alueen vallan kasvaessa tulla laajemman alueen nimi. Näin kävi Euroopassa, kun kansallisvaltioita nimettiin. Saksahan sai suomessa nimensä yhdestä germaanisesta heimosta eli sakseista, kun taas englannin kielessä maan nimi (Germany) juontuu laajemmasta germaani-sanasta. Voisi sanoa, että tämäntapainen maitten ja niiden kansalaisten nimeäminen on pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Otan kumminkin pohdittavaksi tendenssin niin sanotusti omia laajemman alueen nimi oman alueen nimeksi, jopa virallisissa yhteyksissä.

Kieleen vakiintuneet nimet ovat yksilöiviä tunnisteita, eivätkä nimen antamisen motivaatio ja historia ole yleensä tärkeitä tavalliselle kielenkäyttäjälle. Nimien läpinäkymättömyys käy ilmi siitäkin, että emme yleensä ole tietoisia sellaisten sukunimien kuin Koivuselkä tai Niemi yleisnimimerkityksistä. ”Nimethän ovat vain nimiä.” Kuitenkin kun elämme kilpailevien nimityksien keskellä ja kielellisessä muutospaineessa, tavallisenkin puhujan (tai oikeastaan kuulijan) kielikorva saattaa joskus herkistyä jopa erisnimien ja niiden johdannaisten kohdalla. Yksi pinttynyt svetisismi tai anglismi (tai ehkäpä indoeuropeismi) liittyy sanojen Amerikka ja amerikkalainen käyttöön silloin, kun viitataan koko Amerikan sijasta suppeammin vain Amerikan Yhdysvaltoihin.

Asutushistoriallisesti, kulttuurisesti, poliittisesti ja taloudellisesti on tietenkin ymmärrettävää, että USA on yhtä kuin ”Amerikka”. Sitä se oli 1800-luvun siirtolaisille, ja sitähän se on tämän päivän talousliberalisteille ja hampurilaisenpurijoille. Amerikan käyttäminen USA:n sijasta on niin pureutunut, luultavasti englannin vaikutuksesta, suomen kielen käyttöön, että esimerkiksi seuraavanlaiset lehtiteksteissä esiintyvät mielettömyydet eivät enää meitä kummemmin hetkauta. Esimerkit ovat vain satunnaisia otteita, lukijat ja kuulijat törmännevät näihin useastikin.

Helsingin Sanomissa kirjoitettiin 7.8.2005, että ”Nuevo Laredo sijaitsee Rio Grande -joen varrella vastapäätä amerikkalaista Laredon kaupunkia.” Tälläkin rajalla käyneenä ihmettelee (useinkin intiaaniverta suonissaan kantavien!) meksikolaisten väitettyä epäamerikkalaisuutta, kun heitä vertaa rajan pohjoispuolella asuviin anglosakseihin. Musiikin puolelta mm. todetaan, että ” – – kanadalainen Foley, Belgradissa syntynyt ja kasvanut Popovic ja amerikkalainen Kane ovat luoneet uraa bluesmuusikkoina 1990-luvun alkupuolelta – –” (HS 23.4.2005). Vastaavat ilmaisut ovat yleisiä myös aikakauslehdissä; juuret juontunevat usein englanninkielisiin alkuperäislähteisiin, kuten seuraavassa: ” – – professori Rogelio Diaz-Guerrero – – pyysi eräässä tutkimuksessaan joukkoa amerikkalaisia ja meksikolaisia arvioimaan ilman kelloa, milloin on kulunut yksi minuutti.” (Tiede 7/2005.) Mainittakoon, että koska ruotsista, englannin tapaan, puuttuu yhdysvaltalaista tarkoittava adjektiivi, näitä ”amerikanismeja” löytyy ruotsista pilvin pimein.

Nykysuomen sanakirja ja Suomen kielen perussanakirja ovat poliittisesti korrekteja hakusanan amerikkalainen kohdalla, sillä näitten auktoriteettien perusteella yhdysvaltalaisuuden käsite ei ole termissä dominoiva. Toisin on esimerkiksi Gummeruksen suuren suomen kielen sanakirjan (toim. Timo Nurmi, 3. p., 1998) kohdalla. Siinä amerikkalainen kuvataan neljällä selitteellä, joissa USA-pohjaisuus nousee Amerikka-näkökulman ohi niin substantiivissa kuin adjektiivissakin: ”1. subst. vars. Yhdysvaltain asukas – –, 2. subst. Amerikan asukas – –, 3. adj. Yhdysvaltoihin kuuluva tai liittyvä, yhdysvaltalainen – – ja 4. adj. Amerikkaan kuuluva tai liittyvä”.

Suomenkielinen media oli aikoinaan tarkka sanojen venäläinen ja neuvostoliittolainen käytössä. Meillä kävi neuvostoliittolaisia vieraita, vaikka he olisivatkin olleet sataprosenttisesti venäläisiä. Voisimmeko olla nykyisin – ihan omasta vapaasta tahdostamme – niin kohteliaita, että varaisimme sanat Amerikka ja amerikkalainen viittaamaan myös esimerkiksi kuubalaisiin ja kanadalaisiin ja käyttäisimme Yhdysvaltoja (USA:ta) ja yhdysvaltalaista (USA:laista, usalaista) viittaamaan George W. Bushin johtamaan liittovaltioon, vaikka he itse puhuvatkin omista kansalaisistaan ja lähetystöistään amerikkalaisina (American citizen, American Embassy)?


Kielikello 3/2006
Alkuun

Jaa

Lehdet »

Anna palautetta »

Kotimaisten kielten keskus


Tilaa uusi Kielikello!
Kielikello siirtyy kokonaan verkkojulkaisuksi (osoite edelleen www.kielikello.fi) vuoden 2018 alussa, kun painetun lehden julkaiseminen loppuu. Uusi verkkolehti on ilmainen.

Kielikello ilmestyy verkossakin neljästi vuodessa, ensimmäisen kerran helmi-maaliskuussa 2018. Varsinaisten lehden numeroiden ilmestymisen välissä voidaan julkaista ajankohtaisia havaintoja, vastauksia kysymyksiin tai muuta juuri sillä hetkellä kielikeskustelussa pinnalla olevaa aineistoa.

Jos haluat sähköpostiisi tiedon Kielikellon ilmestymisestä tai julkaistusta uudesta sisällöstä, osoitteessa www.kotus.fi/tilaakielikello on lomake, jolla voit ilmoittaa sähköpostiosoitteesi.

Tervetuloa mukaan Kielikellon lukijajoukkoon!

Suomen kielen lautakunta

Suomen kielen lautakunnan suosituksia ja kannanottoja

Yhteiskunta tarvitsee kaksipäiväisen äidinkielen ylioppilaskokeen (2/2017)
Evankelisluterilainen vai evankelis-luterilainen? (2/2016)



Lue lisää

Julkaisut

13.6.2017
Kielitoimiston oikeinkirjoitusoppaasta uusi painos

Kielitoimiston oikeinkirjoitusoppaasta on maaliskuussa 2017 ilmestynyt 13., korjattu painos.

Kielitoimisto kouluttaa

13.6.2017
Kesä marraskuussakin!

Kielenhuollon kesäpäivät 15.–16.11.2017

 

Ajankohtaista

3.10.2017
Kielitoimisto Facebookissa

Kielitoimisto on avannut oman Facebook-sivunsa.

30.6.2017
Lähetä kielihavaintosi Kielitoimistoon!

Kielitoimisto kerää kielenkäyttäjiltä havaintoja yleiskielestä.

Lisää ajankohtaisia »