Kielikello on kielenhuollon tiedotuslehti, jossa
kirjoitetaan kielestä ja kielenkäytön kysymyksistä.
Kielikello on tarkoitettu kaikille kielestä kiinnostuneille.

Kielikello 2/1983

Anneli Räikkälä

Juustojen nimistä

Suomessa on vanhastaan tehty kotitarpeiksi juoksutinjuustoja etupäässä Länsi-Suomessa. Ne on valmistettu tavallisesti lehmänmaidosta. Tuoreina syötävistä, puisessa kehässä valmistettavista juustoista käytetään nimeä kehäjuusto. Tulen hohteessa kypsytettävän juuston nimi on leipäjuusto. Juustotyyppien ja samalla nimitysten määrä on kasvanut, kun juustoja on alettu tehdä meijereissä.

Juustojen nimiin tuo kirjavuutta se, että juustot on usein nimetty jonkin paikannimen mukaan, yleensä niiden ensimmäisen valmistuspaikan mukaan. Juustolajeille on annettu nimiä myös niiden sisältämien aineiden mukaan, rakenteen, rasvapitoisuuden tai valmistustavan mukaan. Nimitysperusteet risteävät keskenään. Sekavuutta nimiin aiheuttaa vielä se, että osa nimistä on juustotyyppien nimiä, osa tavaramerkkejä. Nimistä osa on säilyttänyt alkuperäisen kirjoitus- ja ääntöasunsa kaikissa kielissä; niitä käytetään suomessa ns. sitaattilainoina. Osa vierasperäisistä nimistä on mukautettu suomen kirjoitusjärjestelmään.

Maailmassa arvellaan olevan noin 2 000 juustolajia. Niistä vain muutama kymmenen on laajalti tunnettua. Nimien suomenkielisen kirjoitustavan yhtenäistämiseksi esitellään seuraavassa tavallisimmat Suomessa käytettävät juustot ja niiden nimitykset.

Oikeinkirjoituksen yleiset periaatteet ovat seuraavat:

Juustotyyppien nimet kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella (esim. edam, roquefort ), vain tavaramerkin tyyppiset tuotenimet ovat erisnimiä, ja ne kirjoitetaan isolla alkukirjaimella (Kreivi, Silva). Juustotyypin nimeen sisältyvä erisnimi menettää erisnimen luonteensa, jolloin se kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella. Kun nimeen halutaan liittää sana juusto tms., noudatetaan yhdyssanojen yleisiä oikeinkirjoitusperiaatteita: erisnimeen yhdistettäessä käytetään yhdysmerkkiä (Luostari-juusto), yleisnimeen selittävä osa liitetään suoraan (briejuusto, tilsitjuusto) ja sanaliittoon yhdysmerkin avulla (port salut -tyyppinen).

Juustonvalmistus on alkuaan oikeastaan tapa säilöä maitoa: siinä maidon vesipitoisuutta vähennetään ja seos saostetaan kestäväksi tuotteeksi lisäämällä siihen juoksutetta ja mikrobiviljelyksiä sekä suolaa (NaCl). Saostuksessa tarvittavasta entsyymistä käytetään yleiskielessä nimiä juoksute ja juoksutin. Ammattikieleen on vakiintunut sana juoksete – ainehan koaguloi eli juoksettaa nesteen.

Yleisesti Suomessa valmistetaan juustoja vain lehmänmaidosta. Satakunnassa valmistetaan juustoa vuohenmaidosta, ja siitä käytetään nimeä kutunjuusto. Italiassa valmistettava vuohenjuusto on nimeltään provolone. Norjalaisesta vuohenjuustosta käytetään meillä tavallisesti ruotsin mukaan nimeä meesjuusto (norjan mukaan puhuttaisiin mysjuustosta). Se on väriltään voimakkaan kellanruskeaa ja maultaan makeaa. Se valmistetaan herasta haihduttamalla, ja joskus siitä käytetäänkin nimeä herajuusto. Varhemmin on tehty myös poronmaitojuustoa. Kun kehäjuuston juoksutteena käytetään piimää, muodostuu piimäjuustoa, ja kun piimäjuoksutteeseen lisätään munia, syntyy munajuustoa.

Alkuperäinen valmistuspaikka on antanut nimen ainakin seuraaville lajeille. Alankomaiden Edamin kaupungista on saanut nimensä edam eli edamjuusto (eli edaminjuusto). Sveitsin Emmejoen alppilaaksosta Emmentalista on tullut emmental eli emmentaljuusto (eli emmentalinjuusto), josta puhekielen mukaan voitaisiin käyttää muotoa emmentaali. Emmentalista käytetään myös nimityksiä sveitsinjuusto ja tahkojuusto. Emmental on kehittynyt Sveitsissä vieläkin valmistettavasta sbrinzistä ja alppijuustosta eli vuoristojuustosta. Milanon esikaupunki Gorgonzola on antanut nimensä gorgonzolalle [lue: gorgontsōla] eli gorgonzola(n)juustolle, ranskalainen Roquefortin kylä roquefortille [lue: rokfōrille] eli roquefort(in)juustolle, Camembertin kylä camembertille [kamãbä’rille] eli camembert(in)juustolle ja englantilaista paikkakuntaa Stiltonia saa kiittää nimestään stilton eli stilton(in)juusto, jotka kaikki ovat homejuustoja. Ranskan Seinen ja Marnen välisestä alueesta on saanut nimensä brie [lue: brī] eli brie(n)juusto.

Edelleen maantieteelliset paikat ovat lainanneet nimensä cheddarille [lue: šeddarille tai tsǝdarille] eli cheddar(in)juustolle, goudalle eli gouda(n)juustolle, gruyèrelle [lue: gryjǟrille] eli gruyère(n)juustolle, harzinjuustolle, limburginjuustolle, parmesaanille eli parmesaanijuustolle (oikeastaan parmanjuusto Parman kaupungin mukaan) ja tilsitille eli tilsit(in)juustolle.

Henkilön mukaan taas on saanut nimensä tuore, hapahko valkoinen juusto gervais [lue: žerve’] eli gervaisjuusto eli gervais’njuusto. Ranskalainen Gervais ryhtyi Pariisin halleilla pakkaamaan valkoista juustoa nelikulmaisiin pakkauksiin ja tuli samalla antaneeksi nimensä koko juustolajille.

Rakenteen mukaan puhutaan avoimista eli pyöreäkoloisista (esimerkiksi emmental), murukoloisista (tilsit ja bel paese) ja tiivisrakenteisista (cheddar) juustoista. Koostumuksen mukaan juustot ryhmitellään voijuustoihin (Musta-Pekka), kermajuustoihin (cheddar ja Turunmaa), täysrasvajuustoihin (emmental ja tilsit) ja puolirasvajuustoihin (edam). Nimitys kermajuusto aiheutuu siitä, että juuston rasvapitoisuus on suuri (kuiva-aineesta rasvaa 50 %); sitä ei siis ole tehty kermasta.

Valmistustavan ja kypsymisen perusteella erotetaan kovat, puolikovat ja pehmeät juustot. Oman ryhmänsä muodostavat homejuustot. Kovat juustot kypsyvät kauimmin, ja tulos on tasainen. Pehmeät juustot kypsyvät aluksi pinnalta siinä olevan mikrobikasvuston, ns. juustokitin vaikutuksesta. Näitä juustoja sanotaan kittijuustoiksi, koska juuston pintaan muodostuu kittimäinen kerros. Suomalaisia kittijuustoja ovat mm. Kappeli, Luostari ja Saaristo.

Kovia juustoja ovat emmental, edam, gruyère, gouda, cheddar, joka on erityisesti englantilaisten suosima ja jota maailmassa käytetään eniten, parmesaani sekä sveitsiläinen sbrinz. Kovien juustojen tuotenimiä ovat esimerkiksi Polar (emmental), Lappi ja Minora (edameja), Salaneuvos (goudajuusto) sekä Juhla (cheddar).

Puolikovia juustoja ovat alkuperältään saksalainen tilsit ja ranskalainen port salut. Suomalaisia tilsitjuustojen tuotenimiä ovat Oltermanni, Kesti ja Kreivi. Tanskalainen tilsit on Havarti. Luostari taas on suomalainen port salut -juusto.

Pehmeitä juustotyyppejä ovat italialainen bel paese (suomalainen tavaramerkki Saaristo), belgialaiset romadur ja limburginjuusto (suomalainen tavaramerkki Kappeli) sekä homejuustot. Homejuustotyypeistä valkohomejuustoja ovat camembert ja brie, sinihomejuustoja italialainen gorgonzola, ranskalainen roquefort ja englantilainen stilton. Suomalaisia sinihomejuustojen tuotemerkkejä ovat Aura ja Jalo. Lisäksi on esimerkiksi Saga-nimistä valko-sinihomejuustoa.

Sulatejuustot valmistetaan muista juustolaaduista kuumentamalla juustomassa 85–95 oC:n lämpötilaan. Useimmat suomalaiset sulatejuustot sisältävät pääosin emmentalia tai edamia tai yhdessä kumpaakin. Osaa sulatejuustoista nimitetään yleisnimellä luettelemalla juustoon käytettyjä mausteita tai ruoka-aineita, esim. herkkusienijuusto, kinkkujuusto, paprikasulatejuusto, savuporosulatejuusto, viherpippurisulatejuusto sekä lähinnä valkosipulilla maustettu tartarijuusto. Suomalaisia sulatejuustojen tuotenimiä ovat Albatros, Kippari, Kirsi, Koskenlaskija, Linna, Mesikämmen, Messi, Mökki, Olympia, Regatta, Silva ja Viola.

Pehmeisiin juustoihin kuuluvat myös tuorejuustot. Ne ovat maitotuotteita, joita valmistettaessa maito saostetaan haponmuodostuksen, haponmuodostuksen ja juoksutteen tai pelkästään juoksutteen avulla. Ajan ei anneta niitä kypsyttää, vaan ne syödään tuoreeltaan. Tuorejuustojenkin nimessä luetellaan usein mausteainekset: ryytijuusto, ruohosipulituorejuusto ja valkosipulituorejuusto. Tuorejuustojen tuotenimiä ovat esim. Hovi, Ilves, Kasakka, Tavasti ja Musta-Pekka, jota sanotaan mausteensa mukaan suomalaiseksi pippurijuustoksi. Tuorejuustoihin lasketaan kuuluvaksi vielä rahka, raejuusto ja kvarkki. Raejuustosta käytetään kansainvälisissä yhteyksissä englanninkielistä nimeä cottage (cheese) [lue : kotidžîz]. Kvarkki on kuoritusta maidosta hapattamalla saostettu juustoaine. Samaan tapaan on Suomessa vanhastaan valmistettu uunipiimää.

Tuorejuustojen tapaisia ovat eräät useissa maissa alkuaan lampaan- tai vuohenmaidosta, nykyään yleensä lehmänmaidosta valmistettavat juustot. Tunnetuin meillä lienee kreikkalainen feta. Se suolataan niin voimakkaasti, ettei se kypsy lainkaan. Fetajuuston tapaisia juustoja ovat mm. pohjoiskreikkalainen telemes, syyrialainen akkavi, egyptiläinen domiata ja neuvostoliittolainen jerevaninjuusto (jerevanski).

Tuorejuustoihin kuuluva perinteinen suomalainen talonpoikaisjuusto on leipäjuusto, jonka kainuulainen nimitys on juustoleipä. Sitä valmistettaessa juustomassa puristellaan ohueksi levyksi, joka paistetaan avotulen hohteessa. Nykyään tätä tuorejuustoa valmistetaan myös meijerissä. Yleiskielessä pitäisi käyttää nimeä leipäjuusto, joka luokittelee tuotteen juustojen luokkaan, juustoleipä ryhmittyisi leipien luokkaan.




Kielikello 2/1983
Alkuun

Jaa

Lehdet »

Anna palautetta »

Kotimaisten kielten keskus


Tilaa uusi Kielikello!
Kielikello siirtyy kokonaan verkkojulkaisuksi (osoite edelleen www.kielikello.fi) vuoden 2018 alussa, kun painetun lehden julkaiseminen loppuu. Uusi verkkolehti on ilmainen.

Kielikello ilmestyy verkossakin neljästi vuodessa, ensimmäisen kerran helmi-maaliskuussa 2018. Varsinaisten lehden numeroiden ilmestymisen välissä voidaan julkaista ajankohtaisia havaintoja, vastauksia kysymyksiin tai muuta juuri sillä hetkellä kielikeskustelussa pinnalla olevaa aineistoa.

Jos haluat sähköpostiisi tiedon Kielikellon ilmestymisestä tai julkaistusta uudesta sisällöstä, osoitteessa www.kotus.fi/tilaakielikello on lomake, jolla voit ilmoittaa sähköpostiosoitteesi.

Tervetuloa mukaan Kielikellon lukijajoukkoon!

Suomen kielen lautakunta

Suomen kielen lautakunnan suosituksia ja kannanottoja

Yhteiskunta tarvitsee kaksipäiväisen äidinkielen ylioppilaskokeen (2/2017)
Evankelisluterilainen vai evankelis-luterilainen? (2/2016)



Lue lisää

Julkaisut

13.6.2017
Kielitoimiston oikeinkirjoitusoppaasta uusi painos

Kielitoimiston oikeinkirjoitusoppaasta on maaliskuussa 2017 ilmestynyt 13., korjattu painos.

Kielitoimisto kouluttaa

13.6.2017
Kesä marraskuussakin!

Kielenhuollon kesäpäivät 15.–16.11.2017

 

Ajankohtaista

3.10.2017
Kielitoimisto Facebookissa

Kielitoimisto on avannut oman Facebook-sivunsa.

30.6.2017
Lähetä kielihavaintosi Kielitoimistoon!

Kielitoimisto kerää kielenkäyttäjiltä havaintoja yleiskielestä.

Lisää ajankohtaisia »