Kielikello on kielenhuollon tiedotuslehti, jossa
kirjoitetaan kielestä ja kielenkäytön kysymyksistä.
Kielikello on tarkoitettu kaikille kielestä kiinnostuneille.

Kielikello 2/2003

Tapani Harviainen ja Martti Kahla

Jevgeni vai Yevgeniy? – Kyrillisen kirjaimiston siirrekirjainnus suomessa

Venäjän kyrillisen kirjaimiston siirrekirjainnus suomenkielisessä asiatekstissä on edelleenkin ongelma. Vaikka venäläisten erisnimien siirrekirjainnuksesta on olemassa selkeät kansalliset ohjeet ja suositukset, monissa teksteissä esiintyy suosituksista poikkeavia improvisaatioita.

Nimien oikeinkirjoitukseen on pyritty luomaan yhtenäisyyttä ja johdonmukaisuutta jo runsaan sadan vuoden ajan. Aikakauslehti Virittäjässä ilmestyivät ensimmäiset kyrillisen kirjaimiston transkriptiosuositukset jo vuonna 1886, ja aiheeseen on palattu monesti aina vuoteen 1958 saakka. Neuvostoliittoinstituutin vuosikirjoissa kysymystä on käsitelty 1951 ja 1963. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen Kielikellossa numero 10 julkaistiin vuonna 1977 venäjän kirjaimiston siirrekirjainnuskaava, joka kuusi vuotta myöhemmin ilmestyi myös Suomen standardisoimisliiton vahvistamana standardina SFS 4900: Kyrillisten kirjainten translitterointi. Kielikellonsuosituskaava ja standardi SFS 4900 ovat siis identtiset. Siirrekirjoitusjärjestelmä esiteltiin myöhemmin vielä Kielikellon numerossa 4/1987.Vaikka suositukset eivät aluksi syntyneet vaikeuksitta ja yksituumaisesti, erimielisyyksiä asiantuntijoiden välillä ei nyttemmin enää juuri esiinny. Tulokseen pääsyä on helpottanut myös se, että standardi SFS 4900 käsittää kaksi kaavaa: ”tavallisen” eli kansallisen ja ”tieteellisen” eli kansainvälisen. Näistä jälkimmäinen perustuu Kansainvälisen standardisointijärjestön (ISO) suositukseen ISO R9 (1955). Kotimaisen standardin kansallinen kaava on tarkoitettu käytettäväksi normaalissa suomenkielisessä asiatekstissä: tietopuolisessa kirjallisuudessa sekä sanoma- ja aikakauslehdistössä, televisio-ohjelmissa ja kaunokirjallisuudessa. Lähes samaa kaavaa on käytetty myös mm. tietosanakirjoissamme aina ensimmäisestä Tietosanakirjasta (1909–1922) alkaen. Tieteellinen eli kansainvälinen kaava taas palvelee tieteellisten kirjastojen luettelointia ja tieteellisten julkaisujen kirjallisuusluetteloiden laadintaa. Tässä artikkelissa käsittelemme vain tavallista eli kansallista kaavaa.

Seuraavassa on esimerkkejä lehdistössä yleisesti esiintyvästä standardin vastaisesta käytännöstä; kaikkien tapausten yksityiskohtainen esittely ei tässä yhteydessä tietenkään ole mahdollista.

(Suositeltavat muodot on kursivoitu).

Ven. e = e (je):

Fedosejeva, ei Fedoseeva, Fedoseyeva, Fedosseeva
Gordijevski,ei Gordievski, Gordievsky
Jekaterina, ei Ekaterina, Yekaterina
Jelena, ei Elena, Yelena
Jevgeni, ei Eugene, Eugueni, Evgeni, Evgeny, Yevgeny
Leontjeva, ei Leonteva, Leontieva, Leontyeva
Novyje Izvestija,ei Novie Izvestia
Onufrijenko, ei Onoufrienko, Onufrienko
Primorje, ei Primore, Primorye
Surodejeva, ei Surodeeva, Surodeyeva
Turgenev, ei Turgenjev, Turgenyev

Ven. eй = ei:

Liteinyi,ei Litejnyj, Liteyny, Liteynyj
Sergei,ei Sergey
Timofei,ei Timofej, Timofey

Ven. е = jo (o):

Artjom,ei Artem, Artiom, Artyom
Fjodor,ei Fedor, Feodor, Fyodor
Gorbatšov, ei Gorbatshev, Gorbatšev
Hruštšov, ei Chruschtschew, Hrushtshev, Hrushtshov, Hruštšev, Khrushtshev
Kovaljov ei Kovalev, Kovalyov
Pjotr,ei Petr, Pyotr
Potjomkin,ei Potemkin, Potyomkin
Pugatšov, ei Pugatshev
Rubljov, ei Rublev, Rublyev, Rublyov
Vorobjova,ei Vorobjeva, Vorobyeva, Vorobyova

Ven. ж = ž:

Dargomyžski, ei Dargomyzhski
Nadežda, ei Nadejda, Nadesda, Nadeshda, Nadezhda
Živago, ei Shivago, Zhivago, Zjivago

Ven. з = z:

Groznyi, ei Grosni, Grosnyi, Grosnyj, Groznyj
Kozlov, eiKoslov

Ven. ий = (sanan lopussa) i:

Anatoli, ei Anatolij, Anatoly
Dmitri, ei Dimitri, Dimitrij, Dimitry, Dmitrij, Dmitry
Hvorostovski, ei Hvorostovskij, Hvorostovsky, Hvorostovskyj, Khvorostovsky
Kozlovski, ei Kozlovskij, Kozlovsky
Valeri, ei Valerij, Valery, Valeryi

Ven. кс = ks:

Aleksandr, ei Aleksander, Alexander, Alexandr, Alexandre
Aleksei, ei Aleksej, Aleksey, Alexei, Alexej, Alexey
Maksim, ei Maxim

Ven. o = o:

Rosljakovo, ei Rosljakova
Volodja, ei Valodja, Valodya

Ven. c = s:

Isaija, ei Issaija
Vasiljeva, ei Vassilieva, Vassiljeva

Ven. y = u:

Buharin, ei Boukharine, Bukharin
Guštšev, ei Gouchtchev
Juri, ei Jouri, Youri
Muravjov, eiMouraviev
Nikulin, ei Nikouline
Šupenitš, ei Choupenitch

Ven. x = h:

Buharov, ei Boukharov
Dolgih, ei Dolgich, Dolgikh
Holo, ei Kholod
Hruštšov, ei Chruschtschew, Hrushtshev, Hrushtshov, Hruštšev, Khrushtshev
Mihail, ei Michail, Mihhail, Mikhail, Mikhayl
Tšuhrai, ei Chukhrai, Chukhray, Chukrai, Chukray
Vjahirev, ei Vyakhirev

Ven. ч = tš:

Abramovitš, ei Abramovich, Abramovits, Abramovitsh
Boitšenko, ei Boichenko, Boitchenko, Boitshenko
Gontšarov, ei Goncharov, Gontsharov
Kotškoma, ei Kochkoma, Kotshkoma, Kotskoma
Novotšerkassk, ei Novocherkassk
Šostakovitš, ei Shostakovits, Shostakovitsh
Šupenitš, ei Choupenitch, Shupenits
Tjuttšev, ei Tjutshev
Tšekatšova, ei Tchekachova
Tšernyšenko, ei Chernyshenko
Tšuhrai, ei Chukhrai, Chukhray, Chukrai, Chukray
Viktorovitš, ei Viktorovitz

Ven. ш = š:

Kamenšikova, ei Kamenschikova, Kamenshikova
Šemjakin, ei Shemjakin, Shemyakin
Šupenitš, ei Choupenitch, Shupenits
Tšernyšenko, ei Chernyshenko

Ven. щ = štš:

Aništšik, ei Anichtchik
Hovanštšina, ei Chowanschtschina, Hovanshtshina, Khovanshtshina
Hruštšov, ei Chruschtschew, Hrushtshev, Hrushtshov, Hruštšev, Khrushtshev
Troštšev, ei Troshev

Ven. ы = y:

Rybatši, ei Ribatshi
Staryje Atagi, ei Starije Atagi
Tsaritsyno, ei Tsaritsino

Ven. ый = yi:

Groznyi, ei Grosni, Grosny, Grozni, Grozny, Groznyj
Hlebnyi, ei Hlebnij
Liteinyi, ei Litejnyj, Liteyny, Liteynyj
Sosnovyi Bor, ei Sosnovy Bor

Ven. ю = ju:

Andrjušenko, ei Andryushenko
Judenitš, ei Ioudenitsh
Jufa, ei Yufa
Juri, ei Jouri, Youri, Yuri
Ljubov, ei Lyubov, Lybov
Ljudmila, ei Liudmila, Ludmila, Lyudmila
Pljuš, ei Pliush, Plyush
Sjurina, ei Siourina
Slobodenjuk, ei Slobodeniouk, Slobodeniuk

Ven. я = ja:

Beljajev, ei Belajev, Belyaev, Belyayev, Beläjev
Darja, ei Darya
Djadkova, ei Diadkova
Djagilev, ei Diaghilev, Dyagilev
Izvestija, ei Izvestia
Jankovski, ei Yankovsky, Yankovskyj
Jevgenija, ei Jevgenia, Jevgenya, Yevgenya
Kasjanenko, ei Kassianenko, Kasyanenko
Pestelja ulitsa, ei Pestelya ulitsa
Poljakov, ei Polyakov
Rjabov, ei Ryabov
Rossija, ei Rossia, Rossiya
Sutjagin, ei Sutyagin
Tatjana, ei Tatiana, Tatyana
Vjahirev, ei Vyakhirev
Zelenskaja, ei Zelenskaia, Zelenskaya

Mitä haittaa kirjavuudesta?

Esimerkkiaineiston tarkastelu paljastaa useita seikkoja, jotka aiheuttavat SFS 4900 -standardista poikettaessa epäjohdonmukaisuutta ja sekaannusta.

Hakemistojen ja tiedostojen aakkostuksessa sanat etääntyvät asiaankuuluvilta paikoiltaan:

– kun ja korvataan sanan alussa (1. ja 2. kirjain) ya:lla (Jankovski>Yankovsky; Vjahirev>Vyakhirev)
– kun je korvataan sanan alussa e:llä tai ye:llä (Jelena > Elena, Yelena)
– kun jo korvataan sanan alussa e:llä tai yo:lla (Fjodor > Fedor, Fyodor; Pjotr > Petr, Pyotr)
– kun ju korvataan sanan alussa u:lla, you:lla tai yu:lla (Juri> Youri, Yuri; Ljudmila > Ludmila, Lyudmila)
– kun h korvataan sanan alussa ch:lla tai kh:lla (Hruštšov > Chruschtschew,Khrushtshev; Halilov > Chalilow,Khalilov; Holod > Cholod,Kholod )
– kun ž korvataan sanan alussa sh:lla (Zivago > Shivago)
– kun ks korvataan sanan alussa x:llä (Ksenija > Xenia)
– kun u korvataan sanan alussa ju:lla tai ou:lla (Lubjanka > Ljubjanka; Muravjov> Mouraviev)
– kun korvataan sanan alussa ch:lla (Tšernov > Chernov; Tširkova > Chirkova)
– kun š korvataan sanan alussa ch:lla (Šupenitš > Choupenitch)
– kun y korvataan sanan alussa i:llä (Rybatši > Ribatshi).

Sanojen oikea ääntäminen hämärtyy käytettäessä samaa kirjainta tai kirjainyhdistelmää usean eri äänteen merkitsemiseen:

– kun ch:lla merkitään sekä h:ta että :ää (Dolgih > Dolgich; Kotškoma > Kochkoma)
– kun y:llä merkitään sekä i:tä,j:tä että y:tä (Anatoli > Anatoly; Liteinyi > Liteyny; Vjahirev > Vyakhirev; vrt. Gromyko, Kosygin).

Nimien palauttaminen niiden alkuperäiseen kyrilliseen kirjoitusasuun eli retranslitteraatio käy lähes ylivoimaiseksi, kun siirrekirjainnus on toteutettu sattumanvaraisesti tai useita kansallisia malleja noudattaen, niitä keskenään sekoittaen tai vailla mitään suosituskaavoja.

Koska nimiä joudutaan suomenkielisessä kirjoituksessa taivuttamaan useissa sijamuodoissa, on luontevampaa kirjoittaa venäjän kielessä ij-päätteisinä esiintyvät nimet i- eikä ij-loppuisina, kuten menetellään esimerkiksi ruotsissa ja useimmissa muissa kielissä; tämän vuoksi suomalaiseen siirrekirjainnukseen on alun perin valittu lyhyempi vaihtoehto: Vasili, gen.Vasilin, partit. Vasilia, illat.Vasiliin, elat.Vasilista, ei: Vasilij, Vasilijn, Vasilijta, Vasilijhin, Vasilijsta.

Venäjän painollisen jo:n (o:n) merkitsemisen horjuvuus:

ё:lla merkittävä venäjän vokaali on hankalasti siirrekirjainnettavissa siksi, että sen kyrillistä kirjainmerkkiä käytetään venäjässä säännöllisesti vain sanakirjoissa ja tietosanakirjoissa; muissa julkaisuissa sen korvaa e. Virittäjän translitterointikaavassa tätä merkkiä ei noteerattu, vaan se korvattiin aina e:llä. Muutos tapahtui vasta 1970-luvulla, minkä jälkeen jo (o) -merkintä sisällytettiin Kielikellon kaavaan sekä SFS 4900 -standardiin. Olisi suotavaa, että kaikissa tapauksissa pyrittäisiin ottamaan huomioon tämä ”piilevä” jo-kirjain. Kun siis merkitään Fjodor, Pjotr, Semjon jne., tulisi johdonmukaisuuden vuoksi muistaa myös sellaiset nimet kuin Aljohin, Potjomkin ja suhuäänteiden jälkeiset j:ttömät Gorbatšov ja Hruštšov.Standardista poikkeavaa on venäjän ortografiaan kuulumattoman ja ääntämyksen vastaisen vokaalin e ja i lisääminen seuraaviin etunimiin:

Aleksandr, eiAleksander, Alexander
Dmitri, ei Dimitri, Dimitrij, Dimitry

Mihinkään siirrekirjainnuskaavaan ei sisälly venäjän painottoman o-vokaalin merkitseminen a:lla, joten on vältettävä seuraavanlaista foneettista kirjoitustapaa:

Volodja, eiValodja
svoboda,eisvaboda
Tolstoi, eiTalstoi

Sukunimien feminiinimuotojen käytön horjuvuus:

Naisten sukunimistä unohdetaan monesti niihin kuuluva -a, -aja -pääte ja kirjoitetaan ne samoin kuin maskuliiniset muodot: samassa artikkelissa voi esiintyä esim. nimipari Olga Rysina ja Nina Uspenski; pitää olla Uspenskaja. Meillä omaksuttua maskuliinimuodon käyttämistä myös naisten sukunimissä ei tule soveltaa Venäjällä käytössä oleviin nimiin.

Suhuäänteiden š ja ž merkitseminen

SFS 4900 -standardin opastaviin tietoihin sisältyy maininta: ”Jos merkkejä šja ž ei teknisistä syistä voida käyttää, ne voidaan korvata yhtymillä sh ja zh”. Tällä maininnalla on haluttu tähdentää sitä, että näiden suhuäänteiden kaksikirjaiminen merkintä on parempi vaihtoehto kuin niiden kokonaan merkitsemättä jättäminen, siis pelkkä s ja z. Kaksikirjaimisuudella on kuitenkin varjopuolena se, että sitä käytettäessä menetetään mahdollisuus ilmaista kahden eri konsonantin, s:n ja h:n, yhtymää esim. sanoissa Ishakov, Mashadov (sukunimiä, tavattuina Is-ha-kov, Mas-ha-dov) tai pasha (’pääsiäinen’, pas-ha). ”Hatun” eli tšekkiläisen háčekin vältteleminen johtunee ensisijaisesti siitä, että š ja ž eivät sisälly tekstinkäsittelylaitteiden perusnäppäimistöön – kuten eivät monet muutkaan, esim. ranskan, norjan, viron, espanjan, portugalin, puolan jne. erikoistarkkeet (aksentit, diereesit, sediljit, sirkonfleksit, tildet jne.). Ne ovat kyllä tarvittaessa useimmiten käytössä, kun taas ”hattu” äärimmäisen harvoin, silloinkin lähinnä vain, jos kirjoittaja sen käyttöä vaatii. Jos kustantajat hyväksyisivät ”hatun” käytönperiaatteellisena linjaratkaisuna, myös latvialaisten, liettualaisten, tšekkiläisten, slovakkilaisten, sloveenilaisten ja kroaattilaisten, samoin kuin maamme saamelaistenkin nimien oikeinkirjoitus kohentuisi tältä osin. Eräissä näistä kielistä ”hattua” käytetään s:n ja z:n lisäksi myös c:n, e:n, n:n ja r:n tarkkeena, kuten tšekin erisnimissä Dĕčin, Plzeň, Zvořák. Tätä ortografista parannusta voi perustella myös Euroopan yhdentymisellä ja maanosamme kielten tasaveroisen kohtelun tarpeella.

Vieraiden siirrekirjainnusmallien vaikutus

Artikkelissaan ”Venäläisten sanojen oikeinkirjoitus latinalaisin kirjaimin” fennougristi, slavisti ja suomentaja Jalo Kalima kirjoitti v. 1951 aiheesta mm. seuraavaa: ”Edustavat teokset, kuten tietosanakirjat, luovat tietenkin itselleen johdonmukaisen, harkintaan perustuvan järjestelmän, mutta sanomalehdet ja suuri yleisö eivät paljoakaan välitä mistään järjestelmästä, joko luullen itse ymmärtävänsä nämä asiat paremmin tai pitäen yhdentekevänä, miten kirjoittavat. Se kirjavuus ja mielivalta, joka tässä suhteessa vallitsee, on kirjakielessämme auttamattomasti kulttuurittomuuden merkki.” – Nyt, puoli vuosisataa myöhemmin, joudumme toteamaan tilanteen monessa suhteessa entisen kaltaiseksi ja kysymään: 1) miksi juuri meillä on naapurikielen oikeinkirjoitus näin kehnolla tolalla, 2) miksi yllä esitettyihin perusteluihin ei reagoida, 3) pidetäänkö kansallista siirrekirjainnusstandardia yleensäkään kielemme oikeinkirjoitusjärjestelmään sisältyvänä, 4) onko yhtenäiseen käytäntöön palaaminen vielä mahdollista, 5) millä keinoin tämä myönteisessä tapauksessa voisi onnistua? – Seuraavassa joitakin vastauksia.

Ensimmäiseen kysymykseen vastaus löytynee ensisijaisesti muiden kielten ortografiamallien jäljittelystä. Monet muistanevat vielä, missä asussa venäläiset nimet esiintyivät lehdissämme 1940-luvun alkupuolella, vahvan saksalaisvaikutuksen kaudella. Nykyisin kansainväliset uutistoimistot operoivat etupäässä englanninkielisen uutisaineiston pohjalla, mutta myös saksalainen, ranskalainen, virolainen ja skandinaavinen sekä muukin vaikutus on tuntuva: poikkeaahan jo suomenruotsinkin käyttämä translitteraatio joissakin kohdin suomenkielisestä. Neuvostoliitosta ja nyky-Venäjältä, samoin kuin muualtakin peräisin oleva aineisto voi perustua angloamerikkalaisten siirrekirjainnuskaavojen ohella moniin muunkinkielisiin malleihin, ja kääntäjät saattavat jättää joko tarkoituksellisesti tai tahattomasti huomioon ottamatta suomenkielisen kohderyhmän traditiot. – Oma merkityksensä on myös sillä, että venäjän opiskelu ja kielen hallinta on meillä viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana selvästi taantunut, mikä sekin on osaltaan vähentänyt huomion kiinnittymistä käytännön kielikysymyksiin.

Näin ollen kärsijäksi jää kieli ja sen kulttuuri monessakin mielessä. Venäjän opiskelija saa varsin hämärän kuvan opiskeltavan kielen oikeinkirjoituksesta, kun saman nimen kohtaa kirjoissa ja vaikkapa samassa sanomalehden numerossa milloin missäkin asussa kirjoitettuna. Tekijän etunimi saattaa olla kirjan kannessa kirjoitettuna ”Alexandra” ja nimiölehdellä Aleksandra (esim. Alexandra Marinina: Irina tietää liikaa), ja venäjän kielen oppikirjan tekijä voi esiintyä nimellä ”Vassilieva” (= Vasiljeva). Säännöttömästi translitteroidun nimen palauttaminen kyrilliseen originaaliin tuottaa vaikeuksia venäjää taitavallekin. Tutkija taas joutuu tunnistusvaikeuksiin yrittäessään selvittää, onko esim. Y. K. Chernykh sama henkilö kuin J. H. Tšernyh. Vaikka puheena olevan standardin mukainen siirrekirjainnus ei edustakaan parasta mahdollista venäjän kielen foneettista ääntämisohjetta, se kuitenkin toimii parempana oppaana kuin edellä osoitetut sekavat kirjoitustavat, joiden seurauksena radion ja television jotkin puhe- ja uutisohjelmat ovat venäjän kielen osalta heikentyneet, etenkin verrattaessa ääntämystä muunkielisten nimien asialliseen ääntämis- ja kirjoitusasuun.

Ohjeiden saatavuus

Kyrillisen siirrekirjainnuksen ohjeet sisältynevät edelleenkin venäjän kielen yliopistotasoiseen opetukseen, mutta tämä ei nykyisin tavoita kovinkaan laajaa kuulijakuntaa. Vaikka translitterointisääntöjä ei tietenkään voida esittää yleiseksi oppiaineeksi, ne kuitenkin kuuluvat olennaisena osana suomen kielen oikeinkirjoitukseen: kielemme ajantasaisiin peruskielioppeihin (mm. Aarni Penttilän, Osmo Ikolan, Terho Itkosen) sisältyvät venäjän siirrekirjainnuskaavat, jotka paria vähäistä poikkeamaa lukuun ottamatta ovat yhteneväiset SFS 4900:n kanssa. Nämä kieliopit jäävät valitettavasti vain harvojen opiskelijoiden lähdeteoksiksi, ja oikeinkirjoitusmallit omaksutaan lehdistön sivuilta ja muista viestimistä.

Koska perinteisen siirrekirjainnusjärjestelmämme korvaamisesta jollakin muulla, siis vierasperäisellä, translitteraatiolla ei ole esiintynyt asiantuntija-aloitteita, lienee pääteltävä, ettei käyttökelpoista normitettua vaihtoehtoa toistaiseksi ole tarjollakaan. Sen vuoksi tulisi mielestämme vielä pyrkiä kiinnittämään huomiota oman järjestelmämme etuihin. Arvovaltaisissa kannanotoissa on tähdennetty venäjän kielen taidon merkitystä ja tarvetta lisätä opetuksen, ja Euroopan unioni ja Euroopan neuvosto korostivat maanosamme kielten asemaa järjestämällä Euroopan kielten teemavuoden vuonna 2001. Asiassa voitaneen vielä yrittää vedota laatujulkaisujen kustantajiin, jotta SFS 4900-standardi tai Kielikellon ohjeet hyväksyttäisiin jälleen laajemmin käyttöön. Saatavilla on myös Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuihin sisältyviä venäläisten henkilön- ja paikannimien oikeinkirjoitusoppaita, eikä alan keskitetyn neuvontapalvelun järjestäminen voine olla ylivoimainen tehtävä.

Periaatteellista keskustelua tarvittaisiin myös siitä, onko syytä pitää Venäjän Federaation passiviranomaisten soveltamaa henkilönnimien latinalaista siirrekirjainnusta, joka nykyisin noudattaa angloamerikkalaista kaavaa, esteenä oman kielenkäyttömme pitkän perinteen jatkamiselle. Tähän passiperusteluun vedotaan toistuvasti venäläisten taiteen, tieteen ja yhteiskuntaelämän edustajien matkustaessa ulkomaille ja ”vaatiessa” passiinsa merkityn nimimuodon käyttämistä kaikissa kansainvälisissä (= ulkomaisissa) yhteyksissä, kohdemaan oikeinkirjoitusperinteitä huomioon ottamatta. Mielestämme tulisi pohtia, onko tämä tulkinta muiden maiden siirrekirjainnusjärjestelmiä sitova ja kumoutuvatko muutkin kansalliset ortografiakäytänteet automaattisesti tämän ”vaatimuksen” myötä ja nojalla.

Väärinkäsitysten välttämiseksi tähdennettäköön lopuksi, ettei tällä kirjoituksella pyritä puuttumaan maahamme pysyvästi muuttaneiden henkilöiden nimien vakiintuneisiin kirjoitustapoihin; tästäkin seikasta on erillismaininta SFS 4900-standardissa. Tässä yhteydessä voi silti myös kysyä, onko edes venäläisväestömme kannalta eduksi se, että maamme valtaväestölle muodostuu käsitys, että Venäjällä käytössä olevan nimistön oikeinkirjoituksessa ei tarvitse noudattaa mitään säännöstöä tai johdonmukaisuutta?

Tässä artikkelissa emme voi käsitellä ukrainan, valkovenäjän ja 1991 itsenäistyneiden muiden entisten neuvostotasavaltojen kielten translitterointikysymyksiä (esim. armenialaiset nimet Hatšaturjan, Hatšatrjan > ”Khachaturyan”, ”Khachatryan”). Niiden tärkeys on venäläisten nimien rinnalla ainakin määrällisesti vähäisempi. Niitä voitaneen ja tulisikin käsitellä eri yhteydessä.

Laaja kritiikkimme saattaa tuntua kohtuuttomalta niistä kirjoittajista, jotka näkevät vaivaa ja selviytyvät mainiosti venäläisten nimien oikeinkirjoituksesta, esimerkkinä vaikkapa sanomalehtien musiikkikriitikot ja eräät muut erikoistoimittajat. Yhtenäisen oikeinkirjoituksen puuttuessa tämä vähemmistö kuitenkin valitettavasti jää pahasti valtavirran varjoon, joten yleiskuva muodostuu sekavaksi ja antaa aiheen vedota muutoksen puolesta.

Onko siis kyrillisen kirjaimiston oman kansallisen siirrekirjainnustandardin katsottava nykyisin sisältyvän olennaisena osana kielemme oikeinkirjoitusjärjestelmään?


Kirjoittajista Martti Kahla on täysinpalvellut kirjastonjohtaja ja leksikografi ja Tapani Harviainen seemiläisten kielten professori Helsingin yliopiston Aasian ja Afrikan kielten ja kulttuurien laitoksessa.




Kielikello 2/2003
Alkuun

Jaa

Lue myös:

Nimien kansainväliset siirrekirjoitusjärjestelmät (Vapaasti luettavissa)

Lehdet »

Anna palautetta »

Kotimaisten kielten keskus


Tilaa uusi Kielikello!
Kielikello siirtyy kokonaan verkkojulkaisuksi (osoite edelleen www.kielikello.fi) vuoden 2018 alussa, kun painetun lehden julkaiseminen loppuu. Uusi verkkolehti on ilmainen.

Kielikello ilmestyy verkossakin neljästi vuodessa, ensimmäisen kerran helmi-maaliskuussa 2018. Varsinaisten lehden numeroiden ilmestymisen välissä voidaan julkaista ajankohtaisia havaintoja, vastauksia kysymyksiin tai muuta juuri sillä hetkellä kielikeskustelussa pinnalla olevaa aineistoa.

Jos haluat sähköpostiisi tiedon Kielikellon ilmestymisestä tai julkaistusta uudesta sisällöstä, osoitteessa www.kotus.fi/tilaakielikello on lomake, jolla voit ilmoittaa sähköpostiosoitteesi.

Tervetuloa mukaan Kielikellon lukijajoukkoon!

Suomen kielen lautakunta

Suomen kielen lautakunnan suosituksia ja kannanottoja

Yhteiskunta tarvitsee kaksipäiväisen äidinkielen ylioppilaskokeen (2/2017)
Evankelisluterilainen vai evankelis-luterilainen? (2/2016)



Lue lisää

Julkaisut

13.6.2017
Kielitoimiston oikeinkirjoitusoppaasta uusi painos

Kielitoimiston oikeinkirjoitusoppaasta on maaliskuussa 2017 ilmestynyt 13., korjattu painos.

Kielitoimisto kouluttaa

13.6.2017
Kesä marraskuussakin!

Kielenhuollon kesäpäivät 15.–16.11.2017

 

Ajankohtaista

3.10.2017
Iloa kielistämme!

Kielilautakuntien yhteinen seminaari 23.11. klo 13–17 Helsingin yliopiston pienessä juhlasalissa

3.10.2017
Kielitoimisto Facebookissa

Kielitoimisto on avannut oman Facebook-sivunsa.

30.6.2017
Lähetä kielihavaintosi Kielitoimistoon!

Kielitoimisto kerää kielenkäyttäjiltä havaintoja yleiskielestä.

Lisää ajankohtaisia »