Kielikello on kielenhuollon tiedotuslehti, jossa
kirjoitetaan kielestä ja kielenkäytön kysymyksistä.
Kielikello on tarkoitettu kaikille kielestä kiinnostuneille.

Kielikello 2/2000

Eva Jansson

Eskimo vai inuitti?

Sana eskimo ei ole eskimokieltä, mutta se on kaikkien tuntema. Eskimo-sanan rinnalla esiintyy sana inuitti. Sanojen eskimo ja inuitti suhdetta selvittää seuraavassa eskimokielten tutkija Eva Jansson, joka esittää oman näkemyksensä tästä poliittisestikin arasta kysymyksestä.

---

Eskimoita asuu laajalla alueella Alaskassa, Kanadassa, Grönlannissa ja Koillis-Siperiassa. He eivät ole kielellisesti eivätkä etnisesti yhtenäinen ryhmä. Eskimokielet kuuluvat eskimo-aleuttilaisiin kieliin. Kielikunnan toisen haaran muodostaa Aleuteilla puhuttu aleutin kieli, joka on juuri sammumassa. (Mainittakoon tässä yhteydessä myös se, että eskimot ja intiaanit eivät ole sukua toisilleen, eivät kielellisesti eivätkä muutenkaan. Intiaanien esi-isät tulivat Aasiasta Amerikkaan kauan ennen eskimoita.)

Eskimokielet jaetaan kahteen pääryhmään: jupik- ja inuittikieliin. Jupik-kieliä puhuvat eskimot asuvat Alaskassa ja Koillis-Siperiassa, inuittikielten puhujat asuvat Alaskassa, Kanadassa ja Grönlannissa. Koska kieliä ja omakielisiä ihmisen nimityksiä on useita, on yhteisen, kaikkia tyydyttävän nimityksen löytäminen vaikeaa. Tässä kirjoituksessa käytän sanaa eskimo viittaamaan yhteisesti kaikkiin näihin kansoihin ja vastaavasti kielistä käytän yhteisnimitystä eskimokielet. Eskimokielten pääryhmistä käytän nimityksiä jupik ja inuitti. Joissain lähteissä esiintyy myös kirjoitusasu juppik, mikä johtuu jupik-kielten ääntämis- ja kirjoituseroista. Inuitti taas on kieliryhmän nimityksenä uusi ja perustuu ihmisen nimitykseen inuitti, jota suomen kielen lautakunta on suosittanut (ks. Lue myös: Inuit, inuitti ja inuiitti).

Eskimoilla ei ollut kirjoitettua kieltä ennen kuin lähetyssaarnaajat alkoivat kehitellä niitä. Kielet ovat rakenteeltaan varsin monimutkaisia, joten harva tutkija on itse oppinut edes yhtä eskimokieltä. Kielten lukumäärä vaihtelee eri lähteissä, eikä luokittelu näytä vakiintuneen. Monet eskimot ovat lisäksi kaksikielisiä, joten kielenpuhujien määrän laskeminen ei ole helppoa. Maailmassa lienee ainakin 130 000 eskimoa, joista vähintään 100 000 puhuu eskimokieliä.

Naapurikielten puhujat ymmärtävät käytännössä toisiaan jonkin verran, mutta mitä kauemmaksi mennään maantieteellisesti, sitä vähemmän on keskinäistä ymmärrettävyyttä. Jako kieliin ja murteisiin onkin usein poliittinen.

Eskimo-sanan taustaa

Sanan eskimo alkuperää on yritetty selittää monin tavoin. Sen on ensinnäkin väitetty olevan peräisin algonquin-intiaanikielestä ja merkitsevän ’raa’an lihan syöjää’. Eskimot söivätkin joskus sekä lihaa että kalaa raakana ja syövät yhä jonkin verran saaliistaan tuoreena, mikä onkin ravitsemuksellisesti järkevää. Tämän teorian sanan alkuperästä kumosivat vuonna 1980 tutkijat Mailhot, Simard ja Vincent, jotka esittivät sanan tarkoittaneen algonquin-kielessä ’vieraan kielen puhujaa’ eikä ’raa’an lihan syöjää’.

Toinen sananselitys on epäuskottava: Ranskalaiset lähetyssaarnaajat käännyttivät Kanadassa intiaaneja ja eskimoita 1600-luvulla. Ranskalaisten kerrotaan käyttäneen kristinuskosta kieltäytyneistä nimitystä excomminquois. Sana muistuttaa latinan sanaa excommunicati eli ’kirkon kiroamat’. Kolmas selitys on, että eskimo-sana tulisi ojibwayn intiaanikielestä ja sen merkitys liittyisi lumikenkien kutomiseen. Lumikengät ovat tosin intiaanien eivätkä eskimoiden keksintö. Varmaa lienee vain se, ettei sana eskimo ole alun perin eskimokieltä.

Nimitysten sekamelska

Eri alueiden eskimoiden itsestään ja muista eskimoista käyttämät nimitykset vaihtelevat. Kuten alussa jo mainitsin, eskimokielet eivät ole yhtenäinen ryhmä. Kieliä on monta, ja ne jaetaan kahteen ryhmään, inuitti- ja jupik-kieliin. Siperian eskimot puhuvat jupik-kieliä ja käyttävät nimitystä eskimo. Alaskan eskimot puhuvat sekä jupik- että inuittikieliä ja käyttävät termiä eskimo. Kanadan eskimot puhuvat inuittikieliä eivätkä hyväksy muuta nimitystä kuin inuit. Grönlannissa puhutaan inuittikieltä mutta käytetään termiä eskimo.

Grönlannin kielessä sana inuit on monikkomuoto sanasta inuk, jonka merkitys on ’ihminen’; monikon inuit merkitys on siis ’ihmiset’. Grönlanninkielinen virke Finlandimi inuit finskisut oqaluttarput merkitsee ’Suomessa ihmiset puhuvat suomea’. Jos grönlantilaiset puhuvat omalla kielellään eskimoista, he joutuvat käyttämään lainasanaa eskimooq (monikossa eskimuut). Esimerkiksi virkkeen Kanadami eskimuut kalaallisut erniinnaq ilikkarsinnaapput suomennos kuuluu ”Kanadan eskimot oppivat nopeasti grönlantia.” Jos esimerkkivirkkeen sanan eskimuut tilalla olisi inuit, virkkeen merkitys olisi ’Kanadassa ihmiset oppivat nopeasti grönlantia’; se ei taatusti ole totta. Grönlantilaisten näkökulmasta eskimo ja inuitti eivät siis ole toistensa täydet synonyymit.

Kansainvälisissä kokouksissaan eskimot ovat päättäneet käyttää sanaa inuit tarkoittamaan maailman kaikkia eskimoita. Päätös ei ollut yksimielinen, mutta enemmistön kanta voitti. Tieteellisessä kielessä käytetään yleensä sanaa eskimo, sillä se on ainoa täsmällinen sekä inuitti- että jupik-eskimoiden nimitys. Kielitieteessä ei voi muuta sanaa käyttääkään. Muilla tieteenaloilla ja tiedotusvälineissä käytäntö on kirjavaa.

Termien sekavuuteen ja vakiintumattomuuteen on monta syytä. Inuit on Kanadan eskimoiden uudissana, jolla he haluavat kansaansa kutsuttavan; sana on muodoltaan ja merkitykseltään monikollinen. Suomeen ja muihin kieliin on lainattu monikkomuoto inuit, mutta sen merkitys on yksiköllinen.

Termien vakiintumattomuuteen vaikuttaa myös maantiede. Eskimot ovat selvästi oma kansansa muista poikkeavine kielineen ja kulttuureineen, mutta he ovat levittäytyneet valtavan laajalle alueelle, puuttomalle tundralle, joka antaa vain niukasti elantoa. Täten pienet eskimoyhteisöt asuvat kaukana toisistaan. Harvaan asutulla tundralla eskimot tiesivät yleensä naapurikansoistaan, mutta heillä ei ollut mitään tietoa kaukana asuvista kielisukulaisistaan. Tämän takia eskimoilla ei ole koskaan ollut yhteistä nimitystä kaikille eskimoille.

Arvostettu eskimologi Ernest Jr. Burch kirjoittaa kirjassaan Eskimot (ilmestyy suomentamanani ja Liken kustantamana syksyllä 2000):

”Useimmat eskimot kutsuivat itseään vain ihmisiksi tai oikeiksi ihmisiksi. Näillä nimityksillä he erottivat itsensä ”täinmunista” (intiaaneista) ja muista maanpäällisistä otuksista, jotka eskimoiden mielestä muistuttivat ulkonäöltään ihmisiä, mutta olivat itse asiassa alempiarvoisia eläinkunnan edustajia.

Eskimoiden itsestään käyttämä nimitys vaihteli sekä kielestä toiseen että jossain määrin myös saman kielen eri murteiden välillä. Itä-Arktiksella käytetty nimitys inuit vaihtuu länttä kohti mennessä muotoihin inummaariit, inuvialat, inupiat, juppiit, juppiat, suxpiat, juget, jupiget, unangan... Kaikki nämä nimitykset viittasivat vain pieneen ihmisryhmään, eikä eskimoilla ollut yhtäkään sanaa, joka tarkoittaisi kaikkia eskimoita, joten mikä tahansa termi, jolla viitataan kaikkiin eskimoihin, on keinotekoinen.

Kanadassa nimitys eskimo on viime vuosikymmeninä korvattu nimellä inuit. Mutta koska inuit-eskimoita ei ole koskaan ollut enempää kuin korkeintaan 60 % kaikista eskimoista, on äärimmäisen harhaanjohtavaa kuvitella, että sanat eskimo ja inuit merkitsisivät samaa. Koska länsimaalaiset ovat satojen vuosien ajan käyttäneet johdonmukaisesti sanaa eskimo ja koska eskimokielissä ei ole yhteistä tai edes laajasti käytettyä sopivaa sanaa, on tarkoituksenmukaisinta puhua eskimoista, kun viitataan koko väestöön.”

Grönlantilainen on kalaaleq

Omalla kielellään grönlantilainen sanoo olevansa kalaaleq eli grönlantilainen. Tanskan kielellä esittäytyessään hän on grønlænder mutta englanniksi eskimo. Myös tanskaa puhuessaan grönlantilaiset käyttävät sanaa eskimo, jos se on tarpeen.

Sana kalaaleq on lainasana muinaisislannista. Viikingit olivat tavanneet Grönlannin- ja Labradorin-matkoillaan nahkavaatteisiin pukeutuneita ihmisiä, joita he alkoivat nimittää skräälingeiksi. Sanan skräälinki alkuperäinen merkitys oli ’nahkavaatteisiin pukeutunut grönlantilainen tai labradorilainen’. Grönlantilaiset omaksuivat kieleensä lainasanan skrælling mutta sopeuttivat sen äännesysteemiinsä, jolloin siitä tuli kalaaleq. Täten Grönlannin omakielinen maannimi Kalaallit Nunaat olisi suoraan suomennettuna ’Skräälinkien maa’. Sana skräälinki oli alun perin täysin neutraali, mutta myöhemmin siitä tuli skandinaavisissa kielissä halventava, eikä sanaa enää käytetä. Näin ollen nimi Kalaallit Nunaat on suomeksi ’Grönlantilaisten maa’, eikä suinkaan ’Ihmisten maa’ – väärinkäsitys, jota näkee myös grönlantilaisten itsensä viljelevän.

Grönlannissa on kolmenlaisia eskimoita, joilla on omat kielensä tai murteensa. Länsirannikon eskimot käyttävät itsestään nimitystä kalaaleq (yksikkö), kalaallit (monikko). Itärannikon asukkaiden alkuperäistä omakielistä nimitystä itsestään ei tiedetä, mutta nykyään hekin käyttävät itsestään sanaa kalaaleq merkityksessä ’grönlantilainen’. Sitä vastoin Luoteis-Grönlannin polaarieskimot eivät ole koskaan käyttäneet itsestään nimitystä kalaaleq tai kalaallit vaan inughuaq (yksikkö) ja inughuit (monikko).

Inuitti vai eskimo?

Sanan inuitti käyttöä ei voi perustella ainakaan sillä, että kansoista tulisi puhua niiden omakielisillä nimillä, sillä sellaista käytäntöä ei maailmassa ole. Kuten sanottu, inuitti ei ole eskimoiden omakielinen alkuperäinen itsestään käyttämä nimitys, vaan poliittinen uudissana, jonka käytöstä edes eskimot eivät ole yksimielisiä.

Kööpenhaminan yliopistossa toimii eskimologian laitos (Institut for Eskimologi). Siellä opiskellaan eskimologiaa, ja laitoksesta valmistuu eskimologeja. Kanadan eskimot paheksuvat laitoksen nimeä. Eskimologian laitoksen johtaja pitää laitoksen nimeä hieman ongelmallisena, mutta toteaa, ettei sitä mitenkään voi vaihtaa.

Kysymykseen eskimon ja inuitin paremmuudesta ei voi antaa yksiselitteistä vastausta. Kanadan eskimoiden kanssa keskusteltaessa lienee viisainta puhua inuiteista. Siperiassa, Alaskassa ja Grönlannissa käytetään nimitystä eskimo. Käyttipä kumpaa tahansa sanaa, aina loukkaa jotakin ryhmää. Sana eskimo harmittaa Kanadan eskimoita ja inuitti sortaa jupik-eskimoita. – Grönlantilaiset ystäväni käyttävät sanaa eskimo, ja käytän sitä myös itse, koska se on täsmällinen ja tieteellinen eikä siinä mielestäni ole mitään vikaa. Kaikkien eskimoiden kannattaisi pitäytyä oman kielensä vanhoissa ilmauksissa ja hyväksyä lisäksi lainasana eskimo. Antaa ajan näyttää, hyväksyvätkö myös Kanadan eskimot sanan.

Useimpien eskimoiden mielestä – Kanadan inuitteja lukuun ottamatta – on loppujen lopuksi ihan samantekevää, mitä nimitystä muu maailma heistä käyttää. Eskimoiden suurin ongelma on länsimaalaisten tietämättömyys heidän karuista olosuhteistaan ja luonnonmukaisesta elämäntavastaan, johon mm. hylkeenpyynti kuuluu tärkeänä osana.

Eskimoiden tulevaisuus

Nopea kulttuurinmurros ravistelee yhä kaikkia maailman eskimoita, mutta ainakin Grönlannin eskimoiden tulevaisuus näyttää turvatulta. Grönlantilaisilla on oma maansa (Tanskan itsehallinnollinen alue), jossa eskimot ovat enemmistönä. Heidän kielensä ja kulttuurinsa eivät ole uhattuina.

Kanadan eskimoiden pitkä taisto oikeuksistaan maahan on johtanut tulokseen. He ovat saaneet oman alueensa, jonka nimi on Nunavut (= Maamme). Myös Alaskan eskimoiden olot ovat kohentuneet, joskaan amerikkalaiset eivät ole kohdelleet eskimoita ymmärtävästi.

Siperiassa asuvien eskimoiden kohtalona on todennäköisesti venäläistyminen. Lapsista enää harvat oppivat eskimokieltä, useimmat puhuvat pelkkää venäjää, eikä yhteistä kieltä isovanhempien kanssa aina ole.

 

Filosofian maisteri Eva Jansson on eskimologi. Hän viimeistelee Suomen Kulttuurirahaston stipendin turvin kirjaa Estrid Janussen–Eva Jansson: Grönlannin kieli. Syksyllä 2000 ilmestyy hänen suomentamanaan Ernest Jr. Burchin teos Eskimot (Like). Sähköposti eva@sci.fi.




Kielikello 2/2000
Alkuun

Jaa

Lue myös:

Inuit, inuitti ja inuiitti (Vapaasti luettavissa)

Lehdet »

Anna palautetta »

Kotimaisten kielten keskus


Tilaa uusi Kielikello!
Kielikello siirtyy kokonaan verkkojulkaisuksi (osoite edelleen www.kielikello.fi) vuoden 2018 alussa, kun painetun lehden julkaiseminen loppuu. Uusi verkkolehti on ilmainen.

Kielikello ilmestyy verkossakin neljästi vuodessa, ensimmäisen kerran helmi-maaliskuussa 2018. Varsinaisten lehden numeroiden ilmestymisen välissä voidaan julkaista ajankohtaisia havaintoja, vastauksia kysymyksiin tai muuta juuri sillä hetkellä kielikeskustelussa pinnalla olevaa aineistoa.

Jos haluat sähköpostiisi tiedon Kielikellon ilmestymisestä tai julkaistusta uudesta sisällöstä, osoitteessa www.kotus.fi/tilaakielikello on lomake, jolla voit ilmoittaa sähköpostiosoitteesi.

Tervetuloa mukaan Kielikellon lukijajoukkoon!

Suomen kielen lautakunta

Suomen kielen lautakunnan suosituksia ja kannanottoja

Yhteiskunta tarvitsee kaksipäiväisen äidinkielen ylioppilaskokeen (2/2017)
Evankelisluterilainen vai evankelis-luterilainen? (2/2016)



Lue lisää

Julkaisut

13.6.2017
Kielitoimiston oikeinkirjoitusoppaasta uusi painos

Kielitoimiston oikeinkirjoitusoppaasta on maaliskuussa 2017 ilmestynyt 13., korjattu painos.

Kielitoimisto kouluttaa

13.6.2017
Kesä marraskuussakin!

Kielenhuollon kesäpäivät 15.–16.11.2017

 

Ajankohtaista

3.10.2017
Kielitoimisto Facebookissa

Kielitoimisto on avannut oman Facebook-sivunsa.

30.6.2017
Lähetä kielihavaintosi Kielitoimistoon!

Kielitoimisto kerää kielenkäyttäjiltä havaintoja yleiskielestä.

Lisää ajankohtaisia »