Kielikello on kielenhuollon tiedotuslehti, jossa
kirjoitetaan kielestä ja kielenkäytön kysymyksistä.
Kielikello on tarkoitettu kaikille kielestä kiinnostuneille.

Kielikello 1/2004

Marja Ylikulju

Helppoja ja vaikeita yhdyssanoja

Yhdyssanat aiheuttavat kirjoittajille päänvaivaa: Milloin kaksi läheisesti yhteen kuuluvaa sanaa muodostaa yhdyssanan, milloin erikseen kirjoitettavan sanaliiton? Millaisia yhdyssanoja on helppo, millaisia taas vaikea hahmottaa?

---

Tutkielmassani ”Internetin seuranhakuilmoitusten yhdyssanat” olen selvittänyt, millaisia yhdyssanoja seuranhakuilmoituksissa käytetään ja millaisia on erityisen vaikea hahmottaa. Yhdyssanojen kirjoittaminen erikseen on yleisempää kuin sanaliittojen kirjoittaminen yhdyssanoiksi, ja olenkin tarkastellut ainoastaan virheellisesti erikseen kirjoitettuja yhdyssanoja.

Internetin seuranhakuilmoituksissa kielenkäyttö on melko vapaata. Ilmoitukset poikkeavat muutenkin perinteisemmistä tekstilajeista; esimerkiksi aineistoni yhdyssanoista vain pari on useampi- kuin kolmiosaisia, vaikka pitkät yhdyssanat muissa tekstilajeissa ovatkin yleisiä. Lisäksi ilmoituksissa on paljon leikkimielisiä tai pilkallissävytteisiä bahuvriiheja (möhömaha). Kirjoittajat ovat erilaisia ihmisiä eri puolilta Suomea, joten uskon aineistoni joka tapauksessa antavan kuvan siitä, millaisia yhdyssanoja on vaikea hahmottaa.

Aineistossani on yhteensä 1 547 yhdyssanaa, joista virheellisesti erikseen on kirjoitettu 165 (10,7 %). Vaikka usein kuulee sanottavan, että nuoret eivät enää osaa yhdyssanoja, iällä ei näytä olevan suurta vaikutusta, sillä ainakin 20–25-vuotiaat ja 40–45-vuotiaat kirjoittajat ovat tehneet suurin piirtein saman verran virheitä. Sen sijaan sukupuolella on jonkin verran vaikutusta: miehet ovat tehneet virheistä yli 60 prosenttia.

Yhdyssanojen luokittelemin

Yhdyssanoja on perinteisesti kielioppaissa ja koulukirjoissa tarkasteltu lähinnä oikeinkirjoituksen kannalta, vaikka sanojen yhteen ja erilleen kirjoittaminen on paljon laajempi ilmiö, jossa on pohjimmiltaan kyse sanan- ja käsitteenmuodostuksesta. Niinpä olenkin tutkimuksessani tarkastellut paitsi yhdyssanojen muoto-opillista myös niiden lauseopillista ja merkitykseen liittyvää rakennetta. Viimeksi mainituilla perusteilla olen jakanut yhdyssanat neljään pääryhmään: determinatiivisiin, summatiivisiin, dynaamisiin ja sekundaareihin. Luokittelun runko on peräisin Pauli Saukkoselta (1973), joka jakaa yhdyssanat summatiivisiin, determinatiivisiin ja sekundaarisiin. Dynaamiset yhdyssanat on erottanut omaksi luokakseen Elisa Ranua (2001). Itse olen tehnyt luokitteluun vielä joitakin täsmennyksiä ja lisäyksiä.

1. Suurin osa suomen kielen yhdyssanoista on determinatiivisia. Niissä yhdyssanan alkuosa eri tavoin määrittää jälkiosaa: elämänkumppani (kumppani, joka kuuluu elämään), lehtipino (pino, johon lehti kuuluu), autotalli (talli, johon auto kuuluu), sinkkunainen (nainen, joka on sinkku).

2. Summatiivisten yhdyssanojen kumpikaan osa ei määritä toista, vaan yhdysosien suhde on rinnasteinen (esimerkiksi suomalais-ruotsalainen, kanttori-urkuri). Näitä sanoja ei suomessa yleensäkään ole kovin paljon, ja aineistoni ainut summatiivinen yhdyssana on palomies-sairaankuljettaja.

Joitakin värejä tarkoittavia yhdysadjektiiveja on mahdollista käyttää sekä summatiivisesti että determinatiivisesti. Determinatiivisina niiden alku- eli määriteosa täsmentää perusosan ilmaisemaa väriä. Esimerkiksi aineistossani oleva sinivihreä tarkoittaa summatiivisena sinistä ja vihreää ja determinatiivisena turkoosia. Sinivihreä paita voi siis tarkoittaa joko turkoosia paitaa tai sitä, että paidassa on esimerkiksi sinisiä ja vihreitä raitoja.

3. Dynaamisten eli toiminnallisten yhdyssanojen syvärakenne palautuu kokonaiseen lauseeseen, ja niiden pintarakenne sisältää yleensä verbistä johdetun substantiivin: auringonlasku (se, että aurinko laskee), alkoholinkäyttö (se, että X käyttää alkoholia), urheilijatyyppi (tyyppi, joka urheilee) ja pyykkipäivä (päivä, jolloin pestään pyykkiä, vrt. pyykinpesupäivä).

4. Substantiiveissa on vain kolmea edellä mainittua yhdyssanojen päätyyppiä, mutta adjektiiveissa on vielä sekundaarinen tyyppi, johon suurin osa yhdysadjektiiveista kuuluu. Kun determinatiiviset yhdysadjektiivit muodostetaan liittämällä kaksi sanaa yhteen (esim. tumman + sininen), niin sekundaariset yhdysadjektiivit muodostetaankin muista yhdyssanoista ja sanaliitoista johtimen avulla: ylipaino + inen, kaljamaha + inen, hyvä palkka + inen, tummat hiukset + inen, hoikka vartalo + inen. Sekundaariset yhdysadjektiivit ovat nykysuomessa hyvin yleinen tyyppi. Aineistoni yhdysadjektiiveista yli puolet onkin sekundaarisia, kolmannes dynaamisia ja loput determinatiivisia.

Substantiivit

Kaupungintalo

Kaikista yhdyssubstantiiveista eniten vaikeuksia kirjoittajille tuottaa determinatiivinen, genetiivialkuinen kaupungintalo-tyyppi (talo, joka kuuluu kaupunkiin). Tällaisista yhdyssanoista joka viides on kirjoitettu virheellisesti erikseen.

Koska genetiivialkuinen ilmaus kirjoitetaan yhdyssanaksi vain, jos se on termin luonteinen tai jos sillä on sanaliitosta poikkeava erikoismerkitys, ovat kaikki determinatiiviset genetiivialkuiset yhdyssubstantiivit joko vakiintuneita tai leksikaalistuneita (leksikaalistuneen yhdyssanan osien suhde on hämärtynyt eikä yhdyssanan merkitystä voi päätellä osien perusteella). Sanojen vakiintuneisuuden luulisi helpottavan niiden hahmottamista, mutta näin ei kuitenkaan ole. Aineistoni virheellisesti erikseen kirjoitettuja kaupungintalo-tyypin sanoja ovat esimerkiksi ”elämän kokemus”, ”meren ranta”, ”miehen alku”, ”kynttilän valo”.

Pyssymies ja kattolamppu

Tämän ryhmän sanoista ongelmallisia ovat myös nominatiivialkuiset determinatiiviset pyssymies-tyyppiset sanat (pyssymies = mies, johon/jolle kuuluu pyssy). Tämäntyyppisiä virheellisesti erikseen kirjoitettuja sanoja ovat esimerkiksi ”järvi maisema” ja ”kynttilä ilta”. Pyssymies-tyypissä on tehty kaksi kertaa niin paljon virheitä kuin lukumäärältään vain hieman pienemmässä kattolamppu-tyypissä (= lamppu, joka kuuluu kattoon), jonka yhdyssanoista on hahmotettu väärin erikseen mm. ”nokipannu kahvit”, ”työ asia”, ja ”lauantai ilta”.

Pyssymies- ja kattolamppu-tyypit ovat molemmat nominatiivialkuisia, mutta niiden syvärakenne on erilainen. Kummankin tyypin yhdyssanat rakentuvat kahdesta osasta, eli A + B = AB. Pyssymies-tyypin syvärakenne on ”B, johon kuuluu A” (mies, johon kuuluu pyssy).; taustalla on lauseke ”A kuuluu B:hen” eli ’pyssy kuuluu miehelle’. Kattolamppu-tyypin syvärakenne on puolestaan ”B, joka kuuluu A:han” (’lamppu, joka kuuluu kattoon’), ja sen taustalla oleva lauseke on ”B kuuluu A:han. Lamppu siis kuuluu kattoon eikä katto lamppuun. Koska tyyppien muotorakenne on sama, virhe-erot tyyppien välillä aiheuttaa nimenomaan merkitykseen pohjautuva syvärakenne, joka ilmeisesti on siis pyssymies-tyypissä hankalampi.

On myös sanoja, jotka eivät kuulu selvästi kumpaankaan tyyppiin vaan joiden syvärakenne voi olla kummanlainen vain. Tällainen sana on esimerkiksi olutpullo, jonka syvärakenne voi olla sekä ’pullo, johon olut kuuluu’ että ’pullo, joka kuuluu oluelle’. Yleensä kuitenkin vain jompikumpi syvärakenne on mahdollinen.

Mammanpoika ja naapurintyttö

Hankalia ovat myös sellaiset yhdyssanat, joiden yhdysosien suhde on vertauksellinen tai assosiatiivinen: mammanpoika ei tarkoita jonkun mamman poikaa, vaan hemmoteltua, arkaa poikaa, eikä luonnonlapsi ole luonnossa elävä lapsi, vaan lapsenomaisen välitön ihminen. Ryhmä ei ole kovin suuri, mutta tyypin yhdyssanoissa tehdyt virheet ovat mielestäni pahempia kuin muissa genetiivialkuisissa tehdyt, sillä sanojen merkitys muuttuu sen mukaan, kirjoitetaanko sanat yhteen vai erikseen. Naapurintyttö ei asu naapurissa, vaan on luonteeltaan jotenkin tutun ja turvallisen oloinen kuin naapuri, kissansilmät vain muistuttavat ulkonäöltään kissan silmiä.

Tämän ryhmän yhdyssanoista helpoimmin hahmottuvat bahuvriihit (kaljamaha, tuppisuu, punapää), ominaisuudennimet (kirjaviisaus, tummatukkaisuus, omaperäisyys) ja erittäin leksikaalistuneet yhdyssanat (epäsymmetria, punaviini, ulkonäkö, pääasia, mielipide).

Alkoholinkäyttö ja kapakkakäynti

Dynaamisia yhdyssubstantiiveja on vaikeampi hahmottaa kuin determinatiivisia. Selvästi hankalimpia ovat objektialkuiset dynaamiset yhdyssubstantiivit eli sellaiset, joiden alkuosa on objektin asemassa, kun yhdyssana puretaan lauseeksi (puutarhanhoito = se, että hoidetaan puutarhaa, kahvinkeitin = se, millä keitetään kahvia). Virheet on ”miljoona sijoitusta” lukuun ottamatta tehty genetiivialkuisissa yhdyssanoissa: ”alkoholin käyttö” = se, että käytetään alkoholia, ”pyykin pesu” = se, että pestään pyykkiä.

Vaikeita ovat myös sellaisella verbikantaisella johdoksella alkavat yhdyssanat, joiden perusosa (jälkimmäinen osa) on subjektin asemassa, jos sana puretaan lauseeksi, ja joiden määriteosan (ensimmäisen osan) johdin on -ja: urheilijatyyppi (tyyppi, joka urheilee), piristäjäneitokainen (neitokainen, joka piristää). Virheellisesti kirjoitettuja ryhmän sanoja ovat mm. ”hassuttelija mies” (mies, joka hassuttelee) ja ”opiskelija tyttölapsi” (tyttölapsi, joka opiskelee).

Dynaamisten yhdyssanojen suurin ryhmä on adverbiaalialkuiset yhdyssanat eli sellaiset, joiden alkuosa on adverbiaalin asemassa, kun yhdyssana puretaan lauseeksi: vuorikiipeily (kiipeilyä vuorilla), kapakkakäynti (käynti kapakassa), iltakävely (kävelyä illalla), talviverkkokalastus (kalastusta verkoilla talvella). Ryhmän koosta huolimatta yhdyssanoista on kirjoitettu erikseen vain jokunen (”qtamo kävely”, ”merellä olo”, ”netti seuranhaku” ja ”korkeakoulu opiskelija”. Adverbiaalinen alkuosa hahmottuu siis ilmeisesti kiinteämmin verbikantaisen perusosan kanssa yhteen kuuluvaksi kuin esimerkiksi objektinen alkuosa. Toisaalta suurin osa adverbiaalisista alkuosista on nominatiivissa, joten sekin on varmasti helpottanut yhdyssanojen kirjoittamista.

Adjektiivit

Langanlaiha ja samanhenkinen

Yhdysadjektiiveista hankalimpia hahmottaa ovat determinatiiviset yhdyssanat, joiden perusosana voi olla joko autosemanttinen tai synsemanttinen adjektiivi. Autosemanttinen adjektiivi on merkityksen kannalta itsenäinen eikä vaadi täydennyksiä (suomalainen, pitkä, lihava), kun taas synsemanttinen adjektiivi on vahvasti täydennystä vaativa (-ikäinen, -painoinen, -tasoinen). Eniten vaikeuksia tässä ryhmässä tuottavat sellaiset yhdyssanat, joiden perusosana on synsemanttinen adjektiivi: samanikäinen, ajanmukainen, elämänmyönteinen. Aineistoni virheellisesti erikseen kirjoitetuista tapauksista suurin osa on sellaisia, joissa määriteosana on pronomini: ”saman kokoinen”, ”jonkin asteinen”, ”saman henkinen”.

Toinen determinatiivisten yhdysadjektiivien hankala ryhmä vaikuttaisi olevan adjektiivit, joiden määriteosana on substantiivi, joskin tapauksia on aineistossani vähän. Virheellisesti erikseen on kirjoitettu vertaukseen pohjautuva yhdysadjektiivi langanlaiha (laiha kuin lanka).

21-vuotias ja hyväkroppainen

Sekundaaristen yhdysadjektiivien ylivoimaisesti eniten kirjoitusvirheitä tuottanut tyyppi on vuotias-loppuinen adjektiivi, joka ilmaisee ikää. Määriteosa on lukusana, joka numeromerkillä ilmaistuna vaatii yhdysmerkin (vrt. kaksikymmenvuotias20-vuotias). Tällaisista lähes puolet on kirjoitettu virheellisesti erikseen. Yhdysmerkin käytöstä on olemassa selkeät oikeinkirjoitussäännöt, jotka peruskoulun aikana käydään moneen kertaan läpi. Silti merkin käyttöä ei hallita: sen lisäksi, että sitä ei käytetä lainkaan (jolloin sana hahmottuu väärin erikseen), sitä saatetaan käyttää tarpeettomissakin paikoissa (”mies-ihminen”, ”syys-ilta”, ”keskiviikko-ilta”).

Toinen suuri sekundaaristen yhdysadjektiivien tyyppi on possessiiviset adjektiivijohdokset, jotka ilmaisevat, että ”jollakin on jotakin”: normaalivartaloinen (sellainen, jolla on normaali vartalo), hyväpalkkainen (sellainen, jolla on hyvä palkka). Ryhmän yhdyssanat hahmottuvat melko hyvin. Väärin erikseen on kirjoitettu esim. ”hyvä kroppainen” ja ”lyhyt hiuksinen”.

Ok näköinen” ja ”toimeen tuleva”

Dynaamiset yhdysadjektiivit hahmottuvat kaikista helpoimmin, mutta niissäkin tehdään melko lailla virheitä. Toisin kuin yhdyssubstantiiveissa yhdysadjektiiveissa objektialkuiset hahmottuvat helposti (seikkailunhaluinen = sellainen, joka haluaa seikkailla, huumorintajuinen = sellainen, joka tajuaa huumoria). Niissä on tehty vain muutama virhe, vaikka ryhmä on tyypin suurin. Hankalimpia ovat adverbiaalialkuiset tapaukset, joista yli neljäsosa on kirjoitettu virheellisesti erikseen (”ok näköinen”, ”toimeen tuleva”, ”puoleensa vetävä”).

Muotorakenteen vaikutus

Nominatiivimääritteen sanotaan liittyvän erottamattomasti yhdyssubstantiivin perusosaan. Rakenteellisten rajoitusten takia nominatiivialkuisissa kokonaisuuksissa ainoa mahdollisuus on yhdyssanatulkinta toisin kuin joissakin genetiivialkuisissa kokonaisuuksissa, jotka voidaan hahmottaa ja kirjoittaa sanaliitoksikin. Tämän vuoksi näitä tapauksia kutsutaan usein perusyhdyssanoiksi, joissa tehdyt virheet ovat merkki sanatajun puutteesta. Nominatiivialkuisissakin yhdyssanoissa tehdään kuitenkin paljon virheitä siihen nähden, että juuri niiden pitäisi hahmottua kiistatta yhdyssanoiksi.

Aineistoni nominatiivialkuisissa yhdyssubstantiiveissa on tehty runsaasti virheitä. Suurin osa virheistä tehty sanoissa, joissa yhdyssanan hahmottamista vaikeuttaa yhdyssanan pituus (”pihauima allas”), yhdyssanan osana oleva vierassana (”chattaily seura”) tai yhdysmerkin tarpeellisuus (”lauantai ilta”).

Genetiivialkuiset yhdyssanat ovat ongelmallisia, sillä on vaikea antaa sitovia ohjeita siitä, milloin genetiivimuotoinen substantiivi muodostaa sitä seuraavan substantiivin kanssa yhdyssanan. Genetiivimuotoinen määriteosa vaikeuttaakin selvästi yhdyssubstantiivien hahmottamista. Kirjoittajat eivät tunnista eroa konkreettisen ja yleisen merkityksen välillä: tupakanpoltossa tekeminen ei kohdistu yhteen tupakkaan, vaan on kysymys sanan merkityksestä yleisemmällä tasolla. Raja yhdyssanan ja sanaliiton välillä on usein liukuva huolimatta siitä, että on olemassa yhdyssanan kriteeri, että sanoilla on eri merkitys sen mukaan, kirjoitetaanko ne sanaliitoksi vai yhdyssanaksi. Esimerkiksi Suomen kielen perussanakirjassa on paljon sanoja, jotka voivat olla sekä yhdyssanoja että sanaliittoja. Kahdenlainen kirjoitustapa on siis mahdollinen, joskin aina täytyy ottaa huomioon tekstiyhteys.

Mielenkiintoista on, että vaikka dynaamiset yhdyssubstantiivit ovat kaiken kaikkiaan hankalampia kuin determinatiiviset, ne hahmottuvat genetiivialkuisina determinatiivisia paremmin. Onko niin, että dynaamisisissa ilmauksissa merkitysero termin ja ei-termin välillä on jollain tapaa selvempi ja konkreettisempi kuin determinatiivisisissa? Ajatusten vaihtaja on eri kuin ajatustenvaihtaja ja tupakan poltto eri kuin tupakanpoltto. Toisaalta kielioppaissa ja koulukirjoissa todetaan, että kaikki verbien tekijännimi- ja teonnimijohdokset -minen-loppuisia lukuun ottamatta kirjoitetaan yhteen: pyykinpesijä, kirjastonhoitaja, pyykinpesu (mutta: pyykin peseminen), kotiintulo (mutta: kotiin tuleminen). Sääntö on siis suhteellisen selvä, joskin näissäkin genetiivialkuisissa yhdyssanoissa täytyy ottaa huomioon lauseyhteys.

Muulla sijamuodolla kuin nominatiivilla tai genetiivillä alkavia yhdyssubstantiiveja on aineistossani vain yhdeksän, mutta niistä peräti kolme on kirjoitettu väärin erikseen. Jalassariippuja täytyy kirjoittaa yhdyssanaksi, koska sitä on käytetty kuvallisesti: olen itsenäinen nainen, mitään jalassariippujaa en kaipaa. Kaksi muuta erikseen kirjoitettua muulla sijalla alkavaa yhdyssubstantiivia ovat myös tekijännimiä. Kädestäpitäjää tai varpaidenlämmittäjää edeltää omistusliite ja oma-adverbi, jolloin yhteen kirjoittaminen auttaa hahmottamaan lauseen oikein: mun oma kädestäpitäjä, mun oma varpaidenlämmittäjä.

Yhdysadjektiiveissakin genetiivialkuiset hahmottuvat hankalammin kuin nominatiivialkuiset, joskaan ero ei ole niin suuri kuin yhdyssubstantiiveissa. Muulla sijalla alkavia yhdysadjektiivejakin on vain yhdeksän, ja niistä virheellisesti erikseen on kirjoitettu ”toimeen tuleva” ja ”puoleensa vetävä”. Jos näillä tarkoitettaisiin konkreettisesti johonkin toimeen tulevaa ihmistä tai puoleensa vetävää magneettia, tulisi ilmaukset kirjoittaa sanaliitoiksi.

Määriteosan sijaa enemmän yhdysadjektiivien hahmottamiseen vaikuttaa kuitenkin se, onko adjektiivi perusadjektiivi vai onko se johdettu yhdyssubstantiivista tai sanaliitosta. Kaikki sekundaariset ja lähes kaikki dynaamiset yhdysadjektiivit ovat johdettuja. Niitä on hankalampi hahmottaa kuin perusadjektiiveja. Kaikki virheellisesti erikseen kirjoitetut sekundaarit yhdysadjektiivit ovat aineistossani sanaliittokantaisia, vaikka ryhmän sanoista miltei kolmannes on yhdyssubstantiivikantaisia. Vielä selvemmin sanaliittokantaisten hankaluus näkyy siinä, että dynaamisten yhdysadjektiivien virheistä valtaosa on tehty sanaliittokantaisissa sanoissa, vaikka dynaamisista yhdysadjektiiveista vain vajaa kolmasosa on sanaliittokantaisia.

Miten lähestyä yhdyssanoja?

Yhdyssanojen muodostaminen on nykysuomen yleisin sananmuodostuskeino, joten on tärkeää, että ne osataan myös kirjoittaa oikein. Kouluissa opetetaan yhdyssanoja eri luokka-asteilla aika paljon, mutta edelleenkin painotetaan liikaa oikeinkirjoitusnäkökulmaa ja sananmuodostus jää taka-alalle. Tällainen voi lisätä kirjoittajan hahmotusvaikeuksia, sillä oikeinkirjoitusasiana yhdyssanat on monimutkainen ja pieniin yksityiskohtiin pirstoutuva asia. Jos yhdyssanoja käsiteltäisiin nykyistä enemmän sananmuodostuksen kannalta, voitaisiin kiinnittää huomiota yhdyssanan merkitykseen ja rakenteeseen, jolloin kielenkäyttäjä saattaisi saada yhtenäisemmän kuvan yhdyssanoista.

Lähteitä

Niinimäki, Anneli 1992: Kouluopetuksen yhdyssanakäsite liian suppea. Opetus ei tavoita heikkoja kirjoittajia. – Virke 1. 24–28.

Ranua, Elisa 2001: Miten tuotteen nimi rakennetaan? Vaatteiden ja työkalujen nimitykset suoramainonnassa. Pro gradu -tutkielma. Oulun yliopiston suomen ja saamen ja logopedian laitos.

Saukkonen, Pauli 1973: Suomen kielen yhdyssanojen rakenne. Commentationes Fenno-Ugricae in honorem Erkki Itkonen. 332–339. Suomalais-ugrilaisen Seuran toimituksia 150. Helsinki.

Artikkeli perustuu kirjoittajan pro gradu -työhön ”Internetin seuranhakuilmoitusten yhdyssanat” (2003). Oulun yliopiston suomen ja saamen ja logopedian laitos.


Kielikello 1/2004
Alkuun

Jaa

Lehdet »

Anna palautetta »

Kotimaisten kielten keskus


Tilaa uusi Kielikello!
Kielikello siirtyy kokonaan verkkojulkaisuksi (osoite edelleen www.kielikello.fi) vuoden 2018 alussa, kun painetun lehden julkaiseminen loppuu. Uusi verkkolehti on ilmainen.

Kielikello ilmestyy verkossakin neljästi vuodessa, ensimmäisen kerran helmi-maaliskuussa 2018. Varsinaisten lehden numeroiden ilmestymisen välissä voidaan julkaista ajankohtaisia havaintoja, vastauksia kysymyksiin tai muuta juuri sillä hetkellä kielikeskustelussa pinnalla olevaa aineistoa.

Jos haluat sähköpostiisi tiedon Kielikellon ilmestymisestä tai julkaistusta uudesta sisällöstä, osoitteessa www.kotus.fi/tilaakielikello on lomake, jolla voit ilmoittaa sähköpostiosoitteesi.

Tervetuloa mukaan Kielikellon lukijajoukkoon!

Suomen kielen lautakunta

Suomen kielen lautakunnan suosituksia ja kannanottoja

Yhteiskunta tarvitsee kaksipäiväisen äidinkielen ylioppilaskokeen (2/2017)
Evankelisluterilainen vai evankelis-luterilainen? (2/2016)



Lue lisää

Julkaisut

13.6.2017
Kielitoimiston oikeinkirjoitusoppaasta uusi painos

Kielitoimiston oikeinkirjoitusoppaasta on maaliskuussa 2017 ilmestynyt 13., korjattu painos.

Kielitoimisto kouluttaa

13.6.2017
Kesä marraskuussakin!

Kielenhuollon kesäpäivät 15.–16.11.2017

 

Ajankohtaista

3.10.2017
Kielitoimisto Facebookissa

Kielitoimisto on avannut oman Facebook-sivunsa.

30.6.2017
Lähetä kielihavaintosi Kielitoimistoon!

Kielitoimisto kerää kielenkäyttäjiltä havaintoja yleiskielestä.

Lisää ajankohtaisia »