Marjatta Palander
”Tippuuko” taso?
Vuoden 1999 Kielikellossa (1/1999) Annastiina Viertiö kirjoitti tilastokielen vaikutuksista: kun ilmiöitä kuvataan matemaattisesti, luvuilla ja käyrillä, itse ilmiöistäkin on alettu puhua sellaisilla verbeillä kuin nousta ja laskea, kohota ja alentua. Samasta syystä adjektiivit korkea ja matala ovat yleistyneet mitä erilaisimpien asioiden kuvaukseen. Näiden kaikkien sijasta voitaisiin kuitenkin käyttää osuvampia ilmauksia, esim.
Kokoomuksen kannatus on noussut [par. lisääntynyt].
Junaliput nousivat [par. kallistuivat] vuoden alussa.
Tupakoivien sairastuvuusriski on korkeampi [par. suurempi] kuin tupakoimattomien.
Merikotkien poikasmäärä laski [par. väheni] viime vuodesta.
Palkkojen sivukulut alenevat [par. vähenevät] 1.1.2006 alkaen lähes 3 %-yksiköllä. Muutos alentaa [par. pienentää] palkkausmenoja viimevuotiseen verrattuna 2,43 %.
Joskus lukuarvoihin pohjautuva kielikuva voi peruuttamattomasti vakiintua virkakieleenkin: veroilmoituksessa on termi veronmaksukyvyn alentumisvähennys, vaikka kyvyn voi katsoa pikemminkin heikkenevän kuin alentuvan.
Edellä mainitun kaltaiset kielenhuolto-ongelmat alkavat kuitenkin nykyään näyttää varsin vähäpätöisiltä uuden tippumis-ilmiön rinnalla. Arkikielinen tippuminen on nimittäin yleistymässä nopeasti sekä sähköisissä joukkoviestimissä että lehtikielessä. Urheilutulokset eivät enää laske vaan tippuvat, ja sama koskee hintoja, tuloja, avustuksia, korkoja ym. Myös konkreettisesta putoamisesta käytetään yhä yleisemmin tippua-verbiä.
Korrektissa yleiskielessä tippumisella tarkoitetaan sitä, että jokin neste putoilee tippoina tai jotain putoilee yksi toisensa jälkeen (esim. marjat pensaasta tai heinät kuormasta). Tippumisella on siis toistuvan, jatkuvan tapahtumisen merkitys, kun taas hetkellisestä, kerrallisesta putoamisesta käytetään tipahtaa-sanaa, joka sekin on tosin puhekielisempi kuin pudota.
Mediakielestä voi jo melko vaivattomasti poimia seuraavanlaisia esimerkkejä:
Tippuminen on ensinnäkin puhekielessä menettämässä kontinuatiivista merkitystään ja hyvää vauhtia syrjäyttämässä tipahtamista. Syynä voi olla se, että tippua on tipahtaa-verbiä lyhempi. Toisekseen tippuminen on siirtymässä arkipuhekielestä yleiskieleen putoamisen synonyymiksi. Toistaiseksi moni meistä tunnistanee esimerkiksi uutistekstissä tällaisen tippumisen tyylilliseksi poikkeamaksi, mutta kun puhekielisyys toistuu tarpeeksi kauan, kielitaju alkaa tottua siihen. Vaikka kielenhuolto-oppaat vielä nyt neuvovatkin käyttämään puhekielisen tippumisen sijasta pudota- tai putoilla-verbiä, tilanne voi muutaman vuosikymmenen kuluttua olla toinen. Joudummeko silloin kirjoittajina ”tiputtamaan” tasoa?a) Abstrakti ’putoaminen’:
Kärpät tippuu ensimmäisellä kierroksella.
Maailmantilaston kolmonen Olli-Pekka Karjalainen tippui finaalista.
Digitaalisten kameroiden hinnat ovat tippuneet.
Nokian kurssi tippui osavuosikatsauksen julkistamisen alla 1,7 prosentin verran.
Miten paino tippui synnytyksen jälkeen?b) Konkreettinen ’putoaminen’:
Nainen tippui kerrostalon parvekkeelta.
Katon harjalta tippuu helposti.
Kiipesin Penttilän sahan savupiippuun ja olin vähällä tippua ja kuolla.
Yksi kuudesta suomalaisesta päättää päivänsä tippumalla.
Nosta pallo pääsi korkeudelle ja anna sen tippua maata kohti.
Kielikello 1/2006
Alkuun
