Kielikello on kielenhuollon tiedotuslehti, jossa
kirjoitetaan kielestä ja kielenkäytön kysymyksistä.
Kielikello on tarkoitettu kaikille kielestä kiinnostuneille.

Kielikello 2/1989

Liisa Tiittula

Sanomalehtikielellä vaikuttamisen keinoista

Välittävätkö lehdet ”puhdasta” tietoa vai värittävätkö ne uutisia? Voiko sananvalinnalla vaikuttaa lukijan ajatusten suuntaan? Helsingin kauppakorkeakoulun kielten laitoksen johtaja filosofian lisensiaatti Liisa Tiittula käsittelee tässä artikkelissa niitä keinoja, joilla suomalainen sanomalehdistö vaikuttaa lukijan tajuntaan. Artikkeli pohjautuu esitelmään, jonka kirjoittaja piti 21.10.1988 Nykysuomen seuran ja Sanomalehtien Liiton järjestämänä syysteemapäivänä ”Sanomalehtijournalismin muodot ja tyylit”.

---

Puolueväritteinen kirjoittelu on Suomessa vähentynyt 1970-luvulla, ja lehtien valtaenemmistö suosii epäpoliittisuutta, totesi apulaisprofessori Esko Salminen Nykysuomen seuran ja Sanomalehtien Liiton järjestämillä syysteemapäivillä 1988. Suomalainen sanomalehtityyli onkin eräissä tutkimuksissa todettu neutraaliksi, kun sitä on verrattu amerikkalaiseen, englantilaiseen, saksalaiseen ja neuvostoliittolaiseen kirjoitustapaan.

Rebecca Kaufmann ja Henri Broms (1988) tutkivat semiotiikan näkökulmasta sitä, kuinka International Herald Tribune, Moscow News ja Helsingin Sanomat kirjoittivat Tšernobylin onnettomuudesta. Heidän tutkimuksensa mukaan amerikkalaisissa ja neuvostoliittolaisissa uutisissa otettiin selvä näkökulma onnettomuuteen ja siihen, kuka tai mikä on vastustaja; näissä uutisissa siirryttiin nopeasti ja melko eksplisiittisesti informaatiotasolta ideologiselle tasolle. Suomalaisissa uutisissa sen sijaan esitettiin neutraaleja, dokumentoitavissa olevia faktoja ja jätettiin johtopäätösten teko lukijalle. Tutkimuksen tekijöiden mukaan tässä tapauksessa eroja selittävänä tekijänä oli uutisen aihe ja Suomen poliittinen asema neutraalina valtiona idän ja lännen välillä.

Samansuuntaisia tuloksia on saatu kuitenkin myös tutkimuksista, joissa tarkasteltavana ovat olleet erilaisia teemoja käsittelevät pääkirjoitukset ja niissä esitettyjen kannanottojen tai arvostusten eksplisiittisyys, ilmeisyys. Sonja Tirkkonen-Condit (1988) tutki yhden englantilaisen, kahden amerikkalaisen ja kolmen suomalaisen sanomalehden pääkirjoituksia, 30 artikkelia kustakin lehdestä. Hän totesi, että suomalaisissa pääkirjoituksissa esitettiin enemmän informaatiota kuin angloamerikkalaisissa pääkirjoituksissa. Lisäksi suomalaisista pääkirjoituksista puuttui usein selvästi ilmaistu argumentaation ydin eli teesi. Sen sijaan se, miten eksplisiittisen, selvästi ilmaistun, erimielisyyden teesi sisälsi, riippui lehden poliittisesta taustasta eli siitä, oliko kysymyksessä ns. ”neutraali” konsensuslehti vai poliittisesti radikaali oppositiolehti.

Suomalaisten sanomalehtien informatiivisuuspainotteisuutta osoitti myös tutkimus, jonka tein Hartmut Lenkin kanssa Suomen ja neljän saksan kieltä puhuvan maan sanomalehtien pääkirjoituksista ja uutiskommenteista. Tutkimme sitä, miten usein näissä artikkeleissa esiintyi arvottavia lausumia eli ilmauksia, joissa otettiin suorasti tai epäsuorasti kantaa siihen, oliko jokin asia esimerkiksi hyvä tai paha, tarpeeton, välttämätön tai toivottava. Tutkittujen artikkelien teemana oli viime kevään Moskovan huippukokous. Tulosten mukaan suomalaiset artikkelit sisälsivät huomattavasti enemmän puhtaasti informaatiota välittäviä lausumia kuin saksalaiset, joissa taas arvottavien lausumien määrä oli selvästi suurempi kuin suomalaisissa lehdissä.

Näitä tuloksia ei voi tietenkään tulkita siten, ettei suomalainen sanomalehdistö pyrkisi lainkaan tai juuri lainkaan vaikuttamaan vastaanottajiin. Mutta kun puhutaan kielellisen vaikuttamisen keinoista, on syytä kiinnittää huomiota erityisesti implisiittisiin keinoihin eli sellaisiin keinoihin, jotka eivät ole niin selvästi näkyvissä kuin esimerkiksi leksikaaliset keinot eli tietyllä tavalla värittynyt sananvalinta.

Sanomalehtien käyttämistä kielellisistä vaikutuskeinoista tarkastelen tässä artikkelissa arvottavia eli kantaa ottavia ilmauksia, otsikoita, lauseisiin upotettuja presuppositioita (edellyttämyksiä), tiedonlähteen luotettavuutta sekä näkökulman valintaa heijastavia kielellisiä seikkoja. Tekstityypeistä tarkastelen ainoastaan uutisia, koska ne edustavat neutraalia asiatekstiä, jolla ei ajatella tiedon välittymisen lisäksi olevan selvästi muita vaikutusfunktioita.

Arvottavat ilmaukset

Jokaisella lausumalla on merkityksensä lisäksi jokin funktio. Informatiivisilla lausumilla (tai lauseilla) lähettäjä pyrkii saattamaan vastaanottajan tietoon jonkin asian ja vielä niin, että vastaanottaja uskoo tämän asian. Informatiivisten lausumien onnistumisen edellytyksenä tavallisesti on, että lähettäjä ja vastaanottaja pitävät sisältöä totena. Informatiivisiin lausumiin voi sisältyä arvottava komponentti. Ne eroavat kuitenkin puhtaasti arvottavista lausumista siinä, että näiden funktiona on saattaa vastaanottajan tietoon lähettäjän mielipide, kannanotto jostakin asiasta ja edelleen mahdollisesti saada vastaanottaja omaksumaan tämä arvostus.

Uutisissa suorat arvottavat kannanotot eivät ole yhtä tavallisia – tai odotuksenmukaisia – kuin esimerkiksi pääkirjoituksissa (arvottavien lausumien esiintyminen tietysti vaihtelee uutistyypin mukaan), tosin esimerkkejä näistäkin löytyy:

1) Puhe oli presidentin kahdeksan virkavuoden parhaita, kovaotteinen mutta rakentava, paikoin varoittava, kirkkaan selkeä ja maustettuna 77-vuotiaan patinoidun ammattipoliitikon henkilökohtaisilla muistikuvilla aina kaukaisen keskilännen Illinoisin osavaltion pikkukaupungin kotipihalta.

Virkakautensa ehtookuukausina presidentti on parin vuoden takaisen valtakautensa huippujakson veroisessa erinomaisessa vireessä.

(Uutinen presidentti Reaganin puheesta YK:ssa, HS 27.9.88)

Vaikka edellinen esimerkki on selvästi arvottava ja kantaa ottava, se sisältää toki myös informaatiota. Voimmekin kuvitella jatkumon, jonka toiseen päähän sijoittuvat selvästi arvottavat ilmaukset, toiseen puhtaasti tiedottavat. Tässä välissä on joukko informatiivisia ilmauksia, joissa kannanotto ilmaistaan epäsuoremmin esimerkiksi attribuuteilla tai sananvalinnalla, kuten seuraavissa esimerkeissä:

Puhtaasti informatiivinen on lausuma

2a) FRANZ JOSEF STRAUSS KUOLI SYDÄNKOH TAUKSEEN (Suomenmaa, KU)

Informatiivisia lausumia, joissa on arvottava komponentti, ovat seuraavat edellisen lausuman muunnelmat:

2b) LÄNSI-SAKSAN VOIMAHAHMO STRAUSS KUOLI (HS)

2c) LIITTOTASAVALLAN POLIITTISEN ELÄMÄN SUURI PERSOONALLISUUS ON POISSA (US)

2d) ”BAIJERIN HÄRKÄ” STRAUSS MENEHTYI (Demari)

2e) VANHA KONNA JÄTTI JÄLKEENSÄ HÄMMENNYKSEN (TA)

Uutisten sisältämien lauseiden perusfunktio on tiedon, faktojen välittäminen. Bruun, Koskimies ja Tervonen (1986) toteavat Uutisoppikirjassa, että ”uutistekstiltä edellytetään asiallisuutta” ja ”asiallinen uutistoiminta ei ota uutisissaan kantaa tapahtumien verisyyteen, rajuuteen, pahuuteen, vinouteen, hyvyyteen yms. Adjektiivien ja superlatiivien välttelyllä uutiset säilyttävät myös keskeisen toimintaedellytyksensä, luotettavuuden” (s. 200). Vastaanottajalla on eri tekstityyppeihin nähden erilaisia odotuksia ja ennakkokäsityksiä, jotka ohjaavat tulkintaa, luovat tulkintakehykset. Pääkirjoituksen odotetaan olevan kannanotto johonkin ajankohtaiseen aiheeseen, uutissanomalta taas odotetaan uutta, ajankohtaista tietoa, faktoja, ja tekstien sisältämät ilmaukset tulkitaan näiden odotusten mukaisesti.

Uutisten osalta tulkintakehyksiä monimutkaistavat erilaiset uutismuotoiset sanomat. Pelkät tosiasiat esittävän (tai esittämään pyrkivän) uutissähkeen lisäksi esiintyy tämän laajennuksia, uutisraportteja, uutistaustoja ja uutiskommentteja, joista erityisesti viimeksi mainittu tyyppi sisältää yleensä arvottavia ja normatiivisia aineksia, kannanoton oikeasta ja väärästä, toivottavuudesta ja epätoivottavuudesta tai oikeutetusta ja epäoikeutetusta (Bruun ym. s. 55–56). Miten nämä erilaiset uutismuodot vastaavat lukijan odotuksia? Pystyykö hän erottamaan ne toisistaan vai tulkitseeko hän kaikki samanlaisina uutisina? Tarkastelkaamme tästä näkökulmasta muutamaa esimerkkiä Uudessa Suomessa 28.3.89 ilmestyneistä uutisteksteistä, joissa kerrotaan Neuvostoliiton parlamenttivaalien tuloksista. Selvä kannanotto ja tulkinta sisältyvät seuraaviin uutisteksteihin:

3) Silti voittajan mantteli ei sovi Jeltsinin hartioille aivan vaivoitta. Hän ei ole loistava puhuja tai poliittinen ajattelija. Mutta hän on leimautunut Uhriksi, ja itsensä uhriksi tunteva kansa asettuu hänen taakseen. (The Independent)

4) Jos parhaassa puvussaan itsetietoisesti kansalaisia keltaisella kankaalla eristettyyn äänestyskoppiin opastavaa naisvirkailijaa ei oteta lukuun, olisi voinut luulla että neuvostoliittolaiset ovat äänestäneet usean ehdokkaan vaaleissa koko ikänsä. (The Independent. Rupert Cornwell, Moskova)

Edellisistä teksteistä ensimmäinen voitaneen luokitella uutiskommentiksi, toinen uutiskommentiksi tai -taustaksi. Tulkinnoista ja arvoista vapaita eivät ole kuitenkaan neutraalimmatkaan uutismuodot, kuten seuraava uutistoimisto Reuterin välittämä teksti osoittaa:

5) Jeltsin kieltäytyi arvelemasta urakehitystään varoen ilmeisesti syytöksiä siitä, että häntä ajaa ylikorostunut kunnianhimo. (Reuter)

Otsikot

Tärkeä lukijan tulkintaa ohjaava tekijä niin uutisissa kuin muissakin artikkeleissa on otsikko.

Kielenkäyttäjillä, siis myös uutisten lukijoilla, on kyky tiivistää niin puhuttu kuin kirjoitettu teksti eli sanoa, mistä tekstissä on kysymys, mikä on tekstin aihe. Kielenkäyttäjät pystyvät tekemään yhden tai parin lauseen tiivistelmän melko kompleksisistakin informaatioyksiköistä. Näiden lauseiden oletetaan ilmaisevan informaatioyksikön teeman, sen mikä tässä informaatiossa on tärkeintä. Yhdestä tekstistä voi olla mahdollista muodostaa useita erilaisia tiivistelmiä. Teemat voivat olla subjektiivisia: ne ilmaisevat sen, mikä on relevanttia, olennaista, ja tärkeää kullekin kielenkäyttäjälle.

Teemat ovat kognitiivisia yksiköitä siinä mielessä, etä ne eivät ole suoraan tekstin ominaisuuksia, vaan vastaanottajan käsityksiä tekstin sisällöstä. Ne edustavat sitä, miten teksti ymmärretään, mitä siinä pidetään tärkeänä ja kuinka teksti tallennetaan muistiin. Tähän prosessiin saattavat tieto, uskomukset, asenteet ja ideologiat vaikuttaa. Jotta teksti voitaisiin kokonaisuutena ymmärtää ja tehdä siitä tiivistelmä, vaaditaan yleensä paljon tietoa, myös tietoa jota ei ole lausuttu julki tekstissä: tulkitseminen vaatii kompleksisia skeemoja eli tietorakenteita, esimerkiksi tietoa politiikasta. Teksti voi tietysti muuttaa olemassa olevia tietorakenteita tai luoda kokonaan uusia.

Todellisuudessa tekstin tulkinta ei tapahdu niin, että ensin luetaan teksti, sitten tulkitaan se, vaan tulkinta alkaa heti ensimmäisen lauseen kohdalla, jonka luettuaan lukija yrittää päätellä, mistä tekstissä on kysymys. Uutissanomissa lukijalla on luonnollisesti jo apunaan otsikko ja mahdollisesti ingressi, jotka myös ohjaavat lukijan käsityksiä siitä, mikä tekstissä on tärkeintä. Lisäksi otsikon tehtävänä on paitsi esittää tiivistetysti uutisen olennaisin sisältö myös houkutella lukija lukemaan itse uutinen (hyvänä esimerkkinä tästä ovat erityisesti iltalehtien otsikot).

On huomattava, että otsikko on kirjoittajan tulkinta siitä, mikä tekstissä on olennaista, lukijan tulkinta voi olla erilainen. Keskeisen sisällön ilmaiseminen yhdellä lauseella edellyttää informaation poisjättämistä, mutta myös yleistämistä. Otsikon ilmaiseminen suppeassa muodossa voi karsia myös sisällön kannalta merkityksellistä informaatiota niin, että uutisesta saa pelkän otsikon perusteella väärän käsityksen. Esimerkiksi kun lyhyyteen pyrkivissä otsikoissa yksinkertaistetaan verbirakenteita ja jätetään modaalisuuteen, tavan ilmaisemiseen, liittyviä ilmauksia pois, tulee mahdollisesta tapahtumasta varma, oletuksesta tosiasia, pyrkimyksestä päätös. Tätä havainnollistavat seuraavat esimerkit, joissa otsikon jälkeen on asiantilan modaalisuutta osoittava katkelma itse uutisesta:

6) LÄNSI-SAKSAN HALLITUS KOROTTAA ELÄKEIKÄÄ
Länsi-Saksan hallitus suunnittelee sekä miesten että naisten eläkeiän korottamista asteittain takaisin 65 vuoteen selviytyäkseen tulevina vuosikymmeninä ns. suurten ikäluokkien eläkemaksuista. – – ehdotus merkitsisi sitä, että – –. (KU)

7) ITÄVALTA HAKEE EY:N JÄSENYYTTÄ
Itävallan ulkoministeri Alois Mock antoi perjantaina ymmärtää, että Itävalta pyrkisi Euroopan yhteisöjen jäseneksi. – – Ulkoministeri kertoi, että Itävallan valtapuolueiden samoin kuin oppositiossa olevien liberaalien keskuudessa oli laaja yksimielisyys siitä, että Itävallan olisi pyrittävä EY:n jäseneksi. (HS)

8) RAUMA-REPOLA MAAN PAHIN SAASTUTTAJA
Rauma-Repola Rauman paperi- ja selluloosatehdas lienee maamme pahiten saastuttava yksittäinen laitos – –. (TA)

Otsikon on oltava lyhyt ja ilmaistava tiiviissä muodossa uutisen sisältö. Joukko otsikoita on kuitenkin sellaisia, että ne eivät pelkistetyssä muodossaan enää ole ymmärrettäviä, ennen kuin tekstin on lukenut. Pikaisesti vain lehden otsikot silmäilevän lukijan kannalta hankalimpia ovat tällöin sellaiset otsikot, jotka ilman tekstin tukea johtavat helposti väärään tulkintaan, kuten seuraava esimerkki osoittaa:

9) SHAMIR RAIVOSTUI ARMEIJAN MUISTIOSTA ”PLO:TA EI VOI OHITTAA” (KU 22.3.89)

Tässä ei ole siteerattu Israelin pääministerin Shamirin lausuntoa, vaan päinvastoin hänen suuttumuksensa aihetta, armeijan muistiota. Myös seuraava otsikko antaa virheellisen kuvan tapahtuneista tosiasioista:

10) HELSINKI EI PURA PYSYVÄISPAIKKAPÄÄTÖSTÄ (US 29.3.89)

Uutisessa on kysymys lasten päivähoitopaikoista. Otsikon ensimmäinen tulkinta on, että on olemassa päätös pysyväispaikoista ja kun sitä ei peruuteta, pysyväispaikat säilyvät. Uutisessa kuitenkin sanotaan, että pysyväishoitopaikat lopetetaan: Helsinki ei pura pysyväispaikkojen peruuttamista koskevaa päätöstään. Otsikon oikea tulkinta edellyttää, että lukija tietää Helsingin viimeksi tekemästä päätöksestä. Lukija tietää tällöin kuitenkin myös päätökseen liittyvästä kiistasta ja voi nytkin ymmärtää päätöksen viittaavan aikaisempaan päätökseen hoitopaikkojen pysyvyydestä yhtä hyvin kuin purkupäätökseen.

Edellä todettiin, että tekstin tulkinta edellyttää suuren määrän tietoa, joka ei sisälly tekstiin. Sitä paitsi uutissanoma ei ole useinkaan irrallinen informaatioyksikkö vaan kytkeytyy aikaisempiin tapahtumiin ja uutissanomiin. Siten uutisotsikot voivat heijastaa myös kirjoittajan odotuksia. Hyvänä esimerkkinä tästä ovat vaalituloksista kertovien uutisten otsikot. Seuraavat esimerkit ovat peräisin viime presidentinvaalien tuloksia esittävistä otsikoista ja ingresseistä (2.2.88):

11a) KOIVISTO EI PÄÄSSYT SUORAAN
VÄYRYNEN PEITTOSI HOLKERIN
– PRESIDENTINVAALI VALITSIJAMIEHILLE
Äänestäjät eivät päästäneetkään maanantaina päättyneissä vaaleissa Mauno Koivistoa jatkoon ilman muuta. Presidentin valinta jäi valitsijamiehille. (HS)

11b) KOIVISTO PETTYNYT
VÄYRYNEN KAKKOSEKSI
HYLÄTTYJÄ ÄÄNIÄ PALJON
HOLKERIA PAINOI HALLITUSVASTUU
Mauno Koivisto ylitti vuoden 1982 ääniosuuden presidentinvaaleissa, mutta jäi kuitenkin alle suorassa vaalissa tarvittavan 50 prosentin rajan. Hän itse myönsi pettyneensä.
(US)

11c) TIUKKA KILPA KAKKOSSIJASTA
VALITSIJAMIEHET RATKAISEVAT VAALIN
Tasavallan presidentinvaali jäi valitsijamiesten ratkaistavaksi sunnuntaina ja maanantaina pidetyissä presidentinvaaleissa.
(Suomenmaa)

11d) TOINEN KAUSI VALITSIJAMIEHILTÄ
KOIVISTO VOITTI
VÄYRYNEN YLLÄTTI
Presidentti Mauno Koivisto voitti ylivoimaisesti kansan vaalin, suoran presidentinvaalin. Hänen äänimääränsä jäi harmittavan kahden prosenttiyksikön päähän tarvittavasta puolikkaasta annetuista äänistä.
(Demari)

11e) KOIVISTON VALINTA JÄI VALITSIJAMIESTEN VARAAN
KIVISTÖ JA LIIKE 88 YLLÄTTIVÄT
(Ote tekstistä:)
Liike 88, Kalevi Kivistö ja Paavo Väyrynen nousivat selviksi voittajiksi eilen päättyneissä presidentinvaaleissa.
Ennakkokaavailuista poiketen seuraavan presidentin valinta jäi valitsijamiesten varaan Mauno Koiviston äänimäärän jäädessä 50 prosentin alle. Pettynyt Koivisto sai noin 1,5 miljoonaa ääntä eli 47,9 prosenttia äänistä. – –
Selvänä yllättäjänä ja vaalien voittajana voidaan pitää Liike 88:n ehdokasta, maaherra Kalevi Kivistöä, joka löi selvästi kaikki ennusteet ja keräsi 10,4 prosenttia äänistä. – –
Pääministeri Harri Holkeri oli eilen lyöty mies keskustapuolueen puheenjohtajan Paavo Väyrysen kerättyä noin 630 000 suomalaisen äänet. (KU)

Useista otsikoista näkyy, että Koiviston voittoa pidettiin itsestään selvänä (vrt. otsikko 11c: itsestään selvää asiaa ei tarvitse edes mainita, se ei ole uutinen) ja Koiviston suoraan valintaan oli kohdistunut ennakko-odotuksia (”Koivisto ei päässyt suoraan”, ”Koiviston valinta jäi valitsijamiesten varaan”). Jos ennakkokäsitykset olisivat olleet toisenlaiset, olisimme ehkä voineet lukea sellaisia otsikoita kuin ”Koivisto voitti ylivoimaisesti” ja ”Koivistolla lähes puolet äänistä”. Myös voittaminen ja häviäminen on osittain odotuksista riippuvaista, siis siitä, miten saavutettu tulos vastaa ennakkokäsityksiä. Siten vähemmän ääniä saanut voi ”voittaa” (Kivistö 10,4 %, 1982 11,0 %) ja enemmän ääniä saanut hävitä (Holkeri 18,1 %, 1982 18,7 %).

Ennakkokäsitykset voivat perustua tapahtuneisiin tosiasioihin, mutta ne voivat olla myös kirjoittajan normikäsityksiä. Seuraavassa muutama lisäesimerkki otsikoista, jotka kytkeytyvät tietoon tai käsityksiin aikaisemmista tapahtumista:

12) KYSELYTUNNILLA TAAS VAIN YKSI MINISTERI (US 30.9.)

13) PIKKU-HUOPALAHDEN ASUNTORAKENTAMINEN PÄÄSI VIHDOIN ALKUUN (US 5.10.)

14) YDINREAKTORISSA EI TURVAONGELMIA (HS 5.10.)

15) SYYTTÄJÄ EI HAE MUUTOSTA NOPPA-JUTTUUN (Suomenmaa 5.10.)

16) LÅNG EI EROA

Viimeisistä esimerkeistä käy ilmi, miten negaatio, kielto, implikoi positiivisen väitteen, hypoteesin tai odotuksen: ydinreaktoreissa epäillään olevan ongelmia, syyttäjän odotetaan hakevan muutosta ja vankeinhoitolaitoksen ylijohtajan Långin pitäisi vankien karkaamistapauksen vuoksi erota. Negaation taustalla oleva positiivinen oletus sitten kielletään tässä yksiselitteisesti.

Otsikko on hyvin tärkeä vaikuttamisen keino, myös sen vuoksi, että monet ihmiset lukevat vain otsikot. Kun sama uutinen otsikoidaan eri lehdissä eri tavalla, jää eri lehtien lukijoille erilainen käsitys samasta tapahtumasta. Seuraava esimerkki on peräisin uutisista, jotka kertoivat 8.2.89 Tampereen yliopistossa tehdystä joukkotiedotuksen keskittymistutkimuksesta. Kaikista uutisteksteistä kävi ilmi seuraavat tiedot: tutkimuksen mukaan tiedotusvälineiden keskittyminen on kiihtynyt 1980-luvulla, ristikkäisomistus on lisääntynyt sanomalehdistössä ja voimakkaimmin laajentunut sanomalehtiyritys on Aamulehti-yhtymä. Lisäksi Uutta Suomea lukuun ottamatta kaikki lehdet selostivat liikenneministeri Pekka Vennamon kommenttia. Eri lehdet nostivat uutisesta eri kohtia otsikoksi:

17a) SANOMALEHTIEN OMISTUS KESKITTYNYT SUOMESSA MUITA LÄNSIMAITA VÄHEMMÄN
Liikenneministeri Vennamo haluaisi uusia lehtituen jakoperusteet (HS)

17b) SANOMALEHDET YHÄ HARVEMPIIN KÄSIIN (Suomenmaa)

17c) TUTKIJA LEHDISTÖN KESKITTYMISESTÄ: LEHTIEN SISÄLTÖ TASAPÄISTYY (KU)

17d) JOKA KOLMANNEN SANOMALEHDEN OMISTAA TOINEN SANOMALEHTI (US)

17e) LIIKENNEMINISTERI PEKKA VENNAMO:
VALTIOLLA EI TARVETTA KAJOTA LEHTIKAUPPOIHIN (AL)

Toinen esimerkki erilaisesta otsikoinnista on kahdesta uutisesta, jotka kertoivat 21.12.88 OECD:n taloudellista kehitystä koskevasta ennusteesta. Toisen otsikon mukaan kehitysnäkymät ovat valoisat, toinen taas kertoo kasvun hidastumisesta (tässä tapauksessa vastaava näkökulmaero esiintyi myös uutistekstissä):

18a) OECD:N TALOUSNÄKYMÄT HARVINAISEN VALOISAT
Läntisillä teollisuusmailla meni viimeksi 1970-1uvun alkuvuosina yhtä hyvin. (HS)

18b) OECD-MAIDEN KASVU HIDASTUU (KL)

Seuraavassa vielä yksi esimerkki siitä, miten otsikot voivat antaa tapahtumasta erilaisen kuvan ja siten ohjata ihmisten käsityksiä. Esimerkki on uutisesta (4.2.88), jossa kerrottiin maailmalla liikkuvan huhuja uudesta Neuvostoliitossa sattuneesta ydinturmasta.

19a) YDINTURMAHUHU NOSTI DOLLARIN KURSSIA
MOSKOVA KIISTI JYRKÄSTI HUHUT YDINONNETTOMUUDESTA
JODIHAVAINTO SUOMESSA KUMOAA VÄITTEET VOIMALATURMASTA (HS)

19b) EI MERKKEJÄ YDINTURMASTA (Demari)

19c) HUHUT YDINTURMASTA PERÄTTÖMIÄ (Suomenmaa)

19d) TELEX-KOKEILU JOHTI VÄÄRIIN HUHUIHIN (KU)

19e) TELEX-KOKEILU AIHEUTTI HUHUMYLLYN UUDESTA TSHERNOBYLISTÄ
MAAILMA PELKÄSI KATASTROFIA
TELEX-LINJAKOKEILU AIHEUTTI MAAILMANLAAJUISEN HUHUMYLLYN YDINTURMASTA,KIELTOJEN, KIISTOJEN JA LAUSUNTOJEN SEKAMELSKAA EUROOPASSA
UUTTA TSHERNOBYLIÄ PELÄTTIIN (US)

Neljässä ensimmäisessä otsikossa kiistetään huhun todenperäisyys. Myös viimeisestä käy ilmi, että kyseessä on huhu, mutta sen todenperäisyyttä ei selvästi kiistetä, ja keskeistä otsikossa on mahdollinen katastrofi.

Sananvalinta

Kun sanomalehtikielen vaikuttamista on tutkittu, päähuomio on kohdistunut useimmiten sananvalintaan (Lüger 1983 s. 7). Huomiota on tällöin toisaalta kiinnitetty sanoihin, joiden on katsottu heijastavan jotain ideologiaa (esim. sanaryhmä työläinen/kapitalisti/yrittäjä), ja toisaalta sanoihin, jotka hämärtävät varsinaisen merkityksen ja ovat siten harhaanjohtavia; puhutaan esimerkiksi hinnantarkistuksista kun tarkoitetaan hinnankorotuksia, ennakkotarkastuksesta sensuurin asemesta ja työllisyystilanteesta eikä työttömyystilanteesta, äänestyksessä nukkuvat saattavat olla tietoisesti äänestämättä olevia, ja huhujen ollessa kyseessä voidaan puhua tiedoista, jotka lukija taas helposti samastaa faktoihin. Samoin viime aikoina on lehtien palstoilla keskusteltu siitä, onko ajatollah Khomeini julistanut kirjailija Salman Rushdille murhauhkauksen vai kuolemantuomion, sanat kun herättävät toimenpiteen laillisuudesta erilaisen käsityksen.

Näkökulman valinta tulee sananvalinnassa esille siten, että käytetään sanaa, johon voidaan liittää tiettyjä konnotaatioita eli mielteitä, sivumerkityksiä, sanan denotatiivisen eli neutraalin, kaikille kielenkäyttäjille yhteisen merkityksen lisäksi. Esimerkiksi sanat vapaussota, kansalaissota ja luokkasota viittaavat kaikki samaan tarkoitteeseen, mutta niillä on erilaisia konnotatiivisia merkityksiä. Vaihtotaseen tasapainottamisohjelma kuulostaa varmasti useimmista hyväksyttävältä ja välttämättömältä, sen sijaan jos luemme vyönkiristysohjelmasta, reagoimme suunnitelmiin todennäköisesti kielteisesti.

Sananvalintaan liittyvät myös tietyn sanan käytöstä aiheutuvat implikaatiot eli se, mitä vastaanottaja voi päätellä sanomasta. Esimerkkinä tästä voidaan ottaa siteeraukset: kirjoittaja voi ilmaista neutraalilla sanoa-verbillä, että kyseessä on tietyn puhujan lainaus. Mutta kirjoittajan käytössä on suuri joukko muita ilmauksia, joista osa sisältää viittauksia sanoman todenperäisyyteen, aiheellisuuteen, asiallisuuteen yms. Seuraavassa muutama esimerkki siitä, miten eduskunnassa syksyllä 1988 käytyä välikysymyskeskustelua siteerattiin. Ensin esimerkkejä, joissa siteerauksen todenperäisyyteen liittyy positiivisia implikaatioita:

20) Bärlund muistutti, että Suomessa valmistuu nyt asuntoja enemmän kuin koskaan aikaisemmin – – (HS)

21) Hän (= Holkeri) myönsi, että esimerkiksi asuntopolitiikassa nykyinen tilanne on epätyydyttävä – – (HS)

22) Juhani Vähäkangas (kd.) totesi hallituksen epäonnistuneen perusturvan kehittämisessä. (KU)

23) SKDL:n ryhmäpuheenvuorossa puheenjohtaja Esko Helle osoitti, ettei Bärlundin ja hallituksen puheille löydy katetta elävästä elämästä. (KU)

Seuraaviin siteerauksiin kirjoittaja ottaa selvästi varauksellisen tai kielteisen kannan:

24) Varsinaisen vastauksen esittänyt ministeri Bärlund väitti verotuksen kevenevän lähes kaikilla tai ainakin pysyvän ennallaan. (US)

25a) SDP:n ryhmäpuhuja Reino Paasilinna leimasi keskustan välikysymyksen ketkautukseksi sen vuoksi, että tekstissä jätetään maksajat mainitsematta. (US)

Vrt. seuraavaan neutraaliin ilmaukseen:

25b) Sosiaalidemokraattinen Reino Paasilinna luonnehti opposition välikysymystä ketkautukseksi, koska se jättää maksajat mainitsematta. (Demari)

26) Devan puheenvuorossa haukuttiin niin ensi vuoden budjetti, verouudistus kuin vakautusratkaisukin. (Demari)

27) Pääministeri Harri Holkeri (kok.) kävi moralisoimassa mm. välikysymyksen tyylilajia, jota hän ei pitänyt asiallisena. (KU)

Presuppositiot

Edellä puheena olleet vaikuttamisen keinot ovat sellaisia, joihin lukija ehkä pystyy suhtautumaan kriittisesti. Vaikeampi on sen sijaan havaita sitä, mitä piilee ns. presuppositioissa. Presuppositioilla tarkoitetaan lauseen sisään upotettuja väittämiä, jotka esitetään itsestäänselvyyksinä. Näitä presuppositioita sisältyy mm. seuraavanlaisiin ilmauksiin (ks. Levinson 1983):

1) Tilan muutosta ilmaisevat verbit, kuten alkaa, lopettaa, jatkaa:

28) Miten tahansa päivähoito järjestetäänkin, tärkeintä on, että vanhempien valinnanvapaus säilyy.
(Presuppositio: vanhemmilla on nyt valinnanvapaus.)

2) Toistuvuuden aspektin sisältävät ilmaukset, kuten jälleen, enää, palata, tulla takaisin, toistua:

29) YHDYSVALLAT JUHLI ONNISTUNUTTA PALUUTAAN AVARUUSAIKAAN (HS 30.9.88)
(Presuppositio: Yhdysvallat on aiemmin ollut avaruusajassa.)

3) Temporaalilauseet, kuten ennen kuin, sillä aikaa kun:

30) Ennen hallituksen kokousta osa oppilaista kävi käsiksi rehtori Marja-Liisa Martoniin, kun koulun tilanteesta neuvoteltiin. (HS 14.10.88)
(Presuppositio: koulun tilanteesta neuvoteltiin.)

4) Vertailut, vastakohdat:

30) Seurakunta on tarpeellinen mutta samalla se on byrokraattisempi, persoonattomampi, tehottomampi ja itsekkäämpi kuin pappi, sanovat suomalaiset. (US 30.9.88)
(Presuppositio: pappi on byrokraattinen, persoonaton, tehoton ja itsekäs.)

5) Kysymykset:

31) Cicciolina: Kaunotar vai hirviö?
(Presuppositio: C. on kaunotar tai C. on hirviö.)

Muita presupposition sisältäviä ilmauksia ovat virkkeet, joihin sisältyvät sellaiset verbit kuin tietää, ymmärtää (X tietää/ymmärtää, että p; presuppositio: p on tosi), onnistua (X onnistui tekemään a:n; presuppositio: X yritti tehdä a:n) sekä ns. ei-restriktiiviset eli selittävät relatiivilauseet.

Presupposition sisältäville lauseille on tyypillistä, että vaikka lause kielletään, siinä oleva presuppositio säilyy. Tarkastelkaamme paria esimerkkiä: Tärkeintä on, että vanhempien valinnanvapaus säilyy / Tärkeintä ei ole, että vanhempien valinnanvapaus säilyy; molemmat lauseet sisältävät presupposition ’vanhemmilla on valinnanvapaus’. Samoin attribuuttina esitetty väite ei kumoudu, vaikka lause kielletään; näin kuitenkin käy, jos väite esitetään lausemuodossa, vrt. seuraavat esimerkit uutisesta, jossa kerrotaan Lambsdorffin valinnasta Länsi-Saksassa FDP:n johtoon:

33a) Pehmeäotteisen Martin Bangemannin seuraajaksi valittiin lauantaina niukalla äänten enemmistöllä kursailemattoman kyynärpäätaktiikan mestari, entinen talousministeri Otto Lambsdorff.
(presuppositio ’O.L. on kursailemattoman kyynärpäätaktiikan mestari’ säilyy vaikka lause kielletään: kursailemattoman kyynärpäätaktiikan mestaria, Lambsdorffia ei valittu – –)

33b) Lambsdorff on siekailemattoman käskijän maineessa (L. ei ole siekailemattoman käskijän maineessa). (HS 9.10.88)

Presuppositioihin sisältyvää vaikuttamista on varmasti vaikeampi tiedostaa kuin esitettäessä niihin sisältyvät väitteet avoimesti, jolloin niiden paikkansapitävyyteen on helpompi ottaa kantaa.

Tiedon lähde

Uutistekstissä on syytä mainita lähde, jotta vastaanottaja voisi arvioida uutisen merkityksen omalta kannaltaan, sanotaan Bruunin, Koskimiehen ja Tervosen Uutisoppikirjassa (1986 s. 201). Uutislähteen maininta auttaa siis lukijaa punnitsemaan uutisen luotettavuutta. On aivan eri asia, esitetäänkö uutisessa jokin väittämä yleispätevänä toteamuksena vai yhden, tuntemattoman henkilön arviona (tyyppiä ”kertoi eräs kylän asukas”).

Kaufmann ja Broms (1988) totesivat analysoidessaan amerikkalaisia ja neuvostoliittolaisia eroja sanomalehtikirjoittelussa, että ”journalistinen totuus” on näissä kulttuureissa erilainen. Heidän mukaansa lännen symboliikka nojaa pseudorealismiin ja idän symboliikka rituaalistuneisiin, ideologisiin fraaseihin totuuden kriteereinä. Pseudorealismilla he tarkoittavat sitä, että lähettäjä unohtaa oman roolinsa ja korottaa mielipiteitä ja huhuja totuuden tasolle. Tämä puolestaan vaikuttaa siihen, miten lukija suhtautuu tapahtumiin ja sen osapuoliin. Kun kieviläisen naisen kerrotaan arvioineen Tšernobylin onnettomuudessa kuolleiden määrän nousevan 2 000:een, kukaan tuskin uskoo neuvostohallituksen virallista ilmoitusta kahdesta kuolleesta.

Tiedon lähde voidaan kuitenkin ilmaista hyvinkin epämääräisesti (”silminnäkijöiden mukaan”, ”luotettavista lähteistä”). Lukijan kannalta hankalia ovat myös passiivi-ilmaukset, joissa tiedon lähde voidaan kokonaan jättää mainitsematta, lisäksi luodaan käsitys asiantilan yleisyydestä. Seuraavassa muutama esimerkki tällaisesta epämääräisestä tiedosta:

34) ”Ei julkisuuteen” -merkinnällä varustettu asiakirja voidaan julkistaa sen ministerin suostumuksella, jonka alaisuuteen asian esittely on kuulunut. Oikeuskanslerin selvityksessä ei mainita tällaisten asioiden määrää, mutta niitä tiedetään olevan runsaasti. (HS 7.10.88)

35) Presidentti Chadli Benjedid määräsi poikkeustilan torstaina päivällä, mutta mellakoiden kerrottiin jatkuneen vielä eri puolilla Algeria. Muualla Algeriassa tilanteen kerrottiin olleen rauhallinen. (HS 7.10.88)

Aikaisemmin mainitsin kieltomuotojen käytöstä, että ne implikoivat vastakkaista oletusta tai väitettä. Tätä voidaan käyttää hyväksi, kun tiedon lähteen luotettavuutta epäillään:

36) Neuvostoliitossa ei aluksi haluttu kommentoida huhuja, mutta myöhemmin maan ulkoministeriön edustaja ja ydinvoimaministeriö vakuuttivat, ettei ydinonnettomuutta ole tapahtunut.
Uutistoimisto Tass ei myöskään kertonut uutisessaan, oliko se varmistanut myös maan sotilasviranomaisilta, että maan ydinarsenaali on normaalitilassa. (US 4.2.88)

Miten epävarmaa voi olla tieto, joka totena esitetään, ilmenee hyvin Uuden Suomen artikkelista, josta myös esimerkki (36) on peräisin. Tässä uutisessa kerrotaan ydinvoimaturmahuhusta, mutta lopputuloksena lukijalle jää epämääräinen käsitys siitä, että onnettomuus on sittenkin tapahtunut.

37) Tilanne ei hallinnassa
Kun keskiviikon iltapäivätuntien aikana seurasi uutistoimistojen välittämiä virallisia lausuntoja, kiistojen, huhujen ja kieltojen sekamelskaa, tuli väistämättä mieleen lähes parin vuoden takaiset Tshernobyl-onnettomuuden päivät. Vaikuttaa edelleenkin siltä, että viranomaisilla ei tilanne ole vieläkään hallinnassa. Tarkkojen tietojen nopean saannin näinkin vakavassa kysymyksessä luulisi jo olevan kunnossa. (US)

Näkökulman valinta

Uutisissa varsinaisia kielellisiä keinoja tärkeämpi vaikutuskeino on uutisten valikoituminen sekä asioiden painottaminen, mikä on sisällöllinen kysymys. Bruun, Koskimies ja Tervonen (1986 s. 57) toteavat Uutisoppikirjassaan, että myös uutismuodoista objektiivisimpana pidetty uutissähke sisältää lukuisia kannanottoja, joskin ne ovat julkilausumattomia: ”Nämä kannanotot ilmenevät valintoina, jotka koskevat esimerkiksi sitä, mikä asia on uutisen arvoinen, mitkä piirteet asiasta sisällytetään uutiseen ja millaisten kielellisten ilmausten avulla asiaa jäsennetään. Uutissähkeen ’puhtaus’ tosiasioina ja niiden riippumattomuus uutisia toimittavasta subjektista on siis ainakin näiltä osin illusorista.”

Uutisiin liittyy siis näkökulman valinta, joka puolestaan voidaan tuoda kielellisillä keinoilla esille. Näkökulman valinta tuntuu selvimmin aiheissa, joissa helposti otetaan kantaa jonkun osapuolen hyväksi. Tällaisia aiheita ovat mm. lakot ja mielenosoitukset. Seuraavassa näistä muutama esimerkki:

38) KAHDEN JUNAMIEHEN LAKKO KIUSASI 2 000:TA MATKUSTAJAA (Rautatievirkamiesliiton työnseisaus, HS 12.10.88)

39) NOKIAN OULUN LAKKO PÄÄTTYI VOITTOON (TA 7.10.88)

40) MÖYKKÄ JATKUU LÄNSI-BERLIINISSÄ (Mielenosoitukset Maailmanpankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston vuosikokouksen yhteydessä, Suomenmaa 28.9.88)

Viimeinen esimerkki osoittaa, että näkökulman valinta ilmenee mm. sananvalinnassa. Muita näkökulmaa ilmentäviä seikkoja on agentin valinta: kuka tai mikä uutisessa on aktiivisen tekijän roolissa. Englannin kielestä on esitetty, että puhujan tai kirjoittajan on helpompi identifioitua subjektin tarkoitteen kuin objektin tarkoitteen kanssa, joka puolestaan on ”tärkeämpi” kuin passiivilauseen by-agentti (Kuno 1975 s. 432). Verbiä muuttamalla voidaan fokukseksi (polttopisteeseen) nostaa eri subjekteja, vrt. esim. Nokia osti Ericssonilta osakkeita / Ericsson myi Nokialle osakkeita.

Tapahtumat muodostuvat toiminnasta ja osanottajista, jotka ovat suhteessa toimintaan aktiivisia tai passiivisia. Verbinmuodon avulla voidaan osanottajia painottaa eri tavalla: aktiivi korostaa toiminnan subjektia, passiivi toiminnan kohdetta. Lisäksi toiminta voidaan ilmaista erityyppisillä verbeillä, jotka vaativat ympärilleen erilaisia rooleja. Esimerkiksi X ammuttiin edellyttää toimivaa agenttia, mitä ei sen sijaan tilanmuutosta ilmaiseva X sai surmansa ampumavälikohtauksessa tee. Edellinen ilmaus implikoi tarkoituksellista toimintaa, jonka kohteena X on, jälkimmäinen taas onnettomien olosuhteiden aikaansaamaa prosessia.

Miten agentin ja verbien valinta yhdistyvät näkökulmaan, käy selville seuraavasta uutisesimerkistä, joka käsittelee Jugoslavian albanialaisenemmistöisessä Kosovon maakunnassa jatkuneita mellakoita. Kahta erilaista näkökulmaa kuvaavat seuraavat katkelmat Aamulehden ja Uuden Suomen uutisista. Molempien uutisten lähteenä on Reuter, Aamulehden lisäksi AFP.

41a) Yhteenotoissa kuolleiden albanialaisten määrä kipuaa jatkuvasti ylöspäin
KOSOVO LUISUU KOHTI KAAOSTA
– –
Jugoslavian radion mukaan yhdeksän ihmistä sai surmansa Kosovon pääkaupungissa Pristinassa maanantaina käydyissä kiivaissa mellakoissa. Radion mukaan Kosovoon on lähetetty lisää armeijan joukkoja rauhoittamaan tilannetta. Albanialaisenemmistön toimeenpanema liikehdintä on jatkunut nyt jo lähes viikon.
Kosovon paikallishallituksen apulaisministeri Marija Basin mukaan poliisi ampui 18-vuotiaan mielenosoittajan lähellä Albanian rajaa sijaitsevassa Zurin kylässä 500 mielenosoittajan hyökättyä kylän poliisiasemaa vastaan.
Basin mukaan kuollut nuorukainen oli ensimmäinen poliisin ampuma eikä hän kertonut miten muut uhrit olivat saaneet surmansa.
Poliisin aiemmin julkistaman lausunnon mukaan tulitus tapahtui itsepuolustukseksi ja sen mukaan poliisi aikoo toimia jatkossakin. (US 29.3.89)

41b) KOSOVOSSA KUOLLUT JO AINAKIN 21
Kosovon kansallismielisissä mellakoissa on saanut surmansa yhteensä 21 ihmistä ja kymmeniä on loukkaantunut vakavasti, Jugoslavian sisäasiainministeri kertoi tiistaina.
Maanantaina ja tiistaina kuoli 10 mielenosoittajaa ja kaksi poliisia yhä väkivaltaisemmissa levottomuuksissa Kosovon maakunnassa. Levottomuuksissa loukkaantui myös sivustakatsojia.
Uutistoimisto Tanjugin mukaan 11 ihmistä, mukaan lukien kaksi poliisia, sai surmansa maanantaina. Tiistaina yksi albanialainen mielenosoittaja kuoli tulitaistelussa, joka syttyi mielenosoittajajoukon hyökättyä poliisiasemalle Zurin kylässä lähellä Albanian rajaa. Yhteenotossa loukkaantui 14 ihmistä.
Tanjugin mukaan poliisiasemalle hyökkäsi noin 500 Kosovon albanialaista. Poliisin julkistamassa lausunnossa sanottiin, että hyökkääjillä oli kiviä ja tuliaseita ja että poliisi avasi tulen ainoastaan itsepuolustukseksi. Hyökkääjät tuhosivat myös useita poliisiautoja. (AL 29.3.89)

Molemmissa lehdissä kerrotaan ensin mielenosoituksen uhrien määristä. Lukija muodostaa itselleen käsityksen väkivaltaisesta kaaosmaisesta tilanteesta. Uusi Suomi kertoo sitten poliisin ampuneen 18-vuotiaan mielenosoittajan, kun taas Aamulehden mukaan yksi albanialainen kuoli tulitaistelussa, joka syttyi mielenosoittajajoukon hyökättyä poliisiasemalle. Edellisessä kuoleman aiheuttaja on poliisi, jälkimmäisessä syy löytyy poliisiasemalle hyökänneestä mielenosoittajajoukosta. Aamulehdestäkin käy viimeisessä kappaleessa ilmi, että poliisi oli avannut tulen mielenosoittajia vastaan – kuitenkin ainoastaan itsepuolustukseksi: hyökkääjillä oli kiviä ja tuliaseita, lisäksi he tuhosivat useita poliisiautoja. Uuden Suomen artikkelissa viimeinen kappale herättää täysin toisenlaisia mielteitä: mielenosoittajista ei puhuta mitään, ja poliisi esittää uhkauksia vastaisuuden varalle. Aamulehden lukija tulkitsee siis albanialaiset mielenosoittajat syypäiksi tapahtumiin, Uuden Suomen lukija kauhistelee kovaotteisia poliiseja.

Näkökulmien eroa Uuden Suomen ja Aamulehden uutisissa osoittavat myös valitut kuvat ja kuvatekstit. Etusivulla olevassa kuvassa Aamulehti esittää katunäkymän, jossa etualalla on poliisiauto, taustalla mellakkapoliiseja. Teksti kertoo, että ”Väkijoukko on rikkonut Kosovon pääkaupungissa Pristinassa partioivan poliisiauton tuulilasin”. Uuden Suomen alkusivuilla oleva kuva esittää joukkoa hyvin varustettuja mellakkapoliiseja, jotka kaikki pamputtavat yhtä siviiliä. Tekstin mukaan ”Mellakkapoliisit eivät ole selvinneet pelkillä pampuilla Kosovon pääkaupungissa Pristinassa. Myös ampuma-aseita on käytetty. Yhteenotoissa on yli kaksikymmentä ihmistä saanut surmansa.” Molemmissa lehdissä on lisäksi sisäsivulla sama kuva, mutta kun Aamulehti kertoo, että ”Albanialaisnuoret tukkivat Pristinan esikaupunkialueen kadun kaatamillaan autoilla”, on Uuden Suomen mukaan kysymys autonromuista: ”Albanialaisnuoret rakensivat autonromuista katusulkuja Kosovon pääkaupungissa Pristinassa maanantaina. Ainakin yhdeksän ihmistä on kuollut kaupungissa sattuneissa yhteenotoissa.”

Passiivin käyttö, toiminnallista agenttia vaativien verbien välttäminen ja verbien nominaalistukset hämärtävät lukijan käsitystä aktiivisesta, toiminnallisesta tapahtumasta ja vaikeuttavat tulkintaa syy- ja seuraussuhteista. Äärimmäisessä tapauksessa syntyy käsitys abstraktista, luonnonlainomaisesta tapahtumasta, jolle ihmiset joutuvat alttiiksi. Esimerkkinä tästä on lakkouutinen, joka kertoo, että ”voimalaitoksia uhkaa yhä lakko”, ”lakko alkaisi perjantaiaamuna ja koskisi noin 6 000 työntekijää ja 91 sähkölaitosta” ja että ”voimalaitosten työnantajaliiton toimitusjohtaja Matti Höysti pitää todennäköisenä, että lakkoon ei ajauduta”.

Selvimmän käsityksen näkökulman valinnasta saa tarkastelemalla eri lehdissä samasta asiasta tehtyä uutista. Otan vielä lopuksi tästä esimerkin. Tampereen yliopistossa valmistui tänä keväänä liikenneministeriön teettämä tutkimus paikallisradiotoiminnasta. Yleisesti ottaen tutkimus on hankala tiedotettava: siitä voidaan nostaa esille monenlaisia aspekteja, painottaa niiden tärkeyttä eri tavalla, ja jos on kysymys kiistanalaisesta aiheesta tai tuloksesta, voidaan lisäksi pyytää eri tahoilta lausuntoja. Paikallisradiotutkimus käsitteli uutisten mukaan erityisesti ohjelmiston kehittymistä parin viime vuoden aikana. Helsingin Sanomissa, Demarissa ja Kansan Uutisissa 21.3.89 olleet uutiset esittelivät tätä kehitystä seikkaperäisesti lukujen avulla. Johtopäätökset esitettiin Demarissa ja Kansan Uutisissa siteeraten artikkelin keskellä tutkimuksen tekijöiden päätelmiä (esimerkki 42a). Helsingin Sanomat sen sijaan esitti heti uutisen alussa oman yhteenvetonsa ja päätelmänsä (esimerkki 42b); kun uutiset yleensä aloitetaan keskeisestä ja tärkeästä asiasta, ovat tässä artikkelissa johtopäätökset siten korostetummassa asemassa kuin kahdessa muussa lehdessä, joissa johtopäätösten teko jää pitkälti lukijalle.

42a) Tutkijoita ohjanneet professorit – – katsovat kannanotossaan, etteivät kaupalliset paikallisradiot ole tuoneet Suomessa viestintään sisällöllisesti olennaista uutta vaihtoehtoa. Radiot eivät ole heidän mukaansa sanottavasti edistäneet paikallista kulttuuria ja tietoakin alueen asioista ne ovat tarjonneet vain välttävästi.
Paikallis- ja lähiradiotoiminta sinällään on professoreiden mielestä kuitenkin kehittämisen arvoista, ja erityisesti tulisi heidän mielestään edistää ei-kaupallista paikallisradiotoimintaa. Maamme paikallisradiotoiminta on professoreiden mielestä kansainvälisestikin ottaen esimerkki pitkälle menevästä kaupallisuudesta. (Demari, KU)

42b) Kaupalliset paikallisradiot eivät ole tuoneet viestintään olennaisia vaihtoehtoja. Radioiden ohjelmat ovat selvästi kaupallistuneet ja viihteellistyneet. Asiaohjelmien osuus on pienentynyt ja paikallisuus vähentynyt, ilmenee maanantaina julkistetusta tutkimuksesta.
Kaupalliset paikallisradiot eivät ole sanottavasti edistäneet paikallista kulttuuria ja demokratiaa tai lisänneet sananvapautta, millä niiden sallimista aikanaan hurskaasti perusteltiin. (HS)

Tutkimustietojen lisäksi Kansan Uutiset oli haastatellut Radio Cityn päätoimittajaa Juha Tynkkystä, joka ”leimaa tuoreen raportin nollatutkimukseksi”. Paikallisradiotutkimuksesta kirjoitti myös Uusi Suomi. Itse tutkimusta koskeva uutinen oli kuitenkin melko pieni, ja se oli upotettuna suuremman uutisen sisään, joka kertoi liikenneministeri Pekka Vennamon suhtautumisesta tutkimukseen. Esimerkissä (43) on uutisen otsikko ja ingressi:

43) TUORE SELVITYS EI MITÄTÖI PAIKALLISRADIOIDEN TARPEELLISUUTTA
VENNAMO SUOSTUU 20 UUTEEN LUPAAN
Liikenneministeri Pekka Vennamo lupaa maahan ainakin 20 uutta paikallisradiolupaa 40 entisen lisäksi.
Väitteitä paikallisradioiden muuttumisesta pelkiksi kaupallisiksi musiikkiradioiksi Vennamo arvostelee tarkoitushakuisiksi. (US)

Lopuksi

Edellä on puhuttu vaikuttamisesta. Kyse ei kuitenkaan ole aina siitä, että kirjoittaja tietoisesti pyrkisi vaikuttamaan lukijaan. Samalla tavoin kuin vastaanottaja tulkitsee tekstin omien tietojensa, uskomustensa ja kokemustensa valossa, samoin lähettäjä tuottaa tekstin omien tietorakenteidensa pohjalta. Sanomalehdet ja niiden uutiset eivät voi antaa kuin osittaisen kuvan maailmasta: ne valikoivat, organisoivat uudelleen, muuttavat ja tulkitsevat saamaansa tietoa ja esittävät sen edelleen omien viitekehystensä mukaisesti (Hodge 1979 s. 157).

Kielellisiä vaikutuskeinoja tutkittaessa painopiste on ollut pitkälti yksittäisissä sanoissa. Sanat saavat kuitenkin merkityksensä vasta kontekstissa. 70-luvulta lähtien ovat kokonaiset diskurssit, keskustelut, ja pragmatiikka, kielenkäyttö, saaneet kielentutkimuksessa yhä laajempaa huomiota osakseen. Tämä suuntaus tuo toivottavasti myös uutta tietoa kielellisistä vaikutuskeinoista niin sanomalehdissä kuin muissakin teksteissä.

Lähteet

BRUUN, MIKKO–KOSKIMIES, ILKKA–TERVONEN, ILKKA: Uutisoppikirja. Tammi, Helsinki 1986.

van DIJK, TEUN A.: Structures of news in the press. Ks. Teun A. van Dijk (ed.), Discourse and Communication. New Approaches to the Analysis of Mass Media Discourse and Communication. Research in Text Theory. de Gruyter, Berlin 1985 s. 69–93.

HODGE, BOB: Newspapers and communities. Ks. Roger Fowler–Bob Hodge–Gunther Krass–Tony Trew (eds.), Language and Control. Routledge–Kegan Paul, London 1979 s. 157–174.

KAUFMANN, REBECCA–BROMS, HENRI: A semiotic analysis of the newspaper coverage of Chernobyl in the United States, the Soviet Union, and Finland. Semiotica 1988 70–1/2 s. 27–48.

KUNO, SUSUMO: Subject, theme, and the speaker’s empathy – a reexamination of relativization phenomena. Ks. Charles N. Li (ed.), Subject and Topic. Academic Press, New York 1975 s. 419–444.

LENK, HARTMUT–TIITTULA, LIISA (tulossa). Die implizite Botschaft. Eine kontrastive Untersuchung zum Explizitätsgrad von Bewertungs handlungen in Pressekommentaren/Leitartikeln.

LEVINSON, STEPHEN C.: Pragmatics. Cambridge University Press, Cambridge 1983.

LÜGER, HEINZ-HELMUT: Pressesprache. Germanistische Arbeitshefte 28. Niemever, Tübingen 1983.

TIRKKONEN-CONDIT, SONJA: Editorials as argumentative dialogues: explicit vs. implicit expression of disagreement in Finnish, English and American newspaper editorials. Ks. Erikoiskielet ja käännösteoria. VAKKI 1988. Vaasan korkeakoulu. 168–175.

Esimerkit ovat peräisin seuraavista sanomalehdistä:

Aamulehti (AL)
Demari
Helsingin Sanomat (HS)
Kauppalehti (KL)
Kansan Uutiset (KU)
Suomenmaa
Tiedonantaja (TA)
Uusi Suomi (US)




Kielikello 2/1989
Alkuun

Jaa

Lehdet »

Anna palautetta »

Kotimaisten kielten keskus


Tilaa uusi Kielikello!
Kielikello siirtyy kokonaan verkkojulkaisuksi (osoite edelleen www.kielikello.fi) vuoden 2018 alussa, kun painetun lehden julkaiseminen loppuu. Uusi verkkolehti on ilmainen.

Kielikello ilmestyy verkossakin neljästi vuodessa, ensimmäisen kerran helmi-maaliskuussa 2018. Varsinaisten lehden numeroiden ilmestymisen välissä voidaan julkaista ajankohtaisia havaintoja, vastauksia kysymyksiin tai muuta juuri sillä hetkellä kielikeskustelussa pinnalla olevaa aineistoa.

Jos haluat sähköpostiisi tiedon Kielikellon ilmestymisestä tai julkaistusta uudesta sisällöstä, osoitteessa www.kotus.fi/tilaakielikello on lomake, jolla voit ilmoittaa sähköpostiosoitteesi.

Tervetuloa mukaan Kielikellon lukijajoukkoon!

Suomen kielen lautakunta

Suomen kielen lautakunnan suosituksia ja kannanottoja

Yhteiskunta tarvitsee kaksipäiväisen äidinkielen ylioppilaskokeen (2/2017)
Evankelisluterilainen vai evankelis-luterilainen? (2/2016)



Lue lisää

Julkaisut

13.6.2017
Kielitoimiston oikeinkirjoitusoppaasta uusi painos

Kielitoimiston oikeinkirjoitusoppaasta on maaliskuussa 2017 ilmestynyt 13., korjattu painos.

Kielitoimisto kouluttaa

13.6.2017
Kesä marraskuussakin!

Kielenhuollon kesäpäivät 15.–16.11.2017

 

Ajankohtaista

3.10.2017
Kielitoimisto Facebookissa

Kielitoimisto on avannut oman Facebook-sivunsa.

30.6.2017
Lähetä kielihavaintosi Kielitoimistoon!

Kielitoimisto kerää kielenkäyttäjiltä havaintoja yleiskielestä.

Lisää ajankohtaisia »