Kielikello on kielenhuollon tiedotuslehti, jossa
kirjoitetaan kielestä ja kielenkäytön kysymyksistä.
Kielikello on tarkoitettu kaikille kielestä kiinnostuneille.

Kielikello 3/2003

Riitta Eronen ja Raija Moilanen

Käytännön ohjeita alkukirjaimen valintaan

Tämän numeron kirjoituksissa on käsitelty alkukirjaimen valintaan liittyviä kysymyksiä eri näkökulmista. Tässä esitetään vielä aivan tiiviisti tärkeimpiä perusohjeita ja esimerkkejä. Lehden lopussa on lisäksi hakemisto, jossa on viittauksia paitsi asiakokonaisuuksiin myös yksittäisiin nimiin ja muihin sanoihin.

---

Mitkään ohjeet ja luettelot eivät voi kattaa kaikkia alkukirjaimiin liittyviä yksittäistapauksia. Sanakirjat, sanastot ja tietosanakirjat auttavat osaltaan, mutta joskus ratkaisu jää kirjoittajan harkinnan varaan. Tällöin on helpottavaa tietää, että monissa tapauksissa sekä iso että pieni alkukirjain ovat mahdollisia. (Tekstin kohdissa on viittauksia tämän Kielikellon eli numeron 3/2003 kirjoituksiin. Kirjoituksiin pääsee lopun Lue myös -osion linkeistä.)

Iso alkukirjain

Ison alkukirjaimen perustehtäviin kuuluu (välimerkkien ohella) jäsentää tekstin osia ja jaksoja seuraavasti:

Virkkeen ensimmäinen sana kirjoitetaan isolla alkukirjaimella (myös silloin, kun ensimmäisenä sanana on muuten pienellä kirjoitettava nimen etuliite, esim. af tai von). Johtolauseen päättävän kaksoispisteen jälkeinen kokonaisella virkkeellä alkava lainaus aloitetaan sekin isolla alkukirjaimella, mutta kaksoispisteen jälkeinen selittävä teksti vain, jos kaksoispisteen piiriin kuuluva kokonaisuus on monivirkkeinen.

Hän sanoi: ”Niin sitä pitää!”
Von Wrightien tauluja on esillä Ateneumissa.
Ollaan optimisteja: kaikki järjestyy! – Olkaa optimisteja: Kaikki järjestyy. Teillä on kaikki mahdollisuudet puolellanne!

Otsikon ja väliotsikon ensimmäinen sana kirjoitetaan isolla, mutta muut otsikkoon kuuluvat sanat pienellä, elleivät ne sinänsä ole nimiä. (Moniosaisista otsikoista ks. Iso vastaan pieni – korkeakouluopiskelijoiden alkukirjaimet.)

Luetelman kohdat alkavat isolla alkukirjaimella, jos ne ovat täysin itsenäisiä, kuten on laita esimerkiksi sisällysluettelossa. Isokirjaimisia luettelon kohdat ovat myös silloin, kun luettelon kukin kohta on täydellinen, itsenäinen lause (ks. Luettelo). Esitteiden, ohjelmalehtisten tai vaikkapa käyntikorttien tekstiä voi asetella eri tavoin. Halutessaan voi aloittaa jokaisen rivin isolla, mutta typografiset seikat vaikuttavat paljon, eikä ole vain yhtä oikeaa tapaa.

Alkukirjainten käytön toinen suuri tehtävä on erottaa yleisnimet eli appellatiivit erisnimistä eli propreista.

Henkilönnimet, niin suku- ja etunimet kuin lempi- ja lisänimetkin, ovat propreja, joten ne kirjoitetaan isolla alkukirjaimella

Maija, Juha-Matti, Virtanen, Virtaska, Masa, Katariina Suuri

Nimiin liittyvä määrite (isä, äiti; pyhä jne.) voidaan kirjoittaa isolla, jos se on niin kiinteä, että hahmottuu osaksi nimeä: Äiti Teresa. (Ks. Pyhät nimet.)

Jumala kirjoitetaan isolla puhuttaessa varsinkin kristinuskon, juutalaisten ja islamin jumalasta; islamintuntijoiden teksteissä arabian sana Allah käännetään yleensä suomeksi sanalla Jumala. Eri uskontojen jumalilla on lisäksi mitä moninaisimpia nimiä.

Jumala, Jahve, Allah, muinaissuomalaisten ylijumala Ukko. Jumalatar Isis. Hindulaisten monista jumalista yksi on Višnu.

Jumalaa ja Kristusta tarkoittavat muutkin sanat kirjoitetaan usein isolla (Vapahtaja).

(Hengellisen tekstin alkukirjainkäytännöistä laajemmin ks. Pyhät nimet.)

Paikannimet kirjoitetaan isolla.

Suomi, Etelä-Eurooppa, Impivaara, Keskuspuisto, Aleksis Kiven katu

Myös nimeen liittyvä yhdyssanan tai sanaliiton alkuosamäärite kirjoitetaan isolla, jos se rajaa maantieteellisesti jonkin osan perusosan tarkoittamasta alueesta (Järvi-Suomi, Latinalainen Amerikka). Jos alkuosa sen sijaan luonnehtii koko perusosaa jonkin ominaisuuden kannalta, määriteosa kirjoitetaan pienellä (koti-Suomi).

Paikannimiä ovat myös rakennusten nimet (Eduskuntatalo), mutta usein raja eris- ja yleisnimisyyden välillä häilyy (Kaupungintalo ~ kaupungintalo; ks. Erisnimen ja yleisnimen rajankäyntiä).

Tähtikuvioiden ja taivaankappaleiden nimet kirjoitetaan isolla. Myös muuten pienellä kirjoitettavat Aurinko, Kuu ja Maa ovat erisnimiä sellaisessa tekstiyhteydessä, jossa niistä ei puhuta yleisesti, vaan ”avaruuden paikanniminä”.

Linnunrata, Venus. Mars on nyt lähellä Maata.

Kirjojen, taideteosten, erilaisten julkaisujen ym. nimet ovat propreja. Useammasta sanasta muodostuvissa nimissä vain ensimmäinen sana kirjoitetaan isolla, elleivät muut sanat itsessään ole erisnimiä. Eräisiin vanhoihin nimiin on kuitenkin vakiintunut kaikkien osien isokirjaimisuus.

Kalevala, Ellen Thesleffin Kaiku, Suomen kielen perussanakirja, Koko kaupungin Vinski, Haavoittunut enkeli; Helsingin Sanomat

Erisnimiä ovat myös Raamattu ja Koraani (ks. Pyhät nimet).

Sävellysten nimissä isolla kirjoitettavaksi erisnimeksi katsotaan sellainen, joka on varta vasten annettu teokselle nimeksi.

Beethovenin Kohtalonsinfonia, Rautavaaran Valon enkeli

Isolla alkukirjaimella kirjoitetaan myös nimeen kuuluva sävellystyypin adjektiiviattribuutti.

Brahmsin Unkarilaiset tanssit, Bachin Brandenburgilaiset konsertot

Sen sijaan propreiksi ei katsota sävellysten nimissä sävellystyyppiä kuvaavaa sanaa (klarinettikvintetto) eikä soittimistoon tai esitystilanteeseen viittaavaa sanaa (pianotrio, häämarssi).

Oppilaitosten, tutkimuslaitosten ja vastaavien nimet ovat propreja.

Päiväkoti Alku, Teknillinen korkeakoulu, Kotimaisten kielten tutkimuskeskus

Myös virastojen ja laitosten nimistä suuri osa on erisnimiä (ks. Valtionhallinnon nimien alkukirjaimet).

Opetushallitus, Ulkomaalaisvirasto

Yritysten, yhdistysten ja järjestöjen ym. nimet koostuvat usein useammasta kuin yhdestä sanasta, joista vain ensimmäinen sana alkaa nykynormien mukaan isolla. Vanhoissa järjestöjen, urheiluseurojen ja puolueiden nimissä on kuitenkin paljon sellaisia, jotka on rekisteröity tästä ohjeesta poikkeavassa asussa.

Marttaliitto, Satakunnan martat ry; Euroopan unioni; Marraskuun liike; Suomalaisen Kirjallisuuden Seura

Kun ei käytetä yhdistyksen virallista nimeä tai kun viitataan jäsenyyteen, alkukirjain on pieni: Kuulutko marttoihin?

(Yhteisöjen nimistä ks. myös Erisnimen ja yleisnimen rajankäyntiä.)

Puolueiden viralliset nimet kirjoitetaan isolla alkukirjaimella ja puoluerekisteriin merkittyä kirjoitusasua noudattaen.

Suomen Keskusta, Suomen sosialidemokraattinen puolue, Vihreä liitto

Juoksevassa tekstissä puolueen nimi voidaan kuitenkin kirjoittaa paitsi kokonaisena virallisena nimenä myös epävirallisena, jolloin se kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella (keskustapuolue, sosiaalidemokraatit) samoin kuin sanat, joilla viitataan puolueen jäseniin (vihreät). Puolueiden nimistä käytettävät lyhenteet tarkoittavat puolueen virallista nimeä, ja ne kirjoitetaan isolla alkukirjaimella, esim. Kok., SDP. Pienellä sen sijaan kirjoitetaan puolueen jäsenyyttä tarkoittava lyhenne (kok., sd.), joka rinnastuu lähinnä nimistä muodostettuihin adjektiiveihin (vrt. Suomi mutta suomalainen).

Sairauksien nimissä esiintyvät henkilönnimet kirjoitetaan vakiintuneesti isolla; lääketieteen kielen käytäntö poikkeaa tässä yleiskielestä, jossa useimmat erisnimilähtöiset käsitteet ovat pienikirjaimisia.

Alzheimerin tauti, Downin syndrooma, Down-lapsi, Perthesin tauti, Creutzfeldt–Jakobin tauti, Münchhausen-oireyhtymä

Henkilönnimiä voivat sisältää myös lääketieteellisten kokeiden nimet ja elimen osat.

Millsin koe, Langerhansin saareke

Nimen isokirjaimisuus säilyy myös silloin, kun sairauden tai hoitomenetelmän nimi pohjautuu paikkaan.

Krimin–Kongon tauti, Sallan tauti, Minnesota-malli (eräs kroonisen alkoholismin hoitotapa)

Samalla tavalla kirjoitetaan paikan tai keksijän nimeen perustuvat virusten nimet (ks. Ruusu on ruusu – kasvien ja eläinten nimistä).

Tuotenimiä koskevat periaatteessa samat oikeinkirjoitusohjeet kuin muitakin nimiä, vaikka ne on joskus rekisteröity näistä poikkeavassa asussa. (Vrt. myös Rakastavatko graafikot pieniä kirjaimia? ja Miksei sanakirjasta löydy Legoja?)

Kumpi on edullisempaa kahvia, Saludo vai Presidentti? Voin vaihtoehtona pöydässä oli Keiju-margariinia. Vanhassa Saabissamme oli kattoluukku.

Juoksevassa tekstissä isoa kirjainta käytetään joskus tehokeinona, vaikka kyseessä ei olisikaan erisnimi. Isolla alkukirjaimella voidaan osoittaa kohteliaisuutta ja kunnioitusta.

Kirjeen puhuttelussa, kutsukortissa ym. voidaan kohteliaisuudesta käyttää isoa kirjainta myös normaalisti pienikirjaimisesta tittelistä ja muista henkilöön viittaavista sanoista.

Arvoisa Tasavallan Presidentti
Rakas Mummi!

Myös laitosten nimissä käytetään joskus isoa kirjainta näin (ks. Valtionhallinnon nimien alkukirjaimet). Erityisen runsaasti isoa kirjainta kunnioituksen osoituksena käytetään hengellisessä tekstissä (ks. Pyhät nimet).

Kirjeissä persoonapronominit sinä ja te kirjoitetaan usein isolla:

En tiedä, miten voin kyllin kiittää Sinua.

Pienen kirjaimen käyttö on sekin aina mahdollista, ei epäkohteliasta.

Isoa alkukirjainta käytetään myös tyyli- ja korostuskeinona osoittamassa juhlallisuutta, painokkuutta, tärkeyttä tms. Tällöin pitää varoa liiallisuutta, sillä ison alkukirjaimen runsas käyttö tekee tekstistä helposti hyppelehtivää ja voi muodostua maneeriksi, jolloin keino menettää tehonsa.

Se oli yksi elämän Suurista Hetkistä.

Isoa kirjainta käytetään lisäksi monissa lyhenteissä.

Isokirjaimisia ovat sellaiset lyhenteet, joihin on poimittu yhdyssanan tai sanaliiton sanojen alkukirjaimet.

MM ’maailmanmestaruus’; OM ’oikeusministeriö’; TTY ’Tampereen teknillinen yliopisto’

Nimeen viittaavat kokonaisina sanoina luettavat isokirjainlyhenteet muuttuvat usein kirjainsanoiksi, joista vain ensimmäinen kirjain on iso, kuten missä tahansa nimessä (ks. Valtionhallinnon nimien alkukirjaimet).

Akava, Kela

Pieni alkukirjain

Pientä alkukirjainta käytetään suomessa laajemmin kuin esim. englannissa, mihin seikkaan viitataan useissa tämän lehden kirjoituksissa.

Nimistä johdetut adjektiivit ja muut johdokset eivät enää ole propreja, joten ne kirjoitetaan pienellä. Näitä ovat mm. paikannimistä johdetut asukkaannimet ja adjektiivit.

keskisuomalainen, ruotsalainen, newyorkilainen, impivaaralaisuus, virtasmainen; freudilaisuus

Kansojen ja kansallisuuksien nimet ovat pienellä kirjoitettavia appellatiiveja.

arabi, baltti, somali

Perheenjäsenyyttä ja sukulaisuussuhteita ilmaisevat sanat ovat appellatiiveja.

isä, äiti, mummi, vaari, mamma, pappa

Kohteliaassa puhuttelussa iso kirjainkin on mahdollinen.

Arvonimet ja tittelit ovat appellatiiveja, vaikka nekin kohteliaisuussyistä voidaan joskus puhuttelussa tai kutsussa kirjoittaa isolla. Juoksevassa tekstissä käytetään pientä alkukirjainta:

Lauantaina tasavallan presidentti Tarja Halonen käveli Hakaniemen torilla.

Ohje koskee myös suomenkielisessä tekstissä esiintyviä muista kielistä lainattuja arvonimiä ym.

lady, mademoiselle, sir

(Uskonnollisissa yhteyksissä käytettävistä arvonimistä ja vastaavista ks. Pyhät nimet.)

Kielten nimet kirjoitetaan pienellä, samoin niistä muodostetut yhdyssanat ja johdokset.

ruotsi, suomi, saamen kieli; ruotsinkielinen, venäjäntaitoinen

Huom.: Murteiden nimet sen sijaan ilmaistaan yleensä paikannimen avulla sanaliittona: Porin murre, Pohjois-Karjalan murre, Helsingin slangi; suomen (= suomen kielen) murteet, karjalan (= karjalan kielen) murteet. Joskus raja häilyy, esimerkiksi Savon murteesta puhutaan usein ikään kuin kielenä, sanotaan esim., että joku puhuu suomea ja savoa, toinen rauman kieltä.

Kasvien ja eläinten ym. suomenkieliset nimet (linnunnimet, sienten nimet, kivilajien nimet jne.) ovat appellatiiveja myös silloin, kun niihin sisältyy paikannimi.

husky, lapinkoira, mustanmerenruusu

(Ks. myös Ruusu on ruusu – kasvien ja eläinten nimistä ja Kissat ja koirat.)

Tyyli- ja oppisuuntien, ajanjaksojen ja myös sotien nimet ovat meillä appellatiiveja.

art deco; antiikki, empire, kultakauden taide, new age; ensimmäinen maailmansota, suuri Pohjan sota, talvisota

Valtionhallinnon keskeisiä elimiä tarkoittavat sanat, sekä suomalaiset että muunkieliset, kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella.

eduskunta, hallitus, duuma, knesset, ylähuone

Lakien nimet tulkitaan appellatiiveiksi, ja ne kirjoitetaan pienellä.

kielilaki, tasa-arvolaki (jonka ”virallinen nimi” eli lakitekstistä löytyvä otsikko on laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta)

Päivien – myös juhlapäivien – ja kuukausien nimet ovat suomessa appellatiiveja. Suoraan muista kielistä lainatut juhlien nimet kirjoitetaan nekin meillä pienellä.

sunnuntai, juhannus, ystävänpäivä, suomen kielen päivä; joulukuu; halloween, jom kippur, ramadan

Myös tervehdyksissä on täysin korrektia kirjoittaa sanat joulu, pääsiäinen ym. pienellä: Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta! Juhlapäivien nimissä on myös sellaisia, joihin sisältyvän erisnimen merkitys on niin hämärtynyt, että ne kirjoitetaan pienellä.

vappu, tapaninpäivä

Vähemmän vakiintuneet kirjoitetaan erisnimen sisältäviksi sanaliitoiksi nimipäivien tapaan: Lucian päivä, Kukan päivä (vrt. Liisan päivä).

Erilaisten kerrallisten teemapäivien nimet ovat kuitenkin yleensä propreja. (ks. Mukaan ”Miljoonan Kilon Keikalle”).

Ruokien ja ruokalajien nimet kirjoitetaan pienellä myös silloin, kun ne ovat lainasanoja.

basmatiriisi, osso buco

Nimityksiin sisältyy usein merkitykseltään kalvennut erisnimi (kuten moniin muihinkin mitä erilaisimpiin asioihin viittaaviin sanoihin). Ne kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella.

bostonkakku, janssoninkiusaus, karjalanpaisti

Huom.: Ravintola-alan erikoiskielessä poikkeuksen tekevät kuitenkin niin sanotut gastronomiset määreet, jotka voivat viitata henkilön- tai paikannimeen ja jotka vakiintuneeseen tapaan kirjoitetaan isolla, esim. ”kuhaa Orly” (= Orlyn tapaan); Romanovin mansikat.

Ruoka-alan teksteissä joudutaan usein painiskelemaan lajikkeennimien tai tuote- ja kauppanimien alkukirjainongelmien kanssa (ks. Ruusu on ruusu – kasvien ja eläinten nimistä ja Miksei sanakirjasta löydy Legoja?).

Jo edellä mainittujen ryhmien lisäksi eri aloilla on paljon muita erisnimilähtöisiä mutta yleiskäsitteiksi muuttuneita sanoja, jotka vakiintuneisuuttaan kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella.

dieselmoottori, röntgenkuva, steinerkoulu, suomimakkara, tuomasmessu

Jotkin sanat häilyvät vielä eris- ja yleisnimisyyden rajoilla (ks. lukua Isolla tai pienellä).

Kun erisnimeä käytetään kuvallisesti, alkukirjain on yleensä pieni. Osa tällaisista sanoista on päässyt sanakirjoihinkin.

– – on nähnyt kiinat ja amerikat; kulmakunnan peppi pitkätossu; donjuan, ruususenuni

Lyhenteistä pienikirjaimisia ovat yleisten lyhentämissääntöjen mukaan muodostetut yleiskielen lyhenteet, samoin mittayksiköiden lyhenteet. Myös monet sanoiksi hahmotettavat lyhenteet ovat pienikirjaimisia.

ks. (’katso’), mm. (’muun muassa’) nro (’numero’), ym. (’ynnä muuta’); mm (’millimetriä’); luki-, luomu-

Isolla tai pienellä

Koska nimen ja erisnimen rajat häilyvät, myös alkukirjaimen käyttö vaihtelee. Kielitoimiston neuvonnasta kysytään paljon erilaisista rajatapauksista. Niitä ovat mm. seuraavat:

Sellaiset erisnimen sisältävät ilmaukset, joissa erisnimen merkitys ei ole kokonaan häipynyt taustalle, on mahdollista kirjoittaa joko isolla tai pienellä alkukirjaimella.

braillekirjoitus ~ Braillen (piste)kirjoitus; Jehovan todistajat ~ jehovantodistajat, Pekkas-päivä ~ pekkaspäivä, Ruotsin-laiva ~ruotsinlaiva; Suomen mestaruus ~ suomenmestaruus

Sama sana voi olla sekä eris- että yleisnimi kulloisenkin merkityksen perusteella, kuten edellä jo monessa yhteydessä on tullut esille. Siispä ei voida yksiselitteisesti sanoa, että se ja se sana kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella. Pitää tietää yhteys, jossa sanaa käytetään (ks. Erisnimen ja yleisnimen rajankäyntiä).

Pohjoismaat (= alueen nimi) – pohjoismaat (= yleensä pohjoiset maat)

Kuten jo edellä on esitetty, puolueiden ja järjestöjen virallisten nimien rinnalla käytetään myös yleisnimiä (ks. lukua Iso alkukirjain). Niinpä kuulutaan Marttaliittoon, mutta käydään marttojen kokouksessa.

Varsinaiset lempinimet kirjoitetaan isolla, mutta joskus rajat häilyvät. Tällaisia on esimerkiksi autojen nimissä.

Mersu (~ mersu), Sitikka (~ sitikka) , rätti-Sitikka ~ rättäri

On myös sellaisia virallisesta nimestä yleistymään pyrkiviä käsitteitä kuin Joutsen-merkki (~ joutsenmerkki) ja Reilu kauppa (”Meillä käytetään reilun kaupan kahvia.”). Iso alkukirjain on ensisijainen, koska kyseessä on rekisteröity merkki. Erisnimisyyttä puoltaa myös merkitys: kyseessähän ei ole mikä tahansa reilu ja rehellinen kauppa, vaan tietyt ehdot täyttävä kansainvälinen tuotanto- ja jakelujärjestelmä.

Lisäksi on joitakin käsitteitä, jotka voidaan vapaasti tulkita joko eris- tai yleisnimiksi; usein kyseessä ovat kuvitteelliset paikat ja henkilöt. Esimerkiksi CD-Perussanakirjassa seuraavista esitetään sekä yleis- että erisniminen kirjoitusasu.

kyöpeli ~ Kyöpeli, manala ~ Manala, Tuonela ~tuonela; Nukkumatti ~ nukkumatti, Tuhkimo ~ tuhkimo

Internet isolla, intranet pienellä. Kysytyimpiä alkukirjainta koskevia kysymyksiä on, kirjoitetaanko sana Internet isolla vai pienellä alkukirjaimella. Suositus on edelleen isolla, perusteluna se, että kyseessä on tietyn tietoliikennejärjestelmän nimi. Ohje on entisellään, vaikka joissain tiedotusvälineissä sana kirjoitetaan systemaattisesti pienellä. Sen sijaan tietyntyyppisiä verkkoja tarkoittavat sanat ekstranet (’ulkoverkko’) ja intranet (’sisäverkko’) ovat appellatiiveja, ja ne kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella.

Huokaus Kotuksen verkkosivuilta
26.5.2004: Olenko hesasta vai Hesasta? Luenko aamulla hesarin vai Hesarin, ja ostanko päivällä iltiksen vai Iltiksen? Kun etsin jotain sanaa, perehdynkö pesoseen vai Pesoseen (Suomen kielen perussanakirjaan)? Jos sanaa ei siitä löydy, niin nykäisenkö hyllystä nykäsen vai Nykäsen (Nykysuomen sanakirjan)?



Kielikello 3/2003
Alkuun

Jaa

Lue myös:

Iso vastaan pieni – korkeakouluopiskelijoiden alkukirjaimet (Vapaasti luettavissa)

Luettelo (Vapaasti luettavissa)

Pyhät nimet (Vapaasti luettavissa)

Erisnimen ja yleisnimen rajankäyntiä (Vapaasti luettavissa)

Valtionhallinnon nimien alkukirjaimet (Vapaasti luettavissa)

Ruusu on ruusu – kasvien ja eläinten nimistä (Vapaasti luettavissa)

Rakastavatko graafikot pieniä kirjaimia? (Vapaasti luettavissa)

Miksei sanakirjasta löydy Legoja? (Vapaasti luettavissa)

Kissat ja koirat (Vapaasti luettavissa)

Mukaan ”Miljoonan Kilon Keikalle” (Vapaasti luettavissa)

Lehdet »

Anna palautetta »

Kotimaisten kielten keskus


Tilaa uusi Kielikello!
Kielikello siirtyy kokonaan verkkojulkaisuksi (osoite edelleen www.kielikello.fi) vuoden 2018 alussa, kun painetun lehden julkaiseminen loppuu. Uusi verkkolehti on ilmainen.

Kielikello ilmestyy verkossakin neljästi vuodessa, ensimmäisen kerran helmi-maaliskuussa 2018. Varsinaisten lehden numeroiden ilmestymisen välissä voidaan julkaista ajankohtaisia havaintoja, vastauksia kysymyksiin tai muuta juuri sillä hetkellä kielikeskustelussa pinnalla olevaa aineistoa.

Jos haluat sähköpostiisi tiedon Kielikellon ilmestymisestä tai julkaistusta uudesta sisällöstä, osoitteessa www.kotus.fi/tilaakielikello on lomake, jolla voit ilmoittaa sähköpostiosoitteesi.

Tervetuloa mukaan Kielikellon lukijajoukkoon!

Suomen kielen lautakunta

Suomen kielen lautakunnan suosituksia ja kannanottoja

Yhteiskunta tarvitsee kaksipäiväisen äidinkielen ylioppilaskokeen (2/2017)
Evankelisluterilainen vai evankelis-luterilainen? (2/2016)



Lue lisää

Julkaisut

13.6.2017
Kielitoimiston oikeinkirjoitusoppaasta uusi painos

Kielitoimiston oikeinkirjoitusoppaasta on maaliskuussa 2017 ilmestynyt 13., korjattu painos.

Kielitoimisto kouluttaa

13.6.2017
Kesä marraskuussakin!

Kielenhuollon kesäpäivät 15.–16.11.2017

 

Ajankohtaista

3.10.2017
Iloa kielistämme!

Kielilautakuntien yhteinen seminaari 23.11. klo 13–17 Helsingin yliopiston pienessä juhlasalissa

3.10.2017
Kielitoimisto Facebookissa

Kielitoimisto on avannut oman Facebook-sivunsa.

30.6.2017
Lähetä kielihavaintosi Kielitoimistoon!

Kielitoimisto kerää kielenkäyttäjiltä havaintoja yleiskielestä.

Lisää ajankohtaisia »