Kielikello on kielenhuollon tiedotuslehti, jossa
kirjoitetaan kielestä ja kielenkäytön kysymyksistä.
Kielikello on tarkoitettu kaikille kielestä kiinnostuneille.

Kielikello 4/2004

Eija-Riitta Grönros

Kielitoimiston sanakirja

Kielitoimiston sanakirja on Suomen kielen perussanakirjan seuraaja. Sähköisessä kirjassa on uutta muukin kuin nimi. Sana-artikkeleita on lisätty ja entisiä on muokattu. Monipuolisten toimintojensa ansiosta kirja palvelee entistä tehokkaammin kielenkäyttäjän apuneuvona.

---

Vuoden 2004 lopulla ilmestyvä sähköinen Kielitoimiston sanakirja perustuu Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksessa ylläpidettävään tietokantaan, johon ovat pohjautuneet myös kaksi aiemmin ilmestynyttä sanakirjaa, painettu Suomen kielen perussanakirja (1990–94) ja sähköinen CD-Perussanakirja (1997). Uusi sanakirja on ajantasaistettu, ja siinä on paljon uutta: sana-artikkeleita on noin 4 000 enemmän kuin edellisessä sähköisessä versiossa ja 6 000 enemmän kuin painetussa Suomen kielen perussanakirjassa. Lisäksi vanhoista sana-artikkeleista on muokattu ja uudistettu yli 15 000. Muutoksia on tullut niin sanojen merkityksiin ja esimerkistöön kuin kielenhuollon suosituksiinkin.

Uudessa sanakirjassa on myös täydennetty jokaisesta taipuvasta sanasta annettavia taivutusmuotosarjoja, ja lisäksi taivutuksen yhteydessä kuvataan adjektiivien vertailuasteet. Kokonaan uutena osiona Kielitoimiston sanakirjaan liittyy laaja, 21 000 suomalaista paikannimeä taivutustietoineen käsittävä Asutusnimihakemisto, josta on erillinen esittely tässä lehdessä. Sähköisen sanakirjan ohjelmistosta vastaa sen kustantaja Kielikone Oy.

Kun CD-Perussanakirja ilmestyi 1997, tarkoitus oli tuottaa nopeasti uusi versio, jota varten korjattaisiin tietokannan rakennetta, lisättäisiin pari tuhatta uutta sanaa ja muokattaisiin saman verran vanhoja sana-artikkeleita. Toisin kävi. Aikataulu muuttui, mutta toisaalta sisällön muutosten määräkin on nyt moninkertainen. Viivästyksen syyt ovat olleet paitsi työn sisältöön liittyviä myös ulkoisista olosuhteista johtuvia. Yhteistyökumppaneiden vaihtuminen johti siihen, että päivitysversion sijasta lähdettiin tekemään uutta tuotetta. Työhön ovat vaikuttaneet myös toimituskunnan kokoonpanossa tapahtuneet monet muutokset. Kaikkein suurin muutos ja raskas menetys oli päätoimittaja Marja Lehtisen menehtyminen vaikeaan sairauteen kesken hankkeen.

Sanakirjan uusi nimi

Perussanakirjana tutuksi tullut sanakirja ilmestyy nyt siis toisella nimellä. Kielikellon lukijoille uutta nimeä tuskin tarvitsee laajasti perustella ja selittää. Tarkkaan ottaen sanakirja tosin on tehty Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen sanakirjaosastossa, sillä sellaista yksikköä kuin Kielitoimisto ei tutkimuskeskuksen organisaatiossa enää ole: sille aiemmin kuuluneet tehtävät ovat jakautuneet kielenhuolto-osastoon ja sanakirjaosastoon. Kielitoimisto on kuitenkin elänyt käyttönimenä organisaationimikkeistä riippumatta. Sen pitkä historia aina vuodesta 1945 lähtien on tehnyt nimestä tunnetun, eräänlaisen kielenhuollon brändin. Nimi on yhdistetty niin kielenneuvontaan ja Kielikello-lehteen kuin nykykielen sanakirjatoimitukseenkin. Jo Nykysuomen sanakirja (1951–61) on aikoinaan tehty Kielitoimiston yhteydessä, samoin sen seuraaja Suomen kielen perussanakirja. Tähän pitkään perinteeseen pohjautuu kirjan uusi nimi. On myös haluttu, että jo kirjan nimestä käy selville sen tekijä.

Mitä sanakirja kuvaa?

Kielitoimiston sanakirjassa on lähes 100 000 sana-artikkelia. Sanakirja kuvaa suomen nykyisen yleiskielen keskeiset sanavarat. Yleiskielisten sanojen ohella hakusanoiksi on valittu myös tärkeitä erikoisalojen termejä, lähinnä sellaisia, jotka esiintyvät usein joukkoviestimissä. Arkikielen eli jokapäiväisen juttelukielen ilmauksia on otettu mukaan runsaasti, koska niiden käyttö on nykyisin tavallista paitsi puhekielessä myös kirjallisissa yhteyksissä. Yleiskielen ja niin sanotun arkikielen raja ei ole jyrkkä, ja käsitykset sanojen tyyliarvoista muuttuvat. Arkikielisiksi luonnehdittuja sanoja käytetään paitsi puhutussa kielessä myös asiatyyliä epämuodollisemmassa ja rennommassa kirjoitetussa kielessä.

Kielen keskeisen sanaston lisäksi mukana on myös jonkin verran harvinaisempia sanoja. Sanakirjan käyttäjähän etsii usein tietoa ilmauksista, jotka eivät ole aivan tavallisia, esimerkiksi sellaisten vierassanojen oikeinkirjoituksesta ja merkityksestä, jotka eivät kuulu kaikkien keskeiseen sanastoon. Sanakirja antaa myös ohjeita, jotka koskevat sanojen kirjoitusasua, ääntämistä, taivutusta, merkityksiä ja käyttöä erilaisissa yhteyksissä. Kielitoimiston sanakirja tukeutuu kannanotoissaan Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen suomen kielen lautakunnan päätöksiin.

Uusia sanoja

Uutta sanastoa syntyy kieleen nykyisin tiheään tahtiin, mutta osa siitä ei tule jäädäkseen. Tilapäisiksi osoittautuvia sanoja on joukossa paljon, vaikea vain on ennustaa, mikä on pysyvää. Toisaalta ne sanat, jotka saavat pysyvän sijan, kotiutuvat usein kieleen niin nopeasti, ettei niitä muutaman vuoden kuluttua osaa enää uutena pitääkään. Niinpä monet niistä Kielitoimiston sanakirjan sanoista, joita ei ole ollut edellisissä sanakirjoissa, tuntuvat jo vanhoilta: vaikea ajatella, ettei meillä aina ole ollut veroehdotusta, sähköpostiosoitetta tai tekstiviestiä. Kaikki sanakirjan uudet sanat eivät tietysti uusia olekaan. Mukana on sellaisiakin, jotka vain syystä tai toisesta ovat jääneet pois edellisistä, ja myös sellaisia, joita aiemmin ei ole pidetty tarpeellisina ottaa mukaan, mutta jotka runsaan esilläolon vuoksi ovat tulleet nyt tutuiksi. Tällaisia viime vuosien tapahtumia mieleen tuovia lisäyksiä ovat vaikkapa valiokuntaneuvos, teletunnistetiedot ja erytropoietiini eli EPO.

Kun edellisen sanakirjan ilmestymisestä on kulunut seitsemän vuotta, jotkin uudet sanat ovat ehtineet tällä välillä käydä jo tarpeettomiksikin. Euron käyttöönoton aikoihin tiuhaan esiintyviä sanoja olivat esimerkiksi kaksoishinta ja kaksoishinnoittelu, mutta enää niillä ei ole sellaista termimäistä käyttöä, että sanoja sanakirjaan kaivattaisiin. Vähän samoin kävi millennium-sanan, joka ei ole uudissana, mutta joka vasta 1990-luvun lopulla tuli tarpeelliseksi ottaa mukaan myös yleiskielen sanakirjaan eikä vain sivistyssanakirjaan. Viime vuosituhannen lopulla se esiintyi taajaan tiedotusvälineissä, ja sekä sen merkitystä että kirjoitusasua tiedusteltiin lähes päivittäin Kielitoimistosta. Nyt sanaa ei enää tunnu tarvittavan juuri muuten kuin suomalaisen teknologiapalkinnon nimessä. Sanakirjaan millennium otettiin kuitenkin mukaan.

Sanakirjan uudet sanat kertovat paljon siitä, mikä meitä viime vuosina on puhuttanut: on globalisaatio, gallupdemokratia, brändi, eläkepommi, eläkeputki, elämysmatkailu, elämänhallinta, flavonoidi, ihmissuhdeongelma, iltapäivähoito, työpaikkakiusaaminen, vanhempainvapaa, valtavirtaistaminen ja monet muut. On myös tullut uutta tekniikkaa ja tekniikan tarjoamia uusia mahdollisuuksia: on digitaalikamera eli digikamera, digisovitin (puhekielessä digiboksi), matkakortti, biometrinen tunniste eli biotunniste, chattailu tai tsättäily, nettikahvila, hakukone, selain, eväste, banneri. Eri elämänalueiden muotivirtaukset näkyvät myös: caffe latte, bruschetta, burrito, caprihousut, stringit, pareo jne. Tuottoisia yhdyssanojen alkuosia ovat viime aikoina olleet esimerkiksi etä- ja geeni-alut: etäasiointi, etädiagnoosi, etähoito, etälukio, etäläsnäolo, etämyynti, etäpalvelu, etävanhempi, geenietiikka, geenihoito, geenikartta, geenimanipulaatio, geeninsiirto, geeniperintö, geeniterapia, geenivirhe.

Muuttuvat sanat

Paitsi kokonaan uusia sanoja kieleen syntyy uutta ainesta myös siten, että vanhat sanat saavat uusia merkityksiä. Atk-termeissä tällaisia on ollut vuosien mittaan paljon, uudessa sanakirjassa mm. palomuuri. Myös sellaiset sanat kuin formaatti ja konsepti ovat saaneet uuden sisällön, samoin missio, joka ei tarkoita enää vain suurta evankelioimiskampanjaa vaan myös yksilön, yhteisön tms. tärkeää tehtävää tai päämäärää. Kuusikko on merkityksessä ’kuuden muodostama ryhmä’ saanut erikoismerkityksen sixpackin suomennoksena. Kuusikkoa suurempi – ja sanana yleisempi – on mäyräkoira uudessa merkityksessään ’12 (olut)pullon kartonkipakkaus’. Kotipolttoinen oli ennen vain viinaa, nyt sellainen voi olla cd-levy.

Myös hyvin tavallisten sanojen merkitys voi muuttua, kun yhteiskunta muuttuu: sanat arkipäivä ja arki on selitetty vielä aiemmissa sanakirjoissa siten, että ne ovat tarkoittaneet muuta kuin pyhä- tai juhlapäivää; arkipäiviä oli siis maanantaista lauantaihin. Enää näin ei ole, vaan tavallisemmin arkipäiviksi katsotaan muut kuin lauantai ja sunnuntai. Sanakirjamääritelmässä on nyt otettu huomioon molemmat näkökulmat. Yhteiskunnan suuret muutokset vaikuttavat pieniinkin sanoihin: ei ole kymppi tai satanenkaan enää se, mikä ennen. Euron tulo vaikutti muutenkin sanakirjaan melkoisesti; satoja artikkeleita, sekä selitteitä että esimerkkejä, piti joko muuttaa tai täydentää.

Merkitykset voivat myös laajentua ja väljentyä: itsemurhalentäjä on aiemmin yhdistetty toisen maailmansodan japanilaisiin kamikazelentäjiin, mutta lähihistorian tapahtumat ovat laajentaneet merkityksen yleensä lentäjäksi, joka tarkoituksellisesti ohjaa ilma-aluksen törmäämään toiseen alukseen tai muuhun kohteeseen.

Sanat saattavat myös vanhentua tai poistua käytöstä. Lähinnä tämä koskee erikoisalojen termejä. Holhooja on nyt vanhentunut, koska uusi holhouslaki muutti termin edunvalvojaksi. Sukupuolenvaihdosleikkaus on nykyisin sukupuolenkorjausleikkaus ja itse toimenpide lääketieteen terminä sukupuolen käänteistäminen. Termien muuttuessa vanha sana jää usein sanakirjaan ja siitä viitataan uuteen termiin. Esimerkiksi televisioluvan selitteenä on ’aik. televisiolähetysten vastaanottamiseen tarvittu lupa; vrt. televisioilmoitus, televisiomaksu’ ja lääninoikeus on ’aik. lääninhallituksen hallintotuomioistuin’.

Sanojen käyttöön liittyy muitakin muutoksia: puhekieliset muuttuvat yleiskielisiksi, epäviralliset virallistuvat, leikillisinä syntyneet eivät ajan mittaan tunnukaan enää leikillisiltä. Puhekielisinä eli sanakirjatermein arkikielisinä on enää vaikea pitää esimerkiksi sellaisia sanoja kuin sinkku ja polttarit, koska niille ei ole olemassa mitään muutakaan, yleiskielisempää nimitystä. Leikillisinä taas ei enää pidetä sellaisia sanoja kuin uusavuton, kulutusjuhla, työnarkomaani ja järjestöjyrä. Joskus jokin ”väärä” muoto vakiintuu omaan tehtäväänsä, ja se alkaa elää omaa elämäänsä. Näin on käynyt esimerkiksi monen vierastamalle yksikkömuotoiselle markkina-sanalle. Sen merkitys talouselämän terminä on eriytynyt monikollisesta markkinat-muodosta, eivätkä sanat ole synonyymejä kuin osittain. Yksiköllinen markkina tarkoittaa lähinnä ’markkina-aluetta’. Uudessa sanakirjassa tätä talouselämän termiä ei ole merkitty enää arkikieliseksi.

Voi käydä niinkin, että vanhentuneisuus katoaa. Edellisissä sanakirjoissa on sanat edesauttaa ja edesvastuu kuvattu vanhentuneiksi. Niin ei voi enää sanoa, sillä sanat tuntuvat elävän täyttä elämää edelleen: hakukoneen haku tietoverkosta tuottaa edesvastuuseen-muodosta useita satoja esiintymiä ja edesauttaa-verbistä peräti 25 000!

Normimuutoksia

Edeltäjiensä tavoin Kielitoimiston sanakirja antaa tietoa kielenhuollon suosituksista. Joitakin suosituksia on viime vuosina muutettu, ja sanakirja on tältäkin osin ajan tasalla. Suomen kielen lautakunta käsitteli viime vuonna mm. tekemisen tapaa ilmaisevan adessiivin käyttöä (rakkaudella, ilolla, kiitollisuudella, mielenkiinnolla), jota ennen on pidetty kartettavana. Näitä ilmauksia on ollut vaikea korvata muilla sanoilla merkityksen tai tyylin muuttumatta: tervehtiä jotakin ilolla on eri asia kuin tervehtiä iloisena tai iloisesti ja tehdä jotakin kiireellä on sekin hiukan eri asia kuin tehdä kiireesti. Lautakunta katsoi, että tapaa voidaan ilmaista myös adessiivilla. (Ks. tarkemmin Kielikello 4/2003: Rakkaudella – tavan adessiivista.)

Muutoksia on tullut yksittäisiin sanoihinkin, esimerkiksi uutisoida-verbiin, jonka käyttöä ei tarvitse enää vältellä. Verbiä on ollut vaikea korvata niillä sanoilla, joita tilalle on tarjottu, ja sen käytölle on ollut selvää tarvetta. Erityisesti on ollut vaikea korvata muotoa uutisointi, joka on selvästi yleisin sanasta käytetty muoto. Samassa yhteydessä suomen kielen lautakunta poisti entisöidä-sanasta annetun suosituksen ja hyväksyi sen entistää-muodon rinnalle. Konsultoida-sanan merkitys on aiemmin ollut vain ’kysyä neuvoa’, nyt sen toinen merkitys on ’toimia konsulttina, antaa (konsulttina) neuvoja jollekulle; neuvoa, opastaa’. Konsulttien ammattikunnan tulo on muuttanut sanan käyttöä.

Myös eläköityä-verbin suositus on muuttunut edellisen sanakirjaversion jälkeen. Sana on elänyt kielenkäytössä jo yli 20 vuotta, ja sille on selvästi ollut tarvetta joissakin yhteyksissä, kun eläkkeelle jäämisistä nykyisin kirjoitetaan yhä enemmän. Sanaahan käytetään lähinnä silloin, kun puhutaan asiasta ilmiönä (eläköitymisen vaikutukset, väestön eläköityminen). Kaikissa yhteyksissä sille ei ole tarvetta; kukaan tuskin sanookaan vakavissaan normaalissa puhetilanteessa ”Oletko jo eläköitynyt?” tai ”Eläköidyn ensi vuonna.”

Jotkin uuden sanakirjan normimuutoksista koskevat tapauksia, joista ei aiemmin ole ollut paremmin-suositusta, mutta niissä on ollut ennen vain yksi tapa ilmaista asia, ja nyt on tullut rinnalle toinen. Tällainen on esimerkiksi ilmausten Suomen mestari, Suomen mestaruus kirjoitustapa: aiemmin on annettu mahdollisuudet kirjoittaa sanat erikseen tai yhdysmerkillä yhdistettynä, nyt voidaan kirjoittaa myös pienellä yhteen (suomenmestari, samoin euroopanmestari). Muita vanhojen ilmausten rinnalle hyväksyttyjä asuja ovat esimerkiksi klassismi pitemmän klassisismin pariksi ja sitaattiasu swahili vanhan suomalaistetun suahilin rinnalle.

Uusi käyttöliittymä

Uuden cd-rom-sanakirjan käyttöliittymä poikkeaa CD-Perussanakirjasta. Esimerkiksi kaikki hakutoiminnot tapahtuvat nyt yhden ikkunan sisällä, ja hakutulosten esitystapa on osittain entisestä poikkeava (kuva). Hakuja voi tehdä hakusanoista ja myös kaikkialta sanakirjan tekstistä. Tekstihauissa voidaan hakea sanan taipuneita muotoja pelkällä perusmuodolla (kuva). Tekstihaun tulokset tulevat näkyviin konkordanssilistana, jossa hakutulosten järjestystä on mahdollista ryhmitellä eri perustein.

Hauissa voi käyttää yleismerkkejä eli jokerimerkkejä, joiden avulla voi hakea sanoja esimerkiksi pelkän alkuosan tai loppuosan mukaan tai täsmähakuina esimerkiksi kaikki viisikirjaimiset h:lla alkavat ja e:hen päättyvät sanat. Lisäksi sanoja voi hakea tietämättä, kirjoitetaanko ne yhteen vai erikseen tai onko niissä yhdysmerkki vai ei: väärin kirjoitetut ”niinkuin” ja ”jompi kumpi” tuottavat oikeat hakusanat niin kuin ja jompikumpi ja ”taxfree” tuo ruutuun oikean tax-freen. Sanakirjassa on mahdollista tehdä hakuja myös yhdistämällä sanoja ns. loogisten operaattoreiden (JA, TAI, ENNEN, LÄHELLÄ) avulla. Näin voi etsiä esimerkiksi sanontoja.

Jokaiseen sana-artikkeliin liittyy myös tieto sanan taivutuksesta. Taivutustiedot ovat täydentyneet: uudessa sanakirjassa nominien taivutusmuotosarjassa annetaan myös monikon nominativi ja verbien sarjassa potentiaali. Adjektiiveista esitetään lisäksi komparatiivi ja superlatiivi.

Varsinainen sanakirja ja Asutusnimihakemisto ovat ohjelmassa kahtena erikseen valittavana ”sanakirjana”, koska niiden hakumahdollisuudet ovat erilaiset ja yleensä tietoa haetaan vain jommastakummasta. Ne voi kuitenkin halutessaan myös yhdistää siten, että haku kohdistuu yhtä aikaa molempiin. Kielitoimiston sanakirjaa voi myös käyttää niin sanotun Pikkusanakirjan kautta: siinä sanakirja on kompaktissa muodossa pienenä ruutuna, jota voi käyttää esimerkiksi yhdessä tekstinkäsittelyohjelman kanssa.

Kielitoimiston sanakirja ilmestyy sekä cd-rom-versiona että Internet- ja intranet-versiona. Internet-versio kuuluu osana Kielikone Oy:n MOT-sanakirjastoon. Eri versioiden hakuominaisuudet poikkeavat hieman toisistaan, mutta itse sanakirjan sisältö on sama kaikissa.

Eija-Riitta Grönros on Kielitoimiston sanakirjan päätoimittaja.




Kielikello 4/2004
Alkuun

Jaa

Lue myös:

Asutusnimihakemisto sanakirjassa (Vapaasti luettavissa)

Rakkaudella – tavan adessiivista (Vapaasti luettavissa)

Lehdet »

Anna palautetta »

Kotimaisten kielten keskus


Tilaa uusi Kielikello!
Kielikello siirtyy kokonaan verkkojulkaisuksi (osoite edelleen www.kielikello.fi) vuoden 2018 alussa, kun painetun lehden julkaiseminen loppuu. Uusi verkkolehti on ilmainen.

Kielikello ilmestyy verkossakin neljästi vuodessa, ensimmäisen kerran helmi-maaliskuussa 2018. Varsinaisten lehden numeroiden ilmestymisen välissä voidaan julkaista ajankohtaisia havaintoja, vastauksia kysymyksiin tai muuta juuri sillä hetkellä kielikeskustelussa pinnalla olevaa aineistoa.

Jos haluat sähköpostiisi tiedon Kielikellon ilmestymisestä tai julkaistusta uudesta sisällöstä, osoitteessa www.kotus.fi/tilaakielikello on lomake, jolla voit ilmoittaa sähköpostiosoitteesi.

Tervetuloa mukaan Kielikellon lukijajoukkoon!

Suomen kielen lautakunta

Suomen kielen lautakunnan suosituksia ja kannanottoja

Yhteiskunta tarvitsee kaksipäiväisen äidinkielen ylioppilaskokeen (2/2017)
Evankelisluterilainen vai evankelis-luterilainen? (2/2016)



Lue lisää

Julkaisut

13.6.2017
Kielitoimiston oikeinkirjoitusoppaasta uusi painos

Kielitoimiston oikeinkirjoitusoppaasta on maaliskuussa 2017 ilmestynyt 13., korjattu painos.

Kielitoimisto kouluttaa

13.6.2017
Kesä marraskuussakin!

Kielenhuollon kesäpäivät 15.–16.11.2017

 

Ajankohtaista

3.10.2017
Iloa kielistämme!

Kielilautakuntien yhteinen seminaari 23.11. klo 13–17 Helsingin yliopiston pienessä juhlasalissa

3.10.2017
Kielitoimisto Facebookissa

Kielitoimisto on avannut oman Facebook-sivunsa.

30.6.2017
Lähetä kielihavaintosi Kielitoimistoon!

Kielitoimisto kerää kielenkäyttäjiltä havaintoja yleiskielestä.

Lisää ajankohtaisia »