Kielikello on kielenhuollon tiedotuslehti, jossa
kirjoitetaan kielestä ja kielenkäytön kysymyksistä.
Kielikello on tarkoitettu kaikille kielestä kiinnostuneille.

Kielikello 2/2003

Jarmo Anttila ja Taru Kolehmainen

Lukijoilta

Uskontunnustuksen kielestä

Kommentoin Taru Kolehmaisen Kielikellossa 3/2002 (ks. Lue myös) ollutta kirjoitusta, jossa käsiteltiin sijamuodon vaihtumista suomenkielisessä uskontunnustuksessa, kun Pyhän Kolminaisuuden persoonista siirrytään seurakuntaan ja muihin uskonkohteisiin (”Minä uskon Jumalaan – – Pyhään Henkeen, [mutta:] pyhän yhteisen seurakunnan jne.”

Kuulun niihin moniin, joita kyseinen sijamuodon käyttö on hämmentänyt ja hämmentää osittain edelleenkin. Rufinus Aquileialaisen väite in-preposition kohdistumisesta vain kolminaisuuden persooniin on puhtaasti teologinen. Kielelliseksi tulkittuna se olisi väärän todistuksen antamista latinan kielestä, jossa, samoin kuin muissakin prepositiokielissä, prepositio jonkin sanan edessä koskee normaalisti kaikkia siihen rinnastettuja sanoja. Näin on myös ruotsissa. Kuvitellaanpa lainatusta kohdasta poistettavaksi ”på den helige Ande”: syntyisi epäluonteva lause (jag tror) en helig, allmännelig kyrka, de heligas samfund, – – och ett evigt liv. Prepositio siis selvästikin liittyy näihin kaikkiin. Jokaisen ruotsinkielisen sanankuulijan käyttämästä virsikirjasta löytyy myös Nikean uskontunnustuksen teksti Vi tro på en helig, allmännelig och apostolisk kyrka, eikä se ruotsalaisen korvissa ole mitenkään ”varsin outo ilmaus”. Tunnustuksen kreikkalaisessa tekstissä käytetään vastaavasti eis-prepositiota aivan samoin sekä puhuttaessa uskosta Jumalaan kuin pyhään yhteiseen seurakuntaan.

Ristiriita uskoa-verbin rektioiden välillä toisaalta uskontunnustuksessa, toisaalta yleiskielessä näyttää lähes yksinomaan koskevan sijamuotokieliä. Niinpä suomessa sanotaan Uskon parempaan tulevaisuuteen ja unkarissa Hisszek a jobb jövöben, eli samaa sijamuotoa käyttäen kuin Pyhästä Hengestä puhuttaessa. Kaipaan siten edelleen rationaalista selitystä sille, miksi uskontunnustuksessa pitää näin poiketa yleisestä kielenkäytöstä.

Jarmo Anttila

Vastaus

Olemme Jarmo Anttilan kanssa nyt keskellä samaa teologista väittelyä, jota arvon kirkkoisät kävivät kristillisen kirkon ensimmäisinä vuosisatoina: mihin asti ulottuu uskonkohteiden luettelossa latinan credo-verbiin liittyvä in-prepositio? Rufinus Aquileialaisen tulkinta, jonka mukaan ”in kohdistui ainoastaan Kolminaisuuden persooniin eikä esimerkiksi seurakuntaan”, on teologinen, niin kuin Jarmo Anttilakin huomauttaa. Tosin tätä teologista tulkintaa ilmennetään Rufinuksen mukaan myös kielen keinoin: ”Preposition kohdentuminen erottaa Luojan luodusta ja jumalallisen inhimillisestä.”

Näyttää siltä, että ensimmäisten vuosisatojen erimielisyys in-preposition ulottuvuudesta uskontunnustuksessa on yksi niistä asioista, jotka erottavat läntiset ja itäiset kirkot toisistaan. Läntiset kirkot kantavat edelleen Rufinuksen tulkinnan perinnettä, jonka mukaan ”jumalalliset” ja ”inhimilliset” uskonkohteet erotetaan toisistaan myös kielen avulla.

Idän kirkoissa ajatellaan ilmeisesti toisin. Ortodoksikirkon käyttämässä Nikean uskontunnustuksessa sijamuoto ei vaihdu: siinä kaikki uskonkohteet ovat illatiivissa: ”Uskon yhteen, pyhään – – kirkkoon.” Nikean (nyk. Nikaian) tunnustuksen luterilaisessa nykyversiossa on: ”Uskomme yhden, pyhän – – kirkon”, toisin sanoen siinä on sama sijamuodon vaihdos kuin käsittelemässäni apostolisessa uskontunnustuksessa. Kyseessä on siis tämän uskontunnustuksen kohdan erilainen teologinen tulkinta. Suomessa ja muissa sijamuotokielissä tätä eroa voidaan ilmaista käyttämällä sijamuotoja eri tavalla. Tosin uskoa-verbin eri käyttötapojen rajat eivät suomessakaan ole kovin selviä (esim. uskon selityksen, vrt. uskon selitykseen).

Kahtiajaon todentamiseksi pitäisi kyseinen uskonkohta tietenkin tutkia kristikunnan kaikenkielisistä uskontunnustuksista niiden varhaisista kielimuodoista lähtien. Siihen tässä ei ole mahdollista mennä. Prepositiokielissä ei kyseistä teologista tulkintaa voida yleensä kielen keinoin edes ilmaista, niin kuin jutussani totesin. Siksi voimme jatkuvasti kiistellä esimerkiksi siitä, mihin asti uskonkohtien luettelossa ruotsin -prepositio ulottuu. Asian ratkaisemiseksi pitää tietää ilmauksen takana oleva teologinen ajatus. Siksi luovutankin asian mieluusti teologian tutkijoille.

Taru Kolehmainen




Kielikello 2/2003
Alkuun

Jaa

Lue myös:

Uskon ”pyhän yhteisen seurakunnan” (Vapaasti luettavissa)

Lehdet »

Anna palautetta »

Kotimaisten kielten keskus


Tilaa uusi Kielikello!
Kielikello siirtyy kokonaan verkkojulkaisuksi (osoite edelleen www.kielikello.fi) vuoden 2018 alussa, kun painetun lehden julkaiseminen loppuu. Uusi verkkolehti on ilmainen.

Kielikello ilmestyy verkossakin neljästi vuodessa, ensimmäisen kerran helmi-maaliskuussa 2018. Varsinaisten lehden numeroiden ilmestymisen välissä voidaan julkaista ajankohtaisia havaintoja, vastauksia kysymyksiin tai muuta juuri sillä hetkellä kielikeskustelussa pinnalla olevaa aineistoa.

Jos haluat sähköpostiisi tiedon Kielikellon ilmestymisestä tai julkaistusta uudesta sisällöstä, osoitteessa www.kotus.fi/tilaakielikello on lomake, jolla voit ilmoittaa sähköpostiosoitteesi.

Tervetuloa mukaan Kielikellon lukijajoukkoon!

Suomen kielen lautakunta

Suomen kielen lautakunnan suosituksia ja kannanottoja

Yhteiskunta tarvitsee kaksipäiväisen äidinkielen ylioppilaskokeen (2/2017)
Evankelisluterilainen vai evankelis-luterilainen? (2/2016)



Lue lisää

Julkaisut

13.6.2017
Kielitoimiston oikeinkirjoitusoppaasta uusi painos

Kielitoimiston oikeinkirjoitusoppaasta on maaliskuussa 2017 ilmestynyt 13., korjattu painos.

Kielitoimisto kouluttaa

13.6.2017
Kesä marraskuussakin!

Kielenhuollon kesäpäivät 15.–16.11.2017

 

Ajankohtaista

3.10.2017
Kielitoimisto Facebookissa

Kielitoimisto on avannut oman Facebook-sivunsa.

30.6.2017
Lähetä kielihavaintosi Kielitoimistoon!

Kielitoimisto kerää kielenkäyttäjiltä havaintoja yleiskielestä.

Lisää ajankohtaisia »