Tarja Riitta Heinonen ja Heikki Kangasniemi
Kysyttyä
”Harvoin esiintynevä verbimuoto”, mahdollinen vai mahdoton?
Kysymys: Onko suomessa aktiivin 1. partisiipin potentiaalia? Voidaanko pitää käypinä sellaisia ilmauksia kuin sanomalehdestä poimittu ”jäähytilaston kärkeen siirtynevä Tapparan Toni Mäkiaho (Aamulehti 15.9.2002)?
Google-hakuohjelmalla onnistuin haravoimaan Internetistä muitakin vastaavia muotoja, kuten ”Elisa ja sen tyttäreksi siirtynevä Soon”; ”Meille leiriytymään tulleva porukka”; ”Rilluttelun katkaisee pikakäskynä tulleva komento”.
Minkään suomen kieliopin en ole huomannut kyseistä muotoa esittelevän, mutta se on rakenteellisesti ongelmaton ja merkitykseltään täysin selvä. Toisaalta aktiivin 2. partisiipista vastaavat muodot eli sellaiset kuin ”siirtynenyt” ja ”tullenut” tuntuisivat kielitajun vastaisilta. Passiivin 1. partisiipin potentiaali olisi taas aivan näppärä esimerkiksi sellaisissa ilmauksissa kuin ”keväällä hyväksyttänevä laki” tai ”Helsingissä solmittaneva” sopimus.
Heikki Kangasniemi
Vastaus: Ensimmäiseen kysymykseensä kysyjä vastaakin jo itse. Hänen keräämiensä esimerkkien todistusvoima on kiistämätön: näyttää tosiaan olevan mahdollista rakentaa aktiivin 1. partisiipin muoto verbin potentiaalivartalon varaan. On myös yllättävää, ettei näin hyvältä kuulostavasta muodosta löydy kieliopeista tai -oppaista edes alaviitteen kokoista huomautusta.
Toiseen kysymykseen taas, mitä tulee tällaisten partisiippimuotojen hyväksyttävyyteen, Kielitoimiston kanta on ainakin tällä haavaa varovaisen suvaitsevainen. Kenenkään korvaa ne eivät tunnu rikkovan. Muodostustapa, jossa moduksen tunnuksen perään tulee nominaalisen taivutuksen tunnus, on kuitenkin periaatteessa ”väärä”, eikä se muissa tapauksissa tuota onnistuneita muotoja. Kysyjä itsekin toteaa, ettei vastaavanlainen 2. partisiippi tunnu mahdolliselta.
Omiin korviini on kantautunut vain yksi tieto, jossa potentiaalin tunnuksen perään on pujahtanut 3. infinitiivin pääte: ”Emme kai me sitä muuttanemaan lähde.” Tämäkin esimerkki on puheesta, radion puheohjelmasta. Aivan kielenvastaisena ei sitä oma kielitajuni pitäisi (”Toni Mäkiaho on siirtynemässä jäähytilaston kärkeen”?).
Potentiaalissa on potentiaalia, jota muissa moduksissa ei ole: konditionaalin tai imperatiivin muotoaineksen istuttaminen partisiippi- ja infinitiivimuotoihin tuottaa pelkästään huonoja tuloksia: siirtyisivä, siirtykäämään jne. Kaikki eivät malta pidättäytyä ehdoin tahdoin luomasta ”näppäriä” taivutusmuotoja.
Etsiessäni tuloksetta tietoja potentiaalisesta partisiipista eteeni osui muunlaisia pyrkimyksiä venyttää suomen morfologiaa: Murteiden ja lähisukukielten asiantuntija Lauri Kettunen ehdotti vuonna 1949 julkaistussa kirjassaan, että suomeenkin omaksuttaisiin ”vepsästä aunukseen ja vähin aina Uudenmaan murteisiin ulottuva aikamuoto, konditionaalin perfekti, joka on jo ehtinyt hedelmöittää myös eestin kirjakielen”, esimerkiksi ottanuisin, ’olisin ottanut’– –. Ehdotus on saanut rauhassa varttua miehen ikään ilman vähintäkään kannatusta.
Eräät kielivoimistelijat ovat pitäneet mahdollisena liittää potentiaalin ja konditionaalin tunnukset peräperää: onpa tälläkin hetkellä Internetissä kaiken kansan luettavana verbintaivutustaulukko, joka sisältää eventiiveiksi kutsuttuja muotoja (kävelleisin, lienisin kävellyt). Näistä kuitenkin vain olla-verbin muodot (lienisin, lienisit, lienisi, jne.) ovat todellisia, oikeasti esiintyviä muotoja, loput vilkkaan mielikuvituksen tuotoksia.
Sana lienisi osoittaa potentiaalisen partisiipin ohella, miten taivutusoppikin voi joskus päästä elämään omaa elämäänsä, vakiintuneen kielenkuvauksen ja normituksen ulkopuolella. Sananmuodosta lienisi löytyy Google-haulla Internetistä 65 esiintymää (4.11.2002), ja olen tällaisia muotoja tavannut myös perinteisesti toimitetuista teksteistä: ”Kaivopuiston rannan yllä avautuvat näkymät lienisivät hienoja, mutta lähinnä kiinnostaa, miten tulla kunnialla alas” (Kirkko ja kaupunki 31/1997).
Potentiaalinen partisiippi toimi kaikissa kysyjän mainitsemissa esimerkeissä substantiivin määritteenä. Luullakseni myös liittomuotoisessa futuurissa se menisi yhtä täydestä (vaikkakin seuraavassa esimerkissä sisällön arkipäiväisyys ja rakenteen ylevyys lyövät toisiaan korville): ”Toni Mäkiaho on siirtynevä jäähytilaston kärkeen.” Sen sijaan partisiippipohjaiset nominaalimuodot käyvät vaikeiksi tai mahdottomiksi: ”oli siirtynevinään”, ”oli siirrettänevissä”! – Nyt jo vastaajan pää uhkaavasti kuumenee näitä ihmeellisiä muotoja pyöritellessään. Ei ole ehkä ihan terveellinen harrastus tämä luova morfologia...
Tarja Heinonen
Kielikello 4/2002
Alkuun
