Kielikello on kielenhuollon tiedotuslehti, jossa
kirjoitetaan kielestä ja kielenkäytön kysymyksistä.
Kielikello on tarkoitettu kaikille kielestä kiinnostuneille.

Kielikello 4/2001

Taru Kolehmainen

Maksetaanko euroina vai euroissa?

Euroaikaan siirtyminen on nostanut esiin vanhan kieliongelman: kumpaa sijamuotoa, essiiviä vai inessiiviä, tulisi käyttää valuuttojen muuntamiseen, valuutoilla maksamiseen tai vastaaviin yhteyksiin liittyvissä rahailmauksissa?

---

Tähänastinen ohje on ollut essiivi markkoina, euroina, mutta monet ovat kiinnittäneet huomiota siihen, että markasta euroon siirtymävaiheen tiedotteissa ja lehtijutuissa näkyy runsaasti inessiiviä markoissa, euroissa:

Palvelumme saat markoissa ja euroissa.
Maksettava määrä ilmoitetaan euroissa.
Miten markoissa maksanut asiakas saa takaisin oikean määrän euroja?

Vähemmistöön ovat jääneet ”perinteiset” essiivi-ilmaukset:

”Mätkyjen” toinen erä euroina.
Maksuautomaateissa voi valita, maksaako laskunsa markkoina vai euroina.
Silloin näet tilin tapahtumat ja saldon euroina tiliotteellasi ja automaateilla.
Säilytyksen kokonaisarvo kerrotaan luettelossa aina sekä markkoina että euroina.

Erisijaisuutta esiintyy samassakin tekstissä, jopa samassa virkkeessä:

Parasta opetella euroina oma palkkansa. – Painaa mieleen oma palkka euroissa.
Jos jokin yhtiö maksaa osinkonsa euroissa, pankki muuntaa ja maksaa ne markkoina tilillesi.

Tästä eräs Kielitoimiston asiakas heittikin hauskan kommentin: ”Toivon saavani markkoina ottamani velat pikimmiten maksetuiksi loppuun, jotta ei tarvitsisi katsella painajaisunia euroissa.”

Markkoina-ohje

Kyseisten rahailmausten sijamuodon ei luulisi olevan enää mikään ongelma, koska kielioppaissa on ollut siitä ohje vuosikymmeniä. Se esitetään oppaissa muiden ”epäsuomalaisten” inessiivien yhteydessä hyvin samanlaisin sanakääntein ja jopa esimerkein.

Terho Itkosen Kielioppaassa (1. painos 1982) ohje kuuluu näin: ”Epäsuomalaista inessiivin käyttöä on seuraavanlainen: ’Suomi kuvissa’ (teoksen nimi, par. Suomi kuvina). – –’Summa on Ruotsin rahassa 50 kruunua’ (par. Ruotsin rahana). ’Maksaisin tämän markoissa’ (par. markoilla).” (S. 74.) Markan yhteydestä löytyi vielä ohje: ”maksoi koko summan markkoina t. markoilla (miel. kuin markoissa)”. – – Uusimmassa, Sari Maamiehen tarkistamassa ja uudistamassa laitoksessa Uusi kieliopas (2000) on kruunu-esimerkin sijaan ajankohtainen ”Summa on ilmoitettu euroissa (par. euroina)” (s. 69).

Osmo Ikola mainitsee Nykysuomen käsikirjassa (3. p. 1991) mm.: ”Sellainen inessiivin käyttö – – johtuu vieraiden kielten tarkasta jäljittelystä eikä sovellu suomen kielen sijajärjestelmään. Usein inessiivin tilalle sopii essiivi. – – Sellainen huono inessiivi kuin ’maksaa Suomen rahassa’ taas voidaan korvata keinon, välikappaleen adessiivilla: Saanko maksaa tämän Suomen rahalla?” (S. 32.) Varsinaisessa essiivin esittelyssä Ikola ei kuitenkaan mainitse edellä siteerattua essiivisuosituksen mukaista käyttöä lainkaan. Siinä esitetään essiivi 1) ajanmääritteenä (tänä vuonna), 2) predikatiiviadverbiaalina (äiti on sairaana) ja 3) appositioadverbiaalina (poikana hän oli toisenlainen).

Sanakirjoista löytyy eri hakusana-artikkeleista mm. seuraavia kannanottoja:

Nykysuomen sanakirja: ”Maksoi hinnan seteleinä, arvopapereina.” ”Maksaa rahalla, työllä, työnä.” ”Verot maksettiin luonnontuotteina.” ”Vahinkoja on vaikea markkoina arvioida.” ”Hinta suoritetaan kruunuina.”

Suomen kielen perussanakirja: ”Hinta Suomen markkoina.” ”Arvo dollareina ilmaistuna.”

Yhtäkään inessiivistä valuuttailmausta en näistä löytänyt – Kielitoimistossa laaditut sanakirjat noudattavat tietenkin virallisen kielenhuollon linjaa.

Ohjeen taustaa

Markkoina-ohje heijastelee ”kaikkien kielioppaiden äidin” E. A. Saarimaan ”Kielenoppaan” (1947) painokasta kantaa luvussa ”Suomi kuvissa” ym. epäsuomalaisia inessiivejä. Se periytyy kuitenkin miltei samasanaisena (lukuun ottamatta esimerkkiä ”Suomi kuvissa”) paljon varhemmasta, Saarimaan jo 1930 julkaisemasta oppaasta Huonoa ja hyvää suomea, johon Kielenopas muutenkin suurelta osin perustuu. Kielenoppaassa asia esitetään näin (s. 210–212): ”Seuraavanlainen inessiivin käyttö on yleistä: ’Kuinka paljon tämä summa on Suomen rahassa?’ ’Haluaisinsaada tämän summan seteleissä.’ – – ’Hän otti palkkansa tavarassa.’ ’Suomi kuvissa.’ ’Suomen Pankki maksaa tästä setelistä 20 markkaa kullassa.’ ’Kenkävoidetta on kaikissa väreissä kaikenlaatuisille jalkineille.’ ’Hinnan nousu prosenteissa.’ ’Sopimus on kirjoitettu kahdessa kappaleessa.

Esimerkkien jälkeen Saarimaa pohtii kyseistä inessiivien käyttöä :

”Tämä lausetapa lienee ruotsin kielestä saatu. Se tuntuu erikoisesti kuuluvan nykyaikaiseen yleiskieleen, joskin sitä esiintyy myös kansanmurteissa. Artturi Kannisto mainitsee läntisen etelä-Hämeen murteesta seuraavat esimerkit: Kyllä minä maksan luonnossa. Rahassa se maksetaan. – – Setälän [Suomen kielen] Lauseoppi ei esitä tällaista inessiivin käyttöä, luultavasti juuri sen epäsuomalaisuuden takia. Sen yleisyys hyvässäkin kielessä johtuu kai siitä, että sillä ei ole vakinaista suomalaista vastinetta, joka sopisi aina käytettäväksi tuon inessiivi-lausetavan asemesta. Tällaisessa tapauksessa saattaisi jo tuntua tarkoituksenmukaiselta hyväksyä vieraanvoittoinen sanonta [allev. T. K.]. Mutta ainakin edellä olevat esimerkit ovat sanottavissa aivan suomalaisestikin siksi luontevasti, että tekee mieli välttää tuota vieraanvoittoisuutta. Mikä estäisi sanomasta: Kuinka paljon tämä summa on Suomen rahana? – – Haluaisin saada tämän summan seteleinä. Hän otti palkkansa tavarana. Suomi kuvina. Suomen Pankki maksaa tästä setelistä 20 kultamarkkaa. Kenkävoidetta on kaikkia värejä kaikenlaatuisia jalkineita varten. Hinnan nousu prosentteina tai prosentein.” (S. 210–211.)

Mainittakoon, että Kielenoppaan yli kaksikymmentä vuotta myöhemmässä, Paavo Pulkkisen korjaamassa laitoksessa (1967), kyseinen kohta on olennaisesti edelleen sama.

Ensimmäinen löytämäni kielenhuollon kannanotto rahana vai rahassa -ongelmaan on siis Saarimaan oppaassaan Huonoa ja hyvää suomea 1930 esittämä. Sieltä se on periytynyt niin hänen Kielenoppaaseensa kuin muiden oppaisiin, osin esimerkkejä myöten. Asia näyttää olleen tärkeä Saarimaalle; hän on monesti kiinnittänyt huomiota paikallissijojen ”muukalaisvoittoiseen” käyttöön myös aikakauslehti Virittäjän oikeakielisyyspalstoilla. Valuuttailmauksista on huomautus Virittäjässä 1932: ”Lähinnä kiintyy huomio tietenkin ulkomaisissa valuutoissa maksettaviin lainoihin (po. ulkomaiden valuuttoina, ulkomaisilla valuutoilla).” (S. 87.) Virittäjässä 1954 hän ottaa kantaa ”ruotsia mukailevaan sijamuotojen käyttöön” näin: ”Suomen rahassa maksamisesta kuulee usein puhuttavan. Ei ole myöhäistä luopua tällaisesta inessiivin käytöstä ja sanoa sen sijaan: maksaa suomen rahana tai rahalla. (S. 203.) – Ilmeisesti tätä asiaa on ollut vaikea saada ”ruotuun”.

Täysin yksimielisesti ei Saarimaan ajamalla essiivilinjalla kuitenkaan oltu. Oikeakielisyysasioiden kuuluisa toisinajattelija Lauri Kettunen arvosteli Kielenoppaan ”varjokielenoppaassaan” Hyvää vapaata suomea (1949) kärkevään tapaansa myös kyseistä Saarimaan neuvoa:

”Kyllä tämä on hyvinkin kansanomaista, eri murteista todettua, esim. Papin palkka maksetaan luonnossa (= luonnontuotteina). Ei se ole korvattavissa essiivillä (luontona!), kuten jyvissä tai jyvinä, rahassa tai rahana, tavarassa tai tavarana. Siis inessiivikin on hyväksyttävä [allev. T. K.], eikä sitäpaitsi kukaan ole sen ’epäsuomalaisuutta’ tutkien selvittänyt. Ja miksi Suomi kuvissa olisi ’epäsuomalaisempi’ kuin Suomi kuvina? – – Innokas opettaja korjatkoon oppilaansa vihkoon toisen tyylin näytteeksi sellaista kuin että renki ei saa palkkaa rahassa vaan rahapalkkaa, mutta älköön väittäkö täten kiertäneensä ’epäsuomalaisuuden’.” (S. 191–192.)

Kielioppaasta toiseen periytyneestä essiiviohjeesta päätellen Kettusen ryöpytys näyttää tältäkin osin jääneen aikanaan ilman vaikutusta.

Periaatteellista pohdintaa rahailmausten sijamuodosta ei ohjeen vakiintumisen aikaan juuri näkynyt. Aarni Penttilä esittelee Kieliopissaan (2. p. 1963) adverbiaalisen essiivin käyttötapoja monen sivun verran, mutta runsaasta esimerkistöstä löytyy vain yksi rahailmaus (s. 352): Saisinko sata markkaa markan rahoina, ilman kommenttia. Inessiivin yhteydessä hän sen sijaan lyhyesti mainitsee sen käytön maksuvälineen ilmauksissa: ”Inessiivi saattaa muutamissa tapauksissa ilmoittaa maksuvälineen muotoa tai ainesta. Esim. Palkka maksetaan osittain luonnossa (= luonnontuotteina) ~ jyvissä ~ rahassa. Hän saikin siitä rahassa vähän enemmän kuin oli pyytänyt. Hätäaputöitten palkat on maksettava yksinomaan jauhoissa. Arvo saatu tavarassa. Suomen Pankki ei lunasta seteleitä kullassa.” Kielioppi ei ole kielenopas, joten mitään oikeakielisyyskantaa Penttilä ei asiaan ota; hän toteaa vain, osin kirjallisuudesta poimituin esimerkein, että tällaistakin käyttöä inessiivillä on.

Rahailmausten sijamuodot käytännössä

Miten edellä esitelty essiiviohje sitten näkyy nykyisessä kielenkäytössä? Alussa olleet esimerkit antavat siitä jo viitteen. Olen tutkinut asiaa kahden aineiston avulla. Toinen niistä on koottu suomen kielen tekstipankista (sisältää pääasiassa 1990-luvun sanoma- ja aikakauslehtiä sekä tieto- ja kaunokirjallisuutta) hakusanoilla markkoina, markoissa (myös eräillä muilla valuutan nimillä). Toinen on kerätty syksyllä 2001 valtiovarainministeriön, pankkien ym. eurotiedotteista sekä (talousalan) lehtien euroon siirtymisen ohjeista. Näistä teksteistä olen ottanut mukaan kaikki euroina, euroissa -esiintymät. (Kielitoimistossa tarkistettuja esitteitä en ole ottanut huomioon.)

Aineistot antavat jonkin verran erilaisen tuloksen: Tekstipankin noin 150 valuuttailmauksen aineistossa inessiiviesiintymiä on yli 100; suosituksen mukaiset essiivi-esiintymät ovat siten pieni vähemmistö. Uudemmassa, samanlaajuisessa euroaineistossa ero inessiivien hyväksi ei ole läheskään yhtä suuri: inessiivejä 80, essiivejä 70. Asiaan saattaa vaikuttaa se, että tiedotteiden ja ohjeiden kirjoittamisessa pyritään huolellisempaan kieliasuun kuin ”vapaammissa” teksteissä.

Kummassakin aineistossa on kuitenkin ”vääriä” inessiivejä selvästi enemmän kuin ”oikeita” essiivejä. Mistä se voisi johtua? Onko asia selitettävissä vain niin, että inessiivin käyttäjät ovat olleet onnellisen tietämättömiä säännöistä ja kirjoittaneet oman kielitajunsa mukaisesti? Vai ovatko he suosituksen tietäenkin kirjoittaneet niin kuin on luontevalta tuntunut? Kielenhuollon kannalta tärkein kysymys on se, onko suosituksessa jotain vikaa, kun sillä näyttää olevan näin vähän vaikutusta kielenkäyttöön.

Vakiintunutta ohjetta ei kannata lähteä muuttamaan, ellei siihen ole vahvaa perustetta. Eikö ohjeen vastaisten inessiivien ylivalta riitä sellaiseksi? Tätä kysyen laadin talvella 1999 suomen kielen lautakunnalle alustuksen tekstipankin aineiston perusteella ja pyysin sitä pohtimaan, onko syytä muuttaa tähänastista suositusta essiivin paremmuudesta rahailmauksissa, kun käytäntö näyttää ajaneen niin selvästi suosituksen ohi. Lautakunta ei kuitenkaan vakuuttunut suosituksen muuttamisen tarpeellisuudesta; ainakin asia vaatisi laajempaa tutkimista. Valuuttailmaukset jäivät siten ”vapaasti kellumaan”.

Otan seuraavassa esiin erityyppisiä inessiiviesiintymiä ja tarkastelen, onko niissä sellaisia, joita ei voi luontevasti korjata essiiveiksi, ts. onko suosituksen muuttamiseen tai ainakin väljentämiseen syytä. Pohdin myös, miksi inessiivi tuntuu joissain yhteyksissä luontevammalta kuin essiivi. (Ohjeen mukaisia essiiviesimerkkejä otan esiin vain poikkeustapauksessa.)

Markoissa ja euroissa

Eräisiin lauseyhteyksiin inessiivinen valuuttailmaus näyttää hakeutuvan tavallista useammin, etenkin sellaisiin, joissa jonkin arvo ilmaistaan [valuutassa] mitattuna (myös laskettuna, ilmaistuna, sanottuna tms.) tai arvo mitataan, lasketaan, ilmaistaan, hinnoitellaan, määritellään tms. [valuutassa]:

sellun hinta dollareissa mitattuna
markoissa laskettuna neljä suurta lehtiryhmää
markoissa sanottuna Suomi antaa 230 miljoonaa
tuotosta ei lasketa metreissä vaan dollareissa
euroissa laskutettavien tuotteiden arvo
markoissa hinnoitellut postimerkit
markoissa ilmaistu palkka muutetaan euroiksi
luku ilmaisee yhden euron arvon markoissa

Monissa vastaavissa tapauksissa [valuutassa] mitattuna, ilmaistuna jne. partisiippi-ilmaukset on jätetty mainitsematta, vaikka ne ajatuksessa ovat selvästi mukana:

myynti kasvoi viime vuonna markoissa [mitattuna] 7 %
hintojen nousu markoissa [mitattuna] jäi vähäiseksi
liitto menestyi hyvin prosenteissa, mutta ei markoissa [mitattuna]
luottokorttien käyttäjät saavat siis laskut markoissa [ilmaistuna]
yhden euron arvo markoissa [ilmaistuna]
päätetään sopiva summa euroissa [ilmaistuna]

Tämä ilmaustyyppi näyttää vetävän puoleensa runsaasti inessiivejä, essiiviä esiintyy huomattavasti harvemmin. Yhdeksi syyksi voisi arvella ehkä tiedostamatontakin pyrkimystä välttää samasijaisuutta (markkoina mitattuna -> markoissa mitattuna). Samasta syystä voidaan tosin joissain tapauksissa perustella essiivin valintaa: opintorahan suuruus markkoina kuukaudessa (eikä markoissa kuukaudessa).

Seuraavassa on muita yleisiä inessiivi-ilmauksia. Monet niistä tuntuvat selvästi edellistä ryhmää huonommilta, korjaamista kaipaavilta. Niiden rinnalla esiintyykin edellistä ryhmää enemmän essiiviä. Nämäkin esimerkit voidaan luontevasti korjata essiiveiksi markkoina, euroina tms., jotkin myös markka-, euromääräisinä:

jos velka on otettu markoissa
velasta on Saksan markoissa 28 %, ecuissa 14 %, jeneissä 11%
hinnat on merkitty sekä markoissa että euroissa
laskutamme sekä markoissa että euroissa
eläkkeet maksetaan markoissa
veroilmoituksen voi antaa markoissa ja euroissa
sekkejä on mahdollista asettaa markoissa

Markkoina ja euroina

Aineistosta erottuu joitain tapauksia, joissa essiiviä käytetään lähes yksinomaisesti. Tällaisia ovat ilmaukset, joissa markkaan liittyy määrite pelkkä tai täysi:

tuen suunta pelkkinä markkoina ilmaistuna
ilmoittaa palkkasummat täysinä markkoina
hinnat täysinä markkoina

Essiiviä näkee enimmäkseen myös eräissä varsin konkreettisissa yhteyksissä, joissa hinnat tai summat näkyvät, merkitään tms.:

hinnat merkitään markkoina ja euroina
tilitapahtumat näkyvät markkoina ja euroina
voit nähdä palkan määrän myös euroina
pelisumman lukema näkyy markkoina

Kaikkein konkreettisimmissa rahailmauksissa (jollaisia myös oppilaiden esimerkit enimmäkseen ovat) näkyy lähes yksinomaan essiiviä:

asunnosta löytyi rahaa 45 tonnia markkoina ja 31 tonnia kruunuina
pariskunnan raahattua rahansa dollareina kotiinsa
euroja saat automaateista 20 ja 50 euron seteleinä
maksaessasi euroilla saat vaihtorahat euroina ja sentteinä
tarjoaa osan maksusta markkoina, osan euroina

Lauseopin näkökulmasta nämä essiiviset rahailmaukset ovat predikatiiviadverbiaaleja, ts. lauseenjäseniä, jotka ilmoittavat jonkin (subjektin tai objektin tarkoittaman olion tai esineen) todellista tai ajateltua tilaa.

Käytetään euroja, maksetaan euroilla

Monet inessiivi-ilmaukset esiintyvät yhteydessä, joka on muutenkin tyyliltään arkinen tai ainakin epätarkka. Inessiivin muuttaminen essiiviksi auttaa harvoin; jokin muu sijamuoto saattaa olla näitä luontevampi. Usein tarvitaan isompaakin korjausta:

oikeustoimet tulee tehdä euroissa [= oikeustoimissa käytettävät summat tulee ilmaista euroina]
kaikki maksut suoritetaan euroissa [= euroilla t. maksettaessa käytetään euroja]
hinnoittelu tapahtuu euroissa [= hinnat merkitään euromääräisinä t. euroina t. hinnoittelussa käytetään euroja]
kauppa tapahtuu euroissa [= euroilla t. kaupassa käytetään euroja]
onko maksettava määrä markoissa vai euroissa [= markkoja vai euroja]
muutosohjelma toimii sekä markoissa että euroissa [= markoilla, euroilla]
omaisuusluettelon saat euroissa [= euromääräisenä]
kun jo asioimme euroissa [= euroilla]
markoissa [= markoilla] maksanut asiakas

Niin kuin korjauksista huomataan, euromääräisenä olisi monesti asiallisempi rahailmaus kuin euroissa tai edes euroina. Usein inessiivin sijasta voi olla myös ilmaus käytetään euroja. Konkreettisen maksuvälineen sijamuodoksi välikappaleen adessiivi taas on paljon luontevampi kuin inessiivi (esim. tällöin voi maksaa niin markoilla kuin euroillakin; on hyvä harjoitella ajattelemaan euroilla). Sitähän kielioppaissakin suositellaan (ks. s. 8). Myös tämän artikkelin otsikkoon se sopisi parhaiten (Maksetaanko euroilla?) Adessiivia näkyy kuitenkin kartettavan, mikä saattaa johtua siitä, että kielioppaat varoittavat sen väärästä käytöstä monessa muussa yhteydessä.

Sama syy, kielioppaiden varoitukset, saattaa osaksi selittää senkin, miksi essiiviä ylipäätään käytetään rahailmauksissa inessiiviä vähemmän. Essiiviä vierastetaan ehkä siksi, että oppaissa varoitetaan etenkin sen viittaussuhteen ongelmista: essiivi viittaa yleensä subjektipersoonaan tai objektiin (vrt. esim. seurauksena, tuloksena). Seuraavassa on muutama (arkityylinenen) rahailmaus, joissa ei korjaus essiiviksi tästäkään syystä käy:

vuoden 2002 alusta toimitaan euroissa [= euroilla, käytetään euroja]
julkisen vallan kanssa asioidaan euroissa [euroilla, käytetään euroja]

Essiivi euroina liittyisi näissä intransitiivilauseissa passiivin ajateltuun tekijään ja aiheuttaisi omituisen mielikuvan.

Suomi kuvina vai Suomi kuvissa?

Olen tarkastellut inessiivissä olevia rahailmauksia siltä kannalta, löytyykö niistä tapauksia, joita ei voi muuttaa essiiveiksi. Ainoa varsinainen, kieliopillisella seikalla perusteltava löytö on se, jossa essiivi viittaisi väärään seikkaan. Tällaiset tapaukset voidaan ilmaista toisin, joten siitä syystä ei ohjeen muuttamiseen liene tarvetta.

Jonkin verran sävyeroa inessiivi- ja essiivi-ilmauksilla kuitenkin on; sitä voisi ilmentää abstraktisuus–konkreettisuus-akselilla. Inessiiviä käytetään etenkin yhteyksissä, joissa rahayksikkö on (abstraktinen) mittaamisen väline. Essiiviä suositaan konkreettisemmissa yhteyksissä, esimerkiksi kun valuutta näkyy lukuna jossain laitteessa, hintamerkinnöissä jne., ja etenkin silloin, kun rahasumma on kädessä. Tyylin näkökulmasta voi inessiivin suosiossa nähdä ainakin pyrkimystä samasijaisuuden välttämiseen ilmauksissa, joissa tulisi lähekkäin kaksi essiiviä. – Toisaalta aineistosta käy ilmi sekin tyyliseikka, että muutenkin arkiset ilmaukset vetävät puoleensa inessiivejä.

Jos essiiviohjetta muutettaisiin niin, että inessiivi hyväksyttäisiin joissakin rahailmauksissa, heräisi kysymys, miten muutos vaikuttaisi muihin tapauksiin, joihin myös on suositettu essiiviä. Pitäisikö hyväksyä myös esimerkiksi ”Kanadassa välimatkat ilmaistaan kilometreissä, USA:ssa maileissa”, ”Hinnan nousu prosenteissa” tai ”Paitaa on saatavana useissa väreissä”? Entä miten kävisi kielioppaiden perinne-esimerkin ”Suomi kuvina”?

Rahailmausten inessiivin ja essiivin vaihtelua, etenkin niiden sävyeroa, pohtiessani mieltäni vaivasikin epämääräisesti Suomi kuvissa -ilmauksen korjaus Suomi kuvina. Miksi essiivi on parempi? Eikö kumpikin olisi mahdollinen, ilmauksissa on vain hieman erilainen sävy? Mistä suositus on lähtöisin? Saarimaan oppaassa vuodelta 1930 sitä ei vielä ole, se ilmestyi vasta Kielenoppaaseen (1947) ja sieltä muiden oppaisiin. Virittäjästä (1941, s. 144) löysin lyhyen mielipiteenvaihdon, joka liittyi – kuinka ollakaan – juuri kyseiseen kielenhuolto-operaatioon; kyseessä oli teoksen nimi. Mielenkiintoista siinä on pohdinta näiden kahden sijamuodon merkityserosta.

J. J. Mikkola (slaavilaisten kielten professori ja kirjailija Maila Talvion puoliso), kritisoituaan ensin käsitettä ”oikeakielisyys” ja sen toteuttajia, ”kielikriminalisteja”, tehostaa sapiskaansa seuraavalla esimerkillä: ”’Suomi kuvissa’ ei kelvannut; siitä piti tulla ’Suomi kuvina’. Se herättää minussa sellaisen mielikuvan, kuin meidän rakkaan isänmaamme olisi käynyt hullusti, kuin se olisi särkynyt kuviksi. – – Essiivi tällaisissa tapauksissa osoittaa näkyväistä muuttunutta olotilaa, esiintymistä jonakin toisena, kuten ’Hemmo Kallio Eskona’. Ja miksi sitten inessiivi ei kelpaisi sellaisessa sanonnassa kuin ’Suomi kuvissa’? Se ei ole sen kummempi kuin jos joku sanoo, että hän ’näki hahmonsa peilissä’.”

”Kielikriminalistien” edustajana Lauri Hakulinen puolustautui: ”Kielikorvani mukaan ’Suomi kuvina’ ilmaisee juuri sen, mitä – käyttäen hyväksi täysin sallittavaa kuvaannollista liioittelua – tarkoitetaankin: Suomi halutaan tosiaan esitellä katsojille kuvina. Vrt.: ’Seitsemän veljestä’ elokuvana. – – Inessiivillä on mielestäni tällaisessa yhteydessä toinen vivahdus, samanlainen kuin esim. ilmauksessa: ’Suomi New Yorkin maailmannäyttelyssä.’ ’Suomen luonto Runebergin runoudessa.’ Tämän mukaisesti ’Suomi kuvissa’ tarkoittaisi sitä, kuinka Suomi on edustettuna joissakin kuvissa, eikä sitä, että kyseessä olevat kuvat kokonaisuudessaan edustavat Suomea.”

Lupaavasti alkanut pohdinta inessiivin ja essiivin merkitysvivahteista näkyy sillä erää tyrehtyneen. Ajatustenvaihto sai kuitenkin aikaan sen, että ”kielikriminalisti” Saarimaa otti Suomi kuvina -esimerkin Kielenoppaaseensa, vieläpä hyvin näyttävästi, mikä puolestaan ärsytti Lauri Kettusen kommentoimaan (s. 9–10). Kettunen ei malttanut jättää asiaa vielä tähän, vaan omisti mainitussa teoksessaan (Hyvää vapaata suomea 1949, s. 202) yhden pikkuluvun edellä siteeratun keskustelun kommentointiin. Referoituaan Mikkolan ja Hakulisen mielipiteitä hän esittää oman kantansa: ”Kahakka on mielestämme ollut vähän turhanpäiväinen. Kumpikin ilmaus on yhtä suomalainen ja ymmärretään yhtä hyvin. Näemme itsemme valokuvassa kuten peilissäkin, Suomen luonnon kuvissa, joskin se voidaan esittää myös kuvina. Jotain tapausta muistelemme unena, olemme nähneet sen unessa.” –Yksi kielenhuollon ”kuuma peruna” tämä esimerkki siis on 1940-luvulla ollut.

Markkoina, euroina -ohjeen väljennys

Suomen kielen lautakunta keskusteli kokouksessaan 12.11.2001 uudelleen rahailmausten sijamuotosuosituksesta artikkelini pohjalta. Se piti edellä esitettyä pohdintaa essiivisten ja inessiivisten ilmausten käyttö- ja sävyeroista oikeansuuntaisena ja päätyi keskustelussaan seuraavaan:

Kielioppaiden ohjeiden mukainen essiivi on edelleen yleinen ja suositeltava etenkin sellaisissa konkreettisissa rahailmauksissa, joissa valuutta näkyy lukuna jossain laitteessa, hintamerkinnässä tms. ja varsinkin silloin, kun rahasumma on kädessä.(tilitapahtumat näkyvät markkoina ja euroina; maksaessasi euroilla saat vaihtorahat euroina ja sentteinä; vrt. maksoi hinnan seteleinä). Essiivi-ilmaus on tällöin lauseessa usein predikatiiviadverbiaali. Oppaiden essiiviä suosittavat esimerkit ovat enimmäkseen juuri tätä tyyppiä.

Inessiivinen valuuttailmaus näyttää hakeutuvan etenkin sellaisiin, edellisiä abstraktisempiin rahailmauksiin, joissa valuutta on mittaamisen, laskemisen, hinnoittelun tms. väline (markoissa hinnoitellut postimerkit; auton hinta euroissa laskettuna). Monissa tällaisissa tapauksissa mitattuna, laskettuna ja vastaavat partisiippi-ilmaukset ovat mukana vain ajatuksessa (myynti kasvoi viime vuonna 7 % markoissa [mitattuna]; luottokorttien käyttäjät saavat siis laskut euroissa [ilmaistuna]). Yksi syy inessiivien yleisyyteen näissä tapauksissa saattaa olla pyrkimys välttää samasijaisuutta (markkoina mitattuna –> markoissa mitattuna). Usein essiivi tosin on näissäkin aivan luonteva.

Essiivin ja inessiivin hakeutuminen käytännössä tietyntyyppisiin rahailmauksiin osoittaa, että kielioppaiden suositus, essiivi, on liian yksipuolinen ja kapea. Vetoaminen inessiivi-ilmausten ”vieraanvoittoisuuteen” ei myöskään vakuuta, mainitaanhan monissa oppaissakin esimerkkejä kyseisten ilmausten kansanomaisesta käytöstä.

On kuitenkin huomattava, että monissa rahailmauksissa ei inessiivi sen paremmin kuin essiivikään vaikuta luontevalta tai aina edes mahdolliselta, vaan jokin muu ilmaisutapa on niitä parempi (ks. s. 11). Oppaiden ohjeissa mainitaan varsinkin konkreettisen maksamisen yhteydessä usein myös adessiivi: maksoi koko summan markkoina tai markoilla; saanko maksaa tämän Suomen rahalla. Euroaikaan siirryttäessäkin voidaan hyvin toimia euroilla, maksaa laskuja euroilla jne. Rahaliikenteen sävy on tällöin varsin konkreettinen; abstraktisemmissa rahailmauksissa on usein valuutta + -määräinen selkeä (veroilmoituksessa summat ilmoitetaan markka- tai euromääräisinä).

+ + + + +

Saarimaalaisen perinteen ohjaamaa kielikorvaa, ainakin minun, tuntuu eurotekstejä lukiessa viehättävän essiivissä olevat rahailmaukset useimmiten kuitenkin enemmän kuin inessiiviset. Tässä artikkelissa on käsitelty vain rahailmauksia. Tarkastelu tulisi laajentaa niiden ulkopuolelle, esimerkiksi ilmauksiin Amerikassa välimatkat ilmaistaan maileina (vai maileissa), hinnan nousu prosentteina (vai prosenteissa), desi sokeria grammoina (vai grammoissa), ja tutkia, onko essiivin ja inessiivin käytön ero niissä samansuuntaista kuin tässä esitetty. Mutta se on jo toinen juttu.




Kielikello 4/2001
Alkuun

Jaa

Lehdet »

Anna palautetta »

Kotimaisten kielten keskus


Tilaa uusi Kielikello!
Kielikello siirtyy kokonaan verkkojulkaisuksi (osoite edelleen www.kielikello.fi) vuoden 2018 alussa, kun painetun lehden julkaiseminen loppuu. Uusi verkkolehti on ilmainen.

Kielikello ilmestyy verkossakin neljästi vuodessa, ensimmäisen kerran helmi-maaliskuussa 2018. Varsinaisten lehden numeroiden ilmestymisen välissä voidaan julkaista ajankohtaisia havaintoja, vastauksia kysymyksiin tai muuta juuri sillä hetkellä kielikeskustelussa pinnalla olevaa aineistoa.

Jos haluat sähköpostiisi tiedon Kielikellon ilmestymisestä tai julkaistusta uudesta sisällöstä, osoitteessa www.kotus.fi/tilaakielikello on lomake, jolla voit ilmoittaa sähköpostiosoitteesi.

Tervetuloa mukaan Kielikellon lukijajoukkoon!

Suomen kielen lautakunta

Suomen kielen lautakunnan suosituksia ja kannanottoja

Yhteiskunta tarvitsee kaksipäiväisen äidinkielen ylioppilaskokeen (2/2017)
Evankelisluterilainen vai evankelis-luterilainen? (2/2016)



Lue lisää

Julkaisut

13.6.2017
Kielitoimiston oikeinkirjoitusoppaasta uusi painos

Kielitoimiston oikeinkirjoitusoppaasta on maaliskuussa 2017 ilmestynyt 13., korjattu painos.

Kielitoimisto kouluttaa

13.6.2017
Kesä marraskuussakin!

Kielenhuollon kesäpäivät 15.–16.11.2017

 

Ajankohtaista

3.10.2017
Iloa kielistämme!

Kielilautakuntien yhteinen seminaari 23.11. klo 13–17 Helsingin yliopiston pienessä juhlasalissa

3.10.2017
Kielitoimisto Facebookissa

Kielitoimisto on avannut oman Facebook-sivunsa.

30.6.2017
Lähetä kielihavaintosi Kielitoimistoon!

Kielitoimisto kerää kielenkäyttäjiltä havaintoja yleiskielestä.

Lisää ajankohtaisia »